Aiheeseen virittävää marinaa sakastissa: {"video":"http://www.youtube.com/watch?v=ABNN8cE-Mas","width":"400","height":"225"}
Uutterasti laitoin googleen erilaisia hakusanakombinaatioita löytääkseni vastauksen erääseen kysymykseen. Koska en jaksa ryhtyä muihin toimiin kuin naputella hakuohjelmiin sanoja, toivoisin jonkun itseäni viisaamman kertovan, että miksi ihmeessä juuri tämä kohta, Matt. 28:18-20, on poimittu ylitse muiden? Kuka on ensimmäisenä keksinyt, että näitä kolmea jaetta aletaan kutsumaan erityisellä nimellä ”kaste- ja lähetyskäsky” ja tällä nimeämisellä nostetaan ne jakeet ylitse kaiken muun tekstin, kristillisen eetoksen lähtökohdaksi? Ne kuitenkin on vain kolme jaetta Raamatun kahden testamentin uudemman osan kahdenkymmenenseitsemän kirjan sisältämien neljän evankeliumin yhden evankeliumin yhdestä luvusta.
En yhtään ihmettelisi, jos nämä kolme jaetta olisi äkännyt joku sellainen hahmo, jonka mielessä väikkyi maailman valloitus. Raamatulla kun on kautta historian yritetty puolustella mitä räikeämpiä valloitusretkiä, toisten kansojen ja kulttuurien alistamista. Vaikka itse evankelista olisikin tarkoittanut kaste- ja lähetyskäskyn rohkaisuksi sille, että hyvää sanomaa Jeesuksesta voidaan julistaa myös juutalaisen yhteisön ulkopuolella, eipä se vaadi vannoutuneelta konkistadorilta suurtakaan ponnistelua taivuttaa kyseinen kohta käskyksi pakata laivat täyteen aseita, seilata sinne, missä tulee maata vastaan ja pakkokäännyttää kuka tahansa vastaantulija kristityksi. Samalla voi sitten laivata heidän omaisuutensa, tappaa heidän biisoninsa ja ostaa lasihelmillä heidän maansa sekä kahlita hänet itsensä orjaksi kristityille seikkailijoille.
Jos nyt tuosta onnistuukin kiemurtelemaan omatunto puhtaana ulos…
koska enhän minä ole ikinä ollut konkistador tai amerikkalainen uudisraivaaja eikä minulla ole koskaan ollut ainakaan henkilökohtaista orjaa eikä niitä orjia lasketa, jotka puhaltavat hiekalla farkkujani, poimivat kahvipapuni, kasaavat elektroniikkatuotteeni ja kasvavat tehotuotantolaitoksissa leivänpäällisikseni
…toinen pulma liittyy omaan aikaamme ja omaan kontekstiimme. Kaste- ja lähetyskäsky korostaa yksipuolisesti julistamisen merkitystä. Muunkinlaisia kehotuksia löytyy esimerkiksi Matt. 10:8, missä Jeesus lähettää kaksitoista opetuslasta parantamaan sairaita, ajamaan ulos riivaajia jne. tai Luuk. 10:9 ”Parantakaa sairaat ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’”. Kylläjees, kaste- ja lähetyskäskyssä kyseessä oli ylösnousseen Kristuksen komentosanat. Näissä mainitsemissani maan päällä parantamisjuttuja tehneen Jeesus Nasaretilaisen sanat. Mutta ainakin apostolien tekojen mukaan työtä tehtiin varhaiskristittyjen parissa myös parantamisen saralla siinä missä kastamisen ja opettamisenkin. Miksi niin ei tehtäisi nykyisin? Siksikö, että Kaste- ja lähetyskäskyssä parantamista ei mainita sanallakaan?
Parantamisella en tarkoita sentyyppisiä poppakonsteja, että nyt jokainen Suomen kirkon pappi ryhtyy syljeskelemään saveen ja tekemään siitä rohtoja tai maallikot ryhtyvät eksorsisteiksi…
mutta ei tietenkään ilman ammattilaisen järjestämää kurssitusta, todistusten jakoa sekä vapaaehtoisten eksorsistien siunaamistilaisuutta, jossa kirkkoherra sanoo että tärkeää on tämä ja hienoa, ja tilaisuuden jälkeen on hyvät kahvit, jonka yhteydessä diakonissa ottaa nimet listaan
…Parantamisella tarkoitan parantavia sanoja ja katseita. Parantavaa kuuntelemista ja näkemistä. Julistamisenkin (tai opettamisen, kuten Matteus asian ilmaisee) tarkoituksena on parantaa. Aika usein julistaminen tuntuu olevan kuin panssarivaunu, jonka kurssi on määritetty iankaikkiseen ikuisuuteen eikä ole väliä jos sen telaketjujen alle muutama surkea sielu myllääntyy.
Ainakin ensi kesän rippikoululaiset kiittävät minua tästä mielipiteestäni: Kaste- ja lähetyskäskyn voisi edellämainituista syistä poistaa ulkolukulistasta.
Helena, onko sun ajatus suurinpiirtein tämä: kristinuskon levittämistä pitäisi vähentää ja parantamista tulisi lisätä, koska näin menetellen päästäisiin Raamatulliseen suhteeseen näiden välillä (koska parantamisesta kertomiseen on käytetty enemmän kirjaimia kuin evankelioimisesta kertomiseen), mutta parantamiseen ei tulisi käyttää sellaisia ”poppakonsteja”, joita siihen Raamatussa yksinomaan käytetään? Ja onko tämä sitä naispapillista raamatuntulkintaa, jota suuri enemmistö (eli n. 25 lähetyshiippakunnan pastoria + puolisen sataa muuta äärikiihkomus.. eikun -herätysliikekristittyä) ylönkatsoo eikä ymmärrä ja sinua aiheestakin kiukuttaa?
Vähemmän julistusta, enemmän parantavaa kohtaamista/läsnäoloa, siinä Helena on mielestäni oikeassa, jos tätä suurinpiirtein tarkoitti. Ihminen on niin monimutkainen neuropsykofysiologinen kokonaisuus, josta jokahetki ymmärrämme tietävämme vähemmän, etten olisi suuresti yllättynyt jos sadan vuoden päästä pidettäisiin nykyistä mekaanisesti luonnontieteeseen pohjaavaa lääketieteellistä ihmiskuvaa primitiivisenä, alkeellisena, jopa osin vaarallisena.
Raamatussa julistus saattaa olla aikasidonnaista, ”parantava kohtaaminen” sen sijaan ehkä ei.
Ehkä kannattaa erottaa kaksi asiaa. Toinen on se, että kaikkia ihmisiä tulee kohdella humaanisti ja muistaa, että heillä on elämässään vastoinkäymisiä, kuten sairautta. Moni kyselee, miksi Jumala on sallinut sellaista. Hyvän sielunhoitajan asenne on hoitaa sielua. Toinen asia on se, ettei papin tai muun sananjulistajan tule kuvitella voivansa auttaa ihmistä, jolla oikeasti on ruumiin tai mielen terveys pettänyt. Pappi ei ole lääkäri, psykiatri eikä psykoterapeutti, vaikka hänen puheensa vilisisi sanoja, jotka ovat myös mielenterveysalan käytössä. Kuten ahdistus ja masennus. Ei pidä luulla itsestään liikoja eikä pelata ihmisten terveydellä.
Viimeisten 250 vuoden aikana kehitys on onneksi ollut päinvastainen. Se on merkinnyt hygienian, rokotusten, antibioottien, leikkausten, elinsiirtojen ja nykyään geenihoidon voittokulkua. Siksi emme enää kuole lapsivuoteeseen, kulkutauteihin, haavakuumeisiin ja muihin ennen vastustamattomiin sairauksiin. Mielenterveyden alallakin ollaan päästy eroon eristämisestä, piiskaamisesta, kuumista ja kymistä kylvyistä ja pakkopaidoista.
>>>>Näkisin mieluummin kristikunnan tekevän hyviä tekoja kuin puhuvan suuria sanoja.>>>>>>>
Eivätkö kaikki Jumalan meille antamat sanat, ole suuria sanoja ja siksi myös sanomisen arvoisia?
Kristityt ovat uskoneet, että Jumalan sanassa vaikuttaa Pyhä Henki, ja siksi siinä on hyvän muutosvoima. Nyt Jumalan sanaa ei arvosteta, olihan täällä vankka väittely Raamatun totuudellisuudesta.
Teemu Kakkuri tuossa otti kantaa parantamiseen ja myönteisen kannan sielunhoitoon. Sielun hoitaminen parantaa hyvin useasti myös ruumista ja terveyttä, joten olen siinä asiassa Teemun kanssa samaa mieltä.
>>>Sitä paitsi kaste- ja lähetyskäskynkin sanamuoto on: ”Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa”. Siis rakastamaan lähimmäistä, olemaan täydellisiä. Pointti ei loppupeleissä ole opettamisessa vaan siinä, että sanoma, joka muuttaa ihmisen entisiä toimintatapoja, menee eteenpäin muuttaen sitä kautta koko maailmaa.>>>> Paalanne
Anteeksi, mutta näen Paalanteen kahdessa viestissä ristiriitaa.
Jos ei auttamistyössä saa olla sitä hengellistä ”taka-ajatusta”, miten ollenkaan voidaan parantaa maailmaa, kuten tuossa kopsaamassa sitaatissa HP suosittaa?
Me voimme rakastaa lähimmäistä ja ”olla täydellisiä” vain uskossa Pyhän Hengen auttamana. Omin inhimillisin pääöksin siitä ei tule mitään, kuten TV1 meille taas tänään klo 20:30 kertoo.
Ensin tulee löytää tarpeensa pelastukseen ja sitten tavata Kristus. Miten se käy, jos lähetystyössä hänet pidetään kaapissa?
Mielenterveyden alallla 10km kävelylenkki on tehokkaampi kuin armeija psykologeja tai rekallinen masennuslääkkeitä. Kunnon hikilenkki ja kristillinen paasto silloin tällöin tehoaa paremmin sepelvaltimotautiin, kakkostyypin diabetekseen jne. elintasosairauksiin kuin lääkäri lakikirjan paksuine reseptivihkoineen. En väheksy lääketiedettä, mutta pappi voi olla paljon parempi parantaja kuin yleisesti tässä supermedikalisoituneessa yhteiskunnassa tajutaan tai halutaan ymmärtää.
Suokoon Jumala, ettet koskaan joudu kokeilemaan noita höpötyksiä omalta kohdaltasi käytännössä.
Noilla opeilla olisin kuollut jo pikkulapsena. Onneksi silloin oli tolkun ihmisiä eikä mitään poppamiehiä.
Teemu,
Suosittelen ”höpötyksiä” lämpimästi:-)
Jumalan jättäisin mieluusti tässä sivuun.