Avioero eräässä saarnassa

Eero Jaakkolan saarnasta 30.6. on noussut kohu. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa saarnan kokonaisuuteen, enkä etenkään sen naispappeutta käsittelevään ’loppuhuipennukseen’. Käsittelen vain sitä, mitä Jaakkola sanoo avioerosta. Siteeraan kaikki mielestäni relevantit kohdat lyhentämättöminä, tehdäkseni varmasti oikeutta saarnalle; ne on copypastattu Eero Jaakkolan facebook-sivulta.

 

Jaakkola: Avioero. Jeesus sanoo: joka hylkää vaimonsa saattaa hänet tekemään huorin. Jokainen joka nai hylätyn, tekee huorin. Jumala sanoo, että hän vihaa hylkäämistä. Te voitte sanoa minulle, että Eero, sinä olet itsekin eronnut. Yksi avioero on takana, toinen avioero on kesken. Minä alistun tämän sanan alle. Jeesus sanoo: joka hylkää puolisonsa, se tekee huorin. Joka nai hylätyn, se tekee huorin. Minä alistun tuon sanan alle, myönnän että Jeesus sanoo sen oikein, tuomio on minun kohdallani oikea. Ja sinä et pääse pakoon tätä sanaa. Sinä et pääse tätä pakoon sillä, että pastorikin on eronnut. Vaan sinun pitää tehdä parannus omassa elämässäsi Jeesuksen edessä.

 

Saarnaaja myöntää omat eronsa ja suostuu tuomion alla, hän ei tarkemmin määrittele, mitä tämä tarkoittaa. Tämä onkin vähintä, mitä hänen täytyy sanoa. Jo sen sanominen, että olen osallinen tästä synnistä, olisi enemmän; puhumattakaan siitä, että sanoisi eron olevan myös omaa syytä. Kappaleen loppu kertookin sitten siitä, että asiaa ei oteta puheeksi, jotta kuljettaisiin kuulijan rinnalla kanssasyntisenä. Asia otetaan puheeksi, jotta kuulijalta pelattaisiin saarnan pointin torjuntakortti kädestä.

 

—-

 

Jaakkola: Haureus. Kävin tuossa avioeroa läpi. Tämä Imatra, olen täällä vuodesta 2004 asti ollut, tämä on melkoinen haureellinen kattila. Täällä avioliitot rikotaan pitkin ja poikin, tehdään lapsia kuka kenenkin kanssa, hypitään kenen sängyssä hyvänsä. Tätä tekee sekä seurakunnan työntekijät, että tavan kansa. Tämä on yhtä haureellista kattilaa koko Imatra. Sanoutukaa siitä irti, tehkää parannus omassa elämässänne. Nuhdelkaa kurittomia. Tehkää tiettäväksi se, että Jumala on pyhä. Haureelliset eivät pääse taivaaseen.

 

Missä tässä kappaleessa on pastori Jaakkola? Onko hän osa tätä haureellista kattilaa? Saarnan alun perusteella on; passiivin ja kolmannen persoonan käyttäminen antavat toisen vaikutelman.

 

—-

 

Jaakkola: Naisille. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, minä tahdon että vaimot ovat alamaisia. Minä en salli, että vaimot opettavat, vaan olkoot hiljaa, kysykööt kotona mieheltään. Sillä miestä ei petetty, vaan vaimo petettiin ja joutui rikkomukseen. Ja näin on kaikissa pyhien seurakunnissa. Minä en salli, että vaimo opettaa, vaan olkoon hän alamainen. (1Kor13.33, Ef5.22, Kol.3.18, 1Tim2.12, 1Piet3.1)

 

Tämä on Jumalan sana. Tämä on sana, jonka Paavali on saanut Pyhältä Hengeltä. Hän on sanonut sen usealle seurakunnalle. Se on meillä Raamatussa. Paavali vetoaa syntiinlankeemukseen eli hän menee ajassa taaksepäin noin 4000 vuotta.  Hän vetoaa siihen, että nainen petettiin. Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala sanoi naiselle: mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua hallitseva. Mitä tuo sana tarkoittaa? Selitys löytyy seuraavasta luvusta 1 Moos. 4. kun Jumala sanoo Kainille, jonka viha on syttynyt ja hän haluaa tappaa veljensä Aabelin, Jumala sanoo hänelle: synnin halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä. Nyt tässä käytetään samoja sanoja, kun naiselle sanotaan että mieheesi on sinun halusi oleva, mutta hän on sinua hallitseva. Se tarkoittaa sitä, että naisella on halu nousta miehen rinnalle ja hänen yläpuolelleen. Ja mies tulee häntä torjumaan, työntämään takaisin omalle paikalleen. Tämä on juuri se, mitä me näemme maailmassa tapahtuvan.

 

Nyt Suomessa on sotien jälkeen käynyt sillä tavoin, että naiset ovat hyvin suurella joukolla nousseet pois tuosta alamaisuuden asemasta. Se on 60-luvulla saanut alkunsa. He eivät enää ole suostuneet alamaisuuteen perheessä. He ovat heittäneet pois alamaisuuden. Tämän seurauksena perheet ovat menneet nurin. Riita tulee perheeseen, naiset eivät ole omalla paikallaan, he eivät suostu alamaisen asemaan, ja siitä tulee sota miehen ja naisen välille. Nyt 40-50 vuotta myöhemmin me näemme että perheet ovat Suomessa täysin tuhoutuneet. Lapset katsovat äitiään, joka ei suostu alamaisuuteen. Lapset eivät itsekään suostu alamaisuuteen vanhemmille, vaan he nousevat kapinaan. Nyt ei meillä ole kouluissa enää mitään järjestystä. Meidän yhteiskuntamme on aivan sekaisin.

 

 

 

Jaakkola puhuu tässä yleisellä tasolla. Hän vetää linjan syntiinlankeemuksesta suoraan tämän päivän elämään. Perheet hajoavat, koska naiset eivät tyydy alamaisuuteen. Siitä sitten seuraavat lastenkasvatusongelmat kotona ja kurittomuus kouluissa. En tee mitään johtopäätöksiä siitä, että eroava mies yleiseillä tasolla sanoo: Riita tulee perheeseen, naiset eivät ole omalla paikallaan, he eivät suostu alamaisen asemaan, ja siitä tulee sota miehen ja naisen välille.

—-

 

Mutta kysyn: Kuinka aitoa oman syntisyyden myöntäminen on, jos perheen hajoaminen yleisellä tasolla on vaimon vika? Missä on miehen vastuu?

 

  1. Salme, olemme epäilemättä samaa mieltä esimerkiksi siitä, että Jumalan edessä naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Tähän johtopäätökseen ei kuitenkaan voi tulla Raamatun fundamentalistisella ja kirjaimellisella tulkinnalla; edellytyksenä on monien aiheeseen liittyvien raamatunkohtien myöntäminen aikasidonnaisiksi.

    Jussin mainitsemaa juutalais-kristilisen tradition (myös Vt:n ja Ut:n) patriarkaalisuutta on mahdoton kiistää.

    Edellytyksenä ”raamatulliselle tasa-arvolle” on siis (monille) pahin mahdollinen kauhistus, jonkin sortin ”liberaalius”.

  2. Tähän johtopäätökseen ei kuitenkaan voi tulla Raamatun fundamentalistisella ja kirjaimellisella tulkinnalla; edellytyksenä on monien aiheeseen liittyvien raamatunkohtien myöntäminen aikasidonnaisiksi.

    Sanoisn jotenkin niin, että koko kysymys tasa-arvosta ja ihmisarvosta on Raamattuun nähden anakronistinen. Raamattu ei opeta tasa-arvoisuutta, muttei epätasa-arvoisuuttakaan, vaan koko kysymyksenasettelu on paljon myöhäisempi. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet heräsivät käsitteinä vasta uuden ajan Euroopassa.

  3. Epäilemättä juuri niin kuin Teemu sanoo. Meillä on suuri kiusaus ja taipumus hakea Raamatusta vastauksia omiin ja aikamme kysymyksiin, joita ei ollut Raamatun aikana. Sen teksteissä heijastuu silti esimerkiksi kirjoitusajan patriarkaalisuus ja varauksellisuus homoakteihin.

    Ovatko nämä sitten kaikkien aikojen kristittyjä kaikin tavoin sitovia, on toinen juttu. Ja mielestäni ei voi aidosti sanoa, että Raamattu ei hyväksy tasa-arvoa tai homoseksuaalisuutta. Kyse on anakronismista, koska molemmat olivat tuntemattomia (kysymyksiä) Raamatun kirjoittajille.

  4. Raamattu ei opeta tasarvoa suoraan mutta mitä suurimmassa määrin epäsuorasti.
    Koko Raamatun henki joka lähtee oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden puolustamisesta johtaa ihmisoikeuksien ja siis myöskin tasaarvon , ei vain puolustamiseen, vaan myöskin sen kehittämiseen ja soveltamiseen yhteiselämässä.

    Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä tämän keskustelun ytimen kanssa. Ydin on tuon haavoittuneeseen saarnamieheen suhtautumisessa.

    Mitä velvoittaa kristillinen huolenpito seurakunnalta silloin kun henkilö tai yhteisö ei itse jaksa kantaa taakkaansa vaan pukee epätoivonsa muotoon joka voidaan kokea loukkaavasti ?

  5. Nyt ihmiset pahimmassa tapauksessa lukevat pahasti traumatisoituneen ihmisen puhetta kirkon äänensä. Jos vielä toiset kirkon ihmiset sitä panevat jakoon, kertovat vain etteivät ymmärrä särkyneestä ihmisestä mitään. (Sirkku Nyström)

    Minulle pastori Jaakkolan saarna kuulostaa psyykkisesti tolaltaan/epätasapainossa olevan ihmisen puheelta. En tiedä onko pastori Heikki Lepältä eettisesti kovin asianmukaista käsitellä Jaakkolan saarnaa blogissaan tällä tavoin? (Kari-Matti Laaksonen)

    Juuri näin, kuten Sirkku Nyströn ja Kari-Matti Laaksonen viisaasti toteavat. Olisi parempi, että asiaa tarkemmin tuntemattomat ihmiset eivät kovin suuria johtopäätöksiä tästä saarnasta tekisi – ainakaan niin, että tämä saarna kaikkine karvoineen pannaan peukutusten lukumäärän mukaisesti könttänä konservatiivien piikkiin.

    Tapaukseen liittyy runsaasti sellaista, mikä on salassapidon alaista. Sen tähden Mikkelin hiippakunnan piispakin on ollut asian suhteen vaitonainen. Parasta olisi meidänkin – ainakin lopettaa ilkkuminen ja saivartelu sairaan saarnan kustannuksella.

    Imatran seurakunta, sen luottamushenkilöt ja työntekijät sekä Mikkelin piispa tarvitsevat nyt asian suhteen työrauhan. Eikä esirukouskaan olisi pahitteeksi. Siihen saa sulkea myös tämän pappi-paran.

  6. Surullista on myös se, jos/kun tätä saarnaa on käytetty mediassakin leimaamaan ns. konservatiiveja negatiiviseen sävyyn.
    Kun näin tehdään se kertoo siitä, että toisen hädänalaista tilaa, hänen erikoisia näkemyksiään käytetän hyväksi kun halutaan mustamaalata joitain kirkon herätysliikkeitä tai jäseniä.
    Esim. ”Tuolla perusteella mielestäsi lukemattomat konservatiivit ovat pahasti traumatisoituneita, ja heistä pitäisi vaieta ja heidät pitäisi laittaa puhekieltoon? Näin varmaan onkin, mutta eihän tyypin puhe poikkea mitenkään näiden virallisen lähetysjärjestön opeista tai siitä miten heidän kannattajansa täälläkin jatkuvasti paasaavat.”

  7. Jouni Turtiaisen kuvaamista syistä johtuen on syytä todellakin olla varovainen kommentoinnissaan, itse kunkin. Sinällään saarnassa ilmaistut mielipiteet olivat aivan ”normaaleja” konservatiivin näkemyksiä, mutta esittämistapa sopimaton. Siksi ihmettelen niitä peukutuksia ja peesamisia, joita saarna on monilta saanut.

    Ehkäpä puurot ja vellit ovat menneet sekaisin: kanssani (tai kanssasi) samaa mieltä oleva(kin) voi ilmaista asiansa tahdittomasti. Asia ja sen esittämistapa ovat kaksi eri asiaa.

    Tästä johtuen (jotkut) konservatiivit saavat syyttää joukkonsa leimaamisesta ihan itseään.