Avioero eräässä saarnassa

Eero Jaakkolan saarnasta 30.6. on noussut kohu. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa saarnan kokonaisuuteen, enkä etenkään sen naispappeutta käsittelevään ’loppuhuipennukseen’. Käsittelen vain sitä, mitä Jaakkola sanoo avioerosta. Siteeraan kaikki mielestäni relevantit kohdat lyhentämättöminä, tehdäkseni varmasti oikeutta saarnalle; ne on copypastattu Eero Jaakkolan facebook-sivulta.

 

Jaakkola: Avioero. Jeesus sanoo: joka hylkää vaimonsa saattaa hänet tekemään huorin. Jokainen joka nai hylätyn, tekee huorin. Jumala sanoo, että hän vihaa hylkäämistä. Te voitte sanoa minulle, että Eero, sinä olet itsekin eronnut. Yksi avioero on takana, toinen avioero on kesken. Minä alistun tämän sanan alle. Jeesus sanoo: joka hylkää puolisonsa, se tekee huorin. Joka nai hylätyn, se tekee huorin. Minä alistun tuon sanan alle, myönnän että Jeesus sanoo sen oikein, tuomio on minun kohdallani oikea. Ja sinä et pääse pakoon tätä sanaa. Sinä et pääse tätä pakoon sillä, että pastorikin on eronnut. Vaan sinun pitää tehdä parannus omassa elämässäsi Jeesuksen edessä.

 

Saarnaaja myöntää omat eronsa ja suostuu tuomion alla, hän ei tarkemmin määrittele, mitä tämä tarkoittaa. Tämä onkin vähintä, mitä hänen täytyy sanoa. Jo sen sanominen, että olen osallinen tästä synnistä, olisi enemmän; puhumattakaan siitä, että sanoisi eron olevan myös omaa syytä. Kappaleen loppu kertookin sitten siitä, että asiaa ei oteta puheeksi, jotta kuljettaisiin kuulijan rinnalla kanssasyntisenä. Asia otetaan puheeksi, jotta kuulijalta pelattaisiin saarnan pointin torjuntakortti kädestä.

 

—-

 

Jaakkola: Haureus. Kävin tuossa avioeroa läpi. Tämä Imatra, olen täällä vuodesta 2004 asti ollut, tämä on melkoinen haureellinen kattila. Täällä avioliitot rikotaan pitkin ja poikin, tehdään lapsia kuka kenenkin kanssa, hypitään kenen sängyssä hyvänsä. Tätä tekee sekä seurakunnan työntekijät, että tavan kansa. Tämä on yhtä haureellista kattilaa koko Imatra. Sanoutukaa siitä irti, tehkää parannus omassa elämässänne. Nuhdelkaa kurittomia. Tehkää tiettäväksi se, että Jumala on pyhä. Haureelliset eivät pääse taivaaseen.

 

Missä tässä kappaleessa on pastori Jaakkola? Onko hän osa tätä haureellista kattilaa? Saarnan alun perusteella on; passiivin ja kolmannen persoonan käyttäminen antavat toisen vaikutelman.

 

—-

 

Jaakkola: Naisille. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, minä tahdon että vaimot ovat alamaisia. Minä en salli, että vaimot opettavat, vaan olkoot hiljaa, kysykööt kotona mieheltään. Sillä miestä ei petetty, vaan vaimo petettiin ja joutui rikkomukseen. Ja näin on kaikissa pyhien seurakunnissa. Minä en salli, että vaimo opettaa, vaan olkoon hän alamainen. (1Kor13.33, Ef5.22, Kol.3.18, 1Tim2.12, 1Piet3.1)

 

Tämä on Jumalan sana. Tämä on sana, jonka Paavali on saanut Pyhältä Hengeltä. Hän on sanonut sen usealle seurakunnalle. Se on meillä Raamatussa. Paavali vetoaa syntiinlankeemukseen eli hän menee ajassa taaksepäin noin 4000 vuotta.  Hän vetoaa siihen, että nainen petettiin. Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala sanoi naiselle: mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua hallitseva. Mitä tuo sana tarkoittaa? Selitys löytyy seuraavasta luvusta 1 Moos. 4. kun Jumala sanoo Kainille, jonka viha on syttynyt ja hän haluaa tappaa veljensä Aabelin, Jumala sanoo hänelle: synnin halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä. Nyt tässä käytetään samoja sanoja, kun naiselle sanotaan että mieheesi on sinun halusi oleva, mutta hän on sinua hallitseva. Se tarkoittaa sitä, että naisella on halu nousta miehen rinnalle ja hänen yläpuolelleen. Ja mies tulee häntä torjumaan, työntämään takaisin omalle paikalleen. Tämä on juuri se, mitä me näemme maailmassa tapahtuvan.

 

Nyt Suomessa on sotien jälkeen käynyt sillä tavoin, että naiset ovat hyvin suurella joukolla nousseet pois tuosta alamaisuuden asemasta. Se on 60-luvulla saanut alkunsa. He eivät enää ole suostuneet alamaisuuteen perheessä. He ovat heittäneet pois alamaisuuden. Tämän seurauksena perheet ovat menneet nurin. Riita tulee perheeseen, naiset eivät ole omalla paikallaan, he eivät suostu alamaisen asemaan, ja siitä tulee sota miehen ja naisen välille. Nyt 40-50 vuotta myöhemmin me näemme että perheet ovat Suomessa täysin tuhoutuneet. Lapset katsovat äitiään, joka ei suostu alamaisuuteen. Lapset eivät itsekään suostu alamaisuuteen vanhemmille, vaan he nousevat kapinaan. Nyt ei meillä ole kouluissa enää mitään järjestystä. Meidän yhteiskuntamme on aivan sekaisin.

 

 

 

Jaakkola puhuu tässä yleisellä tasolla. Hän vetää linjan syntiinlankeemuksesta suoraan tämän päivän elämään. Perheet hajoavat, koska naiset eivät tyydy alamaisuuteen. Siitä sitten seuraavat lastenkasvatusongelmat kotona ja kurittomuus kouluissa. En tee mitään johtopäätöksiä siitä, että eroava mies yleiseillä tasolla sanoo: Riita tulee perheeseen, naiset eivät ole omalla paikallaan, he eivät suostu alamaisen asemaan, ja siitä tulee sota miehen ja naisen välille.

—-

 

Mutta kysyn: Kuinka aitoa oman syntisyyden myöntäminen on, jos perheen hajoaminen yleisellä tasolla on vaimon vika? Missä on miehen vastuu?

 

  1. Salme, pahoittelen, että joudun jankuttamaan. Koska konservatiivit eivät ole mikään monoliitti (lienemmekö tästä samaa mieltä?) niin osasta heitä varmaankin tuntuu tuota. Mutta silloinkaan ei ole reilua väittää, että saarnasta, jota ei ole itse edes kuunnellut, ja sen sisällöstä ja siinä olevasta opetuksesta keskustelua mielivät pyrkivät vain leimaamaan.

    Minä kuitenkin viittasin, kuten voit teksteistäni huomata, siihen osaa konservatiiveja, joita loukkaa se, että saarna yritetään mitätöidä vetoamalla siihen, että pappi ei ollut siinä kunnossa, että voisi saarnata. Jos argumentaatio keskittyy jatkuvasti vain leimojen heittelemiseen vähän joka suuntaan oman intressin mukaan, niin itse asia jää kovin vähälle huomiolle, mikä tietysti voi olla tarkoituskin. Tämä vain tällaisena yleisenä pohdintana…

  2. Minä en lakkaa vain ihmettelemästä perustelujen sekamelskaa täällä. Vähän aikaa sitten tapeltiin oikein urakalla, kun yksi toimittaja teki konservatiivikristityn mielentilasta ”julkisen, ei-ammatillisen diagnoosin”, ja nyt samat ihmiset tekevät itse diagnoosia ja tietävät täällä, että Imatran pastorilla on mielenterveysongelma, eikä olisi pitänyt päästää saarnaamaan.

    Hirmu valitus on ollut, kun on aiheita, joista ”ei saa keskustella”, kuten abortti jne., mutta nyt kun tästä opetuksesta haluttaisiin käydä keskustelua, niin tässä yhteydessä se ei nyt onnistukaan, koska se ”leimaisi konservatiivikristittyjä”.

    En ota pastorin tilanteeseen kantaa, mutta hyvä isä sentään, se hän oli julkinen puhe, täälläkin on kehuttu sisältöä, vaikka esitystapa olikin ehkä ongelmallinen.

  3. Naispappi ei ole Saatana, mutta naispappeus on Sielunvihollisen keksintö, ja naispappeusjumalanpalvelukset ovat epäjumalanpalveluksia. Uudessa virkajärjestyksessä hylätään avoimesti ja julkisesti Jumalan sanan sitova opetus miehen ja naisen erilaisista tehtävistä ja asemasta perheessä ja seurakunnassa.

    Piispainkokous toteaa, että homoseksuaalinen suhde ei ole este kirkon virassa toimimiselle. Seurakunnat voivat luovuttaa kirkkotiloja tällaisia rukoushetkiä varten. Tämä on julkista Saatanan kumartamista.

    Abortti on lapsen, pienen ihmisen surmaamista ja vastoin Jumalan tahtoa.

    Suomen ev. lut. kirkon esipaimeniksi valitut ovat avoimesti ja julkisesti Saatanan puhetorvia ja käsikassaroita. Tällä viimeisellä Jumalan hylkäävällä päätöksellään he ohjaavat homoseksuaalista taipumusta omaavat suoraan kohti helvettiä.

    Miten nämä tekstit eroavat saarnatekstin sisällöstä?

  4. Mutta merkittävin kysymys on, kumpi tekee äärevyyden, sisältö vai tapa esittää se?

    On varmaan muitakin muuttujia. Esimerkiksi painoarvo ja yksipuolisuus. 1. Painoarvo. Otan esimerkin politiikasta. Populistisen puolueen edustaja saattaa olla jonkin detaljin suhteen olla oikeassa ja puhua asiaa. Kyseinen asia on kuitenkin vähäpätöinen suhteessa sellaisiin isoihin ongelmiin, joihin puolueen ja sen edustajan pitäisi puuttua. Kun hän jankuttaa tätä yhtä ja samaa, sinänsä oikea asia muuttuu vääräksi.
    2. Yksipuolisuus. Populistipuolueen edustaja ärjyy, karjuu ja kailottaa, kuinka väärää poolitiikkaa onkaan myöntää eteläisille euromaille avustuspaketteja. Samalla hän kuitenkin jättää sanomatta ja ehkä ajattelemattakin, mikä olisi ollut harjoitetun politiikan vaihtoehto, millaisissa olosuhteissa päätöksiä on jouduttu tekemään jne.
    Kolmas seikka voisi olla konteksti. Joku pappi saattaa olla sinänsä oikeassa joissain kärkevissä sanoissaan ja nähdä terävästi asioita, joita tulisi kritisoida. Mutta jos hän pitää palopuheensa vaikka onnettomuudessa kuolleen nuoren hautajaisissa, hänen vaikuttimensa lienee jotain ”ääri”. Vaikka koko puhe olisi korrekti ja sisällältään tosi, kokonaisuus kertoo, onko kaikki ihan kohdallaan.

  5. Vähän aikaa sitten tapeltiin oikein urakalla, kun yksi toimittaja teki konservatiivikristityn mielentilasta ”julkisen, ei-ammatillisen diagnoosin”, ja nyt samat ihmiset tekevät itse diagnoosia ja tietävät täällä, että Imatran pastorilla on mielenterveysongelma, eikä olisi pitänyt päästää saarnaamaan.

    Tarja on kovasti oikeassa. Se mielenterveysarviointi olisi pitänyt lopettaa heti alkuunsa. Karmea ajatus, että ihmiset repostelevat julkisesti netissä jonkun terveyttä.
    Parempi vaihtoehto olisi ollut todeta, että se tilanne ei ollut ihan terve.

  6. Mutta jos tämä kaikki on äärevää (tai ääripään kristillisyyttä?) niin pitäisikö sille olla tilaa kirkossa? Koskeeko sananvapaus myös tätä?

    Jumalanpalvelus ei ole mikään hyde park, jossa millä tahansa ajatuksella ja asialla täytyy olla lupa tulla kuulluksi. Saarna on osa kokonaisuutta, jonka saarnaaja, liturgi, kanttori, tekstinlukijat, kolehdinkantajat, suntio ja ennen kaikkea seurakunta tekevät yhdessä. Se ei ole mikään sooloilun paikka. Sananvapaus on Suomessa hyvissä kantimissa. Se ei jää toteutumatta, vaikka saarnaaja malttaisikin mielensä yhteisessä messussa. Hänellä on paljon mahdollisuuksia saada sanomansa julkiseksi muualla.

  7. ”Abortti on lapsen, pienen ihmisen surmaamista ja vastoin Jumalan tahtoa.”

    ””Hoos. 13:16 (14:1) Samaria joutuu tilille synneistään, se on kapinoinut Jumalaansa vastaan. Sen miehet kaatuvat miekkaan, sen pienet lapset murskataan, ja raskaana olevat naiset viilletään halki. [Joel 2:12; Sak. 1:3; Mal. 3:7]”

    Siis Jumala käyttää viattomien sikiöitten tappamista rankaisukeinona synneistä!