Ateismi nykyisessä muodossaan on nuori liike. Tarkoitan sellaista ateismia, jonka Jori Mäntysalo on täällä esittänyt uskomusperäisen väittämän muodossa ”Ei ole mitään jumalia”. Väite ei perustu mihinkään tieteelliseen maailmankatsomukseen, mitä termiä jotkut harhauttamismielessä käyttävät. Tieteellistä maailmankatsomusta ei nimittäin ole. Tiede ei ole katsomusasia.
Toki ateismia on ollut ennen nykyaikaakin. Antiikissa ateismi ei ollut muodoltaan jumaluuksien kieltämistä vaan pikemminkin kilpailua niiden kanssa. Jumalat olivat ikään kuin inhimillisiä olentoja. Niitäkään ei kuitenkaan sopinut pilkata, siitä seurasi rangaistus. Historian ironiaa on, että ensimmäisiä kristittyjä väitettiin ateisteiksi.
Antiikin ateismi jossakin mielessä muistutti sitä, mitä myöhemmin on kutsuttu maallistumiseksi. Sillä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti jumalia syrjäyttävää voimaa vaan antiikin jumalat syrjäytyivät vasta yhden Jumalan, kristinuskon myötä.
Ateismi nykyisessä tunnustuksellisessa mielessä syntyi protestanttisen uskonpuhdistuksen jälkeen. ”Ei ole mitään jumalia” on nimittäin muodoltaan ja luonteeltaan samanlainen tunnustuslausuma kuin ”Jeesus on Herra” tai ”Ash-hadu alla ilaaha illAllah. Wa ash-hadu anna Muhammad-ar-rasuul Ullaah”. Kyseessä siis ei ole tieto vastaan uskomus vaan uskomus vastaan uskomus.
Antiikin ateismi ja myöhempi maallistuminen ovat olleet yhteiskunnallisesti harmittomia ilmiöitä. Uskonnoille niistä toki on ollut harmia tai modernisti sanoen haastetta, mutta se on vähän eri juttu.
Toista on pari vuosisataa sitten syntyneen ideologisen ateismin kanssa. Mielenkiintoista uskonto vs. ateismi keskustelussa on ollutkin ateistien vaikeneminen aatteensa historian pimeästä puolesta. Ateistit mielellään esittävät väitteitä kirkkojen ja uskontojen väkivaltaisuudesta ja sotaisuudesta. Historiallisia vääryyksiä kukaan rehellinen ihminen tuskin kieltääkään.
Entä miten on ateismin levittäjien laita? Jäljet pelottavat, vestigia terrent, sanoisivat antiikin Kettu ja leijonan luola -sadun tuntevat.
Aatteellisen ateismin kulta-aika alkoi Ranskan vallankumouksesta v. 1789. Taustalla oli kansan vuosisatainen kauna kuningasta ja kirkkoa kohtaan. Kirkon katsottiin väärinkäytöksillään ja hallitsijaan sitoutumisellaan edustavan sortovaltaa. Siksi vallankumous ei suuntautunut vain tyranniaa vastaan vaan saman tien haluttiin antaa kyytiä taikauskolle ja poistaa Jumala kuvioista.
Kansa kaikkivaltias oli vaatimuksissaan paljolti oikeassa. Jostakin syystä mopo kuitenkin karkasi. 1790-luvulla alkoi kirkon vastustajien hirmuvalta. Vallankumouksessa vangittuja surmattiin joukolla. Vastavallankumoukselliset liikkeet murskattiin säälimättä. Monilla alueilla kristinuskoa hävitettiin tappamalla ja uskonnon vastustamisen nimissä vallitsi yleinen anarkia.
Ranskan vallankumous on surullinen esimerkki siitä, miten vääryyden vastustamisessa ajauduttiin ojasta allikkoon. Ne, jotka syyttivät uskontoa kauheuksista, syyllistyivät itse vielä suurempaan brutaaliuteen. Järjen voitoksi ei voi kutsua systemaattista väkivaltaa ja ihmisten tappamista. Eipä ihme, että Napoleon palautti uskonnonharjoituksen aseman jo 1700-luvun päättyessä. Järki voitti järjettömyyden.
Ateismin hiljaisemman ja älyllisemmän kauden jälkeen tultiin 1900-luvun institutionaaliseen ateismiin. Syntyivät historialliset kokeilut, joista nykyateistit irtisanoutuvat tai kieltäytyvät niitä muistelemasta. Aate, josta piti tulla vapauttaja, muuttui sortajaksi natsi-Saksassa, Neuvostoliitossa satelliittivaltioineen, Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Albaniassa, Kuubassa ja monissa muissa maissa. Laskelmien mukaan jonkin aikaa maapallon väestön enemmistö eli ateistiseksi tunnustautuneissa valtioissa. Lännessä ja Suomessa säännöllisesti suljettiin silmät näiltä kauheuksilta. Jotkut sulkevat ehkä edelleen. 1900 –luvun karmeimmat ja historian laajimmat massamurhat tehtiin niiden toimesta, jotka suhtautuivat vihamielisesti uskontoihin ja halusivat niistä eroon.
Ateististen valtioiden historiassa mielenkiintoista on filosofisen marxilaisuuden vääristyminen vähemmistöjen ja toisin ajattelevien sorroksi, piinaamiseksi ja hävittämiseksi eli kollektiiviseksi kansalaisten tuhoamiseksi. Paradoksaalisesti tänä päivänä elää hankkeita tämän filosofian historian väärinkäsityksen korjaamiseksi. Aika näyttää, minkä kohtelun yritykset saavat.
Kun ateistit, mm. Richard Dawkins väittävät, että kukaan ei ole murhannut ateismin nimissä, niin epärehellisempää ja todellisuuspakoisempaa väitettä ei ole. Marxilaisuutta mukaillen voi kysyä, missä todellisuuspakoisuus siis varsinaisesti elää.
Ehkä tuntemattomin episodi ateismin pimeässä historiassa on amerikkalainen Madalyn Murray O´Hair ja hänen perustamansa American Atheists –lehti ja saman niminen järjestö. Tämä narsistinen kommunisti tuhosi ympäriltään kaiken mahdollisen, syyllistyi massiivisiin taloudellisiin väärinkäytöksiin ja psyykkisiin hyväksikäyttöihin sekä nepotismiin, riitaantui omien ja vieraitten kanssa, pyrki Neuvostoliittoon jonne häntä ei huolittu ja perusti savijaloilla seisseen valtakunnallisen järjestön, joka lopulta paljastui suureksi huijaukseksi ja puhallukseksi. Periamerikkalaiseen tapaan pitkien oikeudenkäyntien tuloksena hän sai amerikkalaisen koulujärjestelmän lakkauttamaan raamattuoppitunnit ja rukoukset koulussa.
Madalynin lausuntoa Life-lehdessä v. 1963 kiilusilmäisimmät ateistit toistavat edelleen papukaijan lailla: ”Meistä Raamattu on ikävystyttävä, historiallisesti paikkansapitämätön ja täynnään sekopäiden vouhotuksia. Meistä Jumala on sadistinen, brutaali ja edustaa vihaa ja kostoa. Meistä Isä Meidän –rukous on jotakin, missä maan madot anelevat laihaa lohtua traumaattisessa, vainoharhaisessa maailmassa.” Jopa Madalynin kannattajat havahtuivat hänen uskonnon vastaisuutensa epäterveyteen ja vetäytyivät tukemasta tämän loputonta käräjöintiä uskontoa ja kirkkoja vastaan.
1960 –luvulla Madalayta kohtasi kuitenkin traaginen takaisku. Hänen poikansa tuli uskoon. Äiti oli levittänyt sanomaa kaikkien ihmisten välisestä rakkaudesta ja huolenpidosta. Pojan julkaisema kirja kertoi äidistään aivan toisen puolen, hirviömäinen kotityranni, toisten hyväksikäyttäjä, muista ihmisistä piittaamaton ahnehtija, joka oli jopa yrittänyt myrkyttää oman isänsä.
Tarina oli isku koko amerikkalaiselle ateistiselle liikkeelle. Kun liikkeen esikuvan väärinkäytökset, epärehellisyys ja kaksinaamaisuus alkoivat paljastumaan, ateismi koki valtavan kolauksen Amerikassa. Tämä ei kuitenkaan estänyt Suomessa Vapaa-ajattelijoitten liittoa suomentamasta ja julkaisemasta v. 1986 tämän häiriintyneen ihmispolon kirjaa An Atheist Primer, Ateismin aakkoset. Tarkoitus pyhittää keinot, oikea asia ei kysy etiikkaa tai moraalia.
Miten ateismi voi sitten nykyisin? On olemassa sekä rauhallista että aggressiivista ateismia. Näyttää, että ateismin viehätys maailmanlaajasti on kuitenkin kadonnut. Syyksi voidaan osoittaa ainakin kaksi suuntaa.
Ensinnäkin sen surkea historia. Ateismi historiallisine kokeiluineen on saanut maailmassa valtavasti pahaa aikaan. Ateismin pimeä historia odottaa todella läpivalaisuaan. Yritykset mustamaalata lähinnä kirkkoja näyttäytyvät epätoivoisina omien kasvojen kirkastamishankkeina.
Toiseksi, edelliseen liittyen ateismi näyttäytyy sekundaarisena ilmiönä. Sillä ei ole omaa agendaa vaan sen agenda on jonkun vastustaminen ja kieltäminen. Tässä se muistuttaa populistista poliittista liikettä. Tällainen agenda johtaa julkisuustemppuihin, mutta pienetkin voitot osoittautuvat hetkellisiksi.
Epäilemättä ateismilla on kuitenkin myös tulevaisuus, toivottavasti menneisyyttä avoimempi, rehellisempi ja ihmiskasvoisempi. Suurta menestystä sille ei järjellisesti voi kuitenkaan ennustaa. Uskomusten markkinoilla on paljon viehkompia ja ihmisiin vetoavimpia ilmiöitä. Jo tunnettu ateisti, Sigmund Freud, totesi, ettei ihminen ole ollenkaan niin rationaalinen kuin kuvittelee olevansa.
Tätä Freud ei todennut murehtien vaan lähtökohtana yritykselle ymmärtää ihmistä ja maailmaa.
@ Raimo Turunen
Joo, läheltä liippaa. Tunnustan. Itse luonnehtisin itseäni näissä uskonasioissa kai lähinnä ateismiin kallellaan olevaksi agnostikoksi. Eikä se taida siitä enää näillä ikävuosilla paljon muuksi muuttua.
Jos ideana on se, että historialliset kauheudet ovat este jonkin vakaumuksen kannattamiselle, voi vetää vain yhden johtopäätöksen: ryhtykää pastafareiksi. Lentävän Spagettihirviön kirkolla ei ole kovin pitkää historiaa, eikä LSH:n nimissä ole tehty kauheuksia, ainakaan tietääkseni. Kunnioitettu olkoon siis Lentävä Spagettihirviö. Ramen!
Raimo: vastasit metakysymykseeni, että jumala on olemassa niille jotka näin uskovat ja jos ei usko, niin ei. Näinhän se on. Uskominen on uskomista, eikä se tee jumalaa konkreettiseksi muuten kuin tälle uskovalle itselleen.
Olen uskovien uskomuksia ateismista kommentoinut viimeisten kolmen vuoden aikana jo liiankin usein täällä. Tämä bloggaus jo itsessään on yksioikoisuudessaan musta ja täynnään uskovien toistamia kliseitä ja stereotypioita ateismista ja ateisteista. En kommentoi muuten kuin että natsi-Saksa EI ollut ateistinen. Hitler varsinkin oli ihan normaali uskovainen. Wehrmachtin sotilaiden vyönsoljissa luki ”Gott mitt uns” ja uskollisuudenvaloissa käytettiin sanontaa Jumalan nimeen. Hitler fanitti Lutheria. Mitä tulee Neuvostoliittoon ja sen ateismiin, on kommunistinen järjestelmä johtuen sen materialistisesta luonteesta tietysti myös ateistinen. Mutta kommunismi tai sen järjettömyydet ja kauheudet eivät määrittele ateismia. Kommunismi on yksi uskonto muiden joukossa. Ateismi ei ole mikään uskomus- tai aatejärjestelmä. Ateismia ei ole edes olemassa. Se ilmaisee vain sitä, että ei usko. Ei muuta. En tiedä, olenko ateisti vai mikä, mutta sama se. Olen uskonnoton.
”Minua ei myöskään kiinnosta keskustella ateismin ja uskon suhteesta sen enempää kuin minkä totesin blogissani: molemmat ovat uskomusjärjestelmiä.”
Ateismi eli jumaluskon puute ei ole mikään järjestelmä. Hiuksia voidaan – vanha esimerkki- järjestelmällisesti kammata ei muodein ja tyylein mutta kaljua ei.
”Pitäisi siis kysyä, mitä näillä argumenteilla todistetaan? Vastaukseni: Ei mitään muuta kuin ihmisen raadollisuus ja muita sosiaalipsykologisia juttuja.”
Esim. sitä että kristinusko ei siis ole tuonut ihmiseen mitään merkittävää moraalista lisä-arvoa, ja kuten monesti olen todennut: ei se ihme ole jos juoppo juo se on ihme jos raitis ryyppää…
””Millainen Euroopppamme olisi tänään i l m a n humanismia renessansia, Valistusta ja Ranskan vallankumousta?” Kukapa sen tietää, koska kysymyksesi on hypoteettinen. Siihen voi vastata mitä tahansa eikä vastausta voi perustella”
Voi toki katsella taakseen ja ympärilleen ja katsoa millaisia ovat tänään ne kristillisetkin maat joissa em. sivistysliikkeet eivät ole vaikutaneet tai vaikuttaneen vain hyvin vähän. Valistunut arvaukseni on että meillä olisi monin paikoin edelleen kuolemantuomiot, kidutus oikeuslaitoksessa ja noitaroviot sekä lähes kaikki kansalaisvapaudet puuttuisivat.
Minusta on aivan turhaa tuijotella ”moniin kristillisiinKIN maihin”, joissa ”sivistysliikkeet” eivät ole vaikuttaneet, ja sen perusteella esittää arvailuja tai vihjauksia siitä että kristityt ovat ateisteja pahempia ja tuovat pelkkää pahaa, vaikkei sitä suoraan sanotakaan.
Kristinusko perustuu Jeesukseen ja Jeesuksen opetuksiin. Jeesuksen opetusten pohjalta voidaan mitata millaista kristinusko on, onko se alkuperäistä vai onko siihen tuotu jotain lisää. Kuuluvatko noitaroviot, kidutukset ja kuolemantuomio kristinuskoon?
Yleensäkin on aivan turhaa esittää kumminkaan puolin sellaista miten paha maailma olisi jos kaikki olisivat uskovia tai vastaavasti ateisteja. Tai miten paljon parempi maailma olisi jos jompiakumpia ei olisi.
Yleensäkään kukaan ihminen ei ole keksinyt moraalia tai etiikkaa. Eivät uskovat eivätkä myöskään valistuneet ateistit. Jos se olisi ihmisten keksintöä, niin eihän silloin varsinkaan olisi mitään absoluuttista oikeaa ja väärää.
Voitaisiinko lopettaa tällainen leimaaminen ja kauhistelu millainen maailma olisi jos ja jos…
Sari, minä en missään tapauksessa tehnyt kristittyjä ateisteja pahemmiksi korkeintaan yhtä pahoiksi. Ja kyllä ihan kristinuskon ytimessäkin aivan Jeesukseenkin ja alkuseurakuntaan liittyen on väkivaltaa.
Fakta nyt vaan Sari on se että lopputulemassaan Eurooppamme inhimilistivät mainitsemani sivistysliikkeet ja ne kristillisetkin maat (siis pakanamaista puhumattakaan) jotka eivät ole po. liikeitä kokeneet tai sallineet ovat jääneet takapajujuisiksi.
– Oli mielenkiintoista lukea ateismin pimestä historiasta. Ssiitä mitä hirmutekoja me ihmisyksilöinä ja kansoina voimme tehdä toinen toisillimme silloin kun vilpitön usko kolmiyhteiseen Jumalaan puuttuu.
Onko tämän päivän tilanne maailmassa yhtään sen parempi, kuin edelle kuvattu ateismin historian pimeä aika ?
Vaikutelma on sellainen, että pimeyden voimat – saatana – lucifer riehuu maailmassa kuten ennenkin ja seuraukset näkyvät b globaalisti nykymedian välitykselläpäivittäin.
Asian ymmärtämisen tekee vaikeaksi mm. se, että maailman suuret uskonnot ovat rauhaa, lähimmäisenrakkautta, oikeudenmukaisuutta ja yhteisöllisyyttä korostavia kulttuuri taustasta ja eroista huolimatta.
” Kun yksi ateistien tai kirkon tai uskon vastustajien argumentti oman asiansa puolesta on kirkon historiallisten vääryyksien luetteleminen, niin mitä pitää sanoa ateistien ja kirkon vastustajien historiallisista jäljistä?”
Kyllä Raimo Turunen tässä uskaltaa haastaa todellisuudentajuisesti ateistisen ajattelun. Tai pitäisikö sanoa ateistisen ajattelun historian.
Sari Wecroth oivaltaa taas kirkkaasti kristiuskon peruseetoksen lähtökohdat ja sisällön:
”Kristinusko perustuu Jeesukseen ja Jeesuksen opetuksiin. Jeesuksen opetusten pohjalta voidaan mitata millaista kristinusko on, onko se alkuperäistä vai onko siihen tuotu jotain lisää. Kuuluvatko noitaroviot, kidutukset ja kuolemantuomio kristinuskoon?”
Eli suo siellä ja vetelä täällä, ellei hyvää toteuteta käytännössä. Jeesuksen etiikka on vedenpitävää, toteutti sitä kuka tahansa!
”Jeesuksen etiikka on vedenpitävää, toteutti sitä kuka tahansa!”
Makuasia: minusta Jeesus kielsi olevansa vain hyvä koska yksin Jumala on hyvä, hän myös hakkasi laillisia kauppiaita tappavan vaarallisella touviruoskalla, kehotti ihmisiä vihaaman vanhempiaan ja Tessalonikalaiskirjeen mukaan tulee vielä kostamaan itselleen epämieluisille ihmisille. Edelleen hän uhkali ihmisiä helvetiillä ja haukkui heitä koiriksi ja kyykäärmeen sikiöiksi.
Turunen: ”Ateismi nykyisessä muodossaan on nuori liike.”
Raamattu:
Mieletön se, joka ajattelee:
”Ei Jumalaa ole.”
Turmeltuneita ovat ne,
jotka näin ajattelevat.
Kukaan heistä ei tee hyvää.
(Psalmit 14:1)
Minkälaatuista ateismia tuo Raamatun kuvaus sitten edustaa?