Keskusteltaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista kaikki tuntuvat omasta mielestään puolustavan avioliittoa. Miten on mahdollista, että avioliiton puolustaminen johtaa päinvastaisiin näkemyksiin. Ongelma ei ratkea vaikka avioliitto varustettaisiin atribuutilla kristillinen. Mikä on se kristillinen avioliittokäsitys, mitä kukin puolustaa.
Lukiessani tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien argumentaatiota minulle tulee seuraava tunne. Jumala on luonut ihmisen vastaamaan ihmisen ideaa, joka on heteroseksuaali hedelmällinen mies tai nainen. Ihmisen tehtävä on toteuttaa avioliiton ideaa, joka on miehen ja naisen elinikäinen liitto. Kirkon opetuksen tehtävä on opettaa tätä luomisessa annettua (ikuista) ideaa vaikka yhteiskunta muuttaisikin käsityksiään.
Tässä ajattelussa syntiinlankeemus selittää sitä, että elävässä elämässä tämä ei aina toimi. Voidaan ajatella suoraan niin, että homous ja lesbous ovat syntiä. Tai sitten ne nähdään sairautena tai vajavuutena, jotka ovat synnin seurausta. Kysymys on avioliiton idean puolustamisesta. Tämän ymmärretään automaattisesti tarkoittavan myös avioliittojen puolustamista.
Toisaalta voidaan lähteä siitä, että Jumala antoi ihmiselle tehtävän elää sosiaalisena olentona toisten ihmisten kanssa. Tähän kuuluu se, että ihmiset sitoutuvat pitämään huolta toisistaan. Tähän sitoutumiseen kuuluu tavoitteena uskollisuus ja elinikäisyys. Sitoutumisen rajoja säätelee kulloinenkin kulttuuri: jossakin voi olla useita vaimoja tai useita miehiä; meidän kulttuurimme on kauan tunnustanut yhden miehen ja yhden naisen liiton avioliitoksi. Nyt yhä laajemmin ajatelleen, että avioliitto voi olla myös kahden miehen tai kahden naisen sitoutunut suhde.
Tässä ajattelussa ei ole ikuista ihmisyyden tai avioliiton ideaa, jonka toteuttaminen tai johon pyrkiminen olisi ihmisen velvollisuus. Mutta tässä on velvollisuus — Jumalan käsky, jos niin halutaan sanoa — pitää huolta toisesta, olla toiselle uskollinen, antaa hellyyttä ja saada hellyyttä, pitää toisia ihmisiä lähimmäisinä. Syntiinlankeemus näkyy näiden velvollisuuksien rikkomisina.
Kysymys ei ole siitä, kumpi on uskollinen Jumalan yleiselle ilmoitukselle, Raamatulle tai Jeesuksen opetukselle. Kysymys on niistä filosofisista edellytyksistä, joilla Raamattua luetaan ja maailmaa katsotaan.
En minäkään. Asiaa voi testata vaalikoneitten avulla.Tyypillinen vaihteluväli on minun tapauksessani suunnilleen 37 – 83 %. Paras tulos on ollut 94 %.
En yhteiskunnallisessa kontekstissa halua puhua mistään ”normatiivisesta luomisen mukaisesta parisuhteesta” koska se on uskonnollinen käsite ja hyvin vahvasti subjektiivinen eli jokainen ihminen voi itse määritellä oman vakaumuksensa ja mitä pitää luomisen mukaisena.
Yhteiskunnallisessa kontekstissa suurin osa ihmisistä on heteroseksuaaleja ja he luonnostaan pariutuvat tyypillisesti vastakkaista sukupuolta olevien kanssa. Edelleen osa ihmistä on homoseksuaaleja ja he luonnostaa pariutuvat tyypillisesti samaa sukupuolta olevien kanssa. Tämä varmasti hieman yksinkertaistaa ihmiselämän moninaisuutta, mutta ymmärrät varmasti mitä ajan takaa.
Yhteiskunnallisessa kontekstissa minä en näe tarvetta tehdä sellaisia arvoasetelmia, että jonkun ihmisen parisuhde on arvokkaampi, koska puoliso on tiettyä sukupuolta ja jonkun toisen parisuhde on vähempiarvoinen ja normin vastainen. Minusta tällaisesta ajattelusta ei ole mitään hyötyä. Ihmiset ovat mitä ovat ja minusta on tärkeää hyväksyä jokainen omana itsenään.
Minä en näe mitään estettä sille, etteikö samaa avioliittolakia voisi soveltaa sekä heteropareihin että homopareihin. Maailmassa on jo 14 valtiota sekä 10 Yhdysvaltain osavaltiota, jotka näin tekevät. Nämä esimerkit osoittavat myös että olet väärässä väittäessäsi ettei parisuhteita pystyisi säätämään samassa laissa. Se ei ole pystymisestä kiinni – se on tahdosta kiinni.
Pyytäisin myös, ettet tarpeettomasti tartu tuohon termiin ”tasa-arvoinen” (avioliittolaki). Se ei tarkoita mitään sen enempää kuin avioliittolakia, joka antaa sekä heteropareille että homopareille yhtäläiset oikeudet avioliittoon. En näe mitään syytä, miksi miehen ja naisen välistä parisuhdetta ei voisi pitää tasa-arvoisena miehen ja miehen tai naisen ja naisen välisen parisuhteen kanssa.
Tuomo Hirvi: ”Mikä muu tässä mättää niin parisuhdelain, ja yhteiskunnallisen lainsäädännön perusta lähtee perustuslaista, joka säätelee näitä yksilön oikeuksia. Siitä lähtökohdasta samaa sukupuolta olevien parisuhdelaki tuolla tavalla ajateltuna oikeutena ei voi toteutua, koskapa peruslähtökohtainen ajattelu on, että laki myös velvoittaa yksilöt oikeuksien sijaan johonkin.”
Lainaamassani kohdassa kerrot (vaikeatajuisesti ja koukeroisesti), että parisuhdelaki pohjautuu perustuslakiin ja määrittää ihmiselle oikeuksien ohella myös velvoitteita. Jos mitään ymmärsin, niin perustelit näin kielteisen suhtautumisesi homojen avioliittoon.
Mitkä ovat ne perustuslain tai parisuhdelain velvoitteet, joita homoseksuaalit eivät pysty täyttämään?
Ylipäätään kirjoitit melkoisen määrän sanoja sanomatta lopulta mitään muuta, kuin ettet hyväksy homojen avioliittoa. Niitä Jusun kaipaamia perusteluja en onnistunut edelleenkään löytämään. (Kiistät tosin ”luomisen mukaisen” ja homoseksuaalisen parisuhteen tasa-arvon lyömättömällä perusteella: ”se ei missään tapauksessa ole niin”.)
Ettei vain todellinen vastustuksen syy ole se tutusta ja turvallisesta kiinnipitäminen?
Panu Saarela, minähän tulin erittäin hyvin ymmärretyksi – avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ja piste.
No ollaan yksinkertaisia kun kyselet – lapsella on oikeus isään ja äitiin ja se ei tule parisuhdelaista taikka vanhemmuudesta. Sitä oikeutta eivät homoparit taikka lesboparit kykene täyttämään – yksinkertaista eikö totta. Vanhemmuuden osan kykenevät kyllä hoitamaan mutta eivät äidin ja isän velvollisuuksia sitten millään – ei millään.
Myönnän erittäin kökkö esimerkki mutta kun pitää olla yksinkertainen. Parisuhteessa olkoon jokainen kuten haluaa mutta mitään sellaisia oikeuksia mitä Luojan luomina meillä ei ole me emme lakiin voi kirjoittaa – piste.
Minusta tuo ei ollut lainkaan kökkö. Se oli mielestäni ensimmäinen kerta kun sanoit jotain niin konkreettista, että minäkin ymmärrän, mistä sinä puhut.
Mitä sitten tulee esimerkkiisi siitä, että jokaisella lapsella tulee olla oikeus isään ja äitiin ja että homopari ei tällaista pysty tarjoamaan:
(1) Yksinhuoltajan lapsella ei ole toista vanhempaa. Yhteiskunta ei vaadi, että yksinhuoltajien lapset viedään pois perheistään ja sijoitetaan sellaiseen kotiin, jossa on sekä isä että äiti.
(2) Avioliitossa on juridisesti kyse kahden aikuisen välisestä sopimuksesta. Se ei sisällä velvoitetta lasten hankkimiseen. Lasten hankkiminen ei myöskään edellytä avioliittoa. Ylipäätään ”lasten oikeudet” ei ole täysin relevantti tässä kohtaa ja myöskään kaikki heteroparit eivät naimisiin mentyään hanki lapsia eikä se tee heistä juridisesti sopimattomia avioliittoon.
(3) Lapsella on aina isä ja äiti. Se on se tapa, miten lapsia syntyy. Tämä lakimuutos ei pyri sitä muuttamaan millään tavalla. Se, että lapsella on aina biologinen äiti ja biologinen isä ei ole millään tavalla kiinni siitä, millä nimellä samaa sukupuolta olevan parin parisuhdetta kutsutaan.
(4) Lakimuutos ei tarkoita sitä, että niiden rekisteröidyssä parisuhteessa elävien parien perheisiin yhtäkkiä tupsahtaisi jostain (isättömiä tai äidittömiä) lapsia jos parisuhdetta kutsuttaisiinkin avioliitoksi.
(5) Samaa sukupuolta olevien parien perheissä elää tänä päivänä satoja lapsia. Parisuhteen nimen muuttaminen rekisteröidystä parisuhteesta avioliitoksi ei muuta tätä mihinkään. Se tosin parantaa näiden lasten asemaa, jos heidän perheensä saavat yhdenvertaisen tunnustuksen verrattuna heidän ystäviensä perheisiin.
Minusta tämä lasten oikeudet on sellainen sopivan tunteisiin vetoava keppihevonen, jolla olisi toki kiva ratsastaa, mutta mielestäni samaa sukupuolta olevien parien liitosta käytettävän nimen muuttaminen ei vaikuta lasten oikeuksiin mitenkään.
Ymmärrän Tuomon huolen, mutta minusta se perustuu väärinkäsitykseen ja vääriin mielikuviin.
Jusu Vihervaara, myönnettäköön – todistelusi osoittaa, että osuin täydellisen oikeaan. Toisaalta syytön minä olen jos sinä ja tällä asialla olevat ette viitsi ihan oikeasti syventyä koko asiaan vaan ajatte pelkästään omia oikeuksianne, vähän kuin ay-liike etujärjestönä. Eihän lakeja Suomessa siksi säädetä, että minun pitää saada parempaa palkkaa – vai säädetäänkö.
Tuomo, suurin osahan lakimuutoksen kannattajista on heteroita, joita asia ei omakohtaisesti kosketa. Miten tässä nyt omaa etua ajetaan?
Tuomo Hirvi,
Jos sinä haluat rajoittaa jonkin tietyn ihmisjoukon oikeuksia verrattuna muuhun väestöön, kyllä sinä olet velvollinen perustelemaan, miksi tällainen rajoite tarvitaan. Perusteleminen tarkoittaa muutakin kuin pisteen lisäämistä jokaisen oman mielipiteen perään.
Se, että puhut omien oikeuksien ajamisesta tuntuu vähän lapselliselta. Mitä pahaa siinä on ja miksi sinun mielestäsi samaa sukupuolta olevilla pareilla ei pitäisi olla samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kaikilla muillakin ihmisillä?
Minun mielestäni on paljon vähemmin itsekästä vaatia tasavertaista kohtelua kuin yrittää kieltää muilta ihmisiltä sitä, mihin itsellä on oikeus. En ymmärrä lainkaan sitä, että pidät omaa avioliitto-oikeuttasi itsestäänselvyytenä ja leimaat sen oman edun tavoitteluksi, jos minäkin haluan solmia avioliitoon puolisoni kanssa. Olet mielestäni kohtuuton.
Asia voisi olla eri, jos samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeus olisi joltakulta pois. Asia olisi eri, jos samaa sukupuolta olevien parien avioliitto-oikeus aiheuttaisi jotain yhteiskunnallista vahinkoa. Koska siitä ei ole kenellekään mitään haittaa, sen vastustaminen tuntuu lähinnä pelkältä ilkeilyltä.
Eihän lakeja Suomessa siksi säädetä, että tarkoituksella halutaan kohdella ihmisiä eri tavalla. Olenko muka vaatimassa itselleni jotain etuoikeuksia mitä muut eivät saa?
Tottakai olet Jusu Vihervaara vaatimassa ihmisyyteesi kuuluvia etuoikeuksia – aivan sama, jos minä kaksimetrisenä sellaisia alkaisin vaatia mutta ei tulisi mieleenikään vaan pidän mieluummin ihmisyyteni ja olen reilusti kaksimetrinen taipumatta läheskään kaikkeen.
Tenka Issakaiselle totean, että eihän sillä ole merkitystä olenko minä homo, hetero taikka mitä tahansa. Oikeuksia tässä ollaan muuttamassa ja rajusti mutta velvollisuuksiin ei kyetä mitenkään tarttumaan, kun ei kerta kaikkiaan ole inhimillisesti mahdollista.
Olkoon tämä keskustelu osaltani tässä – kiitos siitä.
Tuomo Hirvi, vastauksesi Jusulle on varsin tyypillinen: vain sisältö puuttuu. Mistä ihmeen etuoikeuksista puhut? Jusu (ja Tenka) kertoivat perusteet näkemyksilleen. Sinä et vastaa niihin, etkä myöskään perustele omaa näkemystäsi. Jos puheesi kaksimetrisestä oli jokin perustelu, niin voin kertoa, ettei ainakaan minun älykkyyteni riitä ymmärtämään hiukkaakaan, mitä tarkoitat; voisit kirjoittaa vaikka kiinan kielellä.
Vastauksessasi Tenkalle viittaat ilmeisesti taas siihen (ainoaan konkreettiseen argumenttiisi), ettei homopari voi täyttää velvollisuuksiaan, koska se ei voi olla isä ja äiti (olet siis huomannut, ettei mies ole nainen eikä nainen mies).
Tähän argumenttiisi Jusu on jo aiemmin vastannut tyhjentävästi, mutta miten vastauksesi Tenkalle liittyi hänen viestiinsä, jossa hän ihmetteli väitettäsi siitä, että lakimuutosta haluavat (heterot!) ajavat omia etujaan?
Siinä mielessä olen kanssasi kyllä samaa mieltä, että tasa-arvoinen, vähemmistöjä kunnioittava yhteiskunta on lopulta kaikkien edun mukaista – siis myös omien etujen ajamista.