Keskusteltaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista kaikki tuntuvat omasta mielestään puolustavan avioliittoa. Miten on mahdollista, että avioliiton puolustaminen johtaa päinvastaisiin näkemyksiin. Ongelma ei ratkea vaikka avioliitto varustettaisiin atribuutilla kristillinen. Mikä on se kristillinen avioliittokäsitys, mitä kukin puolustaa.
Lukiessani tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien argumentaatiota minulle tulee seuraava tunne. Jumala on luonut ihmisen vastaamaan ihmisen ideaa, joka on heteroseksuaali hedelmällinen mies tai nainen. Ihmisen tehtävä on toteuttaa avioliiton ideaa, joka on miehen ja naisen elinikäinen liitto. Kirkon opetuksen tehtävä on opettaa tätä luomisessa annettua (ikuista) ideaa vaikka yhteiskunta muuttaisikin käsityksiään.
Tässä ajattelussa syntiinlankeemus selittää sitä, että elävässä elämässä tämä ei aina toimi. Voidaan ajatella suoraan niin, että homous ja lesbous ovat syntiä. Tai sitten ne nähdään sairautena tai vajavuutena, jotka ovat synnin seurausta. Kysymys on avioliiton idean puolustamisesta. Tämän ymmärretään automaattisesti tarkoittavan myös avioliittojen puolustamista.
Toisaalta voidaan lähteä siitä, että Jumala antoi ihmiselle tehtävän elää sosiaalisena olentona toisten ihmisten kanssa. Tähän kuuluu se, että ihmiset sitoutuvat pitämään huolta toisistaan. Tähän sitoutumiseen kuuluu tavoitteena uskollisuus ja elinikäisyys. Sitoutumisen rajoja säätelee kulloinenkin kulttuuri: jossakin voi olla useita vaimoja tai useita miehiä; meidän kulttuurimme on kauan tunnustanut yhden miehen ja yhden naisen liiton avioliitoksi. Nyt yhä laajemmin ajatelleen, että avioliitto voi olla myös kahden miehen tai kahden naisen sitoutunut suhde.
Tässä ajattelussa ei ole ikuista ihmisyyden tai avioliiton ideaa, jonka toteuttaminen tai johon pyrkiminen olisi ihmisen velvollisuus. Mutta tässä on velvollisuus — Jumalan käsky, jos niin halutaan sanoa — pitää huolta toisesta, olla toiselle uskollinen, antaa hellyyttä ja saada hellyyttä, pitää toisia ihmisiä lähimmäisinä. Syntiinlankeemus näkyy näiden velvollisuuksien rikkomisina.
Kysymys ei ole siitä, kumpi on uskollinen Jumalan yleiselle ilmoitukselle, Raamatulle tai Jeesuksen opetukselle. Kysymys on niistä filosofisista edellytyksistä, joilla Raamattua luetaan ja maailmaa katsotaan.
Mitkä ovat avioliitossa niitä luovuttamattomia sääntöjä, normeja ja tunnusmerkkejä, joita ilman avioliitto ei ole avioliitto?
Ja kuka ne päättää?
Kun oikein ”filosofisesti asioita pyörittää”, tulee melkein kuin savolainen meininki: ”voepi se olla näennii, mutta voepi se olla noennii”.
Kristittynä saan taas luottaa siihen, että Jumala on ilmoittanut tahtonsa Pyhän Hengen kautta Raamatussa. Siinä myös itse Jeesus vahvistaa miehen ja naisen välisen liiton Jumalan suunnitelmaksi ja hänen siunaamakseen.
Vain miehen ja naisen välinen avioliitto toteuttaa siis kristillisessä mielessä tätä Jumalan suunnitelmaa.
Romanttinen rakkaus on ihanin asia maailmassa. Itse koin sen 17-vuotiaana ja kohde juttelee juuri kännykkään viereisessä huoneessa. Täytti tänään 65 vuotta ja rakastan häntä edelleen.
Vain miehen ja naisen välinen avioliitto toteuttaa siis kristillisessä mielessä tätä Jumalan suunnitelmaa.
Jeesus nimenomaan sanoo, että se ei ole tarkoitettu kaikille ja jättää valinnan ihmiselle itselleen Mt. 19:10-12.
Tässä on juuri se ajattelumalli, jota kuvaan ensimmäisessä vaihtoehdossa.
Näin teit ja jatkoin samasta teemasta.
Jos nyt puhutaan lakiin perustuvan instituution luomisesta, olisi kai syytä aloittaa siitä, että määritellään tarve tällaiselle instituutiolle. Miksi valtion pitäisi rekisteröidä ystävyyssuhteita?
Jos edelleen puhutaan lakiin perustuvista parisuhdeinstituutiosta, pitäisi jälleen aloittaa tarpeesta. Miksi on tarpeellista tai välttämätöntä luoda useita rinnakkaisia parisuhdeinstituutioita?
Minusta se menee hieman koomiseksi, jos parisuhdetta solmittaessa pitää täyttää kaavake, jossa kysytään kuinka monta kertaa kuukaudessa pari rakastelee keskenään ja kuinka paljon he pitävät toisistaan ja millä tavalla, jotta voidaan päättä, mitä nimeä parisuhteesta voi käyttää.
”Jos haluatte Agape-liittoon, painakaa näppäintä yksi. Jos haluatte Eros-liittoon, painakaa näppäintä kaksi. Jos olette vain ystäviä, painakaa näppäintä 3. Jos olitte vain ystäviä, mutta nyt harrastatte seksiä, painakaa näppäintä 4. Jos harrastitte seksiä, mutta nyt olette vain ystäviä, painakaa näppäintä 5. Jos ette ymmärrä kategorisoinnin syitä, painakaa ruutu.”
Miksi on tarpeellista tai välttämätöntä luoda yhtään minkäänlaisia pari- tai muu suhde -instituutioita yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna?
Minusta vaihtoehtoja voisi olla enemmän.
Mutta jos ei anneta useampia vaihtoehtoja, tuli mieleen että jos sukupuolineutraali ”avioliitto” tulee voimaan, voisin ”mennä naimisiin” jonkun naisen, läheisen sinkkuystävän, kanssa, ihan vain siksi ettei olisi ajoittain niin yksinäistä. Ei mitään romanttista, eroottista tai seksuaalista suhdetta, ainoastaan olisi joku läheinen ystävä, elämäntoveri ja lähisukulainen.
Varsinkin jos kumpikin on saanut miessuhteista tarpeekseen. Voihan sitten aina erota, jos haluaakin mennä naimisiin miehen kanssa. Mutta näinhän tapahtuu muutenkin. Rakastutaan ja ensimmäinen liitto päättyy.
On paljon yksinäisiä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta saada itselleen lähisukulaista kuin mennä naimisiin. Tai tilanteessa, jossa ollaan sairaalassa ja joku pitäisi nimittää ”lähisukulaiseksi”.
Tuntuisi epäreilulta ja kiusalliselta jos kaikki olettavat että kun ollaan naimisissa, niin ollaan myös seksisuhteessa. Miksi sen niin pitäisi olla? Avioliiton käsitettä voisi laajentaa koskemaan myös ystävyyssuhteita.
Miksi ei voisi? Yksinäiset ihmiset eivät sitten joutuisi niin kiusalliseen tilanteeseen eläessään rakkaan ystävän kanssa, ilman romanttista rakastumista.
Ei avioliittoa solmittaessa kysellä suhteen laatua. Avioliitto ei myöskään velvoita avioliiton solmineita ihmisiä harrastamaan seksiä keskenään. Avioliitto ei edellytä edes yhdessä asumista.
Minusta parinmuodostus on useimmille ihmisille hyvin lajityypillistä. Itse en voisi ajatella solmivani avioliittoa kuin rakastamani ihmisen kanssa. Se on minulle enemmän kuin ystävyyssuhde.
Tästä huolimatta minua ei kiinnosta se, mistä syystä ja millä motiiveilla joku toinen ihminen haluaa avioliiton solmia.
Sari Weckroth, voit jo nyt solmia kuvaamasi kaltaisen seksittomän ystäväavioliiton jonkun miehen kanssa. Olet varmaan tyytyväinen, kun tasa-arvoisen avioliittolain tullessa voit solmia vastaavan myös naisen kanssa.
Ja yhteiskunta ei kysele seksin tai seksittömyyden perään. Siksi ei ole mitään tarvetta ”seksittömän parisuhdeinstituution” luomiselle. Niitä suhteita lienee nykyiselläänkin melkoinen määrä