Martti Lutherin entinen oppilas Johann Agricola halusi luopua Jumalan laista, koska hyvillä töillä oli hänen mielestä niin pieni osa kristityn elämässä, ettei seurakuntalaisia saisi kehottaa tekemään niitä, eikä uskoville pitäisi lainkaan saarnata lakia. Hänen mielestä tuomitseva laki kuului oikeussaliin, ei kirkkoon.
Miten suhtaudumme tähän harhaoppiin, antinomismiin?
Mikä merkitys Jumalan lailla on meille?
Miten Jumalan lain kieltäminen näkyy (tai ei näy) kirkossamme?
Onko kristillinen kirkko tuomari vai lääkäri; olisiko parempi vaieta ja olla puhumatta siitä mitä Jumalan laki vaatii ja sen sijaan puhua pelkästään siitä mitä Jumala antaa?
Kaikki julkaistut blogini:
Martti Pylkkänen, tuo on tietysti varsin vahvasti oppimme mukainen näkökulma, mutta tohtiiko kysyä, että mitä jos lailla onkin huomattavasti yksinkertaisempi tarkoitus: Tulla noudatetuksi?
Sonja, kiitos omakohtaisista kommenteista. Väitän, toista ihmistä emme pysty muuttamaan. Ainoastaan itseämme pystymme muuttamaan vähäsen ja siihenkin tarvitsemme Jumalan apua.
Nyt en ymmärrä, mihin viittaat ja väität.
Sonja, toi liittyi ”lätkämatsi-kommenttiini”. Jos minun tai lähimmäiseni toiveet tai tavat sotivat keskenään, niin ainoastaan pystyn muuttamaan omaa käytöstäni tai toiveitani; toista ihmistä en pysty muuttamaan, eikä sitä kannata edes yrittää.
Asia ymmärretty tarkennuksesi jälkeen. Futista tulee paljon telkkaristakin, onneksesi.
>>Juuri näin. Ajattelen, että lain noudattamisen on kummuttava syvemmältä kuin yrityksestä noudattaa sitä ja yrityksestä tehdä oikeita tekoja omalla tahdonvoimalla ja jotenkin hampaat irvessä.>>>>
En ole ymmärtänyt niin, että Juha, tai Martti Pylkkänen tai meikämannekaan olisi puhunut lain noudattamisesta ”hampaat irvessä”.
Ei Raamattu sellaista kuitenkaan opeta, että laki olisi lähimmäisenrakkaudella kuitattu.
Sonjan kommenttiin en osaa ottaa kantaa, hän näkyy menevän niin selvästi antinomismin puolelle.
Paavalin mukaan Kristus on lain loppu, jokaiselle u s k o v a l l e
vanhurskaudeksi. Siis uskovalle.
Sellainen kastettu ihminen, joka katumusta tuntematta elää vapaasti
Jumalan tahtoa vastaan ja synneissä, ei ole uskossa. Hänet tuomitssee silloin laki ehdottomasti. Se on UT:n selvä ja riidaton viesti.
Siinä tulee esiin monta ns. lihan hedelmää, joita joku voi nimittää luetteloksi, mutta se on, ikävä kyllä, Jumalan sanan mukaista.
Tässä Paavali esittää Gal 5:ssä joitaín
19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, e i v ä t peri Jumalan valtakuntaa.
Toinen juttu on niiden kohdalla, jotka kilvoittelevat parannusta tehden näistä, tahtoen päästä niistä eroon, heitä ei koske lain uhkaukset.
” Mitä jos lailla onkin huomattavasti yksinkertaisempi tarkoitus: Tulla noudatetuksi ” ?
Tuleeko Jumalan lakia noudattaa ? Kun me luemme ja tutkimme Raamattua niin näemme Jumalan hyvät ja oikeamieliset säädökset. Silloin tuloksena on , että tällöin huomaa itsensä olevan läpikotaisin syntinen ihminen.
Silloin alkaa vähitellen tajuamaan ettei voi eikä kykene millään noudattaa Jumalan kaikkia käskyjä. Mitä enemmin yrittää sitä selvemmin laki osoittaa , että hän tulee vain pahemmaksi. ” Kaikki ovat syntiä tehneet ja vailla Jumalan kirkkautta” Siinä on se summa, joka laki meille osoittaa. Emme tule vanhurskaisi noudattamalla, vaan sen sijaan uskomalla evankeliumiin, joka kertoo meille Jeesuksen olevan lain täyttäjä ja armon lahjoittaja.
Aika rohkeasti Helena Paalanne tuntuu heittävän Paavalin varsin selkeät opetukset aikaan sopimattomina yli laidan – vai olenko ymmärtänyt väärin.
Minusta on aivan selvää, että tietty liberaali elämäntapa ei ole merkki uskovasta, vaan uskostaan luopuneesta ihmisestä.
Pahaa pelkään, että se kaunis ratkaisumalli jota Sonja meille suosittaa, on itsevanhurskautta. Se taas tekee Kristuksen turhaksi.
Ihminen ei tule hyväksi tekemällä hyvää, koska hyvät teot ovat kaikki
lainaa Jumalalta, Pyhän Hengen vaikuttamaa.
Sen ihminen saa ainoastaan tuntiessaan olevansa kaikkea muuta kuin hyvä, paetessaan sitä asiaa Kristuksen turviin… ”Herra armahda”. Hänessä ainoastaan voimme olla jotakin, kuten uskovan teotkin ovat Hänen tekojaan.
”Minä elän, en kuitenkaan minä, vaan Kristus, joka minussa asuu”
Timo Aho kirjoitti, että hänelle lain käyttötarkoitus on epäselvä. Onko niin?
Uskovalle laki on muistuttamassa Jumalan tahdosta, jotta hän
muistaisi sen ja pitäisi kurissa turmeltunutta luontoaan, jota sanotaan lihaksi tai Vanhaksi ihmiseksi.
Uusi ihminen, uusi luomus elää Jumalan tahtoa seuraten, koska
Pyhä Henki on tuonut hänen sydämeensä rakkauden. Hän on
r a k k a u d e s s a kuuliainen Jumalan äänelle – ei siinä ole hajuakaan hampaat irvessä lain täyttämisestä.
”24. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. ” Gal 5.
>>Tänäpänä meillä ihmisillä on tärkeintä vain minä itse. >>
Asiantilan voi nähdä siinäkin valossa, että narsismi ohjaa ihmisiä näiin uusiin liberaaleihin ja antonomistisiin linjanvetoihin kirkossamme.
Mietin kysymystä siten, että voiko kirkkomme piispa saarnata lakia voimallisesti vai pitäisikö jättää laki saarnaamatta, ettei kukaan tulisi synnintunnolle? Pohdinnoissani tulin siihen tulokseen, että kirkkomme piispojen pitäisi saarnata nykyistä selvemmin niin lakia kuin evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Ainoastaan Jeesukseen uskovat kuuluvat Kristukseen kirkkoon.