Eero Jaakkolan saarnasta 30.6. on noussut kohu. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa saarnan kokonaisuuteen, enkä etenkään sen naispappeutta käsittelevään ’loppuhuipennukseen’. Käsittelen vain sitä, mitä Jaakkola sanoo avioerosta. Siteeraan kaikki mielestäni relevantit kohdat lyhentämättöminä, tehdäkseni varmasti oikeutta saarnalle; ne on copypastattu Eero Jaakkolan facebook-sivulta.
Jaakkola: Avioero. Jeesus sanoo: joka hylkää vaimonsa saattaa hänet tekemään huorin. Jokainen joka nai hylätyn, tekee huorin. Jumala sanoo, että hän vihaa hylkäämistä. Te voitte sanoa minulle, että Eero, sinä olet itsekin eronnut. Yksi avioero on takana, toinen avioero on kesken. Minä alistun tämän sanan alle. Jeesus sanoo: joka hylkää puolisonsa, se tekee huorin. Joka nai hylätyn, se tekee huorin. Minä alistun tuon sanan alle, myönnän että Jeesus sanoo sen oikein, tuomio on minun kohdallani oikea. Ja sinä et pääse pakoon tätä sanaa. Sinä et pääse tätä pakoon sillä, että pastorikin on eronnut. Vaan sinun pitää tehdä parannus omassa elämässäsi Jeesuksen edessä.
Saarnaaja myöntää omat eronsa ja suostuu tuomion alla, hän ei tarkemmin määrittele, mitä tämä tarkoittaa. Tämä onkin vähintä, mitä hänen täytyy sanoa. Jo sen sanominen, että olen osallinen tästä synnistä, olisi enemmän; puhumattakaan siitä, että sanoisi eron olevan myös omaa syytä. Kappaleen loppu kertookin sitten siitä, että asiaa ei oteta puheeksi, jotta kuljettaisiin kuulijan rinnalla kanssasyntisenä. Asia otetaan puheeksi, jotta kuulijalta pelattaisiin saarnan pointin torjuntakortti kädestä.
—-
Jaakkola: Haureus. Kävin tuossa avioeroa läpi. Tämä Imatra, olen täällä vuodesta 2004 asti ollut, tämä on melkoinen haureellinen kattila. Täällä avioliitot rikotaan pitkin ja poikin, tehdään lapsia kuka kenenkin kanssa, hypitään kenen sängyssä hyvänsä. Tätä tekee sekä seurakunnan työntekijät, että tavan kansa. Tämä on yhtä haureellista kattilaa koko Imatra. Sanoutukaa siitä irti, tehkää parannus omassa elämässänne. Nuhdelkaa kurittomia. Tehkää tiettäväksi se, että Jumala on pyhä. Haureelliset eivät pääse taivaaseen.
Missä tässä kappaleessa on pastori Jaakkola? Onko hän osa tätä haureellista kattilaa? Saarnan alun perusteella on; passiivin ja kolmannen persoonan käyttäminen antavat toisen vaikutelman.
—-
Jaakkola: Naisille. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, minä tahdon että vaimot ovat alamaisia. Minä en salli, että vaimot opettavat, vaan olkoot hiljaa, kysykööt kotona mieheltään. Sillä miestä ei petetty, vaan vaimo petettiin ja joutui rikkomukseen. Ja näin on kaikissa pyhien seurakunnissa. Minä en salli, että vaimo opettaa, vaan olkoon hän alamainen. (1Kor13.33, Ef5.22, Kol.3.18, 1Tim2.12, 1Piet3.1)
Tämä on Jumalan sana. Tämä on sana, jonka Paavali on saanut Pyhältä Hengeltä. Hän on sanonut sen usealle seurakunnalle. Se on meillä Raamatussa. Paavali vetoaa syntiinlankeemukseen eli hän menee ajassa taaksepäin noin 4000 vuotta. Hän vetoaa siihen, että nainen petettiin. Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala sanoi naiselle: mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua hallitseva. Mitä tuo sana tarkoittaa? Selitys löytyy seuraavasta luvusta 1 Moos. 4. kun Jumala sanoo Kainille, jonka viha on syttynyt ja hän haluaa tappaa veljensä Aabelin, Jumala sanoo hänelle: synnin halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä. Nyt tässä käytetään samoja sanoja, kun naiselle sanotaan että mieheesi on sinun halusi oleva, mutta hän on sinua hallitseva. Se tarkoittaa sitä, että naisella on halu nousta miehen rinnalle ja hänen yläpuolelleen. Ja mies tulee häntä torjumaan, työntämään takaisin omalle paikalleen. Tämä on juuri se, mitä me näemme maailmassa tapahtuvan.
Nyt Suomessa on sotien jälkeen käynyt sillä tavoin, että naiset ovat hyvin suurella joukolla nousseet pois tuosta alamaisuuden asemasta. Se on 60-luvulla saanut alkunsa. He eivät enää ole suostuneet alamaisuuteen perheessä. He ovat heittäneet pois alamaisuuden. Tämän seurauksena perheet ovat menneet nurin. Riita tulee perheeseen, naiset eivät ole omalla paikallaan, he eivät suostu alamaisen asemaan, ja siitä tulee sota miehen ja naisen välille. Nyt 40-50 vuotta myöhemmin me näemme että perheet ovat Suomessa täysin tuhoutuneet. Lapset katsovat äitiään, joka ei suostu alamaisuuteen. Lapset eivät itsekään suostu alamaisuuteen vanhemmille, vaan he nousevat kapinaan. Nyt ei meillä ole kouluissa enää mitään järjestystä. Meidän yhteiskuntamme on aivan sekaisin.
Jaakkola puhuu tässä yleisellä tasolla. Hän vetää linjan syntiinlankeemuksesta suoraan tämän päivän elämään. Perheet hajoavat, koska naiset eivät tyydy alamaisuuteen. Siitä sitten seuraavat lastenkasvatusongelmat kotona ja kurittomuus kouluissa. En tee mitään johtopäätöksiä siitä, että eroava mies yleiseillä tasolla sanoo: Riita tulee perheeseen, naiset eivät ole omalla paikallaan, he eivät suostu alamaisen asemaan, ja siitä tulee sota miehen ja naisen välille.
—-
Mutta kysyn: Kuinka aitoa oman syntisyyden myöntäminen on, jos perheen hajoaminen yleisellä tasolla on vaimon vika? Missä on miehen vastuu?
Ilmankos Päivin kommenteista aiheutuukin extreme-tasoisia seurauksia
Harmi, että hyvinkin arvostetut papit lähtevät mukaan tuollaiseen extreme-urheiluun, kun heillä toki olisi paljon parempaakin annettavaa kansalle.
Itse en halua enää harrastaa tällaista urheilua. Olen aikanaan nähnyt, kuullut ja lukenut aivan riittävästi näitä…
Tuntemalla asioita.
Nettisivuilta välittyy vain se, mitä niihin on kirjoitettu. Sieltä ei välity paljonkaan asioiden taustoja, nyansseja, henkilöhistoriaa ja monia sellaisia piirteitä asioista, joita pitempään seuranneena tai mukana olleena tietää. Mihinkähän tuota oikein vertaisin? Kremlologiaan ehkä.
Dokumenttia lukemalla voi havainnoida että toveri Kamenjev piti puheen, joka käsitteli aihetta A. Dokumentista ei välity se, että Kamenjev piti puheensa henkensä kaupalla ja että hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sanoa asiat B ja C, mikäli aikoi säilyä hengissä. Pelkän dokumentin lukeminen ei riitä, vaan asioita on tunnettava laajemmin.
Paavalin synodissa ei varmaankaan puhuta veitsi kurkulla, mutta nettisivujen kuvaamilla asioilla on aina taustansa ja vivahteensa. Nettisivujen lukija ei välttämättä tunne, millainen rituaali jonkin kärjekkään artikkelin kirjoittaminen on. Hän ei näe sanojen taakse, ellei ole harjaantunut lukija ja tunne henkilöitä ja järjestöä. Hän ei välttämättä tuiedä, että synodilaisessa kontekstissa sanoilla ja sanonnoilla on erilaisia merkityksiä kuin jossain muussa ympäristössä.
Esimerkiksi sanonta ”kirkollinen uudistusliike” viittaa aivan erilaiseen kirkollisuuteen ja erilaiseen uudistukseen kuin normaalipuheessa.
Netissä julkaistussa ohjelmassa lukee, että avajaissanat piti Teuvo Torakka. Asiaa tuntematon tekee mekaanisen johtopäätöksen, että Teuvo Torakka on synodilainen. Asiaa tunteva taas hämmästyy, miksi Torakan nimi on listalla. Soittaa ja kysyy ja saa selityksen.
No, Paavalin synodi on aika vakiintunut joukko, ja esiin ottamasi nimet ovat varmaan sen ydinjoukkoa. Mutta esimerkiksi Päivi Räsänen sopii huonosti siihen joukkoon, vaikka hänen nimensä siellä usein onkin. Selitys on varmaan siinä, että Päivi Räsänen poliitikkojen tapaan osallistuu kaikkiin kristittyjen tapaamisiin, mihin vain pyydetään. Niin minäkin varmaan tekisin. Siellä on paikalla äänestäjiä. Synodin tapauksessa vielä sellaisia äänestäjiä, joilta voi odottaa puolueelleen kannatusta. Synodin kuvioon taas sopii hyvin pyytää kansanedustajaa ja nykyään ministeriä, kun sellainen kerran on. Räsänen puhuu samoista asioista kuin synodi ja terävä retoriikka on mieluista. On kuitenkin eri asia, lähtisikö Räsänen synodin tapahtumaan ihan omasta mielenkiinnosta sitten kun ei ole enää poliitikko ja toisaalta pyydettäisiinkö häntä enää silloin, kun yhteinen intressi on ohi. Eli onko Räsänen varsinaisesti synodilainen? Jos hän käy vuodessa viisilläkymmenillä kristillisillä päivillä, onko niistä jokin hänelle erityisen oma ja mieluinen? Jutta Urpilainenkin oli puhumassa Sleyn kesäjuhlilla. Onko Urpilainen siis sleyläinen?
En tiedä, minkä alan ihminen olet ja onko sinulla kokemusta tutkimustyöstä. Nämä mainitut asiat kuuluvat ns lähdekritiikkiin. Nettisivut, esitteet, julkilausumat ym ovat aika kehnoja lähteitä mm. siksi, että ne ovat toimitettua materiaalia. Jos niitä uskoo sellaisenaan, jää kovin pinnalle tutkimuksissaan.
Me keskustelimme tästä samasta asiasta jo kerran ja luulin tulleeni ymmärretyksi. Kertaan.
Kirkossa ei se, että on puhujana tilaisuudessa, kerro välttämättä sen suuremmasta aktiivisuudesta. Osa tuosta kirjoittamastasi nimilistasta on aktiivisia synodilaisia, osa suhtautuu siihen kriittisemmin, mutta on lähtenyt pyydettäessä mukaan. Esimerkiksi oman aiheensa takia.
Minuakin on pyydetty viidesläisten järjestämään teologitapahtumaan puhumaan aiheesta, jota olen tutkinut. Suostuin ja nimeni painetaan ohjelmaan. En kuitenkaan ole viidesläinen, eikä minusta tule sellaista, eikä kukaan tapahtuman yleisössä luule niin. Olen saman aiheen merkeissä käynyt puhumassa muuallakin ”saastumatta”. Ja vaikka osallistunkin tapahtumaan pyydettynä puhujana, en silti jaa järjestäjän näkemyksiä edes saman tapahtuman yleisteemasta, tai ole samaa pataa kaikkien muiden siellä puhuvien kanssa. Voin olla järjestäjän linjauksiin hyvinkin kriittinen, mutta se ei estä minua eikä heitä. Päinvastoin, se avaa hedelmällisen vuoropuhelun.
Teemu, vaikka nyt epäiletkin kompetenssiani käydä keskustelua Paavalin synodista ja synodilaisten näkemyksistä, niin jatkan.
Paavalin synodi on siis yhteistyöelin ja keskustelufoorumi henkilöille, joilla on yhteinen käsitys seuraavasta: ”Naispappeuden vastustaminen ei ole Paavalin synodin koko kuva. Lukuisissa kristillistä uskoa, kirkkomme oppia ja ihmiselämää koskevissa kysymyksissä yhteiskunnallinen lainsäädäntö ja kirkossamme esiintyvä opetus unohtavat Raamatun selkeät ohjeet. Koska emme voi mitään totuutta vastaan, vaan ainoastaan sen puolesta, haluamme tuoda esiin Raamatun opetuksen esim. homoseksualismia (!), avioliittoa, ihmiselämän kunnioittamista ja vanhurskauttamisoppia koskevissa kysymyksissä.” Synodi ei siis ole herätysliike, jossa on monenlaista, sallivaakin painotusta niistä kysymyksistä, joiden ympärille se on rakentunut. Juuri siitä syystä, että sen lähtökohta on olla yhteistyöelin ja keskustelufoorumi niille, jotka ajattelevat ja opettavat näistä kysymyksistä samalla (ja oman käsityksensä mukaan ainoalla oikealla) tavalla. Tässä on vissi ero herätysliikkeisiin.
Sinun luonnehdintasi synodista on, että se on äärijärjestö. Erääänä äärevyyden tunnusmerkkinä pidit aiemmin keskittymistä vain tiettyihin asioihin, yksipuolisesti, jos oikein ymmärsin. Pitäkäämme nyt kiinni näistä määrittelyistä. Esimerkiksi Päivi Räsäsen suhteen tiedämme, että hän a) jakaa synodin näkemykset niihin kysymyksiin, joissa synodi toimii samoinajattelevien yhteistyöelimenä ja b) hän nimenomaan osallistuu toistuvasti siihen keskusteluun (ml. kirjoittaminen yhdistyksen lehteen), joka juurikin on synodin, keskustelufoorumin, koko funktio.
Teemu, luin vielä tuota minulle esittämääsi kritiikkiä uudelleen ja se herättää minussa ihmetystä. Kritisoit minua syvällisen ymmärryksen puutteesta, mikä on tietysti ihan sallittua. Mutta sanot itse:
Nyt on kuitenkin niin, että synodi on samanmielisten foorumi, ihan määritelmällisesti. Siellä ei käydä ”vuoropuhelua” eri näkemysten kesken esim. naispappeudesta eikä olla kriittisiä synodin yhteistä näkemystä kohtaan. Kyllä minä ymmärtäisin, että esimerkiksi Räsäsen arvioiminen paavalinsynodilaiseksi olisi kohtuutonta, jos hänen kantansa eroaisivat synodin linjasta ja tällöin voisi olla perusteltua esittää, että pitäisi tuntea taustat ja nyanssit paremmin. Mutta kun näin ei ole. Lähdeaineisto kyllä kertoo selvästi Räsäsen olevan synodin linjalla, jos olet eri mieltä, laitatko vuorostasi perusteluita. Jos sinä kävisit Tulkaa kaikki -liikkeen vuosittaisessa tapahtumassa puhumassa liikkeen käsitysten mukaisesti lähes joka vuosi noin 10 v ajan, kirjoittaisit niin ikään liikkeen käsitysten mukaisen artikkelin Tulkaa kaikki -julkaisuun ja jos julkisesti lausumasi näkemykset olisivat linjassa Tulkaa kaikki -liikkeen kanssa, olisiko kovin vääristelevä ja tarkoitushakuinen kannanotto sanoa, että olet tulkaakaikkilainen? Ja jos mielestäsi olisi, niin miten valtava täytyisi todistustaakan olla, ennenkuin tällainen johtopäätös olisi sinunkin mielestäsi perusteltu?
Laatukeskustelua, tohtorismiehet sitä osaa pukea ad homineminkin hiukan fiksumpaan muotoon. Sitä minä kyllä ihmettelen, että kuuluuko teologian alan tutkimuksessa lähdekritiikkiin tuntea arvioitavansa ja näiden motiivit ihan henkilökohtaisella tasolla? Onhan se mahdollista, jos piirit on pienet…
Salmisen kirjoitustyylissä minua itseäni blondina kahvinkeittäjänä viehättää lahjomaton johdonmukaisuuden pyrkimys. On niillä oppiarvoilla ja tutkimustyöllä useimmiten ainakin jonkinmoinen positiivinen vaikutus argumentointitekniikkaan, vaikka muuten olisikin väärät henkivallat asialla tai mitä hyvänsä.
Jatkan vielä keskustelua tästä aiheesta:
Minä puolestani näen, että ev. lut. pappi on kirkkonsa tunnustukseen sitoutunut pappi 24 h vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä. Papin ei ole lupa kirjoittaa tunnustuksen vastaisesti vaikkapa Hesarin pääkirjoitussivulle (ei-kirkollinen media) jos vain pitäytyy tunnustuksessa jumalanpalveluksessa. Pappi ilmaisee aina ja kaikkialla sitä samaa opetusta ja tunnustusta, joita oikeina pitää. Oli foorumi sitten Paavalin synodin lehti tai tilaisuus tai seurakunnan jumalanpalvelus. Myös kristityn, joka lukee synodin lehteä netissä, jossa sen levikki on rajaton, tai vaikkapa kirkkoherranvirastossa, on lupa tai pikemminkin suotavaa pappeuden luonteen perusteella ajatella ja uskoa, että pappi, joka ilmaisee näkemyksensä tuolla foorumilla, opettaa saman vakaumuksen pohjalta seurakuntaa myös muissa yhteyksissä. Käsittääkseni Simolan kohdalla Teemu sinäkään et tuonut esille tällaista papin ja päätoimittajan erityisvapautta irroitella. Toki jumalanpalveluksella on omat erityispiirteensä, mutta pääasiaa ne eivät muuta. Paavalin synodi myös korostaa olevansa osa rakasta ev. lut. kirkkoa. Toiminnastaan se sanoo näin:
Paavalin synodi järjestää vuosittain paastonajan kirkkopäivät palmusunnuntain viikonloppuna vaihdellen eri paikkakunnilla. Silloin on tavoitteena rakentua yhteisessä uskossa sekä monipuolisen ohjelman puitteissa perehtyä Raamatun opetuksiin ajankohtaisissa kysymyksissä.
Paavalin synodi julkaisee Sisarenpoika-lehteä, jolla on tehtävänsä vähäisestä ilmestymistiheydestään huolimatta. Lehti on muuttunut luonteeltaan pelkästä sisäisen dokumentoinnin ja tiedotuksen välineestä kohti kantaaottavampaa ja keskustelua herättävää ja ylläpitävää julkaisua. Sitä voi tilata lehden toimitussihteeriltä. Synodin jäseneksi ilmoittautuneet saavat lehden ilmaiseksi. Kirkkoherranvirastoihin, tuomiokapituleihin, kristillisiin yhdistyksiin ja opistoihin lehti lähetetään ilman eri tilausta.
Väite siitä, että Sisarenpoika-lehti on vain hc-harrastejien oma juttu ei ”nettikampailujen” perusteella siis pidä paikkansa. Esimerkiki jokainen kirkkoherranvirasto, joka on jokaista seurakuntalaista varten, saa lehden, halusi tai ei. Väite vapaaehtoisuudesta ei siis pidä paikkaansa ihan netistä löydetyn tiedon perusteella.
Minulla olisi Teemu vielä sellainen pyyntö, että josko viitsisit vaikka lyhyestikin listata ne tunnustuksenvastaiset kohdat po. saarnasta. Vaikka itse saarnasta nyt ei tarvitsisikaan keskustella kun on näitä tiettyjä asianhaaroja, voidaan noita kohtia tarkastella muuten tässä yhteydessä.
Teemu K.,
puhut ”lähdekritiikistä” ja kritisioit sitä, että Jani Salminen, synodia ja joidenkin henkilöiden mahdollista synodilaisuushenkisyyttä analysoidessaan, käyttää lähteinään julkisia tekstejä ja puheenvuoroja (nettisivustoja, julkilausumia, kirjoitettua materiaalia jne.). Mielestäsi nämä (julkiset, kirjalliset lähteet) ovat huonoja lähteitä. Tämä on mielestäni erikoista puhetta, varsinkin tutkijalta.
Oletko mahdollisesti ylipäätään sitä mieltä että julkiset, kaikkien saatavissa, tarkistettavissa ja luettavissa olevat lähteet ovat ”huonoja”, kun analysoidaan ja tutkitaan jotain liikettä, puoluetta, tai jonkin henkilön katsomuksellista yhteyttä johinkin ideologiseen liikkeeseen jne.?
Minulle on ainakin yliopistolla saamassani tutkijakoulutuksessa korostettu sitä, että analyysin pitää perustua tarkistettavissa oleviin ja julkisiin lähteisiin, jotta tutkimus olisi avointa julkiselle kritiikille eikä jäisi jonkin sisäänpäinlämpiävän porukan omaksi jutusteluksi.
Kari, tästä on pohjimmiltaan kyse myös tuossa lähetysmäärärahakiistassa. Osa seurakuntalaisista katsoo, etteivät he voi omantunnonsyistä rahoittaa järjestöjä, joissa tällaiset paavalinsynodilaiset äänenpainot ja vaikuttajat ovat merkittävässä roolissa.
Hei. Otetaanpa nyt ensinnäkin rauhallisesti. Minä en ole täällä väittelemässä, vaan keskustelemassa. En kritisoi sinua, vaan otan vaan esille erilaisia näkökulmia, valotan asioiden taustoja. Ja koetan vastata kysymyksiin, joita minun pohdinnoistani esitetään.
Minä en kritisoi sinua ymmärryksen puutteesta, vaan koetan sanoa, että pelkkä nettisivujen lukeminen antaa kenelle tahansa yksipuolisen kuvan, jos ei tunne taustoja. Jos en ole ollut tässä viestinnässä selkeä, pyydän anteeksi.