AUTUUTTA VAPAUTTA
”Autuutta, vapautta vallasta synnin, Kuoleman kärki on taitettu. Jeesuksessa autuutta kaikille kyllin, Asiamme tuomiossa ratkaistu. Saatana on vangittu, Helvetti on suljettu, Murskaksi käärmeenpää poljettu.” Hj. Lax
Sanoisin että ”seitsemänteen taivaaseen” ylentävällä tavalla on runoilija sanoituksessaan tuonut esiin Pitkäperjantain ja Pääsiäisen riemullisen sanoman. ”Autuutta, vapautta vallasta synnin.”
Useinkaan emme osaa sanoin kuvata sitä ”autuaallista vaihtokauppaa” kun Jumalamme armosta saamme ymmärtää: Kristuksen verellä olemme Jumalan kanssa sovitetut. Mikä ääretön arvo ja armo onkaan tällä verellä. Hebrealaiskirjeen mukaan se on ”saanut aikaan iankaikkisen lunastuksen.”
Me ymmärrämme: Lunastus, maksu synneistä, sovinto Isän Jumalan kanssa sisältää, ennen ja jälkeen Kristuksen Golgatan työn eläneet, nyt elävät ja vielä syntyvät ihmiset.
”Jeesuksessa autuutta kaikille kyllin.”
Mikä armo ja arvo.Pelastuksemme asiassa meitä ei jätetä Golgatalle, ”asiamme tuomiossa ratkaistu”,vaan se on yhä uudestaan ja uudestaan uskon lähtökohta. Iankaikkinen vapauttava tuomio on edelleenkin voimassa. Kun me vajavaisina, epätäydellisinä lankeamme, joudumme kiusauksiin, mutta saamme katumuksen ja parannuksen armon niin Jeesuksen veri huutaa edestämme Jumalan tykönä: ”Isä, Isä, armoa, armoa, anna anteeksi, anna anteeksi.” (Luther) Ja Isä Jumala armahtaa.
Meille tämä veri on ”kultainen armopuku” johon olemme Pyhässä kasteessamme puettu. Siksi Luther sanookin että ”meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.”
Päivittäin saamme pukeutua veriarmopukuumme joka kokonaan meidät suojaa kuten Lax runoilee: ”Autuuden rautalakki päätämme suojaa, Hengen miekalla taistellaan. Armon virrasta voimia juodaan, Uusia aseita jaetaan. Ruman nuolet sammuvat, Uskon kilpeen taittuvat. Jeesus on kilpemme, kalliomme.”
Raamatusta muistamme Paavalin sanat: ”Me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus.”1 Kr 1:23
Ristinpuu joka on toisaalta kirouksen puu niin se on siunauksen puu. Sadanpäämies tuli uskoon katsellessaan Jeesusta ristillä. Samoin kävi toiselle ristin ryöväreistä. Galatalaisille oli Paavalikuvannut Jeesuksen ristiinnaulittuna. Siitä he olivat uskoon tulleet. Samoin on tänäänkin. Mikään muu ei voi uskoa aikaan saada kuin ristiinnaulittu Herra Jeesus, Hänen katselemisensä, Pyhän Hengen kirkastaessa Golgatan tapahtumia. Oikeammin sanottuna, kun Pyhä Henki näyttää meille ristiinnaulitun armahtavan katseen omalle kohdalle, omiin synteihimme.
Tänäkin pääsiäisenä ja jokaisena päivänä: Katso Jeesusta veripuvussaan ristillä. ”Katso Jumalan Karitsa joka pois otti maailman synnin.” Katso häntä sanassa ja sakramenteissa. Näissä armonvälineissä kuulemme Jeesuksen sanat: ”Se on täytetty” Meidän kaikkien synnit ovat sovitetut ja anteeksiannetut Jeesuksen kalliissa veressä ja ristinkuolemassa. Hänen ylösnousemuksessaan on voittomme kaikesta pahan vallasta ja varmuus perillepääsystä iankaikkiseen elämään. Vielä Laxia lainaten:
”Morsian saatossa taivaaseen viedään, Vartijat vierellä vaeltaa.Enkelit ympärillä, häihin kun käydään; Morsian kruununsa kaunistaa.Serafit jo tervehtää, Ikuinen on kesän sää, Aurinko laske ei milloinkaan. ” Hjalmar Lax päättää laulunsa sanoihin: ”Oi aikaa Jeesuksen rinnalla!”
Näihin sanoihin saamme yhtyä täydestä sydämestämme:OI AIKAA JEESUKSEN RINNALLA.
Jukka Teininen
Forssa
Kyllä!
Idästä länteen kuuluttakaa: Jeesus nousi haudastaan!