Aiheeseen virittävää marinaa sakastissa: {"video":"http://www.youtube.com/watch?v=ABNN8cE-Mas","width":"400","height":"225"}
Uutterasti laitoin googleen erilaisia hakusanakombinaatioita löytääkseni vastauksen erääseen kysymykseen. Koska en jaksa ryhtyä muihin toimiin kuin naputella hakuohjelmiin sanoja, toivoisin jonkun itseäni viisaamman kertovan, että miksi ihmeessä juuri tämä kohta, Matt. 28:18-20, on poimittu ylitse muiden? Kuka on ensimmäisenä keksinyt, että näitä kolmea jaetta aletaan kutsumaan erityisellä nimellä ”kaste- ja lähetyskäsky” ja tällä nimeämisellä nostetaan ne jakeet ylitse kaiken muun tekstin, kristillisen eetoksen lähtökohdaksi? Ne kuitenkin on vain kolme jaetta Raamatun kahden testamentin uudemman osan kahdenkymmenenseitsemän kirjan sisältämien neljän evankeliumin yhden evankeliumin yhdestä luvusta.
En yhtään ihmettelisi, jos nämä kolme jaetta olisi äkännyt joku sellainen hahmo, jonka mielessä väikkyi maailman valloitus. Raamatulla kun on kautta historian yritetty puolustella mitä räikeämpiä valloitusretkiä, toisten kansojen ja kulttuurien alistamista. Vaikka itse evankelista olisikin tarkoittanut kaste- ja lähetyskäskyn rohkaisuksi sille, että hyvää sanomaa Jeesuksesta voidaan julistaa myös juutalaisen yhteisön ulkopuolella, eipä se vaadi vannoutuneelta konkistadorilta suurtakaan ponnistelua taivuttaa kyseinen kohta käskyksi pakata laivat täyteen aseita, seilata sinne, missä tulee maata vastaan ja pakkokäännyttää kuka tahansa vastaantulija kristityksi. Samalla voi sitten laivata heidän omaisuutensa, tappaa heidän biisoninsa ja ostaa lasihelmillä heidän maansa sekä kahlita hänet itsensä orjaksi kristityille seikkailijoille.
Jos nyt tuosta onnistuukin kiemurtelemaan omatunto puhtaana ulos…
koska enhän minä ole ikinä ollut konkistador tai amerikkalainen uudisraivaaja eikä minulla ole koskaan ollut ainakaan henkilökohtaista orjaa eikä niitä orjia lasketa, jotka puhaltavat hiekalla farkkujani, poimivat kahvipapuni, kasaavat elektroniikkatuotteeni ja kasvavat tehotuotantolaitoksissa leivänpäällisikseni
…toinen pulma liittyy omaan aikaamme ja omaan kontekstiimme. Kaste- ja lähetyskäsky korostaa yksipuolisesti julistamisen merkitystä. Muunkinlaisia kehotuksia löytyy esimerkiksi Matt. 10:8, missä Jeesus lähettää kaksitoista opetuslasta parantamaan sairaita, ajamaan ulos riivaajia jne. tai Luuk. 10:9 ”Parantakaa sairaat ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’”. Kylläjees, kaste- ja lähetyskäskyssä kyseessä oli ylösnousseen Kristuksen komentosanat. Näissä mainitsemissani maan päällä parantamisjuttuja tehneen Jeesus Nasaretilaisen sanat. Mutta ainakin apostolien tekojen mukaan työtä tehtiin varhaiskristittyjen parissa myös parantamisen saralla siinä missä kastamisen ja opettamisenkin. Miksi niin ei tehtäisi nykyisin? Siksikö, että Kaste- ja lähetyskäskyssä parantamista ei mainita sanallakaan?
Parantamisella en tarkoita sentyyppisiä poppakonsteja, että nyt jokainen Suomen kirkon pappi ryhtyy syljeskelemään saveen ja tekemään siitä rohtoja tai maallikot ryhtyvät eksorsisteiksi…
mutta ei tietenkään ilman ammattilaisen järjestämää kurssitusta, todistusten jakoa sekä vapaaehtoisten eksorsistien siunaamistilaisuutta, jossa kirkkoherra sanoo että tärkeää on tämä ja hienoa, ja tilaisuuden jälkeen on hyvät kahvit, jonka yhteydessä diakonissa ottaa nimet listaan
…Parantamisella tarkoitan parantavia sanoja ja katseita. Parantavaa kuuntelemista ja näkemistä. Julistamisenkin (tai opettamisen, kuten Matteus asian ilmaisee) tarkoituksena on parantaa. Aika usein julistaminen tuntuu olevan kuin panssarivaunu, jonka kurssi on määritetty iankaikkiseen ikuisuuteen eikä ole väliä jos sen telaketjujen alle muutama surkea sielu myllääntyy.
Ainakin ensi kesän rippikoululaiset kiittävät minua tästä mielipiteestäni: Kaste- ja lähetyskäskyn voisi edellämainituista syistä poistaa ulkolukulistasta.
erkki kivisara, minulla on vakaa usko siihen, että muita armolahjoja ei tarvita kuin näkö ja kuulo, ja jos niistäkin toinen puuttuu, niin se ei haittaa. Sielun silmillä näkee paljon. Pelkkä kuunteleminen ja näkeminen on parantavaa toimintaa. Sen vuoksi sitä ammatikseen tekeviä sanotaan terapeuteiksi. Therapeuoo – parantaa.
Jussi Tuusa, oikein luit. Ihan mahtavaa! En muista, että mun rippikoulussa olisi koskaan kukaan ”tullut uskoon”. Eli en pelkää. Varmaankin opetus on ollut sensuuntaista, ettei uskoontuloja ole edellytetty eikä vakaumusta ole juurikaan kyselty. Opettajana voin vain opettaa, en käskeä uskomaan siihen, mitä opetan. Sen sijaan kristikunnassa ilmenee monenlaista painostusta uskomiseen (mm. helvetillä pelottelu) ja sen vastapainoksi minusta olisi lähes elintärkeää nostaa parantamisen näkökulma. Painostamalla kun ei sen kummemmin ihmistä saada uskomaan kuin paranemaankaan. Ja näillä kahdella lienee yhteys.
”Sen sijaan kristikunnassa ilmenee monenlaista painostusta uskomiseen (mm. helvetillä pelottelu) ja sen vastapainoksi minusta olisi lähes elintärkeää nostaa parantamisen näkökulma.”
Kiitos Helena tästä tärkeästä näkökulmasta. Sitä parantamisen näkökulmaa tarvitaan: työttömät, uupuneet työlliset, etsijät ja me kaikki ihmiset. Nuoret varsinkin ”haistavat” kaiken epäaidon sun muun falskin kyselyn, joihin heidän odotetaan – yllätys, yllätys – hokaavan vastata, ett joo, vastaus on J
.
No joo, johdattelin vähän siihen suuntaan, että jos ollaankin kokonaisvaltaisia, sensitiivisiä ja pyritään kohtaamaan ihminen tasa-arvoisena persoonana, ja siksi käytetään julistuksessa sydäntä ja tervettä järkeä, niin ei meidän silti tarvitse mennä ojasta allikkoon ja tehdä Sanasta ongelmaa, joka pitäisi pehmentää, silottaa ja poisselittää, jotta olisi poliittisesti korrektia ja traumatisoimatonta.
Ja minähän se osaan ilmaista itseäni lyhyin virkkein…
Teemu, olen taipuvainen ajattelemaan, että parantamisen näkökulman pitäisi olla läsnä kaikissa kohtaamisissa. Ei vain lääkäreiden ja hoitajien tekemisissä lähetyskentillä. Parantaa siis toinen toistamme pois peloista ja ahdistuksesta kohti vapautta ja iloa. Ei siihen tarvi lääkärin koulutusta vaan asennetta. Lisäksi kyllä niitä tyyppejä on vielä nykyaikanakin, joiden lähetysasenne on vain astetta siirtomaapolitiikkaa hengellisempi.
Jussi Tuusa, voi olla, että se ei ole ongelma ollenkaan. Raamattua ei tarvitse silottaa tai poisselittää, mutta traumatisointia en hyväksy enkä rakkaudetonta pakonomaista julistusta, joka kumpuaa vaikkapa sitten kaste- ja lähetyskäskyn kirjaimellisesta tulkinnasta. Sitä paitsi yhä edelleen minua kiinnostaisi kuulla joku pätevä selitys siihen, että miksi juuri Matt. 28:18-20? Ja siihen, että miksi parantamisen ulottuvuus on melko heikoissa kantimissa meidän kirkossa?
Olen tähänkin blogiin upottanut virkkeen, jonka pituudelle ja sivulauseiden määrälle olisi itse Marcel Proustkin kateellinen. Eli ilmaiskaa hyvät ihmiset vapaasti tajunnanvirrassanne!!
Lähetystyötä on niin monenlaista. Kävin muutama viikko sitten Swakopmundin kuuluisalla suomalaisten lasten koululla Namibiassa. Se on nyt myyty. Kaupunki oli hauska. Ihan niin kuin olisi Baijeriin mennyt. Kauniita ja tyylikkäitä saksalaisia taloja ja bulevardeja, merenrantaa, hotellielämää ja turismin ihanuutta. Siellä kuulemma vielä natsilippu liehui joskus 80-luvulla. Kai se on ollut lähetystyötä esimerkiksi opettaa vaikkapa Löytyn Jaskaa tai Teinilän Maria tuollaisessa koulussa.
Minä kyllä luotan lääkäreihin, hoitajiin, psykiatreihin ja terapeutteihin sata kertaa enemmän kuin pappeihin ja parantajiin. Kirkko ja sen edustajat ynnä liepeillä liikkuvat karismaatikot ja lähimmäisen kohtaajat tekisivät suuren palveluksen kirkolle ja uskonnolle, jos pitäisivät näppinsä erossa ihmisten fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä.
”Parantaa siis toinen toistamme pois peloista ja ahdistuksesta kohti vapautta ja iloa. Ei siihen tarvi lääkärin koulutusta vaan asennetta.”
Niin, se on tätä professionaalisuuden uskoa, että tavan jutskiinkin pitää olla experttiasiantuntija. Kyllä Helena puhuu asiaa; miten paljolta säästyisimme (en tarkoita fyffeä), kun opettelisimme/osaisimme ottaa parantavan asenteen. Ei siihen tarvitse erikoistua. Hienoa, että kaiken tunnuskirjaoppien jälkeen saa kuulla tällaista järjen, tunteen ja rakkauden ajatuksia.
Jussi Tuusalta hyviä kommentteja. Blogisti kysyy mielestäni aiheellisesti, miksi parantamisen ulottuvuus on kirkossamme heikoissa kantimissa.
Näkö-ja kuuloaisti kuuluvbat useimmille meistä luonnostaan, niin myös raajojen hallinta…. Eivät ne ole raamatussa nimettyjä ”armolahjoja”.
Muutama hajanainen fundeeraus asian tiimoilta.
1. Olisiko niin, että otsikko ”kaste- ja lähetyskäsky” tuli tuossa muodossa vasta tässä uusimmassa katekismuksessa? Vuoden -48 katekismuksessa ja kristinopissa nuo jakeet ovat otsikon ”kasteen asettaminen” alla ilman mainintaa ”lähetyskäskystä” ja Lutherilla otsikko on ”mitä kaste on?”
2. Pikainen selailu Katolisen kirkon katekismukseen – ja vähän Trentoakin vilkaisin – osoittaa, että Matt. 28:18-20 ei ole siellä kovin keskeinen kohta, jolla kirkon kastetoimintaa perustellaan, vaikka se toki mainitaan. Jos varovaisesti ajatellaan, että po. kirkko ja sen johtohahmo ovat ainakin joskus ajatelleet valloittavansa koko maailman, niin tuo Raamatun kohta ei ole siinä toiminnassa näytellyt kovinkaan merkittävää osaa, sikäli kun kirkon virallisista dokumenteista tällaista voidaan päätellä.