Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti. (Hebr. 6: 19-20)
Hyvää helatorstaita!
Miksi on tärkeää, että ”kirkkoveneemme” on kiinni Kristus-ankkurissa?
Miten meidän käy, jos ankkuriköysi on katkaistu ja olemme tuuliajolla?
Mikä on toivosi perusta?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha Heinilä onko siis mielestäsi luterilaisen kirkkoveneen ankkuriköysi jo katkennut?
Jos on niin mikä sen katkaisi?
Kiitos kysymyksestä, Ari. Kirkossa ja seurakunnassa johon kuulun, pysyy Kristuksen opissa. Muihin luterilaisiin tai eri kirkkoihin en halua ottaa kantaa.
Juha Heinilä, miten voit ajatella, että Jumala aukaisee oven tullessaan sisällämme, kun Raamatussa Jeesus sanoo suoraan: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen sisälleen ja aterioitsen hänen kanssaan.”
Jos joku avaa oven tarkoittaa, että se, jonka oveen kolkuttaa, avaa oven.
Jumala on antanut meille oman tahdon ( ei vapaata tahtoa, sillä synti meissä turmelee tämän vapauden ), jolla me saamme päättää, miten vastaamme Jumalan kutsuun.
Muistakaa, että Isä itse on valtaistuimellaan ja Jeesus hänen vierellään. Jeesus lähetti Taivaaseen mentyään aktiiviseksi toimijaksi tänne maailmaan Pyhän Hengen. Hän on se, joka täällä toimii Jumalan tahtoa tehden ja Jeesuksen työtä jatkaen. Kolmiyhteinen Jumala, he, ovat niin yhtä, että kun Pyhä Henki toimii täällä, voidaan myös sanoa, että Jumala tekee sen. Heillä on yhteinen tahto ja päämäärä toiminnassaan. Olisikohan jopa heidän ajatusmaailmansa yhtä ja samaa ajattelua? Emme tiedä, mutta onhan näitä kiva yrittää ymmärtää Raamatun valossa.
Hyvää pohdintaa, kiitos Juha. Jumala tekee aina aloitteen. Jumala avaa sydämen ottamaan Hänet vastaan, kuten Lyydian kohdalla kävi. Ilman Jumalan toimintaa ei voi uskoa Jumalaan. Meidän oma tahto ja viisaus aina vastustaa Jumalaa. Ilman Pyhää Henkeä kukaan ei ole otollinen.
Liittäkää nyt tuohon ”oven aukasuun” lapsikaste, kuis sen teette?
Ari, kiitos hyvästä kysymyksestä. Jumala kolkuttaa ja avaa ”oven”. Kasteessa Jumala antaa meille kaikki mitä autuuteen tarvitaan. Pyhässä kasteessa kastettu saa Pyhän Hengen, uudestisyntyy ylhäältä ja saa pelastavan uskon.
Juha Heinilä jos siis kaikki tuo olisi totta mitä kasteesta kirjoitat niin miksi sitten soimaat toisia luterilaisia kastettuja, kuten naispappeja, spn avioliion hyväksyjiä, eikö heillekkin ole annettu samat eväät kuin sinulle, voiko siis ihminen (kastettu luterilainen) itse todella vaikuttaa omaan uskoonsa eli mennä vikaan (katkaista ankkuriköytensä) tai pysyä oikeaasa uskossa? Varsinkaan kun ei itse tunnusta/tunnista vikaan menoaan? Ettekö te kaikki ole omasta mielestä oikeassa uskossa, siis mistä tiedät sinä joka toisia soimaat että itse olet oikeassa?
Ari, uskostakin voi luopua. Tiedän mitä olen kirjoittanut, mutta jokainen itse vastaa omasta toiminnasta. Eipä meidän kommenteilla paljoa maailmaa muuteta.
Miksi väitätte kaikenlaista Jeesuksen omia sanoja vastaan. Jeesushan sanoo kolkuttavansa sydämemme ovella. Hän myös sanoo, että kolkutuksen kohteen itsensä on avattava ovi. Sitten Hän voi käydä sisälle. Asiaa on pohdittava siltä pohjalta, mitä Raamattu sanoo. Raamattua tulee selittää Raamatulla, ja haettava näin kokonaisopetusta, tuota punaista lankaa, joka kulkee läpi Raamatun. Uskon syntyminen ja pysyminen opetuksen seurauksena on Raamatun kokonaisopetukseen sopiva opetus.
Jos ihminen kastetaan vasta uskoon tulemisen jälkeen, ei silloinkaan ole kaste se, mikä pelastaa, vaan se hetki, jolloin ihminen on tunnustautunut Jeesuksen omaksi. Silloin hän on avannut oven kolkuttajalle.
Kaste ei siis pelasta vaan usko. Kasteessa tunnustetaan julkisesti, että lapsi halutaan antaa Jeesukselle, tai että uskoon tullut haluaa seurata Jeesusta. Lapsikastettakin on seurattava uskon todeksi eläminen ja siinä pysyminen.
Muistakaa hyvät miehet, että Jumala on luonut ihmiselle oman tahdon, jolla saamme itse valita tiemme. Ei Jumala pakkopelasta ketään. Tuleeko ihmiseen lapsikasteessa Pyhän Hengen vaikutuksesta usko, jää osittain mysteeriksi. Pelastus on tietenkin Jeesuksen teko ristillä kaikkien maailman ihmisten ja syntien sovitukseksi, mutta onhan ihmisen itsensä se hyväksyttävä omalle kohdalleen eli annettava Pyhän Hengen tulla vaikuttamaan se. Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi, mutta ihminen valitsee. Kasteella julistetaan valintaa maailmalle.
Juha Venäläinen, kiitos kommentista. Saamaa avata-sanaa ἀνοίγω käytetään eri muodoissa Uudessa Testamentissa 80 kertaa. Lähes poikkeuksetta tätä avata-sanaa käytetään Jumalan suorittamasta teosta. Kerran avata-sana on muualla kuin Ilm 3:20 aivan samassa muodossa ἀνοίξῃ ja se on Kolossalaiskirjeessä. Sana on aoristi, joka tarkoittaa loppuun suoritettua tekemistä.
Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna. (Kol. 4:2-3)
Olen aivan samaa mieltä, että Raamatua pitää selittää Raamatulla. Minulla Nestle-Aland Novum, jota kannattaa lukea Biblian rinnalla. Jeesuksen sanat ovat luotettavat.
Blogillani on kasteesta keskusteltu useasti, joten en siitä sen enempää. Minä näen Jumalan toiminnan eri lailla kuin sinä. Usko on Jumalan lahja, eikä siihen meidän oma halu paljoa vaikuta. Toki ihminen voi luopua uskosta ja kääntää selän Jumalalle. Mutta herääminen synnin unesta vaatii taas Jumalan toimintaa, jota ihminen yrittää vastustaa. Kaikki hyvä tapahtuu aina Jumalan tahdosta, ei meidän omasta.
Juha Heinilä eihän tässä ole uskosta ”luopumisesta” kyse, eikö spn avioliiton kannattajatkin usko olevansa oikeassa uskossa, siis eivät varmaankaan ole omasta mielestään luopuneet? Entä jospa sinä olisitkin väärässä, mistä tiedät oman tilasi?
Kyllä jokainen itse voi arvioida voiko uskoa kuten Pyhässä Raamatussa on kirkoitettu ja jos Raamatun tutkiminen on jollekkin liian työlästä, niin kolme vanhaa uskontunnustusta on hyvä pikatesti.
Juha Heinilä entä kun Jumala salaa evankeliumin toisilta, auttaako silloin mikään ymmärtämään sitä?
Siis vaikka kuinka pänttäis ja opettelis ulkoa etu ja takaperin niin ei silloin Sana aukea.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.(Matt.7)
Kuinka siis otetaan malka omasta silmästä ja kuinka nähdään ottaa rikka toisen silmästä?
Siis kuinka tuo tapahtuu?
”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta”.
(2 Kor 13:5-6) Tälllaisen kysymyksen tullisi esittää ensin itselleen. Sillä luonnostamme teemme sen mieluummin toisille, kuin itsellemme sillä se on helppoa.
Apostoli Paavali ohjaa toisin: kysy ja tarkkaile omaa vaellustasi osoita kysymys itsellesi: Olenko itse uskossa ? Eikä suinkaan toisinpäin. Onko sinun lähimmäisesi uskossa ? Vakuttaako sinun oma vaelluksesi lähimmäisesi uskoon Jeesukseen ? Minkälaisia hedelmiä on oma uskosi saanuta aikaan: sinä joka näet kyllä toisten vajavuuden. Unohtamalla, ettei meillä kenelläkään ole varaa kerskailla omasta uskostaan, sillä se on hyvin lähellä farisealaisuutta.Mielestäni meidän on terveellistä miettiä Raamatun sanaa, myöskin tällaisesta näkökulmasta.
Kiitos kaikille blogin kommentoijille ja lukijoille. Oli kiva pitkästä aikaa laittaa postaus.
– Juha Heinilä –
Juha Venäläinen toteat seuraavia:
”” Asiaa on pohdittava siltä pohjalta, mitä Raamattu sanoo. Raamattua tulee selittää Raamatulla, ja haettava näin kokonaisopetusta, tuota punaista lankaa, joka kulkee läpi Raamatun.””
ja
””Kasteessa tunnustetaan julkisesti, että lapsi halutaan antaa Jeesukselle, tai että uskoon tullut haluaa seurata Jeesusta. Lapsikastettakin on seurattava uskon todeksi eläminen ja siinä pysyminen. ””
Selitäppä nyt sitten lapsikaste Raamatulla?
Ari, Pyhässä kasteessa ei kastetun iällä ole mitään merkitystä. Raamatussa ei mitään ikää tälle ole. Kastettu voi olla 0-120 vuotta. Raamatun mukaan pitää kastaa kaikki kansat.
Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
(Matt. 28:18-20)
Juha Heinilä tuo kohta on evankeliumista ja annettu opetuslapsille, siis ensinnäkin miksi ei Jeesus kastanut yhtään lasta, eikö tuo ihmetytä sinua?
Siis koko Raamatusta ei löydy yhtään varmaa tapausta jossa olisi kastettu vauvoja, ei yhtään.
Kaikista selkein kaste opetus on Pietarin helluntai puheessa jossa hän sanoo ”tehkää parannus ja OTTAKAA kaste niin….”
Tuo Pietarin sanoma on täydellisessä linjassa Jeesuksen Sanan kanssa, Jeesus käski julistaa parannusta syntien anteeksisaamiseksi Hänen nimessään.
Siis kun ihminen kuulee evankeliumin ja tekee parannuksen (tämä on mahdollista vain KUN Jumala kutsuu) niin silloin tulee johdattaa ihminen kasteelle ja opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt pitää eli näin tehdä Jeesuksen opetuslapseksi.
Kaiken perustalla on Pyhä Henki joka kirkastaa Jeesusta eli Jeesuksen Sanoja.
Ari, minulle riittää Jeesuksen käsky. En löydä Raamatusta mitään ikärajaa kastetulle. Sinä Ari saat mennä kasteille niinkuin haluat, ei sinua kukaan estä. Minulle riittää, että minut on Pyhällä kasteella kastettu Jeesuksen käskyn mukaisesti nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.