Avioliitto – sakramentti laajassa mielessä

Puhuttaessa luterilaisesta avioliittokäsityksestä usein todetaan heti ensimmäiseksi, että luterilaisen käsityksen mukaan avioliitto ”ei ole sakramentti”. Tämä lähestymistapa on kuitenkin aika tyhjä ajatellen avioliiton varsinaista sisältöä ja siinä onkin kuultavissa vanhaa kontroverssiteologista ajattelua, jonka mukaan luterilaisuus olisi jotakin varsin toisenlaista kuin roomalaiskatolinen ajattelu ja teologia. Tosiasiassa luterilaisuus on saanut alkunsa, kuten tiedetään, katolisen kirkon uudistusliikkeenä ja oli lähtökohdiltaan sitoutunut omaan perinteeseensä, vaikka olikin joistakin asioista myöhäiskeskiajan katolisessa kirkossa varsin huolissaan.

Onkin merkille pantavaa, että ohjeellisissa Luterilaisissa tunnustuskirjoissa ei itse asiassa napitetakaan niin tiukkaan esimerkiksi sakramentin määritelmää kuin kontroverssiteologisesti on joskus ajateltu. Toki korostetaan sitä, että oleellista sakramentissa on se, että siihen kuuluu Raamatussa sanottu Jumalan käsky ja armon lupaus sekä aineellinen välikappale, johon sana liittyy. Taustalla kun oli ajatus, että sakramentin pohjana on Jumalan Sanan tuleminen lihaksi Kristuksessa, jonka ruumis kirkko on. Sanan ja sakramenttien luomuksena kirkon elämä on sakramentaalista, koska myös Jumalan sana armonvälineenä on sakramentaalinen eli välittää Jumalan armon Kristuksessa. Tästä lähtökohdasta käsin liian tiukka määrittely on ongelmallista. Niinpä Tunnustuskirjoihin lukeutuvassa Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa (ATP), artiklassa XIII todetaan: ”…ei mielestämme merkitse suuria, vaikka opetustarkoituksessa yksi laskee niin ja toinen näin, jos sen ohessa oikein säilytetään Raamatussa meille annetut pyhät toimitukset. Eivät vanhat kirkon opettajatkaan ole kaikki päätyneet samaan lukumäärään.”

Nämä kriteerit täyttyvät kirkkaimmin kasteen ja ehtoollisen sakramenteissa eli mysteereissä. Luterilaiset tunnustuskirjat eivät kuitenkaan lukitse keskustelua sakramenttien lukumäärästä vaan pitävät myös rippiä sakramenttina. ATP, artikla XIII: ”Todellisia sakramentteja ovat siis kaste ja Herran ehtoollinen sekä synninpäästö, se kun on parannuksen sakramentti.” Myöhemmin kuitenkin vakiintui käsitys, että varsinaisia sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen, koska rippiin ei liity selkeää aineellista elementtiä.

ATP XIII toteaa myös avioliiton täyttävän sakramentin kriteerin siinä mielessä, että sekin perustuu Jumalan käskyyn ja siihen sisältyy lupauksia: ”Avioliittoa ei ole asetettu vasta uuden liiton aikana, vaan heti alussa, kun ihmissuku oli luotu. Se perustuu Jumalan käskyyn, ja siihen liittyy myös lupauksia, jotka tosin eivät kuulu varsinaisesti uuden liiton piiriin, vaan ajalliseen elämään. Jos siis sitä tahdotaan sanoa sakramentiksi, on tehtävä ero sen ja edellä mainittujen välillä, jotka ovat varsinaisia uuden liiton merkkejä ja todisteita armosta ja syntien anteeksiantamuksesta. Samoin pappisvihkimystä voidaan pitää laajassa mielessä sakramenttina: ”Mutta jos pappeudella tarkoitetaan sananpalveluksen virkaa, meillä ei ole mitään sitä vastaan, että sitä sanotaan sakramentiksi. Perustuuhan sananpalveluksen virka Jumalan käskyyn ja suuremoiset lupaukset koskevat sitä.” Jos kriteeriksi otettaisiin se, että sakramentti on se, mikä perustuu Jumalan käskyyn ja johon liittyy lupauksia, voitaisiin pitää sakramentteina ATP XIII:n mukaan myös rukousta, almujen antoa ja koettelemuksia. Korostetaan kuitenkin sitä, ettei haluta riidellä lukumääristä vaan painotetaan sakramentin oikeaa käyttöä: ”…usko ottaa vastaan sen, mitä on luvattu ja mitä juuri sakramentissa tarjotaan.”

Niinpä avioliitossakin keskeisintä on sen sisältö. Esimerkiksi Antti Yli-Opas on väitöskirjassaan (2010) eritellyt seuraavia avioliiton merkitykset osa-alueita: lisääntyminen, lapset ja perhe; seksuaalisuuden toteuttaminen; lääke syntiä vastaan; miehen ja naisen välinen kumppanuus; rakkauden ja uskon koulu. Avioliiton tietynlainen ”desakramentalisaatio” on kuitenkin ohentanut kirkollista elementtiä, mikä lienee osaltaan myös vaikuttanut kotien kristillisen kasvatuksen ohentumiseen. Ehkä pääpaino avioliittoteologisissa pohdinnoissa tuleekin tulevina vuosina olla paitsi siinä, miten avioliitto tukee parisuhdetta ja perhettä myös elämää seurakunnan jäsenenä ja kristittynä. Lahjan ja tehtävän ulottuvuus siinä tulee kirkkaasti esiin.

  1. Terve taas Jusu Vihervaara:

    Samat sanat itsellesi: ”Olet pahemman kerran jäänyt junnaamaan paikalleen ja grammari jankkaa samaa viestiä yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan eri keskusteluketjuissa.” Millä perusteella sinä sanot toisen tekstejä jankkaamiseksi, kun itse teet samaa. Oma valintasi homoelämän puolustamisesta tulee kaikkialla julki. Olet asiasi evankelista. Pidätkö itseäsi jotenkin fiksumpana kommentoijana, joka ilmoittelet asiattomista kommenteista sivustojen ylläpitäjille. Siis poliisi.

    Homoseksuaalisuus on rikos Luojaa kohtaan. Ja se on pikkasen pahempi juttu kuin rikos vaikkapa Suomen lakia kohtaan.

    Sinun on turha yrittää muuta humaaneilla sanakäänteilläsi väittää. Musta on mustaa. Eikä siitä edes harmaata saa.

  2. Homous on luonnonjärjestyksen vastaista. Jos akussa laittaa miinusnavat voi jokainen kokeilla mitä siitä seuraa.

    Homoidentiteetillä varustettu ihminen voi helposti harjoittaa toisenlaista identiteettiä tai pidättäytyä homorakkaudesta. Helppoa kuin heinänteko. Sahimaa taitaa olla oikeassa.

    Kari Matti Laaksosen raamatun eksegeesi on marginaalinen ja omatakaneinen. Jokaisella on tietysti oikeus mielipiteeseen. Kirkko tunnustaa vai miehen ja naisen välisen avioliiton.

    Raamatussa entiset homot kertovat parantumisestaan ja uudesta alusta Jeesuksen seurassa.

    Voi toki Tarja Koivumäen tavoi vaihtaa Raamatun pornoon, kuten kunnon ateistit tekevät.

    • Paajanen: ”Homoidentiteetillä varustettu ihminen voi helposti harjoittaa toisenlaista identiteettiä tai pidättäytyä homorakkaudesta. Helppoa kuin heinänteko.”

      Taidat tuntea asian omakohtaisesti, kun puhut noin vahvalla, omakohtaisesta kokemuksesta kielivällä varmuudella.

      Kertoisitko vielä miten identiteettiä harjoitetaan???

  3. Toimittaja, kouluttaja ja Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander kirjoitti pari vuotta sitten Etelä-Saimaa lehden kolumnissaan seuraavaa:

    ”Olin Kotkassa puhumassa huoneentäydelle pappeja. Työtehtävä oli mieluisa, sillä papit ovat mukavaa porukkaa.

    Tunnen lukuisia pappeja. Ja kuin sattumalta, he ovat kaikki oppineita, avarakatseisia ja mukavia. Vain yhtä asiaa olen ihmetellyt heidän kanssaan keskustellessani. Tavallaan näet voisi olettaa, että papit puhuisivat mielellään uskonnollisista kysymyksistä. Mutta ehei. Heitä huolettaa kirkon suosio ja tulevaisuus, ei itse oppi.

    Itse asiassa nykykirkossa — lahkolaiset mukaanlukien — puhutaan enemmän seksistä kuin uskonnosta. Seksistähän puhuvat kaikki. Kuten nyt vaikka homoliitoista, avioseksistä, sitä edeltävästä kohkaamisesta ja sen sellaisista. Seksi ei enää ole mikään tabu. Uskonto on.” .

    http://www.esaimaa.fi/Mielipide—Kolumnit/2011/10/09/Pappia+kyydiss%C3%A4/2011112215778/67

    Hyvin sanottu. Kirkko kaiketi on alunperin perustettu uskonnollisia ja ns. hengellisiä tarkoituksia varten. Ei taida se puoli tulla kovinkaan paljoa esille nykyisin. Ns. teologisien selityksien todellisesta sisällöstä ja päämääristä ei ota ”erkkikään” selvää, niin monisanaisia, ”kiemurtelevia” ja ”kaartelevia” ja ympäripyöreitä ne ovat, ilman että asioiden varsinaiseen ytimeen mentäisiin juuri koskaan yksinkertaisin ja kansantajuisin ilmauksin.

    Kirkko tekee tietysti jonkin verran arvokasta sosiaalista työtä eri tavoin. Ehkä voisikin ajatella sen muuttamista täysin sosiaalista-, avustus-, ja hyväntekeväisyystyötä tekeväksi järjestöksi tai yhtiöksi. Kirkollisverot voitaisiin käyttää näihin tarkoituksiin täysissä määrin, kun niitä varsinaisia yhteiskunnan verokertymiä ei oikein aina tunnuta tarpeellisissa määrin käytettävän niihin asioihin.

    • Voisi tietysti sanoa, että papit puhuvat siitä, mistä puute.

      Relander tarvitsee aiheita melko tyhjänpäiväisiin kolumneihinsa(kannattaisi Jukan käydä vaikka Pudasjärvellä tai Kiimingissä) Kotka on toinen juttu, tiedän kokemuksesta:-) .mutta… On mahdollista, että uskosta puhuminen koetaan nykyään intiimimmäksi, ja vaikeammaksi kuin seksistä puhuminen. Se tietysti tavallaan korostaa uskonnon tärkeyttä.

  4. Pekka Sahimaa,

    Minä en juokse täällä keskusteluketjusta toiseen jankuttamassa täsmälleen samansisältöistä viestiä ikäänkuin pitäisin muita keskustelijoita idiootteina, jotka eivät viestiäni kerrasta ymmärtäisi.

    Mihin perustuu väitteesi, että juuri minä kävisin ilmiantamassa asiattomia kommenttejasi? Onko se tieto vai luulo? Yleensä ajattelen siten, että typerät kommentit kertovat eniten niiden kirjoittajasta. Minusta sitä ei tarvitse piilotella, jos joku mainostaa omaa ajattelemattomuuttaan.

    Minun mielestäni kahden täysi-ikäisen tasavertaisen ihmisen rakkaus on vähemmän paha asia kuin talousrikos tai henkirikos, mutta tämä on tietysti vain minun oma mielipiteeni. Minun Jumalani ei tuomitse sitä, että olen löytänyt elämääni rakkauden. Sitä samaa toivon myös sinulle.

  5. Kari-Matti Laaksonen: ”b) Raamattu ei tuomitse homoseksuaalisella identiteetillä varustettujen ihmisten keskinäiseen kiintymykseen ja rakkauteen perustavaa parisuhdetta, vaan päinvastoin kannustaa siihen…”

    Missähän kohtaa?

    Kari-Matti Laaksonen: ”a) homous ei ole luomisjärjestyksen vastaista. Jumala loi myös homoseksuaalisuuden.”

    Missähän kohtaa luomiskertomusta tai muualla Raamatussa sanotaan niin? Aivan uusia ja sensaatiomaisia tietoja 🙂 :9, jotka eivät ole koskaan osuneet silmääni jo yli 50 vuoden Raamatun lukemisen ja tutkimiseni aikana. 🙂

    • Oletko lukenut 50 vuotta Raamattua sen alkukileillä niiden sanojen ja lauseiden tarkoitukset, merkitykset ja pyrkimykset absoluuttisen erehtymättömästi ymmärtäen? Epäilen ettet!

  6. Vesa,

    Käsitykseni perustuvat krisinuskoon. Muihin uskoihin en ota kantaa.

    Ps. On paitsi naivia, myös anakronistista ja täysin virheellistä olettaa, että Raamatun alkukertomukset olisivat sanatarkkaa historian kuvausta, vieläpä ”historia” tulkittuna modernin länsimaisen ihmisen ymmärryksen mukaan. Alkukertomukset ovat luomismyyttejä.

  7. Jusu Vihervaaralle:

    Sanot paljon puhuvasti ”Minun mielestäni kahden täysi-ikäisen tasavertaisen ihmisen rakkaus on vähemmän paha asia kuin talousrikos tai henkirikos, mutta tämä on tietysti vain minun oma mielipiteeni. Minun Jumalani ei tuomitse sitä, että olen löytänyt elämääni rakkauden.”

    Minun mielestäni…, … vain minun mielipiteeni (niin tosiaankin) ja minun Jumalani (kuka on Jumalasi?). Missä on valinnoissasi Raamatun Jumala ja Hänen mielipiteensä?

  8. Sillä vain on merkityistä, mitä Jumala ilmoitetuissa sanassaaan sanoo, eikä sillä mitä kirkko sanoo, kun se on luopunut sanasta.
    ihmisiin tullaan pettymään, muttei raamatun Jumalaan, koska ihmissuku on langennut paratiisissa.
    Luonnostamme vihaamme Jumalaa ja hänen käskyjään.
    Käskyt suojelevat meitä ei Jumala ole niitä antanut kiusataksensa meitä.
    Avioero mikä tapahtuu Jumalan sanan vastaisesti on yhtälailla syntiä, kuin homouden harjoittaminen.
    Miten homot lisääntyvät?? Kun sana sanoo lisäntykää ja täyttäkää maa.
    Sentähden pitää miehen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu olemaan, ja tulevat yhdeksi lihaksi.1 moos.2:24.
    Ps.kiitos Pekka Sahimaalle
    Jokainen on vastuussa Jumalalle tälläkin palstalla esille tuoduillel kommenteille.Te ateistit älkää enää eksyttäkö ihmisiä.Pitäkää omana tietona, jos ette halua uskoa Jeesukseen syntien sovittajaan.

    • ”Miten homot lisääntyvät?”

      Aivan kuten muutkin parit, jotka eivät voi saada lapsia perinteisin keinoin.

      ”Kun sana sanoo lisäntykää ja täyttäkää maa.”

      Maa taitaa olla jo täynnä, resurssit eivät riitä ja huonompaan suuntaan mennään.

    • Miksi syntien sovittajaan uskovan pitäisi enää olla niin kiinnostunut niistä sovitetuista synneistä?

    • “Miten homot lisääntyvät?”
      ”Aivan kuten muutkin parit, jotka eivät voi saada lapsia perinteisin keinoin.”

      No ei aivan. Kaikkihan me edelleen tiedämme miten lapsia syntyy luonnollisesti ja perinteisesti. Jos mies ja nainen eivät voi saada lapsia luonnollisesti, ongelma on usein lääketieteellinen, ja voidaan hoitaa lääketieteellisesti.
      Ja lapsi on heidän yhteisensä, molempien lihaa ja verta, kuten olisi jos lapsi syntyisi luonnollisesti ja perinteisin keinoin.

      Sen sijaan on maailman luonnollisin asia, että kaksi miestä tai kaksi naista ei voi saada keskenään lasta. Enkä näkisi tässä ”ongelmaa”, jota tulee ”hoitaa” lääketieteellisesti.

      Ihan kaikissa asioissa ja tilanteissa homo- ja heteroparien välille ei sentään voi vetää yhtäläisyysmerkeillä. Tällainen vaikuttaa minusta enemmän ”tasapäistämiseltä” kuin ”tasa-arvolta”.

      Siitä voi keskustella ja väitellä, että onko eettisesti oikein luoda keinohedelmöityksellä lapsi, jonka geenit tulevat osittain ulkopuoliselta luovuttajalta (myös heteroparien tapauksessa) Mutta ei nyt sentään ajatella, että ”ongelma” ja ”hoito” ”lapsettomuuden” suhteen ovat molemmilla ihan rinnasteisia.

    • ”Mutta ei nyt sentään ajatella, että “ongelma” ja “hoito” “lapsettomuuden” suhteen ovat molemmilla ihan rinnasteisia.”

      Siis piti kirjoittaa, että ”ongelma” ja ”hoito” ”lapsettomuuden” on molemmilla, homo- ja heteropareilla täysin rinnasteinen.

      Edelleen, eri mieltä saa olla, ja saa olla sitä mieltä, että kaikkien halukkaiden täytyy saada lapsia, jos asian niin näkee. Mutta mitä kukaan lopulta voittaa siinä, jos sanotaan joka ikisen asian yhteydessä, että ”sehän on ihan sama asia” kuin toisessa tapauksessa.

      Asiat nyt vain ovat niin epätasa-arvoisesti järjestetty, että mies ja nainen voivat saada luonnollisesti lapsia. Olen itse sitä mieltä, että lapsia ei pitäisi keinotekoisesti tehdä, heteropareillekaan. Ihmisistä ei ole maailmassa juurikaan pulaa, ja tärkeämpää olisi huolehtia siitä että kaikilla (luonnollisesti) syntyvillä lapsilla on mahdollisimman hyvä olla.

      Ja adoptio ei edelleenkään ole aikuisten ”oikeus” saada lapsia. Aika uskomatonta oli lukea Aamulehdestä kauhistelua lakivaliokunnan päätöksestä. Siinä mainittiin erikseen adoptio ”tasa-arvoisena mahdollisuutena perustaa perhe, tarvittaessa adoption kautta.”

      Mitä tulee adoptioon ja avioliittoon, en halua kuulla enää yhtään enempää aikuisten oikeuksista. En heteroiden enkä homojen.

    • “Kun sana sanoo lisäntykää ja täyttäkää maa.”
      Antero K: ”Maa taitaa olla jo täynnä, resurssit eivät riitä ja huonompaan suuntaan mennään.”

      Hienoa, olemme samaa mieltä edes jostakin. 🙂

    • Sari Weckroth, nyt hieman näyttää siltä, ettet ole ihan perillä asioista. Naisen hedelmöittämiseen tarvitaan mieheltä peräisin olevia siittöitä ihan siitä riippumatta, onko nainen avioliitossa, avioliitossa, sinkku tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Ja jos hedelmällinen nainen mielii tulla raskaaksi, ei siihen lainkaan välttämättä tarvita mitään lääketieteellistä hoitoa.

    • Weckroth:

      ”Sen sijaan on maailman luonnollisin asia, että kaksi miestä tai kaksi naista ei voi saada keskenään lasta. Enkä näkisi tässä “ongelmaa”, jota tulee “hoitaa” lääketieteellisesti.”

      Ei siihen lääketiedettä tarvitakaan. Vain hedelmöitetty munasolu ja kohtu kasvua varten. Eivät homot ole lähtökohtaisesti steriilejä. Kyllä sinä nyt varmaan aikuisena tiedät miten nämä asiat toimivat, ei siihen mitään laboratorion keinohedelmöityksiä tarvita.

    • Antero Kangasluoma: ”Vain hedelmöitetty munasolu ja kohtu kasvua varten. Eivät homot ole lähtökohtaisesti steriilejä.”

      Mistäs se kohtu sitten homopareille tai siittiöt naispareille? Kaupallisin keinoin vaiko yhteiskunnan ”tehtailun” kauttako?

    • Ihmisillä on yleensä paljon ymmärtäviä rakastavia lähimmäisiä, ei niitä lapsia välttämättä tarvitse kaupallisesti tehtailla. Toki kohdunvuokraamisesta on hyvä maksaa korvausta, sillä se ei ole niin vaivatonta ja yksioikoista kuin siittiöiden antaminen.

      Onko tämä nyt jotenkin erityisen vierasta Vesalle ja Sarille? Ettekö te näe ihmisiä yhteiskuntarakenteiden takana tai tunne historiaa? Lapsia on aina syntynyt ohi virallisten avioliittojen ja kun kirkon valta on vähentynyt niin heitäkin on alettu kohdella ihan kunniallisina kansalaisina(vrt. Irlanti).

      Katsokaapas huviksenne elokuva Philomena.
      (http://www.imdb.com/title/tt2431286/)

      tai lukekaa tästä:
      http://www.irishexaminer.com/viewpoints/columnists/victoria-white/irelands-generation-of-stolen-children-deserve-to-know-who-they-are-248731.html

Karttunen Tomi
Karttunen Tomi
Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Seurakuntapappivuosien ja lyhyen yliopistoperiodin jälkeen olen vuoden 2008 joulukuusta toiminut teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa sekä dogmatiikan dosentti Helsingin yliopistossa.