Martti Lutherin entinen oppilas Johann Agricola halusi luopua Jumalan laista, koska hyvillä töillä oli hänen mielestä niin pieni osa kristityn elämässä, ettei seurakuntalaisia saisi kehottaa tekemään niitä, eikä uskoville pitäisi lainkaan saarnata lakia. Hänen mielestä tuomitseva laki kuului oikeussaliin, ei kirkkoon.
Miten suhtaudumme tähän harhaoppiin, antinomismiin?
Mikä merkitys Jumalan lailla on meille?
Miten Jumalan lain kieltäminen näkyy (tai ei näy) kirkossamme?
Onko kristillinen kirkko tuomari vai lääkäri; olisiko parempi vaieta ja olla puhumatta siitä mitä Jumalan laki vaatii ja sen sijaan puhua pelkästään siitä mitä Jumala antaa?
Kaikki julkaistut blogini:
”Minkälaista on meidän rakkautemme, jos se ei vaadi meiltä uhrauksia tai vaivannäköä?” Mitä uhraukset ja vaivannäkö merkitsevät ilman rakkautta? Siihen löytyy vastaus kirjeestä Korinttilaisille: ”Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.” Rakkaus ei ole kevyttä eikä helppoa, mutta onko se koskaan vastenmielistä pakkoa?
Martti Pentti, Jeesus on antanut meille käskyn rakastaa.
Jeesus sanoo:
Kiitos jälleen, Juha Heinilä, lainaamastasi Johanneksen evankeliumin kohdasta! Se liittyy juuri siihen, mitä haluan tuoda esiin. Jeesuksen käsky ei ole palvelijan toteltavaksi tarkoitettu määräys vaan kutsu ystävysten väliseen vuorovaikutukseen.
Martti Pentti, kiitos myös sinulle. Lainaamasi 1. Korinttolaiskirjeen 13 luvun jatko kertoo rakkaudesta paljon.
Kunnioitettava arvostukseni edustajille, jotka pitävät maamme länsimaisten demokraattisesti valtioiden ihmisten samanarvoisuus käsityksessä.
Arkkipiispalle ja muille kommentoijille myös positiivinen arvostukseni toiminnastaan Jeesuksen sanoman ja käyttäytymisen arvostuksesta. Jeesuksen vahvistaman Jumalan tahdon kaikkien ihmisten tasa-arvoisuudesta ja lähimmäisen rakkaudesta.
Turjäha uutisoida ettei tule vaikuttamasn uskonnollisten yhfyskuntien eritoten kirkon vihkimiskäytäntöihin. EI mene enää monta vuotta kun homo ym. piirit rupeaa vaatimaan kirkon pitää vihkiä samaa sukupuolta olevat. Ensin annetaan omantunnonvapaus papeille ja kohta otetasn pois ja NE jotka EI suostu vihkimään erotetaan. NYT Suomi lähti sellaisellle tielle jolla EI ole siunausta. Taitaa kirklo natista kohta liitoksissaan.
Siviilivihkimistä koskeva tasa-arvoinen avioliittolaki on jo aika monessa Euroopan maassa sekä muutamissa Yhdysvaltain osavaltioissa. Kuitenkin vain Ruotsin kirkko on suostunut vihkimään samaa sukupuolta olevia aviopareja, ja sekin ihan omasta aloitteestaan ilman ulkopuolista painostusta. Joten eiköhän tätä taustaa vasten tuollaiset pelot ovat aika aiheettomia.
”Kuitenkin vain Ruotsin kirkko on suostunut vihkimään samaa sukupuolta olevia aviopareja, ja sekin ihan omasta aloitteestaan ilman ulkopuolista painostusta. Joten eiköhän tätä taustaa vasten tuollaiset pelot ovat aika aiheettomia.”
Christer Lindholm
Suomessa kun ollaan ei voi sanoa VAIN Ruotsin kirkko vaan RUOTSIN kirkko. Suomessahan on perinteisesti peesattu Ruotsia varsin tiiviisti.
Korjauksia..Turha…vaikuttamaan..otetaan pois…kirkko natista liitoksissaan… Ps. Älypuhelimella tekstatessa pääsee tulemaan helposti painovirhepaholaisia.
Uskonpuhdistajat katsoivat avioasioiden kuuluvan juristeille. Myös Luther nimitti aviota maalliseksi asiaksi samoin kuin Calvin, joka hyvin vertasi rojektia talonrakennukseen, maanvijelykseen tai kenkien valmistukseen. Lainsäätäjät kuitenkin halusivat kirkolta parempaa otetta Ihmisen Copula Carnalikseen ja näin vihkimiset tulivat pakollisiksi protestanteille kuin katolisillekin. Asia pitää kuitenkin ymmärtää vallinneen ajan mukaan. Vasta 1791 annettiin määritelmä siviiliaviosta, johon sitten haluttaessa voitiin pyytää papillista siunausta. Kristinusko on myös ollut hyvin avarakatseinen, sanotaanhan Timoteuksen kirjeessä, että Piispan ja Diakonin täytyy olla yhden vaimon mies. .
Hyvä, että oli noin paljon vastustavia ääniä.
Hei eivät tiedä, mitä he tekevät….