Armollisuus päämääränä työyhteisön eheyttämisessä

Armollisuutta tarvitaan mutta se ei poista määrän tavoittamista.

Näin kyse on pohjiaan myöten katsottavasta asiasta mahdollisissa väärinkäytänteissä kuin muunlaisesta toiminnasta Ihmisen inkrediteettiä vastaan Hänen tai useamman Ihmisen toiminnassa. Selvistä asioistahan tulisi kirkkaampaa keskustelemalla.

Työnohjaalta tai työelämäohjaajalta armon tarjoaminen loppusissaan toisiaan kohden on kesken jäänyttä diskussiota.

Kenenkään ei tarvitse pyytää anteeksi, kukaan ei joudu katumaan, eikä kenellekään synny syyllisyyttä. Onhan tämä hyvin kirkkomme piirissä tunnustettua.

Asian vaiva on vain siinä ettei menettely synnytä rakkaudellisuutta takaisin mikä ehkä ennen vaivoja on ollut hallitsevaa työyhteisössä.

Näin olisin varovainen uskomaan Armon tarjoavan yksinomaan hyvää ratkaisua.

  1. Lieneekö tilanteessa ongelmallista lähinnä se, että Päivi Räsänen edustaa yhden herätysliikkeemme näkemyksiä ja että kirkossamme on muitakin herätysliikkeitä ja muunlaisiakin näkemyksiä. Pidän hyvänä Räsäsen johdonmukaisuutta ja sitä, että hän tuo esille, mitä ajattelee. ”Kirkkoministerinä” pitäisi ehkä olla neutraalimpi tai katsoa asioita kirkon eri suuntien vinkkelistä.

    • Tämä on juuri se väärinymmärrys, johon piispakin viittasi haastattelussa.

      Valtioneuvosto on täysin kaikista uskontokunnista erillinen elin. Evankelisluterilaisella kirkolla on Suomessa täysi opillinen autonomia. Kirkon asioista päättää ensisijaisesti hiippakunnat, piispainkokous ja kirkolliskokous. Kenelläkään hallituksen ministerillä ei ole mitään toimivaltaa missään uskonnollisessa yhteisössä.

      Nyt kun ministeri Räsänen on innokkaasti kiertänyt erilaisia uskonnollisia tapahtumia julistaakseen niissä omaa vakaumustaan välillä myös sisäministerinä esiintyen, on syntynyt sellainen harhakuva, että hallituksessa olisi kirkkoministerin tehtävä, johon kuuluisi uskontokuntien sisäisiin asioihin puuttuminen.

      Ihmiset eivät ymmärrä, mikä on kirkollisista asioista vastaavan valtioneuvoston jäsenen rooli vaan kuvittelevat, että kyseessä on jokin uskonnollinen tehtävä ja henkilö toimisi jotenkin kirkon edustajana ja että tehtävää hoitavan henkilön tulisi olla uskovainen ja evankelis-luterilaisen kirkon jäsen.

    • Kristittyinä meillä on ohjeenamme Jumalan sana ja meidän tulee Pyhän Hengen ohjauksessa sisäistää se. Emme silloin kuuntele sitä ja tätä ääntä ympärillämme, vaan rukoilemme Jumalan tahtoa ja sen tapahtumista. Profeetta Jeremia sai aikanaan kutsumuksensa Jumalalta, joka antoi Israelin kansalle mm. seuraavan sanan Jeremian kautta: ”Papit eivät kysyneet: Missä on Herra? Lainkäyttäjät eivät minua tunteneet, ja paimenet luopuivat minusta; profeetat ennustivat Baalin nimessä ja seurasivat niitä, joista ei apua ole”. (Jer. 2:8, vanha käännös).

      Pyhän Jumalan ääntä meidän tulee nytkin kuulla, Hän puhuu edelleen!

  2. Edelleen tahtoisin vastauksen tuttuun kysymykseeni:

    ”Kuka tai ketkä ovat antaneet Päivi Räsäselle sellaisen statuksen, ettei häntä saisi arvostella? Onko hän joku ihmeellinen jumal-olento vai mikä hän on naisia. Kyllä muut ministerit kestävät arvostelua, mutta Räsästä ei saa arvostella. Miksi??!!”

    Sitten tarkennus vielä EN ole Askolan kannattaja.

    • Yksi vastaus tähän on Juha Heinilä. Tässä suora kopio hänen aiemmasta kommentistaan:

      Pyhä kirkkoministeri Päivi Räsänen kuuluu Kristuksen kirkkoon. Autuaan kirkkoministeri Päivi Räsänen puheet ovat poikkeuksetta erinomaisia ja hän on oikean kirkon ääni.

      Pyhä ja autuas Räsänen vetää hyvin vertoja Pohjois-Korean hallitsijalle, joka on myös poikkeuksetta erinomainen ja hänellä on oikea ääni.

    • Suomessa ei ole kirkkoministeriä. Meillä ei ole valtionkirkkoa, jonka asioista valtio päättäisi. Kaikki uskontokunnat vastaavat itse omista asioistaan ja omasta opistaan. Valtioneuvoston kirkollisista asioista vastaavalla ministerillä ei ole toimivaltaa evankelis-luterilaisessa kirkossa eikä missään muussakaan uskonnollisessa yhteisössä. Hän on valtion edustaja, ei uskontokuntien edustaja.

      Järjestyksen ja laillisuuden valvominen ei kuulu kirkollisista asioista vastaavan ministerin toimenkuvaan. Kirkollisista asioista vastaava ministeri edustaa valtiota suhteessa Suomessa toimiviin uskontokuntiin. Hän myös esittelee eduskunnalle hallituksen lakiesitykset, jotka koskettavat Suomessa toimivia uskontokuntia.

      Järjestyksen ja laillisuuden valvominen kuuluu sisäministerille. Toki nykyisen hallituksen osalta sisäministeri poikkeuksellisesti on myös uskonnollisista asioista vastaava ministeri. Pitää kuitenkin muistaa, että uskonnolliset asiat käsitellään opetus- ja kulttuuriministeriössä kun taas järjestyksestä laillisuuden valvonnasta vastaavat tahot kuuluvat sisäministeriön hallinnonalaan. Tästä syystä kulttuuriministeri tyypillisesti katselee uskonnollisten asioiden perään.

  3. Jani, ensiksi korjaus. En pidä itseäni konservatiivina. Koko jaottelu konservatiiveihin ja liberaaleihin ei kuvaa oikein todellisuutta, jota sillä yritetään tavoittaa. Se on runnottu väkisin jonkin ihme tuubin lävitse, jolla yritetään haarukoida ongelma siinä onnistumatta. Jos jokin malli pitäisi hahmotella niin nelikenttä voisi olla toimivampi. Jätän pohdittavaksi mitkä kentät kuvaisivat kokonaisuutta paremmin kuin on/off -jaottelu.

    Sana teologia pitäisi tietysti määritellä tässä yhteydessä, niin että puhuisimme samasta asiasta. Käytin termiä kuvatakseni sillä oppia Jumalasta ja laajemmassa mielessä ymmärrän sen ilmoitukseen perustuvana oppina kristinuskon kokonaisuudesta. Käytin sanaa ensimmäisessä merkityksessä.

    Itse aiheesta. Normaalistihan käytetään erottelua laki – evankeliumi. Laki osoittaa synnin ja johtaa evankeliumin kuulemiseen eli Kristuksen tuntemiseen. Tämä liittyy mielestäni haastatteluun sillä tavoin, että +Askola toi esiin vain laimennetun version lain ja evankeliumin dynamiikasta. Samalla hän puhui siitä mitä mieltä Jumala on vaikka arvelisinkin +Askolan astuneen tässä tyhjän päälle.

    Kysymyksessähän oli piispan haastattelu, joten mielestäni ei olisi ollut väkinäistä tuoda esiin sitä mikä on kirkon keskeisin tehtävä ja sanoma sekä miten se liittyy käytävään keskusteluun. Minulle tuli sellainen olo, että perustelut olivat hyvin pinnallisia vaikka käsiteltävä aihe vaatisi syvällisempää otetta.

    • Mika, arvelin jo viestiäni kirjoittaessa saavani pyyhkeitä etuliitteen konservatiivi käyttämisestä. En kuitenkaan onnistunut sisällyttämään tuohon kohtaan tarkemmin määrittelemätöntä nelikenttää ilmaisevaa termiä, koska en ole ihan tarkalleen ottaen vielä päässyt selville siitä, mikä olisi sen abstraktin nelikentän kielellinen ilmaisutapa ja jos olisin käyttänyt jotakin termiä, en olisi voinut varmistua siitä, etten loukkaa sinua, koska käyttämäni termi olisi saattanut viitata tai vihjata johonkin väärään nelikentän nurkkaan.

      Ymmärsin kyllä, että toivoit, että +Askolan vastausten sisältö olisi ollut sellainen, kun sinä toivoisit sen olevan. Se on ihan inhimillinen toive. Vastauksestasi ei kuitenkaan käy riittävän seikkaperäisesti ilmi, millainen olisivat ne vastaukset, joissa riittävän syvällisellä tavalla tuotaisiin ilmi, että laki osoittaa synnin, mikä puolestaan johtaa evankeliumin eli Kristuksen tuntemiseen ja sitä kautta tämä dynamiikka harhaan astumatta osoittaisi, mikä on kirkon keskeinen tehtävä silloin, kun eduskunta säätää lakia siitä, minkälainen lainsäädäntö koskee kaikkia tämän maan kansalaisia heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan ja sen luonteesta tai puutteesta riippumatta. Minähän kommentissani sinulle sanoin, että kirkossa valitetaan ongelmaa siitä, ettei osata kohdata ihmisiä ja että yksi ratkaisu on normaalin ja ymmärrettävän kielen käyttäminen. Mutta ehkä ohitamme sen kohdan kommentistani ja jään mielenkiinnolla odottamaan riittävän seikkaperäistä vastausta siitä, miten teologista kysymystä ja teologisen lähestymistavan luonnetta pitäisi jatkossa soveltaa Hesarin nurkkapöydässä.

    • Minähän en seikkaperäisyydestä sen enempää tiedä. Arvelisin kuitenkin, että tuollaisissa tilanteissa olisi hyväksi murista muutenkin kuin ministerille. Nyt vastaukset ja kysymykset olivat yhtä kiva kiva, nami nami -osastoa. Kritiikin kulmahammasta ei edes väläytetty. Lisäksi arvelisin, että piispan olisi hyvä puhua kirkon äänellä, niin että muiden ei tarvitsisi muistuttaa siitä mikä on kirkon ääni. Tällä tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että puhuttaessa lainsäädännöstä sen ongelmakohdat olisi myös syytä saada näkyville. Tässä piispalla olisi ollut ns. hyvä sauma, kun häneltä kysyttiin. Kirkkohan on myös totuusyhteisö, joten pieni vastakarvaan silittäminen olisi ollut hyväksi. En jaksa vaivata mieltäni tämän syvällisemmällä kannanotolla, kun minua tuskin haastatellaan aiheesta nurkka- tai muissakaan pöydissä.

    • Mika, millä tavalla kirkon pitäisi puuttua maallisen regimentin asioihin ja mitkä ovat ne ongelmakohdat tilanteessa, jossa arvioitavana on lakiesitys, joka koskisi kaikkia suomalaisia. Askola esitti kantanaan, että lainsäädännön tulee kohdella kansalaisia yhdenvertaisesti. Onko kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä mielestäsi epäkristillinen arvo? Vähän kummastelen, ettet viitsi vaivata mieltäsi syvällisellä pohdinnalla, mutta viitsit kuitenkin moittia Askolaa syvällisten vastausten puuttesta.

    • Jani, minua vaivaa keskusteluväsymys tässä vaiheessa. Siksi mielestäni oli melko yhdentekevää mitä vastaisin. Se ei kuitenkaan tyydyttäisi, joten heitin vapaalle.

      Kirkon ei sinänsä pitäisi puuttua maallisen regimentin asioihin vaikka se joskus olisikin välttämätöntä. Viittaan vain Saksan kirkkotaisteluun ja siitä nouseviin teemoihin. Kirkossa on sellaista teologista osaamista ja myös muuta, joten joskus harvoin piispaa haastatellessa sen soisi näkyvän. Onhan nyt kuitenkin niin, että näkemys seksuaalisuudesta ei ole sellainen on/off-juttu kuin mihin keskustelun jankkaus on sen johtanut. Tässä olisi ollut hyvä tilanne nostaa esiin ongelmia ja hahmotella niiden ratkaisua nimenomaan kirkon näkökulmasta. Olihan haastateltavana sentään piispa. Nyt näyttäisi siltä, että vain yksisilmäinen näkemys on vallalla ja se ei ole hyväksi. Viittaan vielä Facebookissa kiertävään videoon (http://www.youtube.com/watch?v=bSXFb6ULsCg&sns=fb&app=desktop), jossa aihetta käsitellään hieman eri näkökulmasta. Sekin on kieltämättä yksisilmäinen mutta valottaa ongelmaa lisää.

  4. Hienoa, että meillä on sisäministerinä sellainen henkilö, kuin Räsänen on. Hyvin on pestinsä hoitanut. Kumma kyllä, häntä on arvosteltu silloinkin, kun aihetta ei olisi ollut. Vielä kummempaa on, että tästä joku vetää johtopäätöksen, ettei Räsästä saa arvostella.

    Askolasta sen verran, että hän edustaa itse kirkkoinstituutiota yhden äänen verran – ja sekin on liikaa.

    • Kumma kyllä on syytetty Jumalan pilkkaajaksi kun olen arvostellut Räsästä. Kumma kyllä eräätkin saavat antaa vaikka mitä imartelua Päiviä kohtaan jopa sellaista missä ei ole järkeä yhtään.

  5. Katsoin piispa Irja Askolan haastattelun. Ärsyynnyin taas kerran jutun otsikoinnista tällä palstalla. Ei Askola pidä ministeri Päivi Räsäsen roolia ongelmallisena enkä nyt muista, käyttikö hän edes sanaa harmillinen.

    Jutussa hän selkeästi sanoi olevansa eri mieltä Räsäsen kanssa mainiten myös, että piispojen keskuudessa ei myöskään olla aiheesta yksimielisiä.

    Kaikkiaan koko haastattelu oli mielestäni jokseenkin turha, koska aika laajasti käsitykseni mukaan tiedetään Askolan kanta.

    Häiritsi myös toimittajien jokseenkin selvä myönteinen asenne tähän homojuttuun ynnä Askolan mielipiteeseen. Toinen toimittaja olisi voinut olla kriittisempi. Nyt jäi vaikutelma, että kaksi herttaista ala-asteen oppilasta yritti tehdä tärkeitä kysymyksiä pidetylle opelle.

    Varsinainen aasinsilta oli mielestäni toimittajien kysymys Askolan mielipiteestä pääministeri Jyrki Kataisen maininnasta Suomen negatiivisesta ilmapiiristä. Vastaus oli just se, mitä saattoi odottaa. Vaan siitä sitten päästiin politiikkaan eli tempaisemaan Päivi Räsänen framille.

    Enenevässä määrin ärsyynnyn näistä minkä tahansa median toimittajien ammattitaidottomuudesta. Heidän tehdävänsä on tuottaa meille ehdottoman puolueettomasti asiatietoa eikä sotkea omia näkemyksiään niihin. Sellaisia toimittajia on aina vain harvemmassa.

    • Tarja,

      Jos tummaihoinen henkilö joutuisi hänen ihonväristään johtuvan syrjinnän kohteeksi esimerkiksi siten, että helsinkiläinen hotelli ei suostuisi majoittamaan heitä tiloihinsa, pitäisikö tämä uutisoida neutraalisti ikään kuin syrjintää ei saisi paheksua, koska kyse on ”vain mielipiteensä”.

      Kysyn tämän sillä, että monelle ihmisille ihmisten homojen tasa-arvoinen kohtelu on niin itsestään selvää, ettei näille toimittajille välttämättä tule mieleen tuoda uutista esille siten, että syrjivä käyttäytyminen esitettäisiin hyväksyttävänä vaihtoehtona.

      Suurimpaan osaan uutisointia liittyy jokin eettinen kanta. Ei murhia ja raiskauksia uutisoida ”objektiivisesti” vaan kyllä uutiseen tyypillisesti liittyy ajatus näiden tekojen tuomitsemisesta.

    • Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

      (Matteus 7:1-5)

    • Miksi harmituksen kohde on piiispa Askola? Eikö oikea kohde olisi Helsingin hiippakunnan kristityt, jotka ovat valinneet itselleen piispaksi kyseisen henkilön?

  6. Täällä on otettu esille, että Räsänen on aiheuttanut eroaaltoja kirkosta ja viitattu esim. Räsäsen Kansanlähetyspäivillä pitämään puheeseen, josta joku herneet nenäänsä vetänyt teki kanteluita oikeusasiamiehelle, mutta nuo kantelut eivät johtaneet mihinkään, vaan vastaus oli, että ministerillä on oikeus henkilökohtaiseen vakaumukseensa ja hänellä on myös oikeus puhua ne julki ja erityisesti kristillisessä tapahtumassa.

    http://yle.fi/uutiset/oikeusasiamies_rasasen_puheet_eivat_anna_aihetta_tutkintaan/6914251

    Joten tuokin kohu oli tarkoitushakuisesti synnytetty. Täytyy vain ihmetellä miksi jotkut vihaavat Räsästä noin paljon, että haluavat jatkuvasti heittää lokaa hänen naamalleen ja jopa hänen puheitaan vääristellen, kuten oli kyse tuossa KL:n juhlien tapauksessa.

    • Salme kysyy, miksi jotkut vihaavat Räsästä paljon, että haluavat jatkuvasti heittää lokaa hänen naamalleen ja vääristellä hänen puheitaan. Minusta vastausta voi hakea tästä keskustelusta, jossa vähintään puolenkymmentä ihmistä alkoi kommentoida Askolan puheita pohjanoteeraukseksi ilman, että olivat edes vaivautuneet kuuntelemaan Askolan haastattelua.

      Räsänen ja Askola edustavat ihmisille ”väärää mielipidettä”. Toinen koetaan liian suvaitsemattomaksi ja toinen liian suvaitsevaiseksi. Lisäksi heidän nähdään ihmisinä, joilla on paljon vaikutusvaltaa, joten heidät koetaan uhkana.

      Kun ihmisen kokee uhaksi itselleen tai vakaumukselleen, se johtaa helposti käyttäytymiseen, jossa hyvin löysin perustein aletaan heittämään lokaa toisen niskaan aina kun siihen vähänkin nähdään mahdollisuutta. Tämän tarkoitus on tietysti, oli sitten kyse Räsäsestä tai Askolasta, henkilön vaikutusvallan heikentäminen esittämällä henkilö epäsuotuisassa valossa.

    • Mitä sitten tulee tuohon oikeusasiamiehelle kanteluun, ihmisillä on oikeus pyytää oikeusasiamiehelta lausuntoa ministeri Räsäsen toimista myös sellaisissa tapauksissa, joissa oikeusasiamies ei lausunnossaan näe ministerin toiminnassa moitittavaa.

      Pyhä ja autuas Räsänen ei ole mikään Pohjois-Korean diktaattori, jonka poikkeuksetonta erinomaisuutta ei saisi millään tavalla kyseenalaistaa. Suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä on maailman mittakaavassa poikkeuksellisen vähän korruptiota juuri siksi, että poliitikkojen toimia valvotaan ja niistä voi valittaa.

      Toisekseen myös pääministeri halusi Räsäsen pitämän puheen jälkeen keskustella laillisuuden valvonnasta vastaavan ministerinsä kanssa siitä, asettaako tämä Suomen lain vai Raamatun korkeampaan asemaan johtaessaan poliisin toimintaa.

      Tuo kohu tuli selvitetyksi hallituksen sisällä ja Räsänen ei toiminut tilanteessa millään tavalla laittomasti tai ministerin roolille sopimattomasti. Sen verran hämmennystä tuo lausunto aiheutti myös hallituksen sisällä, että pääministeri Katainen katsoi parhaaksi varmistaa, mitä ministeri Räsänen lausunnollaan tarkoitti.

    • Salme, ei henkilön tietyssä asemassa pitämän puheen kritisoiminen tarkoita, että vihaa henkilöä. En minä sinuakaan vihaa, vaikka kritisoinkin toisinaan kirjoittamaasi.

      Räsänen totesi tuon tapauksen yhteydessä, että kaikkien on noudatettava valtakunnan lakeja. Että tällä hetkellä ei ole mitään perustetta olla niitä noudattamatta. Niinpä Räsäsenkin mielestä Kansanlähetyksen tulee noudattaa lainsäädännön syrjintäsäännöksiä ja suhtautua parisuhteensa rekisteröineiden palkkaamiseen samalla tavalla kuin kenen tahansa muun palkkaamiseen.

      Mitä mieltä olet, saako mielestäsi seuraavista asioista keskustella tai esittää kritiikkiä:

      Laillisuusvalvonnasta vastaava ministeri pitää puheen Kansanlähetyksen tilaisuudessa. Ministerillä on läheiset suhteet järjestöön. Puheessaan ministeri ”uskaltaa sanoa sisäministerinä”, että voi tulla eteen tilanteita, jossa on noudatettava muuta kuin valtakunnan lainsäädäntöä. Kansanlähetys katsoo ja on julkisesti todennut, että se ei palkkaa parisuhteensa rekisteröineitä mihinkään tehtävään ja että sen ei siis tarvitse noudattaa valtakunnan lakeja. Minä esitän Räsäsen puhetta kohtaan kritiikkiä: Laillisuusvalvonnasta vastaavan ministerin pitäisi nimenomaan korostaa lakien noudattamisen tärkeyttä. Jos hän omalle viiteryhmälleen ja oman vakauuksensa jakavalle taholle antaa ymmärtää, että näin ei välttämättä aina ole, altistaa ministeri itsensä mielestäni perustellulle kritiikille. Onko tässä esittämässäni kritiikissä jotakin väärää mielestäsi tai ilmentääkö se jotenkin Räsäseen kohdistuvaa vihaa?

      Joka tapauksessa ministerin viesti tapauksen jälkeen oli lopulta, että tällä hetkellä myös KL:n on noudatettava valtakunnan lakeja eikä sillä ole perusteltua syytä poiketa niistä myöskään rekrytointiasioissa. Hyvää asiassa siis on, että tämä asia tuli todetuksi myös Räsäsen suulla, vaikka asiassa oli aluksi epäselvyyttä hänen pitämänsä puheen perusteella. Tässä tapauksessa siis kritiikki johti asian selvittämiseen.

Väisänen Pekka
Väisänen Pekka
Soossi ja joltisen pyöriät perunat. Olen nuoruudessa hiukan soittanut ja lukenut.