Annamari Sipilän Helsingin Sanomien kirjoitusta lukiessa silmään särähti tuttu mutta sitäkin virheellisempi väite ateismista. Sipilä toteaa seuraavaa:
TOISIN kuin usein väitetään, uskovaisen vastakohta ei ole ateisti. Uskovainen ja ateisti ovat loppujen lopuksi samasta puusta veistettyjä. Kumpikin kokee tietävänsä varmasti miten asiat ovat. Jumaluskovaisen mukaan jumala on ehdottomasti olemassa. Ateistin mukaan taas jumalaa ei missään tapauksessa ole olemassa.
Väitteeseen törmää toki täälläkin toistuvasti. Väitteessä ateismin määritelmään projisoidaan omia tuntemuksia ja näkemyksiä välittämättä termin perusmerkityksestä. Väitteen esittäjä on usein uskova, jolle voi olla vaikeaa hyväksyä, ettei hänen oma mielenmaailmansa ja sen käsitykset määrittele muuta maailmaa. Esittämällä, että ateismissa väitetään jotain tai että se on uskonnolliseen uskoon verrattava maailmankatsomus, esitetään yksiselitteisen virheellinen väite.
Koska ateismi ei sen perusmerkityksessä ole mitään muuta kuin jumalauskon puutetta, siihen ei sellaisenaan liity väitettä tai ehdotonta tietoa jumaluuksien olemassaolosta.
Kuten American Atheists -sivusto kiteyttää:
Ateismi ei ole uskomus siitä, ettei jumalaa ole, eikä se vastaa kysymyksiin siitä, mihin yksilö uskoo. Ateismi on yksinkertaisesti sen väitteen hylkäämistä, että jumalia on olemassa. Ateismi määritellään liian usein virheellisesti uskomusjärjestelmäksi. Selvyyden vuoksi: ateismi ei ole epäuskoa jumaliin tai jumalien kieltämistä; se on jumaliin uskon puutetta.
Ja Wikipedia:
Ateismi, sen laajemmassa merkityksessä, tarkoittaa uskon puutetta jumalien olemassaoloon.
Projisoinnin verkkoon on helppo sotkeutua, eikä kukaan ole sille immuuni. On silti mielenkiintoinen kysymys, miksi ateismin merkitys halutaan esittää väärin senkin jälkeen, kun sen merkitys on korjattu. Tällöin ei ole enää kyse tietämättömyydestä johtuvasta ymmärrettävästä lapsuksesta, vaan tarkoituksellisen disinformaation levittämisestä.
Mitä mieltä sinä olet, miksi ateismin määritelmä esitetään helposti virheellisesti, vaikka virheellinen käsitys olisi korjattu useampaankin otteeseen?
Voisiko olla kyse vain erilaisesta näkökannasta? Ateistien määrittely on yhtä mieletöntä, kuin uskovienkin määrittely tietynlaisiksi. Silti meitä uskovia määritellään jatkuvasti. Miksi sitten ei ateisteja?
Tietyn ihmisjoukon määrittely tietyn laiseksi auttaa hahmottamaan suhtautumista heihin. Meistä uskovaisista on kansa keskuudessa hyvinkin paljon aivan vääriä käsityksiä. Miksi sitten ateisteista pitäisi olla vain oikeita käsityksiä. Ateisti suhtautuu uskoviin ihan yhtä ennakkoluuloisesti kuin uskovat heihin.
Ei korjaa tilannetta yhtään sekään, jos kerromme, ettei jotkin uskomukset meistä pidä paikkaansa, jollei kuulija luota meihin. Asenne puolin ja toisin määrittää käsityksen, ei se mitä halutaan ilmaista, jollei keskinäistä luottamusta ole.
Pekka, kysymys oli käsitteen, ei ihmisen määrittelystä. Siis ateismi ei ole sama kuin ateisti.
Pekan kommentin mukaisesti Sipilän olisi pitänyt sanoa, että ”jumalauskovainen uskoo J(j)umalan olemassaoloon, ateisti ei usko jumala olemassaoloon”. Riittäisikö tämä kristitylle? Tarkoittaisi siin että kristitynkään mielestä jumala ei ole ”ehdottomasti” olemassa, oleellista on että kristitty uskoo että Jumala on olemassa. Vastaavasti ateisti ei ajattele että jumalaa ei varmasti ole olemassa, hän vain ei usko että Jumala on olemassa.
Mielestäni blogisti on oikeassa siinä että näissä määrityksissä on huomaavaista ja tärkeää olla täsmällisiä.
Käsite tulisi määritellä vastaavalla tavalla tasapuolisesti. Ei se ota minun uskostani mitään pois että toinen ei usko.
Pekka: ”Voisiko olla kyse vain erilaisesta näkökannasta?”
Ei.
Pekka: ”Ateistien määrittely on yhtä mieletöntä, kuin uskovienkin määrittely tietynlaisiksi.”
Tässä on se sama virhe, josta koko blogiteksti ammentaa sisältönsä. Käsittelet aihetta yksilöiden käsitysten kannalta, kun kyse on käsitteen määritelmästä. Kristinusko voidaan määritellä tietynlaiseksi, koska sille on yhteisesti hyväksytyt määritelmät. Yksilötasolla käsityksiä taas on varsin kirjavasti. Kuinka relevanttia on käsitellä kristinuskoa kokonaisuutena siltä kannalta, mihin joku yksilö sattuu uskomaan?
Pekka: ”Meistä uskovaisista on kansa keskuudessa hyvinkin paljon aivan vääriä käsityksiä. Miksi sitten ateisteista pitäisi olla vain oikeita käsityksiä.”
Yllätyin, että pidät disinformaation levittämistä ateismista ihan perusteltuna ainoastaan siksi, että uskovistakaan esitetty informaatio ei ole aina oikeaa.
Pekka: ”Ateisti suhtautuu uskoviin ihan yhtä ennakkoluuloisesti kuin uskovat heihin.”
Et siis lukenut blogitekstiä ollenkaan. Tai jos luit, et halunnut ymmärtää sitä.
Antero S,
Uskontosi ateismi tuntuu olevan väärin ymmärretty. Näin monet muutkin uskovaiset tuntevat.
Kuten on selvästi osoitettua, ateismi ei ole uskonto. Väitteesi on laskelmoitua disinformaatiota.
Vastaavanlaiset trollaukset tullaan jatkossa poistamaan.
Voit vapaasti poistaa kommentit, jotka eivät miellytä Sinua.
Kyse ei ole trollauksesta. On hyvä joskus tarkastella omia näkemyksiään hieman ulkopuolelta. Tottakai ateisteilla on oikeus määritellä oma identiteettinsä, mutta ei muiden ole pakko nähdä sitä samoin.
Jari, kyse ei ole mistään mielipideasiasta. Kyse on termin sisällön oikeellisuudesta. Toistaessasi virheellisiä näkemyksiäsi ateismista teet sen tarkoituksella, joka taas on laskelmoitua disinformaation levittämistä.
Mielenkiintoisin kysymys kuuluu: miksi koet disinformaation levittämisen tarpeelliseksi? Mikä ateismissa hiertää niin paljon, ettei totuudessa pysyminen aiheessa ole niin tärkeää?
”Ateismi, sen laajemmassa merkityksessä, tarkoittaa uskon puutetta jumalien olemassaoloon.”
Tämä määritelmä sisältää uskon julistuksen, ei uskota. Määritelmä on muuten muita halveksiva, koska annetaan ymmärtää, että muut uskovat ”jumaliin”. Eivät kristityt usko ”jumaliin”. Mutta ei tästä sen enempää.
Jari: ”Tämä määritelmä sisältää uskon julistuksen, ei uskota.”
Valitse mikä tahansa ilmiö tai jumaluus, johon sinulla ei ole uskoa. Pitäisitkö uskon puutettasi tähän ilmiöön tai jumaluuteen uskon julistuksena, koska et usko siihen?
Jari: ”Määritelmä on muuten muita halveksiva, koska annetaan ymmärtää, että muut uskovat ”jumaliin”. Eivät kristityt usko ”jumaliin”. Mutta ei tästä sen enempää.”
Ehkä olet ottanut asian henkilökohtaisesti siksi, että ajattelet kristinuskon jumalan olevan jossain erityisasemassa ateismissa. Ei ole. Se on ihan samalla viivalla kaikkien muidenkin jumalien kanssa. Ateismi on uskon puutetta kaikkiin jumaliin.
Itse asiassa silloin kun käsitteestä”jumala” on erilaisia käsityksiä, silloim väistämättä myös käsitteet ”Jumalaan uskominen” ja jumaluskon puute käsitetään eri tavoin.
Itse olen useasti todennut olevani itse asiassa ateisti, sen mukaan miten (joku) ateisti Jumalan ja jumaluuden ymmärtää.
Se olisi minusta muuten paljon mielenkiintoisempi kysymys esitettäväksi blogin päätteeksi. Mitä sinulle ja sinusta tarkoittaa se että uskoo/ei usko Jumalaan?
Sari: ”Se olisi minusta muuten paljon mielenkiintoisempi kysymys esitettäväksi blogin päätteeksi. Mitä sinulle ja sinusta tarkoittaa se että uskoo/ei usko Jumalaan?”
No jos tässä tarkoitetaan ateismia ja jumalauskon puutetta, niin se tarkoittaa täsmälleen samaa kuin se, ettet sinä usko että maailmaa hallitsee näkymätön vaaleanpunainen elefantti. Siitä pääset hyvin jyvälle, mistä on kysymys.
”niin se tarkoittaa täsmälleen samaa kuin se, ettet sinä usko että maailmaa hallitsee näkymätön vaaleanpunainen elefantti.”
No kun EI TARKOITA!
Tätä sinä et ymmärrä. Eikä ymmärrä moni muukaan ateisti. Hyvä ihme, kun nuo nokkelat rinnastukset eivät vain toimi.
Eikö sinulla tosiaan ole minkäänlaista mielenkiintoa keskustella siitä mitä jumalausko on uskovan mielestä? Kysyä, ja kuunnella.
”Hyvä ihme, kun nuo nokkelat rinnastukset eivät vain toimi.”
-Voin kyllä selittää miksi tuo ”näkymätön vaaleanpunainen elefantti” -analogia ei toimi.
Tai lentävä spagettihirviö.
Tai Russellin Teekannu.
Mutta kiinnostaako sinua kuulla?
Niin, olisiko sitten niin, että jumalauskon varsinainen aktiivisesti (aktivistisesti) ikieltäjä onkin antiteisti?
Toisaalta se, että ei usko jumalaan tai jumaliin, tarkoittanee kuitenkin sitä, että hän kieltää sen, että hän uskoisi jumalaan tai jumaliin. Eli hän uskoo, ettei jumalaa tai jumalia ole. Sikäli hän kieltää oman henkilökohtaisen uskonsa jumalaa tai jumaliin – muutoinhan hän olisikin agnostikko.
Eli henkilö voi uskoa, että jumala tai jumalia on tai sitten henkilö voi uskoa, ettei jumalaa tai jumalia ole. Usko, mikä usko.
Jukka: ”Niin, olisiko sitten niin, että jumalauskon varsinainen aktiivisesti (aktivistisesti) ikieltäjä onkin antiteisti?”
Tämä voisi olla lähempänä maalia.
Jukka: ”Toisaalta se, että ei usko jumalaan tai jumaliin, tarkoittanee kuitenkin sitä, että hän kieltää sen, että hän uskoisi jumalaan tai jumaliin. Eli hän uskoo, ettei jumalaa tai jumalia ole.”
Tai sitten henkilölle on yhdentekevää, onko jumalia vai ei.
Jukka: ”Eli henkilö voi uskoa, että jumala tai jumalia on tai sitten henkilö voi uskoa, ettei jumalaa tai jumalia ole. Usko, mikä usko.”
Aivan yhtä relevanttia ”uskoa” kuin oma uskosi siihen, ettei maailmaa ohjaa vaaleanpunainen elefantti. Kutsuisitko sitä uskoksi?
Jos ihmiselle on yhdentekevää onko jumalaa/jumalia olemassa, vai eikö niitä ole, kyseessä ei ole ateisti eikä teisti – tai sitten tuota ”ominaisuutta” ei yksinkertaisesti määritellä.
Mitä sitten tulee tuohin ”vaaleanpunainen elefantti”, se on eräs erikoistapaus uskosta. Sen vastakohta on tietenkin se, että ei uskota elefantin ohjaavan maailmaa. Tuo on ns. olkinukkeargumentti eli tahallinen yksityiskohtainen irvikuvan muodostus.
Erilaisiin jumaliin oskovia voi olla monenlaisa, samoin kuin ateistejakin: toiset uskovat, että aineellinen maailma on olemassa, muu ei; toiset taas uskovat, että aineellinen maailma on vain harhaa; toiset uskovat, että ihmiset ovat hyviä, toiset, että ihmiset ovat pahoja (ainakin nuo toiset); jotkut uskovat evoluution kaikkivoipaisuuteen, toiset eivät usko; jotkut uskovat luonnonvalinnan n kehittäneen maailman, toiset eivät.
Joten pidetäänpä omat mielikuvat ym. erillään asioista.
Jukka: ”Jos ihmiselle on yhdentekevää onko jumalaa/jumalia olemassa, vai eikö niitä ole, kyseessä ei ole ateisti eikä teisti”
Jos henkilöllä ei ole jumalauskoa, kyse on ateismista. Se on jälleen ihan toinen asia, pitääkö henkilö kysymystä jumalien olemassaosta relevanttina vai yhdentekevänä.
Jotenkin tässä aiheessa saadaan (varsinkin uskovien taholta) sotkettua toistuvasti ilmiö ja yksilöt keskenään. Miksi, voisi taas kysyä. Miten vaikeaa voi olla pysyä määritelmässä, ei yksilöissä?
Juikka: ”Mitä sitten tulee tuohin ”vaaleanpunainen elefantti”, se on eräs erikoistapaus uskosta. Sen vastakohta on tietenkin se, että ei uskota elefantin ohjaavan maailmaa. Tuo on ns. olkinukkeargumentti eli tahallinen yksityiskohtainen irvikuvan muodostus.”
Olet ehkä ymmärtänyt ko. argumentointivirheen väärin. Vaaleanpunainen elefantti ei ole irvikuva tai karikatyyri jumalasta (jolloin se olisi ollut olkinukkeargumentti), vaan sillä havainnollistetaan argumentin epäloogisuutta.
Sinulla on täsmälleen samanlainen uskon puute vaaleanpunaiseen elefanttiin kuin ateismissa jumaliin. Logiikkasi tarkoittaa, että tarvitset uskoa uskonpuutteeseesi vaaleanpunaisesta elefantista. Tarvitsetko?
Jukka: ”Erilaisiin jumaliin oskovia voi olla monenlaisa, samoin kuin ateistejakin”
Tämä on ollut yleensä epäselvää ainoastaan uskoville.
Jukka: ”Joten pidetäänpä omat mielikuvat ym. erillään asioista.”
Se olisi ihan hyvä lähtökohta. Jostain syystä tässä aiheessa ei useinkaan onnistu. Etenkään uskovien taholta.
”Sinulla on täsmälleen samanlainen uskon puute vaaleanpunaiseen elefanttiin kuin ateismissa jumaliin. Logiikkasi tarkoittaa, että tarvitset uskoa uskonpuutteeseesi vaaleanpunaisesta elefantista. Tarvitsetko?”
-Jatkan tähän mitä kirjoitin jo tuolla edellä. Jukka voi vastata omasta puolestaan.
Jokin ”näkymätön vaaleanpunainen elefantti” ja siihen uskominen tai uskon puute suhteessa siihen ei ole ”täsmälleen samanlainen” uskonpuute kuin uskonpuute Jumalaan.
Täälläkin on aika monta kertaa ja moneen otteeseen käsitelty sitä mitä Jumalaan uskominen oikeastaan on, ja mitä ei. Eli yhtä hyvin voi kysyä sinulta miksi edelleen pitäydyt väärissä käsityksissäsi ja oletuksissasi siitä mitä Jumalaan uskominen on?
”Se olisi ihan hyvä lähtökohta. Jostain syystä tässä aiheessa ei useinkaan onnistu. Etenkään uskovien taholta.”
-Paraskin sanomaan 🙂
Tuohon kysymykseen:
Jos usko jumalaan (jumaliin) on ”yhdentekevää”, edustaa käsittääkseni tapausta, jossa ei oteta kantaa jumalan olemassaoloon, eli ei olla jumalauskoisia eikä myöskään jumalaan uskomattomia. Se ei siten ole ateismia eli uskoa jumalan/jumalien olemattomuuteen vaan pikemminkin välinpitämättömyyttä jumalan tai jumalien olemassaololle; ei myöskään varsinaista agnostismia, jonka ymmärrän tietynlaiseksi avoimuudeksi kysymykselle, joka kuitenkin jossain määrin on merkityksellinen.
Tuo ”vaaleanpunainen elefantti” -juttu voidaan toki ajatella vain ”kylmän logiikan” havainnollistamiseksi; mutta esimerkin valinta ”relevanttina” kertoo toki ajatuksen esittäjän asenteesta jotakin. Sallittuahan se argumentti toki on.
Toisaalta se, ettei usko jumalaan tai jumaliin ei kerro paljonkaan ateistista. Se ei kerro, mihin ateisti uskoo positiivisesti. (Jollei lasketa mukaan sitä, että hän (”negatiivisesti”) uskoo, että jumalaa tai jumalia ei ole.)
Jukka: ”Tuo ”vaaleanpunainen elefantti” -juttu voidaan toki ajatella vain ”kylmän logiikan” havainnollistamiseksi; mutta esimerkin valinta ”relevanttina” kertoo toki ajatuksen esittäjän asenteesta jotakin.”
Niinhän se kertoo. Se kertoo, että ajatuksen esittäjälle kaikki jumalat ovat samalla mielikuvituksen ja olemattomuuden viivalla.
”Niinhän se kertoo. Se kertoo, että ajatuksen esittäjälle kaikki jumalat ovat samalla mielikuvituksen ja olemattomuuden viivalla.”
Tuo on oletus tai uskomus. Miten määrittelisit tai kuvaisit käsitteen ”jumala” em. väitteessä?
Samalla tämä yo. ajatus kertoo, että ”jumala” -käsite yksinkertaistetaan tai toisin sanoen yksinkertaitettua selitysmallia sovelletaan tietynlaiseen jumalauskoon nähden. Saahan niin tehdä, ja tieteessä siihen yleensä jopa pyritään tilanteen kuvauksen yksinkertaistamiseen: malli on on (aina) todellisuuden yksinkertaistus, paitsi jos puhutaan ns. skientismista. (Tiedekäsityksiähän on monenlaisia, riippuen uskomuksesta todellisuuden luonteesta.)
Jos ns. uskovaisilla on taipumus luokitella ateismi ”tietynlaiseksi”, niin taitaa usein olla myös ateisteilla olla taipumus luokitella teismi ”tietynlaiseksi”.
No, tällaisiahan me ihmiset olemme: luokittelijoita….
Eija Riitta Korhola kertoi eräässä luennossa että alunperin Kristittyjä kutsuttiin ateisteiksi. Siksi, etteivät he uskoneet jumaliin. Eivätkä siksi uhranneet epäjumalille, tai niitä kunnioittaneet.
Kristillisessä uskossa ei ole oikeasti kyse meidän kyvystä uskoa Se usko josta uskovat puhuvat ei ole uskoa jonka joku voi itsestään puristaa. Uskon vaikuttaa Jumala ja antaa sen lahjana sille, joka sen haluaa ottaa vastaan.
Hei,
Epäilemättä ateismi käsitteenä esitetään usein väärin juuri noin, kuten kirjoitat. Uskoisin sen johtuvan muun muassa siitä, että osa ateistiseen maailmankatsomukseen nojautuvista on hyvinkin aktiivisia, ellei suorastaan julistavia oman näkökantansa esiin tuomisessa. Tämän vuoksi ateismiin saatetaan ajoittain liittää samanlaisia piirteitä, kuin julistavaan uskonnollisuuteen. Toki tämä ei suinkaan koske kaikkia ateisteja, samoin kuin ei moni uskovakaan koe suurempaa tarvetta uskonsa esiin tuomiseen. Ateisimin käsitteen väärin määritteleminen johtuu näin ollen osin siitä kiihkeydestä, joka joidenkin ateistien puheista välittyy. Ihmisten puheet ja toimintatavat vakuttavat heidän edustamiinsa katsomuksiin ja niiden määrittelyyn.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
Olet todennäköisesti oikeassa analyysissäsi. Pieni mutta sitäkin äänekkäämpi uskonnottomien osa saa aikaan mielikuvia, joka saattaa ohjata virheellisiin käsityksiin siitä mitä ateismi on.
Mutta kuten blogitekstissäkin mainitsin, mielenkiintoisin kysymys on, miksi asia esitetään virheellisesti senkin jälkeen, kun se on korjattu virheellisen väitteen esittäjälle.
Sananmukaisesti teismi on jumaluskoa, ateismi jumalattomuutta. Uskolla ei siinä ole merkitystä.
Korjaan : teismi jumalallisuutta…
Kummallakaan ei ole lopullista tietoa omastaan.
Ateismi ei ole tietoa, eikä uskonto ole tietoa, molemmat ovat luuloa.
Ateisti voi olla ihmisenä paljon parempi kuin uskovainen, koska ateisti voi auttaa ja olla empaattinen ilman, että hän pyrkisi sillä taivaaseen.
Uskovainen toimii vain siitä lähtökohdasta, että on olemassa palkinto, tai rangastus.
Helvetti tai ikuinen elämä.
Tämä väite : ” Ateismi ei ole tietoa, eikä uskonto ole tietoa, molemmat ovat luuloa.” on myös luuloa.
Ensin tulee määritellä se mikä on totuus. Sitten vasta voi vastaväitteet kumota. Muuten kaikki väitteet on pelkkää luuloa.
Tarja: ”Ateismi ei ole tietoa, eikä uskonto ole tietoa, molemmat ovat luuloa.”
Ateismi on jumalauskon puutetta. Ei luuloa.
On tietenkin eri asia, puhutaanko jumalista vai Jumalasta. En minäkään jumaliin usko. Jumala on eri asia. Hänen olemassaolonsa ei ole pelkästään uskon vaan sitäkautta myös tiedon asia. Ateismi on suhteessa Jumalaan epäuskoa. Mitä muuta se voisi olla?
Kosti: ”On tietenkin eri asia, puhutaanko jumalista vai Jumalasta.”
Jumala ja jumalat ovat tässä asiassa samalla viivalla, samaa kokonaisuutta. Se että ne ovat juuri sinulle kaksi eri asiaa on yhdentekevää, kun aiheena on ateismin määritelmä.
Senpä vuoksi ei mennä määritelmän ohi: ei oteta kantaa vielä siihen, minkälaiseen jumalaan tai jumaliin joku uskoo, eikä siihenkään, minkälaiseen maailmaan jumalan olemattomuudesta uskova uskoo.
Tietokin on (vain) hyvin perusteltu tosi uskomus. Mitä tuo ”hyvin” sitten kenellekin tarkoittaa, on oma kysymyksensä.
Ymmärrän kuitenkin niin, että sana ateismi (atheos, ilman jumalaa) on vastinpari teismille. Siis laajassa merkityksessä käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen Jumala. Mikäli ateismi määritellään negatiivisesti uskon puuttumisena (teistisen) jumalan olemassaoloon ja positiivisesti tarkoittaen suoraa epäuskoa (teistisen) jumalan olemassaoloon, niin onko noiden määritelmien lopputuloksessa itseasiassa eroa suhteessa epäuskoon. Jukka, tietenkin on totta kuten toteat, että ”tietokin on (vain) hyvin perusteltu tosi uskomus.” Se riippuu hieman asiayhteydestä, mihin tieto perustuu. Totesihan Paavalikin Areiopagilla ateenalaisten miesten kunnioittavan jumalia. Oikea tieto kuitenkin puuttui.
Ateistien ja uskovien asenteessa on paljon samaa. Ateistin suhde jumalaan on aivan saman kaltainen, kuin uskovien suhde oli alussa jumaliin.
Uskova tietää että Jumala on ja millainen hän on. Siitäkin huolimatta että Jumala on hyvin taitavasti salannut olemassa olonsa ja olemuksensa. Jollei Hän näin olisi toiminut ja Jumalan olemassaolo voitaisiin todistaa, niin koko kristilliseltä uskolta putoaisi pohja pois.
Siksi sellaista todistusaineistoa ei voi tuoda esiin, kun sellaista ei ole.
Jos olisikin toisin ja voisimme antaa yhden selkeän todisteen Ateistille Jumalan olemassaolosta, niin että hän voisi tietää aina sen jälkeen, että Jumala oikeasti onkin olemassa. Silloin Hänen ei tarvitsi uskoa . Silloin hän tietäisi Jumalan olevan oikeasti olemassa. Voisiko Ateisti sen jälkeen suhtautua neutraalisti uuteen tietoonsa? Tuskin.
Nyt Jumala on järjestänyt niin ettei sitä yhtä todistusaineistoa ole tarjolla. Ihan tietystä ja selkeästä syystä. Tämän tietyn syyn pohjalle hän on rakentanut koko Kristillisen uskon kaikki rakenteet.
On siis tietty syy ja aivan ilmeinen syy sille miksi Jumala on luonut kaiken sellaisella tavalla, ettei missään lue hänen signeeraustaan. Uskovat tietävät tämän syyn ja meille se on itsestään selvyys.
Toisin ei voi olla.
Pekka: ”Ateistin suhde jumalaan on aivan saman kaltainen, kuin uskovien suhde oli alussa jumaliin.”
Se mitä tarkoitat tällä, jäi selittämättä kokonaan. Voisitko täsmentää?
Niinpä jäi.
Rooman Kristityt suhtautuivat aikanaan epäjumaliin aivan samoin, kuin nykypäivän ateistit Jumalaan. Kristityille epäjumaliin uskominen oli höpö höpö hommaa. Maailmankuva on siinä suhteessa hyvin saman kaltainen. Ateisti ei voi uskoa Jumalaan, koska se ei mahdu hänen käsitykseensä siitä millainen tämä maailma on. Rooman kristittyjen maailmankuvaan ei mahtuneet muut jumalat. Kristittyjen suhde näihin epäjumaliin oli ihan saman kaltainen kuin nyt ateistin suhde Jumalaan. Kristittyjen asennoitumista jumaliin pidettiin myös jumalien häpäisemisenä.
Tuliko nyt täsmennys.
Kristityt olivat kummajaisia Roomassa koska muut pitivät tärkeänä jumalien kunnioittamisen ja niille uhraamisen. Vielä oudompaa muiden mielestä oli se että kristityt kieltäytyivät uhraamasta epäjumalille oman henkensä menettämisen uhalla.
Niin, yleensähän uskovat ovatkin ateisteja suhteessa kaikkiin muihin kuin omaan jumalaansa.
Sama määrittely koskee ateistia, hänen perustellessaan omaa ateismiaan. Ateistin ”jumala ” on hänen ateisminsa. Hän luottaa omaan jumalaansa yhtä lujasti, kuin uskova Jumalaansa.
On se käsittämätöntä, miten vaikeaa uskovan on hyväksyä ateismin perusmääritelmää. Ikään kuin se olisi jotenkin pois uskovalta.
Eräs maaritelmä jumalalle on: jumala on se, mihin henkilö viime kädessä panee toivonsa (jos hän toivoon siis uskoo). Tässä merkityksessä kaikilla, joilla on uskoa toivoon, on jokin jumala.
Tässä merkityksessä ”hyvyys”, ”rakkaus”, ”luonnonvalinta” tms. ovat laajasti ymmärretyinä jumalia, joita ei voi vahvasti todistaa vaan ne jäävät aina tulkinnan kysymyksiksi.
Tällainen jumalusko ei tietenkään ole teismiä, sillä se voi kuvata ateistiakin.
Ateismi ja uskonnollisuus taas eivät ole vastakohtia: ateistikin voi olla uskonnollinen, ja uskonto voi olla ateistista.