Kun kirkossa tuntuu olevan messu joka lähtöön, niin olen pohtinut, miksei kukaan kehitä Ilmestyskirjan jumalanpalvelusta.
Siinä on alkuluvuissa melkoista taivaallista kirkkodraamaa. Heittäydytään kasvoilleen, viskataan kruunut valtaistuimen juureen, availlaan sinettejä ja puhalletaan pasuunaan, selaillaan kirjakääröjä… Kuuluu taivaallisia ääniä.Täyteen draamaan tulee jo vähän vaikeampaa, kun pitää löytää ne hallavat hevoset ja monenlaiset ratsastajat…
Vakavammin sanoen Ilmestyskirjassa kuvattu jumalanpalvelus todennäköisesti heijastaa joidenkin varhaiskristittyjen messua. Sillä silmällä lukien voi tekstistä aueta uusia näköaloja.
Käsittääkseni ilmestyskirjan messu kuvaa kristityn sisäistä asennetta. Jossa hän arjessa palvoo Jumalaa ja viettää messua iäisesti jatkuvana. Kruunujen heittäminen jatkuvasti olisi muuten vähän hankalaa, jollei se jostain käsittämättömästä syystä palaisi takaisin päähän. Näin kuitenkin uskon elämässä tapahtuu. Jumala antaa omilleen suuren kunnian kruunun, mutta kristitty tahtoo heittää sen takaisin.
Koska hän kokee, ettei se hänelle kuulu, vaan Vapahtajalle.
Tuon verran olen taivaallisesta messusta käsittänyt ja luule, että muistakin kohdista löytyy tuon pohjalta jokin selitys. Kristityn on helppo käsittää nämä asiat, mutta uskosta osaton joutuu täysin ymmälle.
Kun ilmassa on apokalypsin tuntua , niin olisi paikalaan kehitellä vastaavaa messua.
Elokuvien ja TVn maailmassa on jo pitkään hahmoiteltu sitä miltä apokalypsi eri muodoissa näyttäisi. Sellaisen asian voisi ottaa enteenä. Profetiat ovat ennenkin tulleet kirkon ulkopuolelta.
Oikeastaan apokalypsinen messu voisi sanomaltaan olla sellainen jossa valmistaudutaan pahaan , ihmisten aiheuttamaan , lopulliseen tai melkein lopulliseen tuhoon. Siis siihen , että katasrofi on tulossa ja sitä ei voi estää.
Tällaisestahan no jo olemassa pahat merkit. Entä jos ilmastokatastrofi todella tulee? Mitä jos atomisota kaikesta huolimatta tulee? Entä suunnattomat kasainvellukset ilmaston ja sotien seurauksina?
Tällaiseen olisi varmasti hyvä varautua myöskin henkisesti.
Markku
Ilmestyskirjan viesti ei ole pahan voitto, vaan kaikkien pahojen valtojen häviö.
Sen perussanoma on siinä että vaikka paha yrittäisi kuinka kovin tai missä muodossa tahansa, niin se ei koskaan pääse tavoitteeseensa, vaan sen valta loppuu jo ennen puoleen väliin pääsyä. Täyttymyksen aika olisi seitsemän vuosiviikkoa, mutta saatanan valta murtuu jo kolmen ja puolen vuoden päästä. Sama toistetaan erilaisin ilmauksin ja kuvin useita kertoja, mutta tulos on aina saman.
Paha saa palkkansa: väärä profeetta, saatana ja kuolema henkivaltana heitetään ikuiseen tuleen eli siis sen valta loppuu täydellisesti niin kuin tuli tuhoaa poltettavan ja tuo pahan loppu on täydellinen, koska tuo pahan poroksi polttava tuli on ikuinen.
Ilmestyskirjan sanoma siis on hyvän voitto, kun paha lopullisesti ja täydellisesti saa loppunsa.
Sellainen olotila missä ei enää ole pahaa, ei kyyneleitä, ei kuolemaa, ei sairautta, ei loukkauksia, ei sortoa eikä mitään muutakaan pahaa, minkä kuvitella saattaisi
eli siis
olotila, joka on päämääränä, on täynnä iloa, riemua, tyytyväisyyttä, onnea, autuutta ja kaikkea muutakin täydellisen hyvää.
On nähtävä Ilmestyskirjan kokonaistavoite, ettei sotke subjektia ja objektia eikä sekoita omia joukkojaan vastustajan joukkoihin.
Iloitkaamme kirjasta, jossa värikkäin kuvin kerrotaan että kirkko voittaa ja kirkon vastaiset voimat häviävät lopullisesti.
Olen ymmärtänyt Ilmestyskirjan sanoman samoin kuin Matias sen yllä kuvaa.
”Kun nämä alkavat tapahtua niin nostakaa päänne, sillä vapautuksenne aika on lähellä.” tuli kerran mieleeni ja suustani lipsahti: joko se nyt alkaa. Työkaverit siinä valahti kalpeaksi. He olivat juuri kertomassa sitä miten yläkerrassa oli koettu maanjäristyksen vaikutusta.
Matias Roto
Ymmärrän kyllä ilmestyskirjan sanoman mutta siitä ei ole paljoakaan lohtua yksityisille ihmisille. Siellähän luvataan pahat lopunajat ja ihmiset kärsivät.Kosminen draama on jotain muuta kuin meidän rajallinen elämämme.
Periaatteessa kristittyjen tulisi iloita taivaallisten valtojen lopullisesta voitosta ,mutta sitä odotellessa saamme kokea monta , aivan liian monta apokalyptistä katastrofia jossa me yksilöinä, perheinä ja kansakuntina menehdymme kerta toisensa jälkeen .
Nuo vaivat mitä Ilmestyskirjassa ovat elämän raihnaisuutta ilman kirjan kuvaustakin. Esim. Obaman kauden alussa USA kävi kahta sotaa ja lopussa seitsemää. Noissa sodissa, joihin USA on sekaantunut, on kuollut noin pari miljoonaa ihmistä. Ilmestyskirjan kuvauksissa siis on kyseessä arkirealismia valitettavan monelle ihmiselle nykymaailmassamme.
Näille hädässä ja ahdingossa eläville ihmisille siis lupaus Jumalan antamasta tulevaisuudesta on mitä ajankohtaisin ja elämän koko kokemusmaailmaa koskettavaa realiteettia.
Kun katselee uutiskuvia Syyriassa käytävästä sodasta ja raunioituneista kaupungeista, niin näkymät ovat hyvin apokalyptisia, mielestäni.