Aiheeseen virittävää marinaa sakastissa: {"video":"http://www.youtube.com/watch?v=ABNN8cE-Mas","width":"400","height":"225"}
Uutterasti laitoin googleen erilaisia hakusanakombinaatioita löytääkseni vastauksen erääseen kysymykseen. Koska en jaksa ryhtyä muihin toimiin kuin naputella hakuohjelmiin sanoja, toivoisin jonkun itseäni viisaamman kertovan, että miksi ihmeessä juuri tämä kohta, Matt. 28:18-20, on poimittu ylitse muiden? Kuka on ensimmäisenä keksinyt, että näitä kolmea jaetta aletaan kutsumaan erityisellä nimellä ”kaste- ja lähetyskäsky” ja tällä nimeämisellä nostetaan ne jakeet ylitse kaiken muun tekstin, kristillisen eetoksen lähtökohdaksi? Ne kuitenkin on vain kolme jaetta Raamatun kahden testamentin uudemman osan kahdenkymmenenseitsemän kirjan sisältämien neljän evankeliumin yhden evankeliumin yhdestä luvusta.
En yhtään ihmettelisi, jos nämä kolme jaetta olisi äkännyt joku sellainen hahmo, jonka mielessä väikkyi maailman valloitus. Raamatulla kun on kautta historian yritetty puolustella mitä räikeämpiä valloitusretkiä, toisten kansojen ja kulttuurien alistamista. Vaikka itse evankelista olisikin tarkoittanut kaste- ja lähetyskäskyn rohkaisuksi sille, että hyvää sanomaa Jeesuksesta voidaan julistaa myös juutalaisen yhteisön ulkopuolella, eipä se vaadi vannoutuneelta konkistadorilta suurtakaan ponnistelua taivuttaa kyseinen kohta käskyksi pakata laivat täyteen aseita, seilata sinne, missä tulee maata vastaan ja pakkokäännyttää kuka tahansa vastaantulija kristityksi. Samalla voi sitten laivata heidän omaisuutensa, tappaa heidän biisoninsa ja ostaa lasihelmillä heidän maansa sekä kahlita hänet itsensä orjaksi kristityille seikkailijoille.
Jos nyt tuosta onnistuukin kiemurtelemaan omatunto puhtaana ulos…
koska enhän minä ole ikinä ollut konkistador tai amerikkalainen uudisraivaaja eikä minulla ole koskaan ollut ainakaan henkilökohtaista orjaa eikä niitä orjia lasketa, jotka puhaltavat hiekalla farkkujani, poimivat kahvipapuni, kasaavat elektroniikkatuotteeni ja kasvavat tehotuotantolaitoksissa leivänpäällisikseni
…toinen pulma liittyy omaan aikaamme ja omaan kontekstiimme. Kaste- ja lähetyskäsky korostaa yksipuolisesti julistamisen merkitystä. Muunkinlaisia kehotuksia löytyy esimerkiksi Matt. 10:8, missä Jeesus lähettää kaksitoista opetuslasta parantamaan sairaita, ajamaan ulos riivaajia jne. tai Luuk. 10:9 ”Parantakaa sairaat ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’”. Kylläjees, kaste- ja lähetyskäskyssä kyseessä oli ylösnousseen Kristuksen komentosanat. Näissä mainitsemissani maan päällä parantamisjuttuja tehneen Jeesus Nasaretilaisen sanat. Mutta ainakin apostolien tekojen mukaan työtä tehtiin varhaiskristittyjen parissa myös parantamisen saralla siinä missä kastamisen ja opettamisenkin. Miksi niin ei tehtäisi nykyisin? Siksikö, että Kaste- ja lähetyskäskyssä parantamista ei mainita sanallakaan?
Parantamisella en tarkoita sentyyppisiä poppakonsteja, että nyt jokainen Suomen kirkon pappi ryhtyy syljeskelemään saveen ja tekemään siitä rohtoja tai maallikot ryhtyvät eksorsisteiksi…
mutta ei tietenkään ilman ammattilaisen järjestämää kurssitusta, todistusten jakoa sekä vapaaehtoisten eksorsistien siunaamistilaisuutta, jossa kirkkoherra sanoo että tärkeää on tämä ja hienoa, ja tilaisuuden jälkeen on hyvät kahvit, jonka yhteydessä diakonissa ottaa nimet listaan
…Parantamisella tarkoitan parantavia sanoja ja katseita. Parantavaa kuuntelemista ja näkemistä. Julistamisenkin (tai opettamisen, kuten Matteus asian ilmaisee) tarkoituksena on parantaa. Aika usein julistaminen tuntuu olevan kuin panssarivaunu, jonka kurssi on määritetty iankaikkiseen ikuisuuteen eikä ole väliä jos sen telaketjujen alle muutama surkea sielu myllääntyy.
Ainakin ensi kesän rippikoululaiset kiittävät minua tästä mielipiteestäni: Kaste- ja lähetyskäskyn voisi edellämainituista syistä poistaa ulkolukulistasta.
Vaikka näkökulma on silloin rajoitettu, kukaan muu ei voi sitä kumota. Oletin, että yleistit. Siksi kyselin taustoja.
En edelleenkään ymmärrä saivarteluasi. Täällä ei käydä tieteellistä keskustelua, jossa vaaditaan lähdeviitteet kaikille väittämille. Kristittyjä on moneen lähtöön, kuten itsekin toteat.
Väitteeni kuului: kristityt keskittyvät omaan pelastumiseensa ja pelastusvarmuuteensa sekä toisaalta toisten kristittyjen uskon aitouden kritisoimiseen, niin ettei maailman hädälle riitä kiinnostusta.
Nyt annat ymmärtää, että minä lienen ainoa – suoranainen uniikki – tällaiseen syyllistynyt kristitty: monessa kritiikissä ihminen keskustelee oman entisen itsensä kanssa ja olettaa, että muutkin entisessä joukossa olleet olivat samanlaisia kuin oli itse silloin ollut.
Olen kanssasi edelleen eri mieltä. Kun siis väität, ettei mainitsemaani ilmiötä ole olemassa (vaikka ristiriitaisesti myönnät kristittyjen erilaisuuden), niin todistuksen taakka lienee sinulla.
”Oma kokemukseni on pikemminkin se, että maailmassa köyhä auttaa köyhää…”
Nyt puhut eri asiasta kuin minä. Väitteeni koski omaan pelastukseensa ja toisten uskon aitouden kritisoimiseen keskittyviä kristittyjä. Sinä puhut ihmisen varallisuuden vaikutuksesta auttamishaluun. Näkökulmat ovat erit, eivätkä sulje toisiaan pois millään tavalla.
Minun väitteeni kannalta olisi sama, jos väittäisit että vasenkätiset ovat keskimääräistä sokeampia maailman hädälle. Sillä ei ole siis mitään merkitystä.
Minua virkistää tuo Maijan tuore ajattelu.
Kun käyn vaikka Pakistanissa tai Thaimaassa, en näe siellä ainuttakaan ateistien ylläpitämää sairaalaa tai ihmiskaupan uhrien turvakotia.. kyllä kristityt siellä remmissä ovat.
Pentin kirjoitus jätti minut hiukan miettimään. Ymmärsin niin, että hän jollakin tavalla peräsi kannanottia konkreettisten tekojen ja käytännön kristillisyyden puolesta.
Mielestäni olen sitä sanomaa tuonut esille koko ajan, jopa siinä määrin, että se on joissakin kirjoittajissa herättänyt pahaa verta.
Pelastukseensa keskittyä kristitty on ilmeisesti jonkinlainen uhka , mutta jos ei ensin keskity pelasatukseensa, ei voi lähteä tekemään hyvä töitäkään. Kaikki todellinen hyvä on seurausta uskosta.
”Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut” Jaak 2:26
”Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut” Jaakob ei kirjoita, että teot ilman uskoa olisivat kuolleita. Hän näyttää rinnastavan teot henkeen. Elon merkkejähän teot ovatkin.
Panu Saarela. Olkoon tämä keskustelumme siis tässä. Suostun olemaan saivartelija, kun niin haluat. Perusteiden kysely on osa luontoani, ehkä koulutukseni ja työkokemukseni kautta. En edes häpeä sitä, vaikka ehkä pitäisi. En vain suostu yleistykseesi siitä, että ”tunnustavien kristittyjen” joukko mitenkään erityisesti väheksyisi hyväntekemistä. Minulla ei ole siitä mitään näyttöä. Sinulla on. Pattitilanne siis.
Kiitos kuitenkin hyvästä pohdinnastasi tässä asiassa. Se sai minutkin asiaa miettimään, vaikka päädyinkin eri tulokseen.
Tällä kertaa minäkään en ole Panun kannalla. Tuo näyttää paperilla (tai ruudulla) loogiselta, mutta tuollaisia ihmisiä on hyvin vähän, jos ollenkaan.
Toisaalta on syytä välttää liian idealistista käsitystä kristillisestä auttamisen halusta. Kaikki hyvä ei nouse kristillisyydestä. Mutta toisaalta omaan pelastukseen keskittynyt kristillisyys yleensä merkitsee myös sosiaalisen omantunnon heräämistä.
Ajattelen asiaa tietenkin uskon kannalta, koska pätevämpiä pelkkiä avustamiseen keskittyneitä organisaatioita on. Uskon kannalta, Herran edessä, kuolleet teot eivät auta yhtään mitään – eivätkä ne tee ketään eläväksi.
Omaan pelastumiseen keskittyminen voi tuoda omahyväisyyttä sille, ettei nähdä muita pelastettuna kuin oma ryhmä. Joten Youtube:Pidä huolta
Jorma Ojala.
Ihan näin mustavalkoinen maailma ei ole. Yleensä ”maailmanparannus” on yhteistyötä kaikkien mahdollisten tahojen kanssa, noissakin mainitsemissasi maissa. Pari esimerkkiä Thaimaan luterilaisen kirkon AIDS-työn kontakteista:
Olin mukana, kun linja-autollinen kirkon työntekijöitä ja vapaaehtoisia kävi tutustumassa erään buddhalaisen temppelin AIDS-työhön ja siellä olevaan ”saattokotiin”. Opimme sieltä paljon, myös suoraa puhetta siitä, miten omaiset hylkäsivät sairastuneen omaisensa.
Vierailin myös muutaman kerran erään buddhalaisen rikkaan naisen ylläpitämässä ensikodissa, missä asuvat AIDS-potilaat kävivät mm valistamassa AIDSin vaaroista. Kuljetin erään naisen autossamme kirkon AIDS-seminaariin, jossa haluttiin mm vähentää (kristittyjenkin) ennakkoluuloja sairastuneita kohtaan.
Maijalle: Kiitos kommentistasi. Olin Thaimaassa ja havaitsin aikamoista haluttomuutta auttaa prostituoituja ja HIV:iin sairastuneita, vai sanoisinko haluttomuutta olla tekemisissä heidän kanssaan. Halusin ehkä sanoa, että kristityt järjestöt ovat tämän aloittaneet. En millään muotoa halua väheksyä näkökulmaasi, mutta minun ajatuksessani oli tuo sairaanhoito vähän laajemmassa mielessä myöskin.
Katjalle: En liitä pelastumisen asiaa mihinkään ryhmään, vaan Jeesukseen Kristukseen ja hänen sovintokuolemaansa omakohtaisesti uskottuna.
Minusta on outoa ruveta sanailemaan, ettei saisi olla kiinnostunut pelastuksestaan. Kristuksessa meidän tulisi elää ja olla ja hänen kauttaan katsoa synnin ja pahan valtaan joutunutta maailmaa. Katse on tuonpuoleisessa, eikä tämänpuoleisessa