Oliko Juudas Iskariot kuulemassa Jeesuksen merkitykselliset sanat: ”Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut.”(Lu22:29) Voisiko tuo luopio olla Jeesuksen kanssa vallankäyttäjänä kerran taivaassa?
Viittasiko Kristus myös pettäjäänsä, kun hän suitsutti viimeisenä iltana seuraajilleen kiitosta: ”Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani, te olette pysyneet minun kanssani.”(Lu22:8)
Monet ajattelevat, että Jeesuksen kaikki kaksitoista olivat Mestarin mukana loppuun asti sinä iltana, jolloin hän velvoitti kaikkia seuraajiaan: ”Tehkää tämä minun muistokseni”.(jae19) Ja aloitti sen meidän päiviimme jatkuneen perinteen, josta Paavali kirjoitti: ”Te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee”(1.Ko11:26). Jeesuksen murhan avustaja olisi ollut kristillisen perinteen alkuun polkaisijoita?
Kun Raamattua tutkitaan tarkasti, voidaan havaita, ettei Juudas Iskariot ollut jerusalemilaisessa ylähuoneessa enää siinä vaiheessa, kun oli siirrytty meitä kristittyjä velvoittavaan vaiheeseen.
Jeesuksen kuolinpäivä alkoi pesah-aterialla nisankuuun 14. päivänä. Auringon laskun jälkeen käynnistyi se vuorokausi, jolloin kaikkien juutalaisten tuli tehdä voitavansa Egyptin orjuudesta poistumisen muistoksi(2.Mo12:17-20). Jeesus ja hänen läheisensä tietenkin noudattivat Mooseksen lakia tarkasti, olihan lakiliitto vielä voimissaan.
Jeesuksen viimeiseen ateriaan liittyy myös erinomainen raamatullinen symboliikka: Juuri ennen uhratuksi tulemistaan ”Jumalan Karitsa” aterioi vastikään uhratun pääsiäislampaan. Ja miten punaviini symboloikaan elävästi Kristuksen verta sekä happamaton leipä Kristuksen täydellistä uhria. Ja juuri noiden tapahtumien kautta me nykyään elävät voimme myös jatkaa olemassaoloamme jopa ikuisesti.
Kaikki evankeliumikertomukset noteeraavat Jeesuksen viimeisen illan. Henkilökohtaisesti tilaisuudessa läsnä olleen Johanneksen kirjaama evankeliumi on kuitenkin ainoa, joka kertoo Juudas Iskariotin poistuneen paikalta ennen kuin pesah-aterian jälkivaiheeseen oli edetty: ”Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle…Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos. Oli yö.”(Joh13:26,30)
Johanneksen evankeliumi ei kuitenkaan kerro mitään illan tapahtumista juutalaisen pääsiäisateriavaiheen jälkeen. Herää siis kysymys: Missä vaiheessa synkkäilmeinen petturi poistui tummaan yöhön?
Leipäpalan syöminen on se yksityiskohta, jonka perusteella tapahtumat voidaan synkronoida ajallisesti toisiinsa. Markuksen ja Matteuksen evankeliumit ovat kirjanneet muistiin Jeesuksen repliikin ”Yksi teistä kahdestatoista, mies, joka syö samasta vadista kuin minä.”(Mark14:10;Mat26:23) Molemmat kertomukset jatkavat tämän jälkeen illan huipennukseen ja Jeesuksen jatkolupauksiin apostoleilleen. Juudas Iskariot oli siis tuossa vaiheessa jo kontaktoimassa Jeesuksen pidättäjiä, voidaan ainoastaan Johanneksen evankeliumin perusteella päätellä. Hän kun lähti ”syötyään leivänpalan”, kuten Johanneksen evankeliumi sanoo.
Luukkaan kertomuksessa on sellainen poikkeavuus, että kysymys ”kuka heistä se saattaisi olla” eli kavaltajapohdiskelu esitetään vasta sen jälkeen kun Jeesus antoi punaviinille ja leivälle uuden erityismerkityksen.(Lu22:21-23) Matteuksen ja Markuksen kertomukset sijoittavat tämän saman keskustelutilanteen ennen pääsiäisaterian ”jatko-osaa”.(Mat26:22,Mark14:19) Miten ongelma voidaan ratkaista? Joku voi nähdä tilanteessa oivallisen ristiriidan: ”Haa , Raamattu puhuu ristiin”. Minä en näe mitään ristiriitaa.
On mitä ilmeisintä, että Luukas ei kirjoita viimeisen illan tapahtumia Matteuksen ja Markuksen tapaan aikajärjestyksessä. Tämä ilmenee tuon ateriointitilanteen ohella myös jatkokertomuksesta.
Pietarin mahtipontisen kohtalokkaat sanat ”vaikka muut, niin en minä” esitetään Luukkaan kuvauksessa 22. luvun jakeissa 31-34. Öljymäelle lähdetään kuitenkin vasta jakeessa 39. Matteus ja Markus puolestaan kertovat, että ruokailu oli jo takanapäin ja oli saavuttu Öljymäelle, jossa paikassa Jeesus ennusti Pietarin tulevan haksahduksen.(Mat26:30-;Mark14:2-)
Miksi tällainen pieni yksityiskohta kannattaa Raamatusta poimia esille ja siitä keskustella? Minun mielestäni siksi, että se opettaa Raamattua lukevalle vähintään kaksi asiaa.
1) Kannattaa lukea kaikki evankeliumikertomukset, jotta saa riittävän kokonaiskuvan Raamatun tapahtumista.
2) Ei tarvitse nähdä ristiriitoja sellaisessa, missä niitä ei selvästikään ole.
Myös Raamatun erääseen myöhempään kehotukseen Iskariotin pois lähtö antaa ymmärrystä. Jeesuksen uhrikuoleman muistoaterialle saapuvan on tutkisteltava itseään: ”Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan(1.Ko11:27). Juudas Iskariotin ei tarvinnut olla tuollaisesta ongelmasta lainkaan huolissaan. Hän oli jo aiemmin varmistanut asemansa. Ei suinkaan Jeesuksen hallitsijatoverina taivaassa vaan olemassaolonsa hukanneena ”kadotuksen lapsena”(Joh17:12KR38)
Rauli: ”Voiko joku tehdä valintoja sen jälkeen, kun on jo Saatanan erityisohjauksessa? Lienee kaiketi sinunkin mielestäsi taas tämäkin melko mahdoton juttu? Ja se Iskariotin kuninkuus vielä ihmeellisempi asia.”
Onko tässä keskustelussa joku, joka pitää Juudasta kuninkaana? En ole huomannut.
Vähän sama kun alkaisit todistella, että keskiviikon jälkeen tulee torstai. No niinpä kuule tulee. Eikä Juudaksesta tule kuningasta. Joten mikä tässä nyt on se ihmeellinen asia???
”Eikä Juudaksesta tule kuningasta.”
Oikein mukava kuulla oikea johtopäätöksesi suoraan todettuna.
Oletko Rauli ihan oikeasti sitä mieltä, että myös hallintoelimenne jäsenistä tulee taivaan kuninkaita?
Rauli -> ”Tämän keskustelun pointti on siinä, etten usko Iskarioitin saaneen Jeesukselta hallitusjakkaralupausta uransa päätteksi. Näillä maallisillakin hallinnoilla kun on tapana erottaa sellaiset hallintovirassa olevat, jotka riittävän raskaasti töppäävät.”
Joh. 13:27 mukaan myös Saatana oli mukana aterialla ja itse asiassa aiheutti varsinaisen kavallusepisodin mennessään Juudakseen.
Melko kaukana ollaan taas minkäänlaisesta oikeustajusta, jos Jeesus antaa Saatanan mennä Juudakseen (tavallisestihan Jeesus karkotti Saatanan, tässä tilanteessa ei nähnyt jostain syystä tarpeelliseksi?) ja Juudas tuomitaan Saatanan vaikutuksen alaisena tehdyistä teoista.
Yksi mielenkiintoinen jatkodilemma on Raamatun esittämät ristiriitaiset tarinat Juudaksen kohtalosta. Matteuksessa Juudas heitti saamansa kavallusrahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi, kun taas Apostolien teot kertoo että Juudas osti kavallusrahoilla maata, mutta syöksyi jostain alas niin että vatsa halkesi ja sisälmykset pursuivat ulos.
”Melko kaukana ollaan taas minkäänlaisesta oikeustajusta, jos Jeesus antaa Saatanan mennä Juudakseen.”
Jos kaveri on kauan aikaa vähintäänkin toiminut epärehellisenä kassanhoitajana, tuskin hän päänsilittelyä osakseen saa. Juudas Iskariot sai niin sanotusti sitä, mitä tilasi.
Juudaksen elämän lopusta Raamattu kertoo kattavan selostuksen, jossa on mainitsemasi kaksi näkökulmaa. Oletko ajatellut, että ne voivat sopia mainiosti yhteen ja antaa kokonaiskuvan tapahtuneesta?
Rauli -> ”Jos kaveri on kauan aikaa vähintäänkin toiminut epärehellisenä kassanhoitajana, tuskin hän päänsilittelyä osakseen saa. Juudas Iskariot sai niin sanotusti sitä, mitä tilasi.”
Melko vähäisestä rikoksesta lähdet oikeuttamaan kaverin lopullisen lynkkaamisen Saatanan avulla ja aiheuttamana.
Rauli -> ”Juudaksen elämän lopusta Raamattu kertoo kattavan selostuksen, jossa on mainitsemasi kaksi näkökulmaa. Oletko ajatellut, että ne voivat sopia mainiosti yhteen ja antaa kokonaiskuvan tapahtuneesta?”
En, koska ei ole mahdollista samanaikaisesti heittää rahoja menemään ja ostaa niillä maata. Useammalla eri tavalla kuolemisesta puhumattakaan.
Juudaksen menettely suhteessa hänen saamaansa opetukseen on suorastaan järkyttävää. Mies näkee, kuinka Jumalan valtakunnan kuningas parantaa sairaita, herättää kuolleita ja tekee vaikka mitä. Ja sitten pettää kaverinsa.
Se, että Raamatussa kerrotaan Juudaksen sekä hirttäytyneen että tulleen suolistetuksi samalla kertaa tarkoitttaa vain sitä, että liian heikkoon oksaan mies itsensä ripusti. Koska en ollut paikalla, en voi kertoa enempää yksityiskohtia.
Raamattu selittää myös, miten rahat voidaan heittää menemään ja samalla ostaa niillä kuitenkin jotakin. Eikä kyseessä tarvitse olla nykyaikainen onneton heräteostos.
Katsohan Marjaana, kuinka hyvin Raamattu selittää kolmenkymmenen hopearahan kohtalon:
”Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi. Ylipapit ottivat rahat ja sanoivat: ’Nämä ovat verirahoja, näitä ei ole lupa panna temppelirahastoon.’ Neuvoteltuaan he päättivät ostaa niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautapaikaksi. Vielä tänäkin päivänä sitä peltoa kutsutaan Veripelloksi.”(Mat27:5-8)
Fiksuna naisena ymmärrät asian ilman, että enempää sitä tässä pyörittelen.
Rauli: ”Ei tietenkään kukaan noin pähkähullua ajatusta suoraan opeta: Juudas Iskariot Jeesuksen kanssa maata hallitsemassa. Mitähän siitä tulisi.”
Miksi sitten yrität väkisin tuputtaa kyseistä ”pähkähullua ajatusta” muille?
Ongelmasi tuon kysymyksesi kanssa on se, että harva tätä blogiasi lukeva ajattelee niin kuin todistajat ajattelevat. Useammat eivät varmasti edes ymmärrä takaa-ajatuksiasi ja sitä ”koukkua”, jota yrität tarjota.
Sinun kannattaisi vaihtaa viehettä. 🙂
Rauli: ”Ajatus on otettu johdonmukaisena seurauksena siitä, mihin sinä näyt uskovan. Siis että Jeesus olisi puhutellut Iskariotia yhtenä kuninkaallisen vallan perillisenä. Olen ymmärtänyt, että plogini otsikkoon otat tätä kautta myönteisen kannan ymmärtämättä mihin liemeen se sinut johtaa.”
Johdonmukainen seuraus? Ei todellakaan.
Liemi? Höpsistä.
Ongelma ja pähkähulluus on nyt vain sinun ajatusrakenteessasi. Se on seurausta siitä, että et kykene ajattelemaan ilman järjestösi silmälaseja.
Edelleenkään minä en usko siihen, että opetuslapsista ja kaikista Jeesuksen ajan uskovista tulee kuninkaita. Liemesi kuivui kokoon minun kohdallani.
Mutta epäilemättä joutuisin ajatuksissani melkoiseen ”liemeen” jos minun tulisi uskoa niin kuin te todistajat opetatte ja uskotte, mutta kun en usko niin. Siksipä tässä koko asiassa ei ole minkäänlaista ongelmaa – siis (huom) minulla ei ole.
* * *
Oletko sitä mieltä, että aina kun Jeesus sanoo puhuessaan sanan TE hänen puheensa koskee aivan kaikkia paikalla olevia ihmisiä?
Mietipä tarkkaan ennen kuin vastaat.
Ehtoollisen teologiassa on kyse myös ihmisen fyysisestä ravinnon tarpeesta. Kun syömme niin tulemme ravituksi. Leipä on siis meidän elämäksi ja terveydeksi, siksi sanotaa, niin usein kuin te siitä syötte. Jos olisi vain yhdestä tapahtumasta kuten kaste on, niin meidän ei tarvitse syödä kuin yhden kerran ja olisimme ravitut, mutta koska kyse on koko elämän kestävästä matkasta, niin tarvitaan ravintoa. Jumalan Sanan Leipää, joka on Kristus itse Taivaasta tullut.
Ilman uskoa leipä ja viini ovat vain leipää ja viiniä, mutta Uskon kautta ne ovat Kristuksen ruumis ja veri, jotka tuovat meille elämän.
Jehovan todistajien ehtoollisen teologiaa en tunne, mutta kuulostaa kovin vieraalta, kun vertaa sitä esim. Juutalaisilta siirtyneeseen käytäntöön josta myös Paavali puhuu (1.Kor 11) Juutalaiset söivät ehtoollista pääsiäisenä Karitsan uhrin muodossa, Egyptistä vapautumisen muistoksi, samoin meidän on muistettava, että Kristuksen Uhri päästää meidän pimeydestä ja synnistä (Egyptistä = Hebr. Pimeys ) Jumalan Karitsan tähden.
Kun syömme ja juomme Kristuksen fyysisesti, niin muutumme myös sen ravinnon mukaan mitä syömme. Ehtoollinen ei ole myöskään Kristuksen uudelleen uhraamista, kuten joskus kuulee sanottavan. Ehtoollinen liittyy ennenkaikkea Pääsiäisen tapahtumaan ja siihen viimeiseen illalliseen jossa Jeesus kertoi Apostoleille, että Hän on se Uhri josta kirjoitukset puhuu. Ehtoollinen on uudenliiton sakramentti, jossa Kristus leipänä ja viininä sulautuu seurakunta ruumiiseen ja saa siitä elämän. Seurakuntana ja yksittäisenä ihmisenä.
Meille on sanottu; niin usein kun te siitä syötte. Meidän on siis tarkoitus syödä ja juoda Kristusta, joka on Hengen ravintoa ja erottaa tuo ruoka kaikesta muusta syömisestä ja juomisesta. Se ei ole vain muistoateria, vaan Elämän Leipä, joka uskossa nautitaan yhteisellä aterialla kaikkien pyhien kanssa.
Ismo, Jehovan todistajat laittavat ehtoollisen tarjolle vain kerran vuodessa. Tuohon tilaisuuteen kutsutaan myös vieraita. Tilaisuudessa leipä ja viini kiertävät kädestä käteen penkkiriviltä toiselle. Niitä katsellaan, mutta kukaan* ei syö eikä juo.
Ainoastaan ”voidellut*” eli ne, jotka uskovat kuuluvansa 144 000 joukkoon ottavat viinin ja leivän. Suomessa heitä ei liene montaa. Koko maailmassa heitä taitaa olla reilut 10 000 – 15 000. Muistonviettoon osallistuu kuitenkin miljoonittain todistajia + satunnaisia vieraita.
🙁
Rauli -> ”Fiksuna naisena ymmärrät asian ilman, että enempää sitä tässä pyörittelen.”
Fiksuna miehenä tuskin annat näin selvän ristiriidan haihtua olemattomiin noin halvalla perustelulla.
Tarkastellaanpas hieman tarkemmin.
Matt. 27:4 ja sanoi: ”Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren.” Mutta he vastasivat: ”Mitä se meitä liikuttaa? Omapa on asiasi.” 5 Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.
Juudas siis heitti rahat menemään ja hirttäytyi saman tien.
Apostolien teot 1:18 Petoksensa palkalla hän hankki itselleen kappaleen maata, mutta sitten hän syöksyi päistikkaa alas, niin että hänen vatsansa halkesi ja sisälmykset pursuivat ulos.
Tässä Juudas ei suinkaan a) heittänyt rahoja menemään saati b) hirttäytynyt saman tien.
Kaksi versiota, jotka eivät ole _mitenkään_ yhdistettävissä samaksi tarinaksi. Sellaiseen tarvittaisiin selkeiden yksityiskohtien sivuuttamista kokonaan (sellaisten yksityiskohtien sivuuttamista, joista väännät muissa yhteyksissä sanallista peistä vaikka hamaan tappiin saakka, koska oma totuutesi vaatii sitä). Jompi kumpi versioista kertoo asioiden kulun virheellisesti.
Olen kyllä tietoinen, miten uskonnollinen järjestösi selittelee tapausta. Fundamentalistiset uskonyhteisöt ovat Raamatun ristiriitaisuuksien edessä aina samankaltaisissa ongelmissa. Ne kun eivät suostu ymmärtämään, että Raamattu on ihmisten eri aikoina kirjoittamaa materiaalia, joka perustuu suurin osin kuulopuheisiin, ja silloin on selvää että eri tarinoihin tulee eri versioita. Tämä opetetaan jo lapsille alaluokilla rikkinäinen puhelin -leikin avulla.
1. Matteus kuvailee selvästi itsemurhaa, Apostolien teot ei viittaa millään tavalla tarkoitukselliseen tekoon.
2. Jos Juudas luopui rahoistaan, hän ei voi hankkia niillä enää mitään. Ylipappien ostaessa rahoilla maata, ei voida todeta, että _Juudas_ olisi hankkinut rahoilla jotain. Jotta voidaan puhua ostamisesta / hankkimisesta, joka suoritetaan toisen puolesta, tarvitaan selkeä toimeksianto. Sellaisesta ei ole Raamatussa mitään viitettä.
Jos heität viisikymmentä euroa kadulle ja niiden löytäjä päättää sijoittaa rahat rikolliseen toimintaan, logiikkasi mukaan sinä olet sijoittanut rahaa rikolliseen toimintaan.
Siteeraat nyt Raamattua taas varsin tarkoitushakuisesti, ristiriita silmämääränä: ”Juudas siis heitti rahat menemään ja hirttäytyi saman tien.”
Paitsi, että Juudas ei suinkaan hirttäytynyt Raamatun kertoman mukaan ”saman tien” sinne rahanheittopaikalle. Tuskin oli köyttäkään mukana? Ninpä ”hän meni pois”, mikä ei kerro aikajanasta mitään kovinkaan tarkkaan. Eihän sitä nyt hirteen hypätä tuosta vain, vaikka Juudas vireästi liikkuva luopio olikin!
Apostolien teot kertoo sen jatkon, sen tuplaonnistumisen: hirttoköyden vaikutuksenviimeisteli sisälmysten ulostulo.
Juudaksen tienaamat rahat käytettiin maan ostoon, kertoo Raamattu. En edellytä kauppakirjan näkemistä, jotta asia asettuisi kohdalleen Raamatussa.
Rauli -> ”Paitsi, että Juudas ei suinkaan hirttäytynyt Raamatun kertoman mukaan “saman tien” sinne rahanheittopaikalle. Tuskin oli köyttäkään mukana? Ninpä “hän meni pois”, mikä ei kerro aikajanasta mitään kovinkaan tarkkaan. Eihän sitä nyt hirteen hypätä tuosta vain, vaikka Juudas vireästi liikkuva luopio olikin!”
”Hirttäytyi saman tien” ei tietenkään tarkoita että otti köyden taskusta ja ripusti sen temppelin pylvääseen, enkä sitä sellaiseksi tarkoittanut, kyllä sinä sen tiesit vastinetta kirjoittaessasi.
”Meni pois” ja hirttäytyi ei anna ymmärtää että asiaan olisi liittynyt kovin pitkää harkinta-aikaa.
Rauli -> ”Juudaksen tienaamat rahat käytettiin maan ostoon, kertoo Raamattu. En edellytä kauppakirjan näkemistä, jotta asia asettuisi kohdalleen Raamatussa.”
Et toki. Vaikka se tarkoittaa sitä, että kahdesta tarinasta jompi kumpi on väistämättä virheellinen.
Apostolien teot esittää tarinan aikamuodossa, jossa maa ostettiin ennen kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Tämä ei voi mitenkään sopia yhteen Matteuksen kertoman kanssa, miltään osin.
Voit lukea tekstini tuosta edellisestä, enkä ryhdy sitä enempää kertaamaan ja aiheesta jankuttamaan.
Jokainen voi lukea minu perusteluni ja myös sinun. Eläköön näkemyseromme.
Asetat Aila minut taas melkoiseen jamaan, kun yrität laittaa minut nykyisten Jehovan todistajien kuningaspaikkojen takuumieheksi. Taisi siellä joku yksittäinen nimikin vilahtaa. Jätetään sovinnolla kuitenkin keskustelu koskemaan vain meitä, jotka täällä näppistä painelemme.
Pitäydyn myös näissä ”tuomioissani” kuitenkin vain siinä, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Ja niissä henkilöissä, jotka sen sivuilla saavat ”kuninkaallisen vallan”, kuten Jeesus lupasi niille 11 uskolliselleen silloin viimeisenä iltanaan.
Paavali on hyvä esimerkki tulevasta kuninkaasta, joka halitsee yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa. Hän kirjoittaa asiasta Jumalan hengen antamalla varmuudella Timoteukselle. Ja panehan merkille, kuinka hän edellyttää uskollisena pysymistä loppuun asti: ”Jos kestämme lujina, saamme myös hallita hänen kanssaan. Jos kiellämme hänet, myös hän on kieltävä meidät(2.Tim2:12).
Paavali käyttää tässä verbistä ”basileuō” johdettua muotoa. Ja tuohon teonsanaan liittyy vahvasti juuri ”hallitseminen kuninkaana”. Näin Strongin sanakirja voimakkaasti asiasta todistaa: ”to be king, to exercise kingly power, to reign”. Täsmälleen samaa sanaa käytetään esimerkiksi siinä kohdassa Raamattua, jossa osoitetaan, että Paavalikin hallitsee kuninkaana tuhat vuotta(Ilm5:10;20:4,6).
Paavalin tuleva kuninkuuspesti vahvistettiin hänen uskollisen palveluksensa loppuvaiheessa. Samassa Timoteukselle, osoitetun 2. kirjeensä viimeisessä luvussa hän kirjoitti: ”Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään”(2.Tim4:8).
Ja jälleen tuossa raamatunkohdassa näkyy se kuninkuus. Suomalainen KR92 kääntää ”seppeleeksi” sanan(stephanos), josta Strong kuitenkin sanoo: ”a crown, a mark of royal or (in general) exalted rank”.
Voi Juudas Iskariotia, minkä aseman hän menettikään toimiessaan tietoisesti väärin! Varoittava esimerkki myös sinulla ja minulle.
Rauli: ”Asetat Aila minut taas melkoiseen jamaan, kun yrität laittaa minut nykyisten Jehovan todistajien kuningaspaikkojen takuumieheksi. Taisi siellä joku yksittäinen nimikin vilahtaa. Jätetään sovinnolla kuitenkin keskustelu koskemaan vain meitä, jotka täällä näppistä painelemme. ”
Nyt tämä meneekin Rauli varsin mielenkiintoiseksi. Et siis olekaan varma siitä, että hallintoelimenne jäsenet ovat voideltuja? Ohhoh.
Hehän uskovat itse siihen, että kuuluvat taivasluokkaan.
* * * *
Rauli: ”Paavalin tuleva kuninkuuspesti vahvistettiin hänen uskollisen palveluksensa loppuvaiheessa. Samassa Timoteukselle, osoitetun 2. kirjeensä viimeisessä luvussa hän kirjoitti: ”Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään”(2.Tim4:8).”
Juurikin näin Rauli. 🙂
Löysin todella hyvän kohdan. Odotatko Sinä hartaasti hänen ilmestymistään? Minä odotan. No, keille kaikille seppele luvattiin antaa?
Vai selitätkö taas tässä kohdassa että kaikille sana ei todellisuudessa tarkoitakaan kaikkia, vaan ainoastaan niitä ”kaikkia”, jotka kuuluvat 144 000 joukkoon?
Sanaa ”kaikki” käytetään Raamatussa eri asiayhteyksissä eri tavoin kattavana. Jos kaikista tulisi kuninkaita, keitä olisivat ne hallinnan kohteet? Eivät kai kuninkaat toisiaan hallitse?
Panin merkille sellaisen pienen yksityikohdan, että sinä vaan siitä ”seppeleesta” kun Raamatun teksti alunperin selkeästi puhuu ”kruunusta”. Luontaista vaatimattomuutta?
Itselleni en odota kruunua enkä muutakaan hallitsijan ulkoista merkkiä. Toivottavasti olen niiden joukossa, jotka Jeesuksen sanojen mukaan ”perivät maan”(Mat5:5), eli noiden taivaallisten kuninkaiden alamaisuuden.
Mikäpäs siinä olla tuollaisten hallitsijoiden alamaisena paratiisia rakentamassa.
Rauli, oletko sitä mieltä, että aina kun Jeesus sanoi puhuessaan sanan TE hänen puheensa koski aivan kaikkia paikalla olevia ihmisiä?
Rauli -> ”Täsmälleen samaa sanaa käytetään esimerkiksi siinä kohdassa Raamattua, jossa osoitetaan, että Paavalikin hallitsee kuninkaana tuhat vuotta(Ilm5:10;20:4,6).”
Mitä nämä kuninkaat tekevät sen jälkeen, kun ovat hallinneet tuhat vuotta?
Eli keitä he hallitsevat sen jälkeen?
Oikein hyvä kysymys, mutta vastauksesta ei nyt tule yhtä hyvää. Raamatu ei kerro.
Raamattu kertoo kuninkaiden hallintatehtävästä vain tuhatvuotisen kauden loppuun saakka. Sen jälkeen Jeesus luovuttaa hallituksensa tehtävämääräyksen takaisin Isälleen Jehovalle(1.Ko15:28).
No, parempi se on määräaikainenkin työsopimus kuin nollatuntisopimus.
Rauli, miksi otit Ilmestyskirjan kahdennestakymmenennestä luvusta vain jakeet neljä ja kuusi?
Kerropa mitä välissä olevassa jakeessa VIISI on ja miksi jätit sen pois.
* * *
Siteeraan omia sanojasi: ”Kannattaa lukea kaikki evankeliumikertomukset, jotta saa riittävän kokonaiskuvan Raamatun tapahtumista.”
Kannattaa lukea kaikki Ilmestyskirjan jakeet peräkkäin, eikä jättää osaa pois, niin saa riittävän kokonaiskuvan. Vai onko Johannekselle sattunut samanlainen lipsahdus kuin Luukakselle Juudaksen käden kanssa?
🙂
”Rauli, miksi otit Ilmestyskirjan kahdennestakymmenennestä luvusta vain jakeet neljä ja kuusi?”
Siksi, koska juuri noissa jakeissa esiintyy verbi ”hallita kuninkaana”, kuten alkuperäinen merkitys kuuluu.
Eikö keskimmäinen jae kuulu mielestäsi kokonaisuuteen?
Olen ymmärtänyt
että JT ei pidä Jeesusta Jumalan Poikana. Jos näin on, Rauli voisi tulla sen sanomaan. Hätkähdyttävää on se että ehtoollinen annetaan vain niille jotka itse pitävät itseään kelvollisina.
Pitävät Jumalan Poikana, mutta eivät Jumalana.
Jeesus on heille ihmiseksi tullut enkeli Mikael.
Pidän Jeesusta ehdottomasti Jumalan Poikana, kuten Aila tuossa ehätti jo puolestani kertomaan. Näen kuitenkin, että Kaikkivaltias Jumala Jehova on Jeesuksen yläpuolella.
Jeesus itse kertoi asian seuraavasti: ”Isä on minua suurempi.”(Joh14:28) Voisin vastaavia lausuntoja Raamatusta poimia melkoisen monta, mutta kuninkuudesta tässä asiassa on pääsääntöisesti kyse.
Näetkö sinä Juhani Jeesuksen taivaallisena kuninkaana? Se on aika keskeinen juttu Raamatussa. Ja kun hänellä on sitten myös niitä kunigastovereita, kuten tässäkin keskustelussa on ilmennyt.
Taitaa tuo Ailakin innokkaasti tyrkyttäytyä sinne valtaistuimelle…
Juhani. Kelvollisuudesta ehtoolliselle Raamattu puhuu esimerkiksi näin:
”Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.(1.Ko11:27.29)”
Ja tähän tutkimiseen kuuluu ensimmäisen ehtoollisen myötä ajatus: olenko minä saanut Kristukselta sen kuninkaallisen vallan?
Rauli: ”Taitaa tuo Ailakin innokkaasti tyrkyttäytyä sinne valtaistuimelle…”
Mikä onkaan kahdeksas käsky Rauli?
Tutkistelu on toki on mutta en käsitä mistä löydät sen kuninkaallisen vallan tähän. Tämä liittynee teidän oppiinne että me tavalliset emme kelpaa ehtoolliselle. Koska Raamattu ei anna tukea tälle ajatukselle, siitä ei tarvitse välittää.