Aiheeseen virittävää marinaa sakastissa: {"video":"http://www.youtube.com/watch?v=ABNN8cE-Mas","width":"400","height":"225"}
Uutterasti laitoin googleen erilaisia hakusanakombinaatioita löytääkseni vastauksen erääseen kysymykseen. Koska en jaksa ryhtyä muihin toimiin kuin naputella hakuohjelmiin sanoja, toivoisin jonkun itseäni viisaamman kertovan, että miksi ihmeessä juuri tämä kohta, Matt. 28:18-20, on poimittu ylitse muiden? Kuka on ensimmäisenä keksinyt, että näitä kolmea jaetta aletaan kutsumaan erityisellä nimellä ”kaste- ja lähetyskäsky” ja tällä nimeämisellä nostetaan ne jakeet ylitse kaiken muun tekstin, kristillisen eetoksen lähtökohdaksi? Ne kuitenkin on vain kolme jaetta Raamatun kahden testamentin uudemman osan kahdenkymmenenseitsemän kirjan sisältämien neljän evankeliumin yhden evankeliumin yhdestä luvusta.
En yhtään ihmettelisi, jos nämä kolme jaetta olisi äkännyt joku sellainen hahmo, jonka mielessä väikkyi maailman valloitus. Raamatulla kun on kautta historian yritetty puolustella mitä räikeämpiä valloitusretkiä, toisten kansojen ja kulttuurien alistamista. Vaikka itse evankelista olisikin tarkoittanut kaste- ja lähetyskäskyn rohkaisuksi sille, että hyvää sanomaa Jeesuksesta voidaan julistaa myös juutalaisen yhteisön ulkopuolella, eipä se vaadi vannoutuneelta konkistadorilta suurtakaan ponnistelua taivuttaa kyseinen kohta käskyksi pakata laivat täyteen aseita, seilata sinne, missä tulee maata vastaan ja pakkokäännyttää kuka tahansa vastaantulija kristityksi. Samalla voi sitten laivata heidän omaisuutensa, tappaa heidän biisoninsa ja ostaa lasihelmillä heidän maansa sekä kahlita hänet itsensä orjaksi kristityille seikkailijoille.
Jos nyt tuosta onnistuukin kiemurtelemaan omatunto puhtaana ulos…
koska enhän minä ole ikinä ollut konkistador tai amerikkalainen uudisraivaaja eikä minulla ole koskaan ollut ainakaan henkilökohtaista orjaa eikä niitä orjia lasketa, jotka puhaltavat hiekalla farkkujani, poimivat kahvipapuni, kasaavat elektroniikkatuotteeni ja kasvavat tehotuotantolaitoksissa leivänpäällisikseni
…toinen pulma liittyy omaan aikaamme ja omaan kontekstiimme. Kaste- ja lähetyskäsky korostaa yksipuolisesti julistamisen merkitystä. Muunkinlaisia kehotuksia löytyy esimerkiksi Matt. 10:8, missä Jeesus lähettää kaksitoista opetuslasta parantamaan sairaita, ajamaan ulos riivaajia jne. tai Luuk. 10:9 ”Parantakaa sairaat ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’”. Kylläjees, kaste- ja lähetyskäskyssä kyseessä oli ylösnousseen Kristuksen komentosanat. Näissä mainitsemissani maan päällä parantamisjuttuja tehneen Jeesus Nasaretilaisen sanat. Mutta ainakin apostolien tekojen mukaan työtä tehtiin varhaiskristittyjen parissa myös parantamisen saralla siinä missä kastamisen ja opettamisenkin. Miksi niin ei tehtäisi nykyisin? Siksikö, että Kaste- ja lähetyskäskyssä parantamista ei mainita sanallakaan?
Parantamisella en tarkoita sentyyppisiä poppakonsteja, että nyt jokainen Suomen kirkon pappi ryhtyy syljeskelemään saveen ja tekemään siitä rohtoja tai maallikot ryhtyvät eksorsisteiksi…
mutta ei tietenkään ilman ammattilaisen järjestämää kurssitusta, todistusten jakoa sekä vapaaehtoisten eksorsistien siunaamistilaisuutta, jossa kirkkoherra sanoo että tärkeää on tämä ja hienoa, ja tilaisuuden jälkeen on hyvät kahvit, jonka yhteydessä diakonissa ottaa nimet listaan
…Parantamisella tarkoitan parantavia sanoja ja katseita. Parantavaa kuuntelemista ja näkemistä. Julistamisenkin (tai opettamisen, kuten Matteus asian ilmaisee) tarkoituksena on parantaa. Aika usein julistaminen tuntuu olevan kuin panssarivaunu, jonka kurssi on määritetty iankaikkiseen ikuisuuteen eikä ole väliä jos sen telaketjujen alle muutama surkea sielu myllääntyy.
Ainakin ensi kesän rippikoululaiset kiittävät minua tästä mielipiteestäni: Kaste- ja lähetyskäskyn voisi edellämainituista syistä poistaa ulkolukulistasta.
Hienoja sanoja, Pentti. Puhut valitettavasti eri asiasta eri tilanteessa.
Panu Saarela. Maailma saattaisi tulla paremmaksi, jos opettelisimme rukoilemaan niin kuin 500 vuotta sitten opetettiin ja toimimaan niin kuin nuo rukoukset ohjasivat tekemään:
Mikael Agricolan rukous.
”Puhut valitettavasti eri asiasta eri tilanteessa.”
1. En puhu vaan kirjoitan.
2. Mitä valittamista tässä on?
3. Mitä asiaa minun pitäisi käsitellä, missä tilanteessa?
Tahdon sanoa, että kastekäskyyn sisältyvä ohje opettaa pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt pitää, ei ole teoreettisten oppilauseiden siirtämistä sukupolvelta toiselle vaan Jumalan rakkaudesta kertovien sanojen muuttamista yhä uudelleen rakkauden teoiksi ihmisten välille. Se ei minusta ole niinkään pahan vastustamista kuin hyvän vahvistamista.
Koetan sitten sanoa oikeammin, Pentti.
Kirjoitat kokonaan eri asiasta, mitä minä tekstissäni kirjoitan ja tarkoitan.
Teoriasi on kaunis, mutta ajatukseni liikkuivat käytännön elämän tasolla.
Helena Paalanne:
”Ari Lahtinen, Rebekka Naatus on yli 30-vuotias ja fiksu ihminen. Toivon, että et kirjoittaisi tuollaisia ad hominem kommentteja. ”
Jaha, nytkö alat syyttelemään minua ihmiseen käyvästä arvostelusta? En syytä ketään ihmistä, enkä ole luonnehtinut ketään ihmisenä tämänkään ketjun keskustelussamme. Ihmisten julkihuutamia mielipiteitä olen rinnastanut. Se on kai sallittua, jos jotkut innolla oppejaan kaiuttavat.
On koomista, että kiistät ajavasi mitään esiin nostamistani liberaaleista kirkon uudistusasioista. Osoitan sen kiinnittämällä huomiosi oman blogisi otsikkoon, missä hyökkäät lähetystyötä vastaan. Samoin kuin Naatus. Siksi voin kai luonnehtia mielipiteitäsi Naatus v.2:ksi.
Mutta kyvyttömyys keskusteluun toista kuuntelevalla ja toista kunnioittavalla tavalla toki aiheuttaa usein sen että aletaan syytellä vaikka itsekeksityin perustein.
Kiitos, Maija. Varsin universaali ja ajaton rukous, sano!
Hyllyssäni on Agricolan kootut teokset, mutta en ole vielä joutanut tutustumaan lähemmin. Lienet poiminut tuon rukouksesi Rucouskiria Bibliasta?
”Teoriasi on kaunis, mutta ajatukseni liikkuivat käytännön elämän tasolla.” Uskoni mukaan meidät kristityt on kutsuttu toteuttamaan juuri tätä ’kaunista teoriaa’ käytännön elämässä siitä huolimatta, että se näyttää mahdottomalta. Meillä ei ole lupa olla armottomia vaikka elämä näyttää armottomalta.
Maija Mäkelä: ”Maailma saattaisi tulla paremmaksi, jos opettelisimme rukoilemaan niin kuin 500 vuotta sitten opetettiin ja toimimaan niin kuin nuo rukoukset ohjasivat tekemään”
Kirjoitinko jotenkin toisin? Usein se vain jää kristityillä pelkäksi rukoilemiseksi. Pelkkä 1500-luvun rukoustenkaan toistaminen ei valitettavasti auta – varsinkaan, jos kaikki mielenkiinto suuntautuu omaan sieluntilaan ja muiden sieluntilan kritisoimiseen.
Panu Saarela. Kirjoitit näin:
Minä kirjoitin näin:
Jatkoit epäilemällä ”kristittyjen” rukoilemista, uskoa ja tekoja. Mikä sinä olet arvioimaan niitä? Jokaisen on parasta pitää huoli omasta uskostaan, rukouksistaan ja teoistaan. Niistä me jokainen olemme itse vastuussa. Sinäkin. Ja minä.
Kun Agricolan juhlavuotena tutustuin paremmin hänen rukouksiinsa, ne yllättäen tuntuivat tuoreilta ja aidoilta. Niin tuntuvat psalmitkin, vielä vanhemmalta ajalta. Vieläpä ääneen lukien.
Kiitos Pentti. Huomaan että viestini ja Luther-sitaattini idea ja ajatus jäi sinulta kokonaan tajuamatta. Viestin kirjoittajana voin kai sanoa näin ilman mitään sivutarkoituksia. Et toistaalta ollut ainoa.
Harmi. Olin taas kerran niin tässä ajassa ja sen elämässä kiinni kuin vaan kirkkomme ihminen olla voi.