Tämä elämä on ainutlaatuinen ja ainutkertainen ja ‘asiantuntijan’ neuvo on, että siitä on otettava kaikki irti. Tämän neuvon luin tämän päivän Ilta Sanomista, artikkelista, joka on kirjoitettu useita koteja (4) ja pari mökkiä omistavasta pariskunnasta. Heidän elämänsä on esitetty esimerkiksi optimaalisesta kokemisesta. Siinä on todella onnistuttu ja artikkeli on mieluista luettavaa.
Joh. 3:
5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Ihmisen olemisen tarkoitus on Raamatussa monin tavoin kerrottu, suorasanaisesti ja esikuvin. Paavali tämän tiivistää hyvin, kun häntä pyydettiin kertomaan mistä on kysymys, vt. Apt. 17:
27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
Jotkut otti vastaan Paavalin julistuksen, mutta yleensä hänelle naurettiin, eikä toista tilaisuutta Areiopagille tullut.
“Minun onneni on olla Jumalaa lähellä”, kirjoittaa Daavid, Ps. 73. Sitä ennen hän kertoi kuinka hänestä oli asiat näyttänyt, vt. “13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:”
Kaikki ratkeaa selvenee, vt. “17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.”
Siis se mikä koskee ajallisia onnen välineitä, ei ole kestävää, iankaikkista, vaan se mikä ei silmiin näy. Siihen neuvotaan kiinnittämään mielemme.
Jeesus neuvoi omiaan rukoilemaan, “äläkä saata meitä kiusaukseen”. Siis rukoilla etuajassa, koska ihmisellä on vapaus katsella katoavia tavoitteita ja sitten korvata niillä onni, mikä muodotuu vain lähellä Jumalaa.
Ei Jumala hylkää omiaan kiusauksiin, vaan antaa vapauden olla Häntä lähellä tai loitota, eli sallii “nauttia” kiusauksista.
Davidin sydän ja kädet eivät taitaneet olla aivan puhtaita.
Sellaisiahan mekin olimme ennen.
Kyllä Daavidin tilat on Raamatussa meille varottavia esimerkkejä, mutta myös todistus, siitä, että joka syntinsä hylkää sille tapahtuu laupeus. Vt. Jaak- 5:
14 Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
17 Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
18 Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
19 Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
20 niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.
Tässä on Jaakobinkirjeessä neuvottu ”Daavidin reitti”, lankeemuksesta ja erehdyksistä.
Aika loppuu! Se on totta ja se on ihmisen kohdalla harvemmin yli 80 vuotta. Itse ole 75v. Jumalan hyvyys, Hänen armonsa on ollut kohdallani riittävä silloinkin, kun ahdistus, ulkoinen ja sisäinen on ollut läsnä. Ahdistuksen alla, näkymättömissä on ikäänkuin virrannut rauha.
Uskon, että olen kokenut kaiken mitä minun tasollani ja vähän ylempänäkin voidaan kokea, maistaa mitä ajallinen elämä voi antaa. Olen myös kokeillut, mitä ilo ilman Jumalaa on parhaimmillaan. Kokemukseni on yhtenevä Salomonin kanssa, vt. Saarn. 2:
24 Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä.
25 -”Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua?” –
26 Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa; ….
Vaikka Jumala on usein suostunut ilooni, niin silti se on kuin tuulen tavoittelua, sen rinnalla, mitä silmiin näkymättömät, ei käsin kosketeltavat, aistittavat tuoksut ja suussa maistumattomat jättävät varjoon aistinautinnot sen rinnalla, mitä Jeesus antaa, niinkuin on luvannut. Jopa koettelemukset Jeesuksen kanssa jättävät paremman tunnun aisteillemme. Tapahtuu niinkuin Daavidille Ps. 73:17a, ”kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin .. ”.
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Ihmiseksi syntyminen ei ole massatapahtuma. Se on ainutkertainen, ainutlaatuinen tapahtuma. Jokainen syntyy ihmiseksi, vedestä, vain kerran ja hänellä on yksi elämä ja kenenkään elämä ei ole korvattavissa. Eli taivaaseen ei mennä kansakuntina, eli ei pelastuta kansakuntina vaan yksi kerrallaan suostutaan pelastettavaksi tai hyljätään tämä jokaisen ihmisen ’optio’. Koska Jumala loi ihmiselle yhtä vapaan tahdon kuin Hänellä itsellään on.
Koska ihmisenä olemisen ja ihmiseksi syntymisen tarkoitus on löytää Jumala, jotta hänen ei tarvitsisi otta kaikkea irti elämästään, jonka ajan ihminen kyllä todellakin voi elää inhimillisesti optimaalisesti.
Se, että uskomaton ihminen ei tiedä, että kiireellä ei saavuta mitään todella tyydyttävää, pysyvää ja kestävää, ei ole ihme. Ihme, mielestäni on se, että se taho yhteiskunnassa, jonka tehtävä pelkästään on kertoa tulevaisuutemme todellisesta turvaamisesta, iankaikkisuudesta, ikäänkuin ohittaa, rauhoittaa kaikkia sisäisessä hädässä olevia, ”ei mitään hätää, kaste kantaa … ”. Toisaalta rehellisyyttä on se, että voimakas painotus sakramentaalisessa pelastusopissa on se, ettei voi olla varma iankaikkisuusosastaan, kuin vasta ”viimeisellä veräjällä”.
Kirkot laitoksina eivät kykene julistamaan Evankeliumia, tehkää parannus, koska suurin osa valtuutetuista julistajista eivät itse ole uskossa. Nekin, jotka ovat, keinottelevat eläkeikään asti, julkaisematta Koko Totuutta, mikä on, että:
Jumala ei liukene veteen, minkä sanotaan punertavan, vaan Jumala kysyy tahdotko, että minä sinut pelastan. Myönteinen vastaus antaa Jeesukselle luvan muuttaa ihmiseen sisäisesti.
Elämän ainutlaatuisuus huipentuu Jeesuksen lupaus-varoitukseen: ”sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Uskoontulon kokeminen avaa kaikki mahdollisuudet kaikkeen, kokea elämän ainutlaatuisuuden.
Uskoontulo on alku, matka ja loppu, mitä tähän aikaan tulee.
Tuo vapaa tahto on erioinen hypoteesi.
Kun lapsi istuu pöydässä ja Isä tarjoa leipää syötäväksi ja ojentaa sen lapsen eteen.
Lapsi istuu eikä halua syödä, mutta kun istuu aikansa, niin otta leivän ja syö, niin tapahtuuko siinä lapsen vai isän tahto?
Eikö kuitenkin niin, että jollei isä anna, niin leipääkään ei ole? Antaako isä kaikille?
Kun Leipä on annettu maailmaan, niin, kuka sen ottaa? Ihminenkö sen päättää vai Isä?
Eikö kuienkin ole niin, että Isä on päättänyt Lähetää Leipänsä maailmaan, jotta Hän pelastaisi, ne jotka uskovat.
Kun tiedämme, että usko ei ole ihmisestä, vaan Jumala synnyttää sen Saarnauttamansa Evankeliumin kautta, niin eikö primus motor ole Jumala eikä ihminen?
Ihmisen tahdon vapaus siis sijoittuu vain tämän elämän toimintoihin, mutta hän ei pääse sisälle Jumalan valtakuntaan omalla tahdollaan, vaan Jumalan toimesta, Hänen vetämänään. Jeesus sanoi: ”Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.” Joh.8:47
Jeesus todistaa toisaalla samaa, sillä kyselee, kuka voi uskoa, jollei uskoa anneta?
Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen, että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka hän on sanonut: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?” Joh.12:37-38
Tuo vapaan tahdon määritelmä pitää suhteuttaa, jotta sen käsittää oikein. Eli ei ole sama sanoa, kuin tehdä. Kuinka ihminen voi uskoa, jollei anneta? Kenelle Jumala sitten antaa?
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” Joh.1:12-13
Miehen tahdosta ei voi syntyä uudelleen. Tämä meidän täytyy ymmärtää.
Ismo,
Sanon tylpästi, mutta ei pahuus mielessäni:
Jokainen kohdistuksesi on epäraamatullinen.
Voisin laittaa sinulle perusteluni kohdittain, niinkuin olen muutaman kerran tehnyt aikaisemmin. Kuitenkaan mihinkään aikaisempaan et ole mitään osannut tai tahtonut sanoa. Mielestäni olisi ollut hyvin kohtuullista, että olisit ottanut kantaa. Olet vain jatkanut asiaa toisella jutulla, mikä ei ole tukenut mitään. On edustanut vain yleistä ’ihanuutta’.
Mielestäni edustat sakramentaalista oppia, eli pelastusoppia, mitä Raamatussa ei ole.
Eräänlainen ”huipentuma” puheenvuorossasi on viimeine rivi, ”Miehen tahdosta ei voi syntyä uudelleen.” Uskoisin, että tällainen väittämä ei ole väittämä, koska sellaiseen ei kukaan usko, ei jumalaton eikä uskova eikä uskonnollinenkaan!
Kuulin joskus opetusta, jonka mukaan ihmisiä on haastettava ottamaan pelastus vastaan. Muutoin he jäävät vain odottamaan, milloin se tulee heidän kohdalleen. Todellisuudessa kaikki on kuitenkin Jumalan hyvän johdatuksen ja armon varassa. Omaa ratkaisua voi pitää omana tekona, mutta se edellytti sitä ennen monia muita asioita ja kenties tapahtumia, joilla Jumala valmisti asiaa jo edeltä.
Pekka,
Jumalan vastaus maailmalle on koko maailman syntien sovitus, pelastus iankaikkisesta tuhosta. Se on ilmoitettu ja valmisteltu jo aikojen alussa.
Ihminen on Jumalan kuva, eli niinkuin Jumala, mitä tahtomiseen tulee.
On totta ja Raamatussa lukee useammissa yhteyksissä, että Jumala kutsuu ihmistä pelastukseen tavalla ja toisella. Mielestäni ei mikään asia ole niin selkeästi tuotu esille, kuin ihmisen täydellinen päätösvalta oman iankaikkisuusosansa suhteen. VT:n puolella aina toistetaan tahtomista, suostumista. Ensimmäinen esimerkki oli Adam ja Eeva. Jumala kielsi yhden puun hedelmät, eli vaikka teki käytännössä mahdolliseksi ”vain” tottelemisen, niin kaikista muista puista syöminenkin oli vapaaehtoista, niinkuin oli kielletystä puusta syöminen.
Jeesus kysyi , että tahdotko tulla terveeksi, tahdotko tulla minun tyköni jotta voin pelastaa. Sakramentalinen ’reitti’ ennenkaikkea nojaa lapsikasteeseen. Siihen turvautuminen ja siihen palaaminen on syy laistaa/korvata Isän veto. Isän veto Poikansa pelastettavaksi on toistuvaa Raamatun Evankeliumia, mutta kasteen armoa ei niissä yhteyksissä mainita. Eli ikään kuin ”ilmaa haistelemalla” ja olosuhteitten paineessa ei muodostu työkumppanuutta Jumalan kanssa, mikä kumppanuus alkaa aina ihmisen suostumuksella pelastettavaksi.
Mielestäni yksi kirkas esimerkki vapaaehtoisesta pelastautumisesta on Apt. 2:41, ”Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua”.(Biblia 1776). Olen useasti toistanut tuota vapaaehtoisuutta, mistä ’asmenos’ kr. painottaa ja mikä sana on kaikista katolisista ja 1776 Biblian jälkeisistä KR-laitoksista jätetty pois. Ei ole kysymys sanasta, vaan asiasta, mikä on vapaaehtoisuus.
En kuvaisi haasteen esittämisellä vaan parannuksen saarnaamisella, niinkuin Pietari antoi mallin Jerusalemissa ja mikä oli Jeesuksen ohje evankelioida.
Ihminen ei voi suostua, ellei Isä häntä vedä pelastukseen. Eli järki täytyy ”sumeta” ja korvata uskoontulolla. Sitten järki toimii uudestisyntyneen henkemme alaisuudessa.
Adverbi ασμενως esiintyy myös Apt 21:17: ”Kun saavuimme Jerusalemiin, veljet ottivat meidät iloiten vastaan.” Sovitatko tähänkin ajatuksen vapaaehtoisuudesta? Kantasana on ηδομαι, iloita.
En oikein tiedä, mikä asia Reijon sai vastaamaan. Ainut oli tuo sana ”haastaa”, jota käytin siinä merkityksessä että meillä on vastuu siitä otammeko pelastuksen vastaan, yksin sen tähden , että Vapahtajamme on kaiken sovittanut. Uskon tietenkin, että meillä on jokaisella siitä omakohtainen vastuu. Silti näen että tätä vastuunottoa on valmisteltu ylhäällä, usein jonkun aikaa. Kasteen armoon vetoamien ei mielestäni ole puhetta, joka johtaisi omakohtaiseen uskoon ja Jumalan lapseksi. Jollei selitetä samalla kaikkea mitä siihen liittyy. Jotkut papit vai lipsuvat tässä ja yrittävät päästä helpolla, silloin kun joku synninhädässään tulee apua hakemaan. Vetoamalla pelkästään kasteen armoon on puoskarointia, johon kristittyjä ei ole kutsuttu.
Meidät on kutsuttu julistamaan evankeliumia Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa, joka kasteessa luetaan myös syntyvän lapsen ylle. Pelkästään omaan kasteeseensa uskominen ei ketään pelasta. Kaste ei muuta lapsen sydäntä sellaiseksi, ettei lapsi kasvaessaan tarvitsisi Jeesuksen sovitustyötä syntiensä lunnaiksi jatkuvasti. Silti en ole tässä innokas keskustelemaan kasteesta ja sen merkityksestä. Kukin pitäköön uskonsa ja olkoon siinä luja.
Pekka-Veli,
Kommenttini sinulle etenee sinun kommenttisi järjestyksessä:
Haaste oli kommenttini lopussa ja sen keskitys on, ettei se ollut määritelmä, mikä on keskeinen Raamatussa muidenkaan sanojen kautta. Hän, keneltä olet kuullut asian, saattaisi olla (voit korjata) Muroman kaltaista julistusta, eli “haastaa” ottamaan vastaan kasteen lahjat, kuten uudestisyntymä, pelastus. Samalla tavalla sinäkin sen asian esität. Mitä Muromaan tulee, niin olen kuullut hänen puhettaan, jossa hän suorastaan jylisee lapsikastetta vastaan, ….. mutta ….. koska sen on saanut, niin sen pinnalla “kelluu pelastus”. Sitten tuleekin ikuisuuteen asti kestävä ongelma Luther-Muroma ja uskovien evlut pappien oppineisuuden tuloksena, eli; ei enää julistetakkaan “tehkää parannus” vaan ottakaa lapsikasteen lahjat vastaan.
Parannuksen saarna on julistuksen, Evankeliumin ydin:
Matt. 3:1,2, Johannes Kastaja julisti, “Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa
2 ja sanoi: ”Tehkää parannus,”
Matt. 4:17, Jeesus julisti , “ …. Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ”Tehkää parannus …”
Apt. 2:38, Pietari julisti, “Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus …”
Tämä on mielestäni selkeä malli, ohjaus herättää luopiot, muotojumaliset ja täysin jumalattomat tuhoon vievältä tieltä, vt. “estäkää ne, jotka surmapaikalle hoippuvat”.
Kaikkien näiden esimerkkieni jäkeen on maininta vesikasteesta, jonka julistuksen vastaanottanut mielellään, ilolla, vapaaehtoisesti haluaa ottaa vastaan. Näin on ollut kaikkien niiden ystävieni kohdalla, jotka ovat uskoon tulleet. Joukossa on monta evlut ja katolista pappia Suomessa ja muualla, missä olen asunut.
Tunsin todella vastuuni, ilolla, ottaa vastaan valmis pelastus. Se ei ollut vain minulle tarkoitettu, vaan koko maailmalle, mutta tuntui silloin kun otin vastaan tarjotun pelastuksen, että olin ikäänkuin ‘viimeinen’, joka sen älysi. Lahja on Jumalalta ja sitä tarjotaan kaikille, jotka Isän vedon, parannuksen saarnan kuulevat, tavalla tai toisella.
Jos keskustelemme Jumalan lahjavanhurkautuksesta, niin se on Jumalan työ, joka meissä tapahtuu, mutta ei tietämättämme. Tietoinen uskoontulo on ainoa Raamatun oppi, koska vapaasti Jumalan edessä nöyrtyminen edustaa uskoontulleen työtoveruuden alkamista, mikä sekin on Jumalan työ uskovassa.
Olet oikeassa, sinä että kasteesta keskustelu ei sovellu ennen uskoontuloa. Siksi mm. valdolaiset, jotka siunaavat seurakunnan edessä lapsensa myös kastavat heitä ja mainitsevat, että tämä kaste ei ole uskoontulo, uudestisyntyminen. Tätä pyysivät Brasilia evlut kirkon jäsenet RS-alueelta 80-luvulla, Evlut kirkon päämajalta, että vaikka kastettaisiin, niin ei kerrota sen pelastavan. Ei mennyt läpi.
Tuo mitä Martti toi esiin on oikeastaan juuri se mitä minäkin tarkoitan.
Jos ihminen on janoinen ja pakahtumaisillaan, niin ei häneltä tarvitse kysyä haluatko juoda? Janoinen juo. Asia on siten myös Raamatussa, Jumala tarjoaa vettä kuihtuneelle ja erämaa alkaa kukoistamaan. Luottamus Jumalan tekoihin syntyy Kristuksen Evankeliumin kautta, jos on syntyäkseen, ei ihmisen ratkaisut tuo siihen mitään lisää, eikä poista siitä mitään. Jumala on se, joka vaikuttaa kaiken tahtonsa mukaan, ei ihminen.
Kun lapsi kastetaan Kristukseen ja hänelle opetetaan Jumalan tie Kristuksessa, niin mitä vielä puuttuu uudesta syntymästä? Lihaan synnytään miehen ja naisen kautta, mutta ylhäältä synnytään Pyhän Hengen ja kasteen kautta. Ei lapselta kysytä, haluatko syntyä, vaan sen päätöksen tekee joku muu. Syntymä on hyvä kuvaus juuri sen tähden, että syntyvällä ei ole osaa ja arpaa omaan syntymäänsä, vaan kaiken alkaja on meidän ulkopuolella. Siementä kylvetään ja hedelmää syntyy, sen mukaan kun on kylvetty. Näinhän Paavalikin opettaa.
Pidät ihmistä Jumalan kaltaisena, koska Jumala on vapaa ja antoi ihmiselle myös vapaan tahdon. Näin oli siis Luomisessa se myönnetään. On kuitenkin kovin erikoista, ettemme kuitenkaan enää tee sitä hyvää mitä tahdomme, tai sitten ihminen tekee pahaa vapaasta tahdostaan. Katso maailmaa ja ihmettele tätä meidän vapaata tahtoa? Miksei meillä ole Paratiisia täällä, sillä kaikkihan sitä tahtovat, en tunne yhtään, joka ei haluaisi elää ilman sotaa ja riitaa, ilman kateutta ja eripuraa.
Ymmärrän kyllä, että voin kääntyä oikealle tai vasemmalle, mutta miten voisin lunastaa itseni pois synnistä ja vääryydestä? Vapaalla tahdolla? Mihin Kristusta sitten tarvitaan? Vapaa tahto on utopiaa ja saatanan valhe, jonka ihminen uskoi kun lankesi.
Ihmisen asettaminen Jumalan kuvaksi lankeemuksen jälkeen on erityinen harha, jonka Raamattu kumoaa itse, kun lainaan sen omaa ilmoitusta.
1 Tämä on Aadamin sukuluettelo. Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi. 2 Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin. 3 Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet. 1.Moos.5:1-3 Tuossa nimeomaan korostetaan, että Adamin jälkeläiset eivät ole enää Jumalan kuvan kaltaisia, vaan Adamin kuvan kaltaisia.
Kirkon teologia ei ole harhassa, kun sanoo, ettei ihminen synny synnittömän tilaan, vaan kuoleman alle ja on kuolemalla kuoleva. Ihminen on synnin orja tahtomattaan, mutta kuitenkin omasta syystään, sillä ihminen on synnissä syntynyt. Tämä koskee siis koko ihmis-sukua, joka ainutta. Kristus oli Jumala jolla ei ollut syntiä, koska oli saanut alkunsa Jumalasta, eikä miehestä. Jumala Jumalasta.
Ilman syntiä ei ole kuolemaa, sen tähden kuolema ei voinut pitää Kristusta. Meidän laita on toisin, koska olemme syntisiä, vaikkakin lunastettuja ja sovitettuja. Varmassa toivossa me olemme pelastetut Kristuksen tähden.
Kaikella kunnioituksella yritän vain selventää sitä kantaa mikä Kirkolla on alusta asti ollut ihmisen ja Jumalan suhteen. Monilla vapailla suunnilla oppi vapaasta tahdosta on julistuksessa tärkeällä sijalla, mutta Kirkolle tuo opetus on vierasta, eikä perustu Raamattuun. Kuolleelle on turha sanoa, nouse ylös, jollei sanojalla ole voimaa herättää kuolleita.
Kristuksessa on tuo Voima, ei ihmisessä.
Malinen, ”ihmisen syntymä ei ole vapaaehtoista.” Näin on. Elämästä puhutaan kuitenkin lahjana. Iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa on vielä monin verroin suurempi lahja. Tämän lahjan Jumala lahjoittaa armosta ja rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan.
Mikä on ihmisen osuus pelastuksesta, mikä Jumalan? Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle mahdollista. Ihminen ei kykene muuhun kuin avuksi huutamaan Herraa Jeesusta. Toiset eivät apua pyydä, vaan herjaavat, jotkut ovat hiljaa.
Ismo,
Mainitsin, että kommenttisi jokainen kohta on epäraamatullinen ja siitä voit jatkaa. Kirjoittamasi on villiä, kuin ohjaamattoman leijan lennätys. Koska et ole siihen vielä herännyt, niin toistan sen taas.
Mielestäni (K)kirkon kanta on minulle täysin selvä. Mitään muuta ei ole syytä selvittää, ellei Raamattu ole Totuus, jonka päällä kaikki on. Kirkon kanta ei ole Alkuseurakunnan opetusta. Sen voi tarkistaa kuka tahansa.
Kari Paukkunen myös kertoo ikäänkuin joku täällä julistaisi pelastusta ihmisen teoksi. Tarkoitan siis, että kohdistatte tuon törkeyden minuun. Pyydän lopettamaan!
Reijo Mänttäri, syytät minua, että olisin kohdistanut törkeyttä päällesi. Sitä en ole todellakaan halunnut. Annatko minun kuitenkin vielä perustella edellä kirjoittamaani? Haluan lisäksi vielä seuraavassa kappaleessa lainata sinua täsmentääkseni perustelua.
Mänttäri, ”Kaikkien näiden esimerkkieni jälkeen on maininta vesikasteesta, jonka julistuksen vastaanottanut mielellään, ilolla, vapaaehtoisesti haluaa ottaa vastaan. Näin on ollut kaikkien niiden ystävieni kohdalla, jotka ovat uskoon tulleet. Joukossa on monta evlut ja katolista pappia Suomessa ja muualla, missä olen asunut.”
Reijo, hyväksyt vain ne luterilaiset uskoviksi, jotka ovat käyneet uudella kasteella lapsikasteen jälkeen (joukossa myös luterilaisia pappeja?)? Luterilainen oppi kasteesta on mielestäsi herjausta ja törkeyttä helluntailaisen oppisi rinnalla?
Minulla on kokemuksia monista helluntailaisista, babtisteista, vapaakirkollisista ja metodisteista, joiden kanssa olen voinut kokea kristittyjen yhteyttä. Minua eivät ole moittineet törkeyksien puhujaksi, vaikka uskon myös, että lapsikasteessa on Jumalan voima, kun se on suoritettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kastetta pitäisi seurata myös opetus.
Sen, minkä edellä tässä ketjussa kirjoitin, ei ollut tarkoitettu kritiikiksi sinulle Reijo. Tarkoitin kirjoittamani olevan totta yleisellä tasolla: ”Ihminen ei kykene muuhun kuin avuksi huutamaan Herraa Jeesusta. ”Toiset eivät apua pyydä, vaan herjaavat, jotkut ovat hiljaa.” Eikö näin ole tässä maailmassa?
Olet myös itse todistanut pelastuksen olevan Jumalan teko. Tästä olemme yhtä mieltä. On olemassa myös luterilaisia kristittyjä, jotka harhautuvat luottamaan omaan uskoon tulemisen kokemukseen tai ns. ratkaisuun enemmän kuin Kristuksen työhön Golgatalla. Näin tunnustan itsellenikin käyneen ”alkutaipaleella”. Myöhemmin olen saanut ymmärtää (Raamatusta), että mikään oma tekoni ei kestä viimeisellä tuomiolla. ”Jeesus Kristus on minun uskoni alkaja ja täyttäjä” Muuta toivoa ei minulla ole. En osaa mitenkään kuvitella, että minun pitäisi vielä mennä uudelleen kasteelle, jotta se lisäisi jotain uskooni tai Kristuksen täytettyyn työhön.
Uskoon tullut pitää kastaa, jos häntä ei ole ennen kastettu. Luterilaisessa kirkossa kastetaan nykyään mm. islamin uskosta kääntyneitä aikuisia sekä muita uskoon tulleita (aikaisemmin kastamattomia) veljiä ja sisaria.
Olemme siis eri mieltä helluntailaisesta uskovien kasteesta.
Kari P.
Kun puhut minun “suullani”, niin käytä vain minun sanojani. Eli, en ole sanonut, enkä vihjannut, että hyväksyisin vain uskovina kastetut luterilaiset uskoviksi. Uskoontullaan vain kerran, oli lapsikastettu tai ei. Kaste ei ole teko Jumalan puolelta vaan Jeesuksen käsky niille, jotka Hänen käskynsä haluavat toteuttaa, koska ”siitä teidät tunnetaan”. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten kaikki helluntalais-evankeliset Suomessa, Italiassa, Etelä-Amerikassa olivat lapsena kastettuja.
Luterilainen kaste voi olla herjausta, mutten ole sitä sanonut. Se ei ole mitään, eikä tarvis korostaa sitäkään. Minun kokemukseni luterilaisista uskovista on hyvä, koska heillä eikä minulla ole halua puhua sakramenteista. Kaikki uskonnollisuudet, eli ihmiset ovat minunkin ystäviä, “eläkää sovussa, jos se teistä riippuu”. Moni uudestisyntynyt luterilainen tuntee tarvetta kertoa kompensoivia elementtejä, tuntemuksia, välähdyksiä, rauhaa ja jopa kielillä puhumista. Näin katolisuudessakin, jonka tunnen läpikotaisin. Kaikki mooses-ihmeet johonkin rajaan asti esiintyy ‘egyptiläistenkin’ toimesta, siksi ennustetaan,“eksyttäen valitutkin”.
Sinunkin kohdalla, mielestäsi, oman tunnustuksesi mukaan, on niin paljon korvaavaa hengellistä tullut koettua, että “helluntalaisten kaste” ei ole tarpeen. Uskon minäkin, että kastamattomuus sinulle riittää, ellei uskosi edellytä evlut, sakramentaalista kastetta.
Viite, “Uskoon tullut pitää kastaa, jos häntä ei ole ennen kastettu.” Luterilaisuus tekee mitä sen itseymmärrys edellyttää. Olen ollut toteamassa kuinka suurta kiemurtelua ja sanojen muuttamista ja laistamista on esiintynyt, kun esim. islamilainen Suomessa kastetaan.
Summa summarum; ei ole rakentavaa kertoa monista asioista, jotka yhdistävät, jos tärkein Yksi Ainoa on kasteen sakramentti. Tuhlaat ihanat sanasi, ikäänkuin hömpötät.
Mänttäri, ”Kun ihminen on suostunut pelastettavaksi alkaa matka Jeesus-tiellä ja sen ensimmäinen etapppi on vesikaste, jolle Raamatun mallissa on aina ollut todistajia. Vesikasteen ottaminen on ensimmäinen, yleensä tai pitäisi olla, ihmisen itsensä todistus, suostumus ilmoitus, ketä hän on alkanut seuraamaan.”
Mänttäri, ”Kaste ei ole teko Jumalan puolelta vaan Jeesuksen käsky niille, jotka Hänen käskynsä haluavat toteuttaa, koska “siitä teidät tunnetaan”.
Reijo, edellä olevat lainaukset sinulta osoittavat perusteellisen eron luterilaisen ja helluntailaisen kasteen välillä. Luterilaisen, Raamatullisen opin mukaan kaste ja ehtoollinen ovat Kristuksen asettamia. Se, minkä Jumala sanoo pyhäksi on pyhää. Kasteesta ja ehtoollisesta on Raamatussa Herramme ja Vapahtajamme käsky. Luterilaiset uskovat siksi, että kaste on Jumalan teko.
Helluntailaiset opettavat, että Raamatullinen kaste on ihmisen kuuliaisuuden teko hengellisen heräämisen, uudestisyntymisen jälkeen, ihmisen itsensä todistus, suostumus ilmoitus, ketä hän on alkanut seuraamaan eli Jeesuksen käskyn tottelemista.
Luterilaiset opettavat, että kaste tai ehtoollinen eivät hyödytä ihmistä ilman uskoa. Näin ajattelen olevan myös helluntailaisen aikuiskasteen kohdalla. ”Joka ei usko, se ei voi olla otollinen”.
Reijo, kun olet tavannut kristittyjä kymmenien vuosien aikana, olet ehkä tavannut myös ihmisiä, joita on kastettu oman todistuksensa merkiksi useampia kertoja kuin kaksi, mutta usko ei ole siitä vahvistunut? Tätä en todellakaan tarkoita tapahtuvan siinä helluntailaisuudessa, jota sinä edustat. En ole täällä törkeyksiä kirjoittamassa.
Käymme keskustelua sinun Raamatullisesta opista ja minun Raamatullisesta opista. Kumpikaan ei ole valmis luopumaan omastaan. Minun kommenttini on sinun mielestäsi hömpötystä.
Kari P.,
Kommenttisi 05.01.2021 16:50
“Perusteellinen ero” on todella olemassa sakramentaalisen kasteen ja Raamatun, Jeesuksen asettaman uskovien kasteen välillä. Sitä eivät niinkutsutut helluntalaiset ole omineet, vaikka noudattavatkin Jeesuksen käskyä, kastavat uskoontulleet mm. merkiksi siitä ketä ollaan lähdetty seuraamaan. Näin päästiin muodostamaan ensimmäinen paikallisseurakunta, jota muodostautumista kreikaksi kutsutaan ekklesia-sanalla, mikä merkitsee olemassa olevasta joukosta, maailmasta, uloskutsuttua, erottautuvaa, ihmisryhmää. Tämän opin ja mallin voi lukea jo Apt. 2:47 ja siitä eteenpäin sama raamatullinen linja alkoi ja jatkui, eli Alkuseurakunta, eli Ekklesia.
“Kasteesta ja ehtoollisesta on Raamatussa Herramme ja Vapahtajamme käsky. Luterilaiset uskovat siksi, että kaste on Jumalan teko.” Jos jättäisit viimeisen virkkeen pois, niin ensimmäisestä on kaikki evankeliset (helluntalaisetkin) samaa mieltä. Elikkä, ‘siksi’-perusteella ei ole Raamatun pohjaa.
Kirjoitat: “Se, minkä Jumala sanoo pyhäksi on pyhää.” Olet perehtynyt paremmin Evlut /RKK-oppiin ja siksi kirkkojen itseymmärrys, tunnustuskirjat tuntuvat Raamattuun kirjoitetulta. Jumala ei ole sanonut kaikkea pyhäksi, kuten uskovaksi kastetta eli lapsikastetta eikä edes uskovien vesikastetta. Sakramentalinen ”pyhä kaste”, yhdistää ekumenisen liikkeen.
Pidä mielessäsi, että olen perillä mitä nk. helluntaiseurakunnissa, ympäri maailman, opetetaan. Käytät hieman epäselvää ketjuuntumaa ja taas sanoitat helluntalaisuuden/minun sanomaksi, ketjun asioita, joihin livautat harhauttavaa painotusta kuten “..suostumus ilmoitus”. Mistä suostumus-sana putkahti? Edelleenkin, kun ‘puhut’ minun suullani, niin älä väännä ‘alkuperäistä’. On totta, että uudestisyntyminen on tapahtunut ihmisen, ao., suostumuksella, mutta on vain ja ainoastaa Jumalan teko.
Kehoittaisin sinua olla olematta ‘melkein helluntalainen’, mitä uskovaisuuden kokemuksiin ja tasoihin tulee. Voit olla aivan niinkuin useimmat minun tuntemani evlut uskovat, eli jätä sakramentit pois kanssakäymisissäsi ja koettele Hengen yhteytesi, eli onko se Kristus-kalliolla vai ‘syvällisessä’ jumaluusoppien (teologian) suossa?
Ei sinun tarvi mistään luopua, ellei uskosi perustu sakramentaaliseen pelastusoppiin, mikä yhdistää ekumenisesti, tämän maailman kanssa.
Reijo Mänttäri, ”livautat harhauttavaa painotusta kuten “..suostumus ilmoitus”. Mistä suostumus-sana putkahti?”
Esitit kysymyksen. ”Suostumus ilmoitus” putkahti sinun kommentistasi Ismolle 04.01.2021 12:31. Se on sinun kirjoittamasi sanasta sanaan, koko kappale, kuten olen sinua lainannut kommenttini alussa. En ollut tähän ennen törmännyt, joten kopioin sen sinulta, etten väärin kirjoittaisi. Moitit minun laittavan sanoja sinun suuhusi, mutta tässä kohdassa on kuitenkin kysymyksessä sinun oma sanasi. Lue tarkasti mitä olet kirjoittanut Ismolle ja syytä vasta sitten minua harhauttamisesta.
Reijo, ”Kehoittaisin sinua olla olematta ‘melkein helluntalainen’, mitä uskovaisuuden kokemuksiin ja tasoihin tulee.”
Ole huoletta Reijo. Minun ei tarvitse olla melkein helluntailainen eikä melkein lestadiolainen eikä mitään muutakaan. Kaste- ja lähetyskäsky näyttäytyy sinulle ja minulle eri tavalla. Minulle riittävät Jumalan sanan lupaukset sekä VT:ssa että UT:ssa syntien sovituksesta Jeesuksen Kristuksen kalliin sovintoveren tähden. Kokemuksia tulee ja menee, ne eivät pelasta, Kristus-kallio kestää.
Sen kuitenkin totean, että et pidä lapsena saatua kastettani yhtään minään. Se on tehty vedellä valellen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen eli Jumalan sanalla Kristuksen käskyn mukaan. Kastettani ei kukaan voi minulta riistää.
Muuten kiitän sinua tästä viimeisestä, ihan asiallisesta vastauksesta kommentti-ketjussa.
Kari P.
Olen pahoillani, etten huomioinnut sanoja omikseni. Pyrin parempaan, Jeesuksen avulla!
”Sen kuitenkin totean, että et pidä lapsena saatua kastettani yhtään minään. Se on tehty vedellä valellen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen eli Jumalan sanalla Kristuksen käskyn mukaan. Kastettani ei kukaan voi minulta riistää.”
Ei minun tarvi sanoa, enkä sitä sanokkaan ”yhtään miksikään” muuta kuin silloin, kun sen sanotaan vaikuttavan autuutuksen, vanhurskautuksen tai säilyttävän lapsen perisynnin seuraamuksilta suojassa, kunnes tulee ymmärtävään ikään. Tästä juuri kirjoitin Ristin Voittoon, mikä julkaistaan huomenna.
Kuitenkin kun ikäänkuin lähestyt minua sen saman pelastavan Armon alla, vaikka se onkin kasteen armo, niin haluan kertoa mitä Raamattu asiasta sanoo. Evlut RKK-tunnustuskirjat johdattaa toisenlaiseen armon kokemiseen. Siitä sitten sanoudutaan irti kymmenillä eri tavoilla/kaavoilla, mutta kuitenkin aina loppulauselmalla, että lapsi on kastettava. Ei selkeä lapsikaste opetus ole ongelma Seurakunnalle, koska sellaista ei ole ja koska sitä julistetaan Seurakunnan ulkopuolella. Saat todella pitää lapsikasteesi ja yleensä uskovaksi kasteoppisi, mutta jos sen sanot olevan Raamatun opetusta niin uskon, että siihen on reagoitava.
Olen todella sitä mieltä, että mm. nk. helluntalaiset julistavat vain Alkuperäistä opetusta, vaikka toteutus on puutteellista, enemmän ja vähemmän kuin niillä, joita Jeesus moitti Ilmestyskirjassa.
Kiitos vastauksesta. Hyvää loppiaista! Meille on syntynyt Kristus, Herra, kuningasten kuningas!
Reijo, ei kukaan ole kirjoittanut sinua vastaan, anteeksi, jo olet saanut sen käsityksen. Ei ole tarkoitus epäillä sinun vakaumustasi, vaan olemme vain kirjoittaneet Kirkon opetuksen puolesta. Siitä onko se oikein tai väärin, meillä saa olla erillaiset mielipiteet, eikö näin? Yhteisymmärrykseen pääseminen lienee vaikeaa, mutta nostan vielä yhden Raamatun kohdan esiin, jota olet itse lainannut monesti. Ymmärrämme sen ilmeisesti erilailla ja se sallittakoon.
”Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.
30 Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen,
31 niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta.
32 Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.
33 Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette.
34 Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,
35 kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’
36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.”
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu. Ap.teot 2:29-39
Olemme varmasti samaa mieltä siitä, että ihminen saa tuossa piston sydämmeensä Jumalan Sanan kautta, joka on vuodatettu maailmaan Jeesuksen lupauksen mukaan, kuten tuossa sanotaan. Eli kuultu Evankeliumi kääntää ihmisen (tekee parannuksen) ja saa aikaan hädän ja pistoksen näiden miesten keskuudessa. Sana siis herättää heidän omantuntonsa ja ilman Sanaa, heidän mielensä ei olisi kääntynyt. (parannus)
Olemme varmasti myös samaa mieltä, että Jumalan lahja saadaan kasteen ja uskon kautta, tai jos toisinpäin niin yhtä hyvä. Uskoa ja kastetta ei voi kuitenkaan erottaa toisistaan, jos pysytään sanassa, koska Jumalan Lahja annetaan vain sen kautta kaikille, jotka Jumala kutsuu, näinhän tuossa myös sanotaan.
Kaikessa kirjoittamassani olen tähdentänyt juuri sitä, että Jumalan lahja on kaikille, jotka Jumala kutsuu Sanansa kautta. Tiedämme, että kaikki eivät usko, vaikka heille on julistettu Evankeliumia, eivätkä kaikki usko vaikka heidät on kastettu.
Mutta kun joku uskoo ja on kastettu, niin järjestyksellä ei ole väliä. Tämä on tärkeää! Tämän vain haluaisin saada sanottua. Minulla ei ole mitään aikuisena kastettuja vastaan, he ovat minulle Kristittyjä kaikki, ja ainoa toivomukseni onkin, että myös meidät, jotka olemme lapsena (vauvoina) kastetuja, voisimme olla myös niiden mielissä Kristittyjä, jotka halveksivat Kirkon opetusta ja siten myös niitä, jotka ovat saaneet kasteessaan saman Pyhän Hengen Lahjan, kuin ne, jotka ovat vasta aikuisena uskoneet Evankeliumin ja sitten menneet kasteelle.
Mielestäni Jumala ei tunne meidän ihmisten tekemiä rajoja, vaan Hän antaa kenelle tahtoo ja tämän hyväksyminen voisi avartaa meidän kaikkien ihmisten sydämmet, sillä Jumala on rikas antaja ja jakaa hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka uskovat Häneen.
Tosiasia kuitenkin on ettei kukaan voi uskoa ja luottaa Jumalaan Jeesuksen kautta, ellei hänellä ole Pyhää Henkeä. Pyhä Henki asuu siis myös niissä, jotka ovat vauvoina kastettuja.
Ismo,
Mainitsin, että olen ainakin pari kertaa käynyt kommenttisi kohta kohdalta läpi. Et ole asialle korviasi lopsauttanut, anteeksi. Jatkat vain samaa rataa, sekavuudessa, ystävällisyydessä ja täysin piittaamattomasti, mitä Raamatun kohtaan, Jeesuksen sanaan tulee, joihin vetoan. Kerrot omia juttujasi. Olen myös toivonut, ettet tällaista jatkaisi, kun minulle kommentoit.
Jonkinverran ’kavalaa’ tuo maininta Apostolien tekojen jakeista. Totta kait olen siitä maininnut ja yleensä kaikki uskovat sitten kun se tapahtui. Kuitenkin siitä sellainen huomio, että väität minun lainanneen tuohon 39. jakeeseen asti. Aivan yhtä puuta on sen jälkeinen, etenkin jakeet 40 ja 41, jossa painotetaan vapaaehtoisuutta, mikä ilmenee ilona noudattaa kuultua.
Jumala kutsuu, vetää pelastukseen tavalla ja toisella (Raamatussa). Pietari julisti samoilla lyhyillä määreillä Asian ydintä niinkuin Jeesus ja Johannes. Kaikki alkaa Isän vedosta Poikansa pelastettavaksi. Tähän ei kirkkolaitosten, sakramentaalinen pelastusoppi vedä. Tätä tarkoitin, että alkuperäinen on tarkistettavissa, eikä tarvi ’teologia’ harrastusta, tullakseen ymmärretyksi.
Kun ihminen on suostunut pelastettavaksi alkaa matka Jeesus-tiellä ja sen ensimmäinen etapppi on vesikaste, jolle Raamatun mallissa on aina ollut todistajia. Vesikasteen ottaminen on ensimmäinen, yleensä tai pitäisi olla, ihmisen itsensä todistus, suostumus ilmoitus, ketä hän on alkanut seuraamaan.
Teet niinkuin Jehovan todistajat taktiikassaan, että armollisesti vedät minut oppeihin mukaan joita vastustan ja ei ole Raamatussa, vt.
”Olemme varmasti samaa mieltä siitä, että ihminen saa tuossa piston sydämmeensä Jumalan Sanan kautta, joka on vuodatettu maailmaan Jeesuksen lupauksen mukaan, kuten tuossa sanotaan. Eli kuultu Evankeliumi kääntää ihmisen (tekee parannuksen) ja saa aikaan hädän ja pistoksen näiden miesten keskuudessa. Sana siis herättää heidän omantuntonsa ja ilman Sanaa, heidän mielensä ei olisi kääntynyt. (parannus)”
En halua olla mitenkään liitetty tällaiseen sotkuun. Meidän todistuksemme puhuttuna, kirjoitettuna ilman kumpaakaan näistä, on oltava vain Sanan mukaista, raamatullista. Raamatusta poikkeava ei ’toimi’. Evankeliumi ei ”käännä” ketään, ellei sitä ota vastaan. Ei edes pisto tai hätä käännä ketään, vaan kääntyminen, ”antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukukunnasta” ja ”tehkää parannus”, mikä on yhtäkuin suostua, vapaaehtoisesti, alistua, nöyrtyä Jumala edessä. Sama huijaus esiintyi aikaisemmassa ”kalevalaismaisessa” eli raamatun kerrontaa mukaelelevassa kerronnassasi. Siitä esimerkki, kun kirjoitit raamatun tekstimäisesti ”käännä minut niin minä käännyn”. Huomautin, ettei tuollaista voi Raamatussa olla. Vastasit (ikäänkuin hehheh) että teit ’kirjoitusvirheen’. Sitä se ei ollut ja sen jatkuvasti vahvistat, kuten tässä, ”… niin järjestyksellä ei ole väliä”.
”Olemme varmasti myös samaa mieltä, että Jumalan lahja saadaan kasteen ja uskon kautta, tai jos toisinpäin niin yhtä hyvä. Uskoa ja kastetta ei voi kuitenkaan erottaa toisistaan, jos pysytään sanassa, koska Jumalan Lahja annetaan vain sen kautta kaikille, jotka Jumala kutsuu, näinhän tuossa myös sanotaan”.
Emme todellakaan ole samaa mieltä, eikä kukaan uskoontullut ole tätä mieltä. Lapsikastetta kyllä yritetään ”tilkitä” mukaan törkeästi niinkuin sinäkin teet, eli ”tai jos toisinpäin niin yhtä hyvä”. Tiedän kantasi ja sinä myös tiedät, etten tuollaista hyväksy. Hillitse ”rakkaudellista” haluasi vetää minua mukaan moiseen järjestelyyn.
Pyydän, ettet ole kanssani ”samaa mieltä”. Petät itsesi, kirkkosi ja ennenkaikkea Sanan/Jeesuksen käskyt, ohjeet ja järjestyksen.
Eli, riittää nyt ainakin tässä blogissa.
Hyvä on, emme ole samaa mieltä, täytyy se myöntää. Vielä palaan tuohon väitteeseni, ”käännä minut, niin minä käännyn” se löytyy Jeremian kirjasta:
”Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni.” Jer.17:14 Olen antanut itselleni kertoa, että Hebrean kielessä tuo ”paranna”minut ei tarkoita fyysistä paranemista, vaan se tarkoittaa, oikean suunnan löytämistä, eli kääntymystä tai kääntymistä oikealle tielle.
Sanan varsinainen merkitys on ”sen havaitsemista, että kulkee poispäin Jumalasta”
Olemme kuitenkin varmasti samaa mieltä, että sen, joka huutaa Jumalaa avukseen, täytyy uskoa, että Jumala on. Uskon on siis täytynyt syntyä, ennen avuksi huutamista.
No nämä olkoon viimeiset tältä erää, älä pahastu. Kiitos kärsivällisyydestä.
Ismo,
vt. kommenttisi 04.01.2021 14:09
Tarkoitukseni ei ole epäystävällisyydellä saavuttaa mitään. Kuitenkin tämän “tynnyrin vanteitten kiristäminen” on puoleltani tarkoituksellista ja tämä esikuva pitäisi kertoa, että löysät pois niin, ettei ‘nesteet’, eli Itse Asia valu maahan. Kun puhutaan kääntymyksestä, kr. metanoia, niin sillä sanalla ilmaistaan uskoontulo, uudestisyntyminen, eli parannuksen saarnan päämäärä.
Tässä yhteydessä tuo hebrea/kreikka ‘rapha/iaomai’ Jeremían kirjan kohdassa tarkoittaa Jumalan kansaa/Seurakuntaa joka on kaikinpuolin sairas, ennenkaikkea synnistä. Käytit tätä ilmaisua, kohtaa, kääntymyksestä eli uskoontulosta.
Uskova ei ole mikään juttua vuotava harva tynnyri.
Viittasin pelkästään käännä-minut-niin-minä-käännyn ‘vuotoosi’, joka joskus oli jonkinlainen viittaus uskoontulosta. Peruit, ja vahvistit sen erehdykseksi. En tietenkään siihen olisi palannut, ellei sama kanta olisi tullut taas esille. Toisaalta tämä on puhdasta sakramentalismia, tietämättömässä tilassa ‘uskoontuloa’ kummien kautta. Sitten seuraa kymmeniä sovittelu-tulkintoja, eli jälkitotuuksia. Yksi näistä uusista oivalluksista on uskovien(kin) kasteen hyväksyminen, mutta siinäkin mennään metsään kirkkaasti, koska kaste ei pelasta uskovaa eikä lasta. Ensimmäiselle se kuuluu ja toiselle se ei tee ‘kesää eikä talvea’.
Ollaan huimassa viidesläisessä-muromalaisuus pyörityksessä, missä hellutalaisilmiöt ja sanonnat vilisevät, kieltäen ja myöntäen mitä milloinkin. Tällaiseen ei ole tarvetta, koska Raamatussa ei ole muuta kuin mitä siellä luettavissa on ja ne keille Raamattu on kirjoitettu sen tietävät (ei ymmärtävät), vt. 2.Kor.1:13.
Kerro vain oma kantasi, äläkä sano “Ollaan kuitenkin varmasti samaa mieltä, …”, koska kaiken perusta, alku, on uskoontulo, ei kaste.
Vielä tuosta ’avainsanastasi’ ασμενως: Sanakirjani mukaan se on muodostettu perfektin partisiipin passiivimuodosta. Tarkka käännös olisi siis ’ilahdutettuna’, joka ei kielitajuni mukaan viittaa millään tavalla ’vapaaehtoisuuteen’.