Aiheeseen virittävää marinaa sakastissa: {"video":"http://www.youtube.com/watch?v=ABNN8cE-Mas","width":"400","height":"225"}
Uutterasti laitoin googleen erilaisia hakusanakombinaatioita löytääkseni vastauksen erääseen kysymykseen. Koska en jaksa ryhtyä muihin toimiin kuin naputella hakuohjelmiin sanoja, toivoisin jonkun itseäni viisaamman kertovan, että miksi ihmeessä juuri tämä kohta, Matt. 28:18-20, on poimittu ylitse muiden? Kuka on ensimmäisenä keksinyt, että näitä kolmea jaetta aletaan kutsumaan erityisellä nimellä ”kaste- ja lähetyskäsky” ja tällä nimeämisellä nostetaan ne jakeet ylitse kaiken muun tekstin, kristillisen eetoksen lähtökohdaksi? Ne kuitenkin on vain kolme jaetta Raamatun kahden testamentin uudemman osan kahdenkymmenenseitsemän kirjan sisältämien neljän evankeliumin yhden evankeliumin yhdestä luvusta.
En yhtään ihmettelisi, jos nämä kolme jaetta olisi äkännyt joku sellainen hahmo, jonka mielessä väikkyi maailman valloitus. Raamatulla kun on kautta historian yritetty puolustella mitä räikeämpiä valloitusretkiä, toisten kansojen ja kulttuurien alistamista. Vaikka itse evankelista olisikin tarkoittanut kaste- ja lähetyskäskyn rohkaisuksi sille, että hyvää sanomaa Jeesuksesta voidaan julistaa myös juutalaisen yhteisön ulkopuolella, eipä se vaadi vannoutuneelta konkistadorilta suurtakaan ponnistelua taivuttaa kyseinen kohta käskyksi pakata laivat täyteen aseita, seilata sinne, missä tulee maata vastaan ja pakkokäännyttää kuka tahansa vastaantulija kristityksi. Samalla voi sitten laivata heidän omaisuutensa, tappaa heidän biisoninsa ja ostaa lasihelmillä heidän maansa sekä kahlita hänet itsensä orjaksi kristityille seikkailijoille.
Jos nyt tuosta onnistuukin kiemurtelemaan omatunto puhtaana ulos…
koska enhän minä ole ikinä ollut konkistador tai amerikkalainen uudisraivaaja eikä minulla ole koskaan ollut ainakaan henkilökohtaista orjaa eikä niitä orjia lasketa, jotka puhaltavat hiekalla farkkujani, poimivat kahvipapuni, kasaavat elektroniikkatuotteeni ja kasvavat tehotuotantolaitoksissa leivänpäällisikseni
…toinen pulma liittyy omaan aikaamme ja omaan kontekstiimme. Kaste- ja lähetyskäsky korostaa yksipuolisesti julistamisen merkitystä. Muunkinlaisia kehotuksia löytyy esimerkiksi Matt. 10:8, missä Jeesus lähettää kaksitoista opetuslasta parantamaan sairaita, ajamaan ulos riivaajia jne. tai Luuk. 10:9 ”Parantakaa sairaat ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’”. Kylläjees, kaste- ja lähetyskäskyssä kyseessä oli ylösnousseen Kristuksen komentosanat. Näissä mainitsemissani maan päällä parantamisjuttuja tehneen Jeesus Nasaretilaisen sanat. Mutta ainakin apostolien tekojen mukaan työtä tehtiin varhaiskristittyjen parissa myös parantamisen saralla siinä missä kastamisen ja opettamisenkin. Miksi niin ei tehtäisi nykyisin? Siksikö, että Kaste- ja lähetyskäskyssä parantamista ei mainita sanallakaan?
Parantamisella en tarkoita sentyyppisiä poppakonsteja, että nyt jokainen Suomen kirkon pappi ryhtyy syljeskelemään saveen ja tekemään siitä rohtoja tai maallikot ryhtyvät eksorsisteiksi…
mutta ei tietenkään ilman ammattilaisen järjestämää kurssitusta, todistusten jakoa sekä vapaaehtoisten eksorsistien siunaamistilaisuutta, jossa kirkkoherra sanoo että tärkeää on tämä ja hienoa, ja tilaisuuden jälkeen on hyvät kahvit, jonka yhteydessä diakonissa ottaa nimet listaan
…Parantamisella tarkoitan parantavia sanoja ja katseita. Parantavaa kuuntelemista ja näkemistä. Julistamisenkin (tai opettamisen, kuten Matteus asian ilmaisee) tarkoituksena on parantaa. Aika usein julistaminen tuntuu olevan kuin panssarivaunu, jonka kurssi on määritetty iankaikkiseen ikuisuuteen eikä ole väliä jos sen telaketjujen alle muutama surkea sielu myllääntyy.
Ainakin ensi kesän rippikoululaiset kiittävät minua tästä mielipiteestäni: Kaste- ja lähetyskäskyn voisi edellämainituista syistä poistaa ulkolukulistasta.
Lähetystyöhön on aina liittynyt maallisia vaikuttimia. 1700-luvun lopulla syntyivät evankelikaalisen herätyksen suuret lähetysjärjestöt muutamassa vuodessa. Nykyaikainen lähetystyö on sen ajan perillinen. Niitä innoitti Britannian laivastomahdin maailmanmenestys. Sitä ei edes häpeilty, vaan esimerkiksi William Carey kertoi, että James Cookin matkaraporteilla oli suuri merkitys hänen ajatteluunsa. Ja toisaalta britit perustelivat imperiuminsa rakentamista jumalallisena tehtävänä. Kansojen kaitsija oli antanut heille tehtävän sivistää ja vaurastuttaa maailmaa. Ja vaurastua sinä sivussa itsekin. Ja toisaalta siirtomaaimperiaiismin tuoma vauraus mahdollisti eurooppalaisten yhteiskuntien kehittämisen sosiaalisemmaksi ja demokraattisemmaksi. Oli vaurautta ja hyvinvointia, jota jakaa.
Imperialismin ja lähetystyön suhteissa oli kyllä säröjäkin. Esimerkiksi itä-Intian Kauppakomppania ei sallinut sitä alueillaan.
Tåmä koski siis 1700-1800-lukujen vaihdetta ja protestanttista maailmaa. Sekä maailmankauppaa että lähetystyötä harjoittivat seurat ja järjestöt. 1400-1500-luvun katolisessa Etelä-Euroopassa tilanne oli erilainen. Kullalla ja mausteilla lastattujen laivojen tarkoitus oli parantaa valtionkassaa. Pyreneiden niemimaa oali vasta valloitettu islaminuskoisilta maureilta. Maustereitti Lähi-idän kautta oli tukossa ja kultaa tarvittiin ylisuurten armeijoiden palkkaamiseen. Sellainen ajatus, että kristikuntaa olisi pitänyt laajentaa muihin maanosiin, oli pitkään vieras ja uusi. Katolinen kirkko tuli kuvioihin mukaan vasta kun kultaa oli rahdattu jo melkoisen monta laivalastillista. Raamatun lukemisen kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Löytöretkien aikoihin espanjankielisiä raamatunkäännöksiä oli vain juutalaisilla. Ensimmäinen espanjankielinen Uusi testamentti ilmestyi 1569, myöhemmin kuin suomeksi.
Teemu kirjoitti:
Häh? Oletko siis sitä mieltä, että ne lähetyskäskyt, joissa Jeesus lähettää opetuslapsensa parantamaan sairaita, pitäisi kokonaan unohtaa? Sinulle tuskin tarvitsee selittää, että terapeutti on suomennettuna parantaja. Peräänkuulutan kristittyjen terapeuttista asennetta muita ihmisiä kohtaan. Siitä näkökulmasta en voisi ikinä allekirjoittaa mitä tässä kirjoitat. Syntyisi mielikuva, että pappien ei pitäisi ollenkaan ottaa huomioon ihmisen fyysistä ja psyykkistä puolta, mikä olisi mielestäni melko karmiva lähtökohta ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Oletan kumminkin, että et tarkoittanut tätä, vaan painopisteesi on siinä, että jonkinmoisiin puolimaagisiin uskomuksiin perustuvat parantamisrituaalit tekevät ennemmin hallaa kuin hyötyä ihmiselle, ja että ihmisten psyykkisen ja fyysisen terveyden edistämisessä on syytä kunnioittaa myös alan ammattilaisten tekemisiä. Korjaa jos olen väärässä.
Risto Auvinen, kiitos, kun olet jaksanut tehdä kirkkohistoriallisia kaivauksia aiheen tiimoilta! Ajattelin, että Matt. 28:18-20 olisi saattanut olla jo aiemmin keskeinen kohta, nimenomaan lapsikasteen teemoihin liittyen, mutta kiva kun tarkistit.
Teemulle myös kiitos historiallisesta selvittelystä. Näin sitä oppii kun kysyy
Eivätkö nämä nuoret naiset, joilla on raikkaita uusia ajatuksia ja paljon puhtia tuoda ne kovalla äänellä esille, voisi perustaa omaa uutta uljasta kirkkoaan, mikä ei lähetystyötä harrastaisi, ei lukisi synnintunnustuksia jumalanpalveluksissa eikä uskontunnustuksia. Mutta toki pitäisi kaikkia kivoja joogapiirejä ja pippaloita ja kantaisi multaa kirkon lattialle ÄitiMaa-menoissaan. Sateenkaarenväristen huivien ja lippujen hulmutessa.
Eikö se olisi kaikille parempi, kuin että tahtovat pakkoremontoida vanhempiensa kodin omanlaisekseen. Hankkisivat oman asunnon ja tuunaisivat sitä ihan niin paljon kuin haluavat.
Matteus 28:18-20 on ollut nimenomaan protestanttisen lähetystyön suuri motivaattori. Nykyään lähetystyön raamatullisia perusteita etsittäessä nojataan yleensä laajempaan raamattumateriaaliin. Esim. Luuk. 24:46-48 ilmaisee suurin piirtein saman asian kuin Matt – tosin kasteesta ei puhuta mitään. Luukkaalla ”lähetyskäsky” on pikemminkin lupaus: näin tulee tapahtumaan, ja opetuslapset ovat tämän todistajia.
Uskon, että itse Pyhä Henki ”keksi” ottaa ko. kohdan ”ohjelmistoon”.
Mitään Raamatun kohtaa ei voi ymmärtää ilman Pyhän hengen antamaa valaisua.
Kaste ja ehtoollinen ovat kirkkomme sakramentit, joiden kautta uskomme Jumalan lähestyvän meitä. Sakramentit perustuvat Kristuksen asetukseen, ja sen vuoksi sekä kastetta että ehtoollista toimitettaessa toistetaan aina ne raamatunkohdat, joihin tuo Kristuksen asetus perustuu. Tämä lienee hyvinkin riittävä perustelu Helenan kyselemälle käytännölle.
Ari Lahtinen, ehkä sun kannattaisi lukea blogi ennen kuin sormi ojossa näytät ovea. Enhän minä ole esiinnostamistasi teemoista maininnut yhtäkään.
Salme, siis millä tavalla Pyhä Henki on keksinyt ottaa ko. kohdan ohjelmistoon? Tuo on sillä tavalla vähän ongelmallinen perusta, että mitä tahansa käytäntöä voidaan perustella sillä, että se oli Pyhän Hengen keksintöä. Myös erittäin huonoja ja epäterveitä käytäntöjä.
Itsehän en kyseenalaista lähetystyötä. Ihmettelen vain tuota kaste- ja lähetyskäskyn kyseenalaistamatonta asemaa, joka ohittaa muut lähetyskäskyt. Luontevaa on, että esimerkiksi kastejuhlassa muistellaan juuri noita sanoja, kuten Yrjö Sahama viittasi. Lähetysnäyn toivoisin kumpuavan toisenlaisista mielenmaisemista kuin pakonomaisesta julistamisen tarpeesta. Parantavasta näkökulmasta käsin asiaa lähestyisi mieluummin niin, että kristittynä minulla on velvollisuus olla läsnä tässä koko asutussa maailmassa niin, että siinä toteutuisi kaikki hyvä, minkä Jumala on luomakunnalleen lahjaksi antanut. Näkisin mieluummin kristikunnan tekevän hyviä tekoja kuin puhuvan suuria sanoja.
Käsittääkseni kirkko ei ole mitään ilman kaste- ja lähetyskäskyä. Mikä muu tehtävä kirkolla on kuin tämä? Sitä varten kirkko syntyi ja sitä se toteuttaa eläen Pyhän Hengen voimassa palvellen Isän luomaa maailmaa sanoin ja teoin. Tarkoitan, että lähetyskäsky on laajasti ymmärrettynä globaalin kirkon ytimessä. Kirkko ei ole olemassa jotenkin itsessään, vaan on olemassa Jumalan tahdosta ja Jumalan suurta suunnitelmaa varten. Minusta nykypäivänä näkökulmia, joiden mukaan kirkko on jotenkin oma jumalansa. Kirkko ei ole mitään ilman Jeesusta Kristusta. Ilman häntä se on vain yksi hyväntekeväisyys ja uskonto-organisaatio monien joukossa. Siinä mielessä uskon, että myös sairaiden puolesta rukoileminen on osa kirkon tervettä toimintaa ja osa missionaalista kirkkoa. Jumalan duuni on sitten päättää kuka paranee, meitä kutsutaan rukoilemaan. Jos hukkaamme kaste- ja lähetyskäskyn, voimme myös sulkea kirkkojemme ovet.
Lisättäköön vielä edelliseen se, että en tarkoita tällä sitä ettei koskaan pitäisi julistaa mitään. Itse asiassa olen sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus kuulla Jumalasta (niin tahtoessaan) ja siksi julistusta pitää olla. Pohdiskelen vain, onko se kenties vähän turhan korostuneessa asemassa kirkossamme. Siis kirkossa, joka on syntynyt uskonvanhurskauden ajatukselle ja vuoksi lähtökohtaisesti suhtautuu kriittisesti hyvien tekojen ansioihin.
Ei kirkolla ole muuta olemassaolon tarkoitustakaan kuin ihmisten houkuttelu Kristuksen laumaan. Siihen perimmältään tähtää myös kaikki rakkaudenpalvelu ja laupeudentyö. Tähän laumaan tehtävänämme on kutsua kaikkia, siis todella kaikkia, ihmisiä. Kolmannes ihmiskunnasta on tavoitettu, mutta kaksi kolmannesta olisi vielä voitettava Kristukselle. Ja tämän tehtävän raamatullisia perusteita löytyy kaikista evankeliumeista, ei ainostaan Matteuksen kaste- ja lähetyskäskystä.