Kevätauringon ensimmäisten säteiden lämmittäessä kasvoja suomalainen saattaa kokea syvää iloa ja armollista tunnetta siitä, että talvi väistyy.
Auringonsäteet tropiikissa merkitsevät ihmisille usein jotain ihan muuta. Yli neljä vuotta sitten aurinkovarjojen kanssa kiitävät toimistotyöläiset Bangkokissa huvittivat Suomen talvesta saapunutta lähettiä.
Siinä missä auringonvalo Suomessa yhdistyy ajatukseen armosta ja Jumalan valosta – tropiikissa tilanne on toinen. Auringon paahde voi hyvin kuvata kärsimystä, joka polttaa ja tuhoaa. Armoa sen sijaan on viileä varjo paahteen keskellä.
Phnom Penhissä, Kambodzhan pääkaupungissa sain kutsun saarnata paikallisen luterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen. Keksin ottaa sateenvarjon avuksi saarnapulpettiin.
Avasin sateenvarjon ja yritin johtaa ajatukset siihen, että tällainen varjo on kuin laki, säännöt, kymmenen käskyä, tai buddhalaisuuden periaatteet välttää tiettyjä asioita. Varjo voi symboloida kaikkia ideologioita, niin uskonnollisia kuin uskonnottomia, joiden avulla ihminen pyrkii torjumaan pahaa ja suojautumaan kärsimykseltä, auringon polttavilta säteiltä.
Armoton totuus elämässä on kuitenkin se, että paraskin varjo repsahtaa rikki jossain vaiheessa, tai tuuli puhaltaa sen pois jänteiltään. Kaikille meistä on tuttu kuva siitä, miten sateenvarjo näyttää hullunkuriselta hämähäkiltä pään päällä. Suojaa ei siitä ole enää nimeksikään.
Kristinuskossa ei ole kuitenkaan kyse ihmisen tekemistä varjoista tai säännöistä. Ihminen ei voi itse pelastaa itseään, vaan siihen tarvitaan armoa. Jumala ja hänen armonsa on turvapaikka kärsimyksen paahteessa. Tropiikin ihmisille kristinuskon armo voisi parhaiten avautua suuren puun muodossa. Puun juurella ihminen voi olla paikoillaan, levätä. Buddha koki valaistuksen juuri suuren puun alla. Kristus kantoi puun Golgatalle.
Raamatun alussa ja lopussa puhutaan elämän puusta. Kaikki alkaa ja päättyy siihen. Miljoonat kristityt kantavat elämän puuta joka päivä kaulassaan. Pitävät sitä kodeissaan, toimistoissa ja autoissaan Ja sunnuntaisin kokoontuvat sen vilvoittavan varjon luokse.
Tero Massa
kirkollisen työn koordinaattori, Mekongin alue
Vaikuttaa, että edes Vehviläisen ulostulo ei saanut väkeä liikkeelle etelässä kuin siten, että ihmiset erosivat kirkosta.
Vantaan matalat luvut laittavat kysymään, miksi?
Ps. Korsossa ainakin Tulkaa kaikki-liike näyttä olleen aktiivinen postittamaan vaalimainoksiaan.
https://www.facebook.com/248395905206342/photos/pcb.801658243213436/801657693213491/?type=1&theater
Salme onko sulla joku kaksisuuntainen suhde tähän Tulkaa kaikki-liikkeeseen, kenties jollaintapaa nk viha-rakkaus?
Perustelut: Huomaan, kuinka sinun pitää lähes jokaiseen sitä käsittlelvään kohtaan pukata mielipide?
Tässsäkään jutussa ei ollut sanaa Tulkaa kaikki-liikeestä, mutta toit sen esille.
Albert,sinulla on vilkas mielikuvitus kun alat analysoimaan minun mielenmaailmaani.
Minä kommentoin täällä ajankohtaisiin uutisiin ja otan huomioon laajemman ajankohtaisen perspektiivin. Sinulta on tainnut jäädä huomaamatta, että täällä on kommentoijia, jotka pukkaavat esim. (homo)seksuaalisuuden lähes jokaiseen kommenttiinsa. Siis yhden asian ajajia.
Katson, että minä en ole mitenkään tilivelvollinen sinulle kommentoinnistani.
Ps. Mutta ettei Albertin tarvitse jäädä epätietoisuuteen niin vastaan, että otin Tulkaa kaikki liikkeen esille koska uutisessa kerrottiin ” Siksi seurakuntalaisille ei lähetetty kirjettä äänioikeudesta kuin Korsossa, jossa seurakunta maksoi postituksen itse.” Voi olla, että Tulkaa kaikki-liikkeen ehdokkaat jakoivat itse pussittamansa esitteet. En tiedä.
Kyllä intoilu vaalimenestyksestä talouden alttarin äärellä, kauppakeskuksissa, tulisi myös jakaa mielipiteitä, vaan kun ei. Osallistuminen kirkon palveluselämään liikkuu 2-3% tienoilla, ja vaaleissa ääniä saadaan poimittua jäsenistössä 16-17% verran juoksuttamalla uurnaa vauraimmilla kulkuväylillä tasavertaisista mahdollisuuksista jäsenistössä piittaamatta. Tässä valtakunnan ainutkertaisessa vaaliprojektissa suunnattu kermankuorinta- ja muutosvoimademokratia toimivat, eli mennään sinne, missä rahanvalta liikkuu, mutta myös sinne (=koulukampukset), missä herkimmin ohjattavat nuoret halutaan korvaamaan kokemus ja tieto. Tässä työssä kirkko ja seurakunnat ovat rohkaistuneet jalkautumaan ihmisvirtojen keskelle, entäs muuten.