Väkivaltaa, alistamista, raiskauksia, rankkoja elämänkohtaloita.. Aku Louhimiehen rajut elokuvat eivät ole minua juuri kiinnostaneet. Olen nähnyt klippejä niistä ja minulle ne edustavat mässäilyä ihmiselämän pimeillä puolilla. Ne eivät ole toki ainoita lajissaan, jos ajattelee vaikkapa pohjoismaisia yönmustia dekkareita.
Hiljakkoin julkisuuteen nousivat voimakkaat äänet Louhimiehen kanssa työskennelleiden naisnäyttelijöiden suusta. Pro Finlandialla palkitun ohjaajat metodit ovat olleet kyseenalaisia. Puristaakseen alistettuja väkivallan uhreja näytelleistä naisista parhaan roolisuorituksen, hän on rääkännyt heitä henkisesti ja fyysisesti ja pyrkinyt jopa murtamaan heidän itsetuntonsa saadakseen kuviin toden tuntua: mahdollisimman todellista tuskaa, kipua ja pelkoa. Näin Louhimies on harjoittanut väkivaltaa taiteen nimissä.
Vaikuttaa siltä, että mieskaarti on katsellut sivusta ja hiljaisesti hyväksynyt ohjaajansa metodit. Miehiseen maailmaan monesti kuuluukin simputus ja kovat otteet. Armeijan käyneet sen tietävät. Haavat nuollaan ja ajatellaan, että kunnon karaisu on vain hyvästä ja mikä ei tapa, se vahvistaa. Naiset, joita mestariohjaaja on käsitellyt, ovat alistuneet eivätkä ole uskaltaneet aiemmin kertoa kokemuksistaan. Taustalla on alalle pesiytynyt kulttuuri. Kestetään kurjiakin työoloja, jottei jouduttaisi valittajien listalle. Kärsitään, jottei jouduttaisi pois potkituiksi ja töitä riittäisi projekteissa, jotka kaikesta huolimatta ovat näyttelijälle hienoja ja ainutlaatuisia mahdollisuuksia.
Tämä on väärin ja järkyttävää. Ajattelen myös, että kyse on jälleen kerran vain jäävuoren huipusta. Kuinka paljon Louhimiehen kaltaisia vallan väärinkäyttäjiä onkaan? Mestariohjaaja ehkä tekee johtopäätöksensä, ehkä yrittää muuttaa tapansa ja etsii apua muuttumiseen, mutta varjoissa lymyää joukko muita. Ja heitä on kaikilla elämänaloilla.
Ajattelen kirkon piirissä tapahtuneita vallan väärinkäytöksiä: henkistä väkivaltaa, jota harjoitetaan uskonnon nimissä. Jumalan Sana on vaarallinen ase narsistisen persoonan mielessä. Esimerkiksi monien naispappien kokemukset ovat olleet vuosien varrella karmaisevia. He ovat saaneet kuulla olevansa ei-toivottuja tekemään rakastamaansa työtä. He ovat saaneet kuulla seksuaalisia vihjailuja. Heitä on väistelty kuin ruttotautista. He ovat saaneet ulostetta kirjeessä. En tiedä, kuinka itse olisin reagoinut, jos olisin joutunut kokemaan samaa kuin monet virkasisaret ovat joutuneet kokemaan. Arvottomuuden tunne olisi varmasti ollut musertava. Kyyneleet olisivat tulleet, viimeistään yön pitkien tuntien aikana.
Monet kantavat rankkoja muistoja urhoollisesti. Miten päästä eteenpäin niiden kanssa? Saarnaajan kirjan sanoin: ”Kaikella on aikansa. Aika olla vaiti ja aika puhua.” Nyt on puhumisen aika.
Näkee ettei Halttunen ymmärä näyttelijäntyöstä mitään. Niin ammattitaidotonta näytelijää,joka ei suoriudu vähintään tyydyttävästi tehtävistään ihan normaalin henkilöohjauksen parissa, ei projetikohtaisiin tehtäviin yksinkertaisesti ammattitaitoinen ohjaaja kiinnitä. Nuo kyseessäolevat naisnäyttelijät ovat olleet aivan hyviä muidenkin ohjaajien projekteissa ja jos he olisivat leimautuneet ammattitaidottomiksi ei näin pieneässä maassa se olisi jäänyt Louhimieheltä kuulematta. Hän on tosiasiasa kiinnittänyt eräät parhaista joista on kepulikonstein yrittänyt repiä vielä parempaa. Kyse on siis ollut Louhimiehen yliampuvasta kunnianhimosta.
Tapahtumat joihin näyttelijät viittaavat ovat tapahtuneet heidän ja Akun nuoruudessa. Kukaan ei ole valmis syntyessään. Viittaan vain Hannu-Pekka Björkmanin lausuntoon asiaan liittyen.
Eiköhän tämä keskustelu ole tässä.
Ai että yrität saada viimeisen sanan alueella, jota et selvästikään hallitse. Nuo naiset ovat olleet niin hyviä, että Aku on itse valinnut heidät prokkiksiinsa,heillä on ollut edeltäviä näyttöjä ja ko henkistä väkivaltaa on tapahtunut myös myöhemmin. Ei vain kapalo-iässä. Jos hän on valinnut niin ammattitaidottoman ettei normali ohjaus ole riittänyt on hän itse ollut ammattitaidoton valitsija. Omaa mokaa ei ole oikein korjata millä keinolla hyvänsä. No näi.nhän ei ole tapahtunut. Akulla on ollut käytössää aivan hyviä tekijöitä.
Nuorella näyttelijällä ja nuorella ohjaajalla on perusammattiaito jos näyttelemäänj ovat f ilmiin päässeet,sama koske tietysti ohjaajakin.
Mieleeni tuli kohtaus Seitsemästä veljeksestä. Ohjaus Jouko Turkka. Kiinnostaisi se millä metodilla hän sai ”veljekset” huohottamaan ja kuolaamaan, kun näkivät Venlan siellä kaivolla. Eikö ihmisen tunnetilojen muokkaaminen ollut yleistä eikä ilmeisesti kovin paheksuttua. Useasti tapahtuu niin, että joku otetaan tikun nokkaan ja hänen pitäisi vastata sadan sukupolven synneistä. Siksi intohimo syyttelyyn ja lyttäämiseen on niin suuri.
Olen ollut itse Turkan psykologisesti tökerössä henkilö-ohjauksessa ja minulta meni itsetunto yli 10 vuodeksi. Kukaan ei uskaltanut tuolloin nousta Turkka avastaan. Myöhemmin on uskallettu, lue vaikapa Lilli Suomalaisenja Eppu Salmisen muistelot Turkasta.
Kyllä kai näyttelijän ammatin houkuttelevuus on ollut melko suurta, kun opiskelijat ja ohjattavat ovat suostuneet alistumaan. Toisaalta ihmisen itsetunto voidaan kai murskata niin perusteellisesti, että ihminen kokee suurena armon osoituksena, että saa olla kohteena eikä hylätä pois.
Älä Lahtine höpötä sinäkään asiassa josta et tiedä mitän. Kukaan ei suostu etukäteen moiseen alistamiseen. Se tule yllätyksenä työtnilanteessa, jota ei voi enää tai ei uskalleta keskeyttää.
Ja armo-käsite on tässä ihan väärässä seurassa. Uskovilla toki voi moista masokismia ehkä esiintyä.
Minä en ottanut Turkan loukauksia vastaan armona vaan annoin julkisestikin sanan sanasta ja sain tältä nerolta sitten potkut.
Et sinäkään Heinola tiedä mitä minä tiedän tai olen tietämättä. On nimittäin kokemusta ihan toiselta alalta.
Minulla on ollut kysymys – ei siitä toisesta alasta – vaan teatteri-alasta,johon otit kantaa puhuen roskaa näyttelijästä. Ja yllähän myösnsin että uskonnolinen masokismi voi armollisesti alistua armottomuuteen.
No, se oli kyllä työhön liittyvää, mutta olkoon. Toisaalta taisi olla aika, jolloin näytteijäksi ei ollut muuta tietä varsinaisesti. Turhaan tässä jupistaan. Turkka oli Turkka ja hän koulutti jonkin määrän ihmisiä. Jos homma on ollut sellaista aiemminkin, niin pitää armahtaa Akua, joka jatkoi esikuvien menetelmiä.
”Toisaalta taisi olla aika, jolloin näytteijäksi ei ollut muuta tietä varsinaisesti.”
Sellaista aika ei ole ollut, aina on ollut mahdolisuus saada ammatti ja kehittyä ja toimia siinä fiksujen ihmisten toimesta ja johdolla. Ku.ipäät johdossa ovat ikävä rinnakkaisilmiö.