Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’ Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’. (Luuk. 18:10-13)
Miksi on helpompaa turvautua omiin hyviin ansioihin kuin Jumalan armoon?
Minkälaista on mielestäsi Jumalan mieleinen elämä?
Miksi ainoastaan Jeesus riittää syntiemme sovitukseksi?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Uskonpuhdistus ja minä (3.2.2017)
Katolinen ja luterilainen (3.3.2017)
Juha Heinilä :”Miksi on helpompaa turvautua omiin hyviin ansioihin kuin Jumalan armoon?”
Kun en ole koskaan tullut uskoon, vaan usko on jo lapsena tullut minuun, en kuvittele, että mahdolliset ulkopuolisista omiltani näyttävät hyvät ansiot elämässäni olisivat omia ansioitani, vaan ne ovat ainoastaan tuntemani Jumalan armoa.
Tuula, kiitos hyvästä kommentista. Vaatimattomana on vaikeaa olla. Toisaalta on armoa myös, jos meidän elämässä ei paljoa ulospäin näy hyviä ansioita. Suuret ansiot saavat meissä aikaan saman kuin iso omaisuus.
”Vaatimattomana on vaikeaa olla.” Sekin on ylpeyttä, että kilpaillaan siitä, kuka on kaikkein nöyrin.
Martti Pentti, hyvä huomio. Kiitos. Vaatimattomuudesta tai nöyryydestä voi tulla meille jokin ansio, josta sitten voi ylpeillä.
”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä”
Minkälaista on Jumalan mielenmukainen elämä? Hyvä kysymys. Tärkeää on ainakin, että kuulemme Jeesuksen Evankeliumin ja ymmärrämme ettei kukaan ole omilla tekemisillään toisten edellä. Jos ihminen on saanut kohdata Jumalan Rakkautta, niin tuo Rakkaus muuttaa ihmisen sisällisesti. Rakkautta ei voi teeskennellä, sen toivoisi näkyvän jokapäiväisessä elämässä, luottamus Jumalaan on, ettemme katsele ja arvio itseämme ja muita omien tekemisten ja tekemättä jättämisein varassa, vaan Kristuksen varassa.
Emme saisi tuntea enää ketään lihan mukaan, vaan Hengen mukaan, kun olemme Kristittyjä. Synnin suhteen olemme kaikki samassa tilassa ja kuitenkin olemme kaikki saaneet saman Armon, Jeesuksen Kristuksen kautta, miksi siis turhaan vielä tuomitsisimme toisiamme?
Jumala muuttaa meidän mielemme oman Poikansa kaltaiseksi, kun kuulemme Häntä, jolloin olemme Jumalan mielenmukaisia.
Kiitos hyvästä kommentista, Ismo. Näin on. Kaikki lähtee siitä, että Jumala on ensin rakastanut meitä. Tätä Jumalan rakkautta jokainen kristitty heijastaa muihin ihmisiin.
Kysyt Juha, että ”Miksi ainoastaan Jeesus riittää syntiemme sovitukseksi?”
Yksi suosikkikohdistani Raamatussa kertoo meidän Aadamin jälkeläisten mahdollisuuksista: ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.”(Ps49:7-9)
Jotakin kuolevaista ihmistä parempaa lunnaiden maksajaa siis tarvittiin.
Koska rikkomuksen tekijä Adam oli ollut täydellinen ja virheetön Jumalan luomus, täytyi lunastajankin olla täsmälleen vastaavaa laatua. Niinpä Raamattu opettaakin Kristuksesta: ”Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa”(1.Ko15:21,22)
Tässä lyhyt raamatullinen perustelu sinun kysymykseesi. Mitä Juha itse ajattelet omasta kysymyksestäsi? Miksi vain Jeesus oli riittävä uhri?
Kiitos Rauli. Ainoastaan ihmiseksi syntynyt Jumala voi sovittaa syntimme. Todellakaan kukaan ihminen ei voi sovittaan yhtä pienintäkään syntiä.
Niinpä ei siinä mitkään ”todistukset” auta.
Ylpeitä vastaan on Jumala nöyrille antaa armon.
”Avatkaamme sen tähden silmämme ja oppikaamme kiinnittämään enemmän huomiota sanaan kuin merkkiin, enemmän uskoon kuin merkin käyttämiseen. Tiedämmehän, että jumalallinen lupaus aina vaatii uskoa ja että molemmat, lupaus ja usko, ovat toisilleen välttämättömiä, mutta lupaus ei toteudu ilman uskoa. Mutta molemmat ovat vuorovaikutuksessa keskenään, niin ne takaavat sakramenttien oikean ja mitä varmimman vaikutuksen. On siis turhaa ponnistelua ja kadotukseen kulkemista etsiä sakramentin voimaa sivuuttamalla lupaus ja usko. Kristushan sanoo: ’Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadfotukseen.’ Täten hän osoittaa uskon olevan sakramentissa niin välttämätöntä, että se voi pelastaa ilman sakramenttejakin, ja sen tähden hän ei tahtonut lisätä: ’Joka ei usko eikä tule kastetuksi.'” Tätäkö tahdot tähdentää, Ari Pasanen? Taidat olla luterilaisempi kuin luuletkaan.
Ari, sinun ja minun itsestämme antamat sanalliset todistukset eivät auta mitään. Et pysty huijaamaan Jumalaa. Jeesus tuntee meistä jokaisen. Hän on Hyvä Paimen joka johdattaa omat lampaansa Taivaan kotiin.
Martti Pentti, kiitos hyvistä kommenteista. Kasteessa olemme saaneet pelastavan uskon ja uudestisyntyneet. Usko ja kaste ovat molemmat tärkeitä samoin kaikki muutkin Jumalan lahjat.
Ari Pasanen. Kuinkas monta synnitöntä ihmistä tunnet? Ja kukas mitäkin synniksi määrittelee? Eiköhän ole kuten Juha Heinilä kirjoitti, että armon varassa ollaan kaikki erilaisine synteinemme vaikka kuinka ja aivan oikein sinänsä, parannusta yritämme.
Tarja kiitos kommentista blogillani ja muistakin hyvistä kommenteista niin uutisissa kuin muiden blogistien blogeilla. Kommenttejasi on ilo lukea. On Jumalan suurta armoa, kun saamme nähdä omat puutteemme ja syntimme. Olisi kauhistavaa, jos eläisimme luullen olevamme jo nyt täydellisiä.
Modernisoitu versio:
”Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, sovinistit, seksistit, rasistit, enkä myöskään ole niin kuin tuo konsu, minä puolustan tasa-arvoa, minä allekirjoitan kaikki ihmisoikeus-addressit, minä teen hyvää. Mutta vanhauskoinen seisoi taaempana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: Jumala ole minulle syntiselle armollinen.”
Mukavaa, kun Juha palannut kirjoittamaan blogeja:-)
Itseensä tyytyväisiä taitaa löytyä niin uudistajien kuin säilyttäjien joukosta. Niin löytyy syntisyytensä tunnustaviakin. Ei tämä kirkkopoliittisten rajojen mukaan mene.
Kiitos palautteesta ja vitsikkäästä kommentista, Kari-Matti. Taidamme kuitenkin olla fariseuksia itse kukin, silloin kun alamme vertailemaa itseämme muihin.
Martti Pentti entä kun vanhempi jättä lapsen kastamatta vaikka itse on kastettu niin kuka silloin päättää, seurakuntako vai?
Ari, muistan vuosia sitten, kun kävin rippikoulua; rippikoulua kävi myös tyttö, jota ei oltu vauvana kastettu. Hän halusi saada kasteen ja konfirmaation. Kaste on aina mahdollista, kun sitä ei aiemmin ole suoritettu ja jos on vielä elossa.
Vanhemmat voivat joskus toimia Jumalan tahdon vastaisesti, kuten tiedät varsin hyvin.
ihmisen vapaa tahto on kyky vastustaa Jumalaa. Jumalan tahdon toteuttaminen tapahtuu Hänen tahdostaan.
Juha Heinilä, siis ihminen ei voi olla menemättä kasteelle kun kerran se on Jumalan teko, miksi sitten tarvitaan opetusta ennen kasteelle menoa? Miksi ihmisiä evankelioidaan jos ihminen ei itse pysty vaikuttamaan kasteeseensa?
Pidätkö teoriastasi kiinni vai et, onko kaste yksin Jumalan teko vai ei? Voiko ihminen päättää kastetaanko joku vai ei, siis vanhemmat tai itse+
Jumalan tahto:
Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
(Matteus 28:18-20)
”Onko kaste yksin Jumalan teko?” Tuo on mielenkiintoinen ilmaus. Toimiiko Jumala yksin vai luotujensa kautta? Sitä voi miettiä vaikka tämän äärellä: ”Persian kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä hallitusvuotena Herra toteutti sanansa, jonka profeetta Jeremia oli julistanut. Hän johdatti Kyyroksen kuuluttamaan kaikkialla valtakunnassaan sekä suullisesti että kirjallisesti: ’Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin. Kaikkien teidän, jotka kuulutte hänen kansaansa, tulee lähteä sinne. Olkoon Herra, teidän Jumalanne, teidän kanssanne!'”
Lainaus James Kittelsonin Lutherin elämäntyöstä kertovan kirjan kohdasta, jossa puhutaan aneista:
Ratsumiehet, rumpalit ja torvensoittajat julistivat tärkeän tapahtuman olevan alkamaisillaan. Johann Tetzel ja hänen aseellinen saattueensa kuljettivat mukanaan paavin lippuja ja paavi Leo X:n suvun vaakunakilpeä. Yksi kallisarvoisista anekirjeistä kiinnitettiin ristiin ja kohotettiin ensin kaikkien nähtäville, ja sitten tuli paikalle Johann Tetzel, asteli korokkeelle ja aloitti saarnansa.
”Ettekö kuule kuolleitten sukulaistenne ja muiden ääniä, jotka huutavat teille: ’Säälikää, säälikää meitä, sillä me kärsimme kauheaa rangaistusta ja kidutusta, josta te voitte vapauttaa meidät pikkusummalla!’ Ja tekö ette suostuisi?” Lopuksi Tetzel vetosi: ’Tottahan te nyt neljännesfloriinilla raskitte ostaa tällaisen aneen, jolla voitte päästää jumalallisen, kuolemattoman sielun turvassa kotiin paratiisiin?” Valmiina paikoillaan odottivat rahalipas, varasto anelomakkeita tyhjine tiloineen nimeä varten, rahantarkastusvaaka ja joukko kirjureita. Sitten kuultiin Johann Tetzelin viimeinen veto: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!” Lainaus päättyy.
Kysymys: Mikä merkitys on aneilla ja rahalla pelastukseen?
Minä vastaisin, ettei niillä voi ostaa Jumalalta mitään, koska kaikki on pelkästään armoa. Kaiken saa rahatta. Miten sinä vastaisit?
Mikä merkitys on aneilla ja rahalla pelastukseen?
Kristuksen veri on se lunastusraha, joka tuo meille vapauden. Jeesus Kristus ainoastaan pelastaa, ei mikään, muu raha tai omaisuus tai hyvät teot jne.
Täällä tulee esille kaksi armo käsitettä eli Juha Heinilän ”olen kastettu eli olen pelastettu”, siis teoilla ei ole vaikutusta pelastukseen eli armo on, siis mitä on tällaisessa ajattelussa armo, mihin sitä tarvitaan?
Minulle armo on kun ihminen kohtaa Pyhän Vanhurskaan Jumalan niin ymmärtää olevansa kadotettu eli omat teot sen ovat saaneet aikaan ja tarvitsee armahduksen niistä ettei joudu kadotukseen.
Ari, jos meidät tekojemme mukaan tuomitaan, niin me kaikki joutuisimme Helvettiin. Sinun ja minun vuoden 2016 teoilla ei ansaitse muuta kuin Helvetin ijankaikkiset tulet. Kun meillä on nimi Karitsan elämän kirjassa niin pelastumme. Ainoastaan Jumalan armosta pelastumme, koska tekojemme mukaan ansaitsisimme Helvetin tulet.