Kun vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto tulee aina säännöllisin välein puheenaiheeksi, nousee esille perusteltu vasta-argumentti: eikö pariskunnalla ole oikeus hankkia useampiakin lapsia kuin ne tilastoissa mainitut 1.7, jos he lapsia rakastavat ja kykenevät niistä huolehtimaan?
Kun keskustelleen jehovantodistajien tavoista; vaikkapa joulunvietosta tai nimipäivistä kieltäytymistä, nousee silloinkin esille kriittinen ajatus siitä, onko jokaisen todella pakko ahmia kinkkua 24.12. tai tarjoilla täytekakkua kerran vuodessa vain joutuakseen kuuntelemaan työporukan epävireistä ”Paljon onnea Annamarja-Terttutuulikki, paljon onnea vaan”-hoilotusta?
Näiden vasta-argumenttien vasta-argumentiksi esitetään usein epäily lapsitusinan tahtomisen tai joulunvietosta kieltäytymisen henkilökohtaisuudesta. Haluaako nainen todella olla suurimman osan elinvuosistaan 20–40 raskaana, vai onko se häneen yhteisön sisältä ujutettu tila, johon hän on painostusta välttääkseen suostunut? Entä jos jehovantodistaja haaveilee laulavansa kauneimpia joululauluja kotiseutunsa luterilaisessa kirkossa ja nauttivansa sen jälkeen glögiä ja piparkakkuja? Onko hänen kieltäytymisensä moisista kinkereistä aito, vai onko sen taustalla oman yhteisön säännöt ja niihin liittyvä pelko yhteisön ja läheisten menettämisestä? Onko yhteisöllä valtaa tai oikeutta määritellä jäsentensä perhesuunnittelua tai juhlapäivien viettoa?
Jos joku saa vihapostia tai ilkeitä kommentteja somessa vaikkapa seksuaalisesta suuntautumisestaan tai kriittisyydestään naispappeutta kohtaan, puolustellaan usein vihapuheen lähdettä sillä, että ”se on hänen vilpitön uskonsa”. Aivan yhtä vilpittömäksi puolustellaan jokaisen vl-perheen toivetta televisiottomasta kodista tai jehovantodistajan kieltäytymistä armeijasta. Onko vilpittömyys tai laajemmin ajateltuna autenttisuus ensinnäkään riittävä peruste ja toisekseen onko se mitenkään luotettavin menetelmin mitattavissa oleva suure? Tai edes toisesta ihmisestä luotettavasti havaittavissa? Jaska Jokusen baseball-joukkue häviää joka ainoan pelinsä, vaikka he aina ovat kaikista joukkueista vilpittömimpiä.
Vanhassa Testamentissa on ihmeellinen ristiriita kahden ensimmäisen suuren kuninkaan välillä. Kuningas Saul saa kovat nuhteet ja Jumalan henki siirtyy hänestä pois, kun hän uhraa Jumalalle väärin ja ilman profeetta Samuelin läsnäoloa (1. Sam.15). Sen sijaan Daavid paistattelee armossa ja pitkään kansansuosiossakin, vaikka viettelee toisen miehen vaimon ja vielä tapattaa tämän miehen. Onko tässäkin kyse vilpittömyydestä? Mittaako sitä vain Hän, joka näkee ihmiseen salatuimpaan saakka (1. Sam.16:7)?
Uuden Testamentin teologian tutkijat taas näkevät paljon erilaisuutta Jeesuksen ja Paavalin julistuksissa, tai tarkalleen ottaen evankeliumien ja kirjetekstien teologioiden välillä. Tämän kysymyksen kohdalla nämä miehet, niin Jeesus (Matt.25:40) kuin Paavalikin (Gal.5.22) ovat kuitenkin yksimielisiä: käyttäytymistä ja tekoja tulee tarkkailla, eikä mennä halpaan näennäispsykologisointiin. Vai voiko vilpittömyyttä, kokemuksen ja valinnan autenttisuutta mitata? Miten määritellä ihmisen auttamisen ja hänen rajojensa rikkomisen ero?
Hyvä kirjoitus.
Paljonko pistetään painoa yksilön mielipiteille on vaikea kysymys, johon vastaukset ovat vaihdelleet aikojen ja paradigmojen saatossa. Kun aikoinaan jaska ja mimmu kertoivat viihtyvänsä erinomaisesti Jakomäessä tai Hervannassa, keksivät yhteiskuntatieteilijät käsitteen ”onnellisuusmuuri”.
Kun Aino huokaa onnesta ponnistettuaan kahdennentoista piltin maailmaan , ei sen huokauksen autenttisuudesta/aitoudesta moderni sukupuolentutkija hevin vakuutu.
Kun paperitehtaan normiduunari osti uuden velkavolvon oli taistolaisten mahdoton tajuta, että vallankumous saattaa entisestään viivästyä.
Erinomainen kirjoitus Eliakselta.
Hyvä kirjoitus.
Se kahdestoista lapsikin on varmasti ihana ja ainutlaatuinen ihmeitten ihme, vaikka asiaan saattaa liittyä paljon epätoivoa ja uupumusta, lapsessa ei siis mitään vikaa. Juttu on siinä, että alistuu ns. Jumalan tahtoon tuossa lapsilukumäärässä, johon ei itsellä ole lupa puuttua kuin ihan äärimmäisessä hädässä, joskus aiemmin ei edes silloinkaan.
Hyvä kirjoitus minunkin mielestäni.
Eliaksen hyvin kuvaamissa keskusteluesimerkeissä on keskustelijat käyttävät väärää rinnastusta. Se, että jokaisella pitäisi olla oikeus suurperheen hankkimiseen ei nimittäin ole edes vasta-argumentti ehkäisykiellon kritiikille, koska luonnollisestikin oikeus suurperheen hankkimiseen sekä vapautus ehkäisykiellosta sopivat mainioista yhteen.
Monenlaisiin uskonnollisten tai kulttuurillisten yhteisöjen poikkeavien tapojen kritisointi on taas mielestäni usein merkitykseltään toisarvoista, mutta on eräs näkökohta, jossa sen merkitys kasvaa melko suureksikin.
Otetaan kuvitteellinen, vaikkei kuitenkaan kovin kaukana todellisuudesta oleva, esimerkki. Nuori rouva kävelee paikalliseen osuuskauppaan ruokaostoksille. Kylän moraalinvartijat kiinnittävät huomiota, että rouvan säären ja reiden välinen koukistuskulma menee kävellessä yli sallitun raja-arvon eli ts. säädyttömän puolelle. Seurauksena rikkomuksesta on kylän läpi käyvä jourumylly sekä lopulta kehityskeskustelu yhdistyksen pääkallonpaikalla. Juoruilua ja puhuttelua voimme paheksua oikeutetusti, mutta se, millaisiin ”rikkeisiin” yhteisössä kiinnitetään huomiota, on toisella tavalla tärkeää. Se kertoo yhteisön suhteellisuudentajusta ja sen puutteesta.
Joissakin paikoissa jopa se, että kävelee osuuskauppaan, olisi paheksunnan aihe. Joissain piireissä nimittäin vain k-osto on suloinen…
Heh, joo sekin vielä. Onneksi monet kaupat ovat nykyään auki klo 21 ja jopa klo 22 asti, jolloin hurskaat ovat jo nukkumassa. Voi turvallisin mielin mennä ateistien ja kommunistien ruokakauppaan.
Hieno kirjoitus. Elias ei yhdy huutosakkiin vaan miettii itse.
Kaikki johonkin porukkaan leimatut ihmiset eivät ole samanlaisia kuin yhteisönsä.
Ihmisellä on oikeus olla suostumatta sulautumaan ympäristöönsä ja olla tekemätää täsmälleen samaa kuin keskivertoisesti kaikki muut.
Eli on oikeus olla käyttämättä ehkäisyä, on oikeus olla juhlimatta joulua ja synttäreitä, on oikeus käyttää ehkäisyä ja on oikeus juhlia joulua.
Me vain leimaamme jotkut ”semmoisiksi” jos he käyttävät oikeuttaan tehdä jotain erilailla kuin me itse.
Juuri niin Salme, ihmisellä on oikeus olla tekemättä sen sijaan että ihmiselle asetettaisiin pakkoja tehdä tusina lapsia jne. Hienoa, että olet löytänyt itsestäsi ihmisoikeusaktivistin vanhemmalla iällä.
Niin kuin muissakin sulkeutuneissa uskonyhteisöissä, vl-liikkeessä selitetään, ettei ole mitään sääntöjä eikä pakkoa. Asiat on saatu selkäytimeen niin katalasti, että ihmiset ajattelevat oikeasti noin.
Kun sanotaan, että ”uskovainen ei halua ehkäistä”, se pitää sisällään ajatuksen, että jos olet uskovainen, et halua ehkäistä. Jos taas haluat ehkäistä, et ole uskovainen. Sama noitten muidenki sääntöjen ja kieltojen kanssa, jos ei jotain halua tehdä yhteisön opettamalla tavalla, ei ole enää uskovainen eikä pääse sellaisella tunnontilalla taivaaseen, mikäli noutajat tulevat hakemaan.
Tästä ajattelumallista on vaikea päästä kuiville ja alkaa kuuntelemaan itseään, mitä oikeasti haluaa. Sitten kun vielä kuuliaisuus Jumalan sanalle, eli vl-liikkeen opetuksille, on tärkeämpää kuin oma henkinen ja fyysinen terveys, joutuihan Raamatun ajan kristitytkin kärsimään uskonsa tähden, jotkut jopa marttyyrikuolemaan.
Vuokko, juuri siksi on tärkeää keskustella autenttisuuden mitattavuudesta: siis siitä, kuinka aito ja vilpitön joku toive tai halu on ja voidaanko tällaisesta ylipäänsä keskustella?
Vetäisin kuitenkin rajan helvetillä pelotteluun. Näkyvästä yhteisöstähän voidaan erottaa ja siihen ei liene kovin monia yhteisön ulkopuolisia keinoja vaikuttaa, mutta jos ryhdytään mestaroimaan kuolemanjälkeisillä, ollaan ylitetty ihmisen toimivalta ja reippaasti.