Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti. (Hebr. 6: 19-20)
Hyvää helatorstaita!
Miksi on tärkeää, että ”kirkkoveneemme” on kiinni Kristus-ankkurissa?
Miten meidän käy, jos ankkuriköysi on katkaistu ja olemme tuuliajolla?
Mikä on toivosi perusta?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha Heinilä mitä tarkoittaa ”kiinni Kristus-ankkurissa”?
Kun ajatellaan Jeesuksen Sanoja niin miten tuo suhtautuu niihin, onko Jeesuksen Sanat ne joilla pysyy kiinni ”Kristus-ankkurissa”?
Kiitos Ari, laitoit hyviä kysymyksiä. Jeesuksen sanat ovat tärkeitä, jos haluamme pysyä Kristuksessa.
Juha heinilä mikä on suhteesi seuraaviin Jeesuksen Sanoihin:
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23 Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.
24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
25 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
27 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.”(Matt.7)
Ari, Jeesus on Ylipappimme. Hänen varoitukset vääristä profeetoista on hyvä pitää mielessä.
Tänään olen lukenut seuraavia Kristus-psalmeja (95,96,97,98,100 ja 110). Aiheeseen sopii hyvin seuraava psalmi.
Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat. Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä. Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen. (Ps. 100)
Niin, onhan siis olemassa vääriä profeettoja, jotka hiekalle rakentavat. Kristus-kalliolle rakennettu rakennus kestää. Kristuksen sovitustyön, parannuksen saarnaamisen, veren puhdistavan voiman, ristinkuoleman, ylösnousemuksen jne. tulee olla kaiken rakentamisen perustana. Tähän kehottaa meitä tämän helatorstain Raamatun kohta Luuk.23:46-53. KANNATTAA LUKEA.
Eksytyksestä ja näin hiekalle rakentamisesta varoittaa 2.Tess.2. SEKIN kannattaa lukea.
Siinä on myös varoitus ”hiekalle rakentamisesta”. Tässä kohdassa eksytys-sanana kreikan kielessä on energeia, joka tarkoittaa tässä ihmisvoimaisuutta. Jumalan voimasta puhuttaessa käytetään sanaa dynamis. Tässä lyhyesti, tutkikaa lisää. ?
Juha, kiitos hyvästä kommentista. Kristus-kalliolla on hyvä olla. Perustus kestää!
”Se toivo on meille…” Mistä tuossa Hebr 6. luvussa puhutaan? Kun tuon jakaen 19. lukee muutama jae aikasemmin, niin näemme, että ankkuri on kiinni Jumalan Lupauksen varassa. Kyse ei ole meidän varmuudesta ja lujuudesta, vaan Jumalan Lupausten varmuudesta ja lujuudesta, niissä toivomme on varma. Jumala on Itse vannonut itsensä kautta ja luvannut Pelastaa j siunata niitä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Siinä on toivomme perusta ja ankkuri.
”Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,
ja sanoi: ”Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän”; ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.
Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä.
Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla,
että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.
Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.” Hebr. 6:13-20
Arille erikseen. Se joka rakensi hiekalle, rakensi omille tekemisilleen. Ja se joka rakensi Kristukselle, tekee kuten Jeesus on sanonut. Se joka ei rakenna omille tekemislleen, sen talo ei sorru, mutta joka tekee ITSE, vaikkakin Jeesuksen nimessä
toimii vastoin Jeesuksen sanoja. Eikä siis tee Jumalan tahdon mukaan.
Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra pääse Taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun Taivaallisen Isäni tahdon. Taivaallisen Isän tahto on, että uskomme Kristuksen ja sen kautta meidät Vanhurskautetaan yksin Armosta. Meitä ei siis tehdä kelvollisiksi omien tekojemme kautta, vaikka kuinka sanoisimme Herra Herra, emmekö sinun nimessäsi tehneet…
Meidän Pelastusemme on Jumalan Lupauksen varassa ja siinä on Toivomme varma, sillä Jumala Yksin vaikuttaa meissä Jumalan Pojan uskon. Oma uskomme ja sen mukaiset teot ovat tyhjän vertaisia, niille ei voi rakentaa, sillä se ovat kuin hiekalle rakentaisi.
Huomattavaa on myös se, mitä tuossa Abrahamista sanotaan: Siunaamalla sinut siunaan ja enentämällä minä sinut enennän ja Abraham sai kärsivällisesti odottaen mitä LUVATTU oli. Toimija on Yksin Jumala ja me saamme Lahjaksi kaiken Kristuksessa, Jumalan Lupauksen mukaan.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Jumalan on luotettava, eikä toivomme valu hukkaan, jos Häneen luotamme.
Ismo Maliselle erikseen eli ensinnäkin on ehto KUKA KUULEE, siis on niitäkin jotka eivät kuule, siis nyt herääkin kysymys mistä näin voisi päätellä ettei kuule?
Jeesus selittää selkeästi miksi jotkut (suurin osa ihmisistä) eivät kuule Hänen Sanojaan:
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Siis paatuneella sydämellä ei voi kuulla Jeesuksen Sanoja, eikä siten ymmärtää tehdäkkään niiden mukaa eli rakentaa Kalliolle.
Olet oikeassa Ari, kaikki eivät kuule (tuo sana ”kuule” ei ole fyysistä kuulemista, vaan sanan sisäistämistä) Jumalan kuuleminen siis vaikuttaa aina ihmisessä uskoa ja tekemistä, missä ja milloin vain Jumala tahtoo. (toimitaan Jumalan tahdon mukaan) ja kun vielä muistamme, että tuo kuuleminen tulee Jumalan Sanan kautta, niin meillä ei ole asiaan mitään lisäämistä.
Jumala siis vaikuttaa ihmisessä kuulemisen, uskon ja kuuliaisuuden. Tämän Jumala tekee maailmassa Sanansa kautta, mutta se ei tarkoita, että kaikki uskovat, sillä kaikki eivät usko vaikka kuolleet herätettäisiin. Jeesus sanoi:
”Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte.” Tämän Jeesus puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä.
Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen, että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka hän on sanonut: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?”
Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut:
”Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi”. Joh.12:36-40 Ja vielä Hesekilelille Jumala sanoi, kun sulki ja avasi hänen suunsa puhumaan:
”Ja sinä, ihmislapsi! Katso, sinut pannaan köysiin ja sidotaan niillä, niin ettet voi mennä ulos heidän keskuuteensa.
Ja minä tartutan sinun kielesi suusi lakeen, niin että mykistyt etkä voi olla heille nuhtelijana, sillä he ovat uppiniskainen suku.
Mutta kun minä puhuttelen sinua, avaan minä sinun suusi, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoon, joka kuulee, ja olkoon kuulematta, joka ei kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku.” Hes.3:25-27
Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.
Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?”
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Room.10:13-17
Mitä siis jää ihmisen valtaan? Ei mitään.
Kiitos Ismo. Hyviä kommentteja. Voi myös pohtia erotammeko Jumalan äänen Saatanan äänestä?
Haavaton Kristus
Tohtori Martti Luther oli elänyt mitä uljainta ja riemullisinta voittojen aikaa. Mitä enemmän hän oli saanut kokea vastarintaa, sitä enemmän hänen purjeensa olivat paisuneet. Mutta sitten tuli synkkiä koetuksen hetkiä.
Kristus ilmestyi hänelle, kuten ennen opetuslapsille pääsiäispäivän jälkeen. Luther ihastui ja tunsi, kuinka suloiset armotunnelmat täyttivät hänen sydämensä. Mutta kun hän aina oli oppinut teroittamaan Jumalan sanan merkitystä, tahtoi hän silläkin keralla kuulla, miten Kristus selittäisi kirjoituksia. Keskustelu syntyikin. Kristus selitti laajasti Raamattua. Mutta Lutherille se tuottikin vain tuskaa ja levottomuutta. Suloiset tunnelmat katosivat kokonaan. Raskaat kuormat kartuttivat hänen hartioilleen ja hän oli aivan menehtymäisillään.
Silloin Lutherin mieli kuohahti ja hän tarttui kuoleman kaltaisessa hädässään Sanaan, lausuen: ”Mikä Kristus sinä oikeastaan olet, kun et voi tuottaa minulle mitään lohdutusta, vaan ajat ja pakotat minut epätoivoon ja epäilyksiin. Sinä menet valtasi yli. Minä vetoan Pyhään Henkeen ja riipun kiinni Sanassa, vaikka minut tähän paikkaan tappaisit.”
Tuli hetken hiljaisuus, jonka kestäessä Luther tutkailevin katsein tarkasteli Kristusta. Mutta kun hän ei nähnyt hänen käsiensä haavoja, kysyi hän: ”Missä sinun haavasi ovat?”
Silloin katosi näky, mutta Luther riemastus ja lausui: ”Saatana on paljastettu! Se ei voi kestää totuuden edessä. Yksin Sana sen kaataa.”
Saatana saattaa muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi ja pukea päällensä Kristuksen jalon persoonan. Koska saatana Pyhää Raamattua tuntevana käyttää itsensä Kristuksen suloisimpia sanoja Kristusta ja uskoa vastaan. Sellaisessa kiusauksessa ollessasi sinun on kerta kaikkiaan luovuttava ajattelemasta sitä ja sanottava: En tiedä kenestäkään muusta Kristuksesta kuin hänestä, jonka Isä on antanut ja joka on kärsinyt kuoleman minun syntieni tähden. Tiedän, ettei hän vihastu minuun, vaan on minulle laupias ja armollinen, sillä muutoinhan hän ei suinkaan olisi kärsinyt kuolemaa minun sijastani ja minun hyväkseni.
Saatana osaa tehdä Kristuksesta jopa tuomitsijasi ja hirmuvaltiaasi, joka vainoaa ja ahdistaa sinua, niin ettei sinulla ole hänestä mitään turvaa, vaan kauhistut ja pakenet häntä kuin saatanaa. Hän pystyy siinä määrin sokaisemaan ihmisen ja täyttämään sydämen sellaisin ajatuksin, ettei ihminen näe mitään muuta kuin sen, mitä on tehnyt ja tekemättä jättänyt, hyvän tai pahan. Näin hän vangitsee sinut, niin ettet pysty näkemään Kristusta.
Kun minulle näet käy huonosti, kun hätä ja tuska ovat käsillä, en tahdo kuulla enkä tietää Kristuksesta mitään muuta kuin sen, että hän on annettu minulle lahjaksi, että hän on antanut itsensä alttiiksi syntieni tähden, on peittänyt minut vanhurskaudellaan, tehnyt ja runsaasti täyttänyt edestäni kaiken sen, mikä elämässäni on puutteellista. Tämä ei ole hyödyllistä tietää vain siksi, että jokaisella olisi kiusauksissa tämä kallis lohdutuksen lääke, vaan myös siksi, että sillä auttaisimme muitakin kiusattuja.
Lähteet:
Frans Kärki, matkamiehiä
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille
Raamatussa Jumala on antanut lupauksen pelastumisesta Herramme Jeesuksen sovitustyön kautta. Hän ei ole kuin me ihmiset, joista Raamatun mukaan kaikki ihmiset ovat valehtelijoita. Mutta Jumala ei valehtele, vaan seisoo Sanansa takana. Kristillinen toivo on nojamista Jumalan lupauksiin. Koska Jumala vastaa sanoistaan. Se on sellaista varmuutta, jota tämä maailma ei halua tarjota. Hebrealaiskirjeen kohta osoittaaa minkä varassa toivomme on. Se on Jumalan lupauksen varaan kiinnitetty luja ankkuri, joka on jo esiripun toisella puolella perillä taivaassa Jeesuksen varassa koska Hän on jo perillä. Mekin saamme olla aivan varmoja perille pääsystä, ja saamme toivossa jo nyt omistaa iankaikkisen elämän.
Erinomainen kommentti, kiitos Martti. Jumala on kasteessa lahjoittanut kaiken tarpeellisen. Valitettavasti, aina on niitä joille tämä ei riitä. Oma viisaus tulee esteeksi.
Juha Heiniä sanoppa onko kasteessa yhtään ihmisen tekoa?
Ari, kiitos hyvästä kysymyksestä. Kasteen sakramentin toimittaa pappi, vaikka itse kasteen suorittaa Kolmiyhteinen Jumala; Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Aina kun kastetaan Jumalan nimeen,kastetta eivät suorita ihmiset,vaan Jumala itse. Vaikka välikappaleena onkin ihmiskäsi, se on silti todella Jumalan oma teko. Kun kysytään mitä kaste on ? ” Kaste ei ole pelkkää vettä,vaan Jumalan sanaa ja käskyyn sisältyvää ja sen pyhittämää vettä. Tämän veden sisltö on Jumalan käsky ja Jumalan nimi. Tämä aarre on suurempi ja jalompi kuin taivas ja maa. ( Otteita kirkon tunnustuskirjoista )
Näin on. Kiitos kommentista, Martti.
Jumalasta tullut usko on järjelle kauhistus ja siksi maailma ei voi ottaa siitä vastaan, mutta ne, jotka ovat säädetty ikuiseen elämään, eivät voi vastustaa Jumalan tahtoa.
Seuraava kannattaa lukea ajatuksella, koska liian vähän kuulee Kirkossa julkistettavan, sitä mitä Paavali julistaa. Lainaan taas Raamattua, jos Juha sen sallit?
”Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt’.
Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: ’Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot’.
Sentähden hän myös toisessa paikassa sanoo: ’Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta’.
Sillä kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden.
Mutta hän, jonka Jumala herätti, ei nähnyt katoavaisuutta.
Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.
Kavahtakaa siis, ettei teitä kohtaa se, mikä on puhuttu profeetoissa:
’Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa; sillä minä teen teidän päivinänne teon, teon, jota ette uskoisi, jos joku sen kertoisi teille’.”
Kun he lähtivät ulos, pyydettiin heitä puhumaan näitä asioita tulevanakin sapattina.
Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehoittivat heitä pysymään Jumalan armossa.
Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa.
Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat.
Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: ”Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.
Sillä näin on Herra meitä käskenyt: ’Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti’.”
Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään. Apost.13:32-48
Kiitos hyvästä kommentista ja Raamatun kohdasta, Ismo. Ilman uskoa Kolmiyhteiseen Jumalaan on mahdotonta käsittää, että Jumala on luonut tämän maailman. Toki tämä näkyvän moni käsittää jollakin lailla, mutta tulevan ymmärtäminen on mahdotonta.
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
(Hebr. 11:1-3)
Yksinkertainen vastaus kysymykseen, missä/mikä on toivoni. Hän on ylösnoussut Jeesus Kristus Pyhän Hengen meissä vaikuttamana.
Hyvä vastaus. Kiitos Päivi.