Uutisköyhän kesän puheenaihe sisäministerin sanomisista nosti esille luonnehdinnan äärikristillinen lahko. Sillä tarkoitettiin Suomen ev. lut. Kansanlähetystä, yhtä kirkkomme lähetysjärjestöä. Oliko luonnehdinta aiheellinen ja osuva?
Ääri- alkuiset nimitykset asioille ovat melko leimaavia. Mieleeni tulevat nopeasti esimerkiksi äärivasemmisto, jolla voitiin tarkoittaa 70-luvun Punaista armeijakuntaa Saksassa, tai ääri-islamilainen, jolla viitataan esimerkiksi Hizbollah-taistelijaan tai Taleban-sissiin.
Luulen, että Suomesta tuskin löytyy sanan varsinaisessa merkityksessä äärikristittyä lahkoa, sellaista kuin vaikkapa Daavidin oksa. Kirkon sisällä on toki vaihtelua konservatiivius-vapaamielisyys –akselilla. Halu erottautua eri tavoin uskovasta saa korostamaan eroja ja työntämää toisia laidalle. Nyt monet herätysliikkeiden edustajat huomaavat joutuvansa työnnetyksi keskeltä ensin laidalle, sitten laidalta äärilaitaa vasten. Äärilaita tarkoittaa, että kohta laidat loppuvat ja edessä on laidan yli heittäminen.
_ _ _
Miten seuraavat uskon ja etiikan lauseet mahtavat sijoittua kirkon kartalla: keskelle, laidalle vai peräti äärilaidalle?
”Yhteiskunnassa julkinen vallankäyttö on uskottu esivallalle. Hyvä esivalta on Jumalan parhaita lahjoja. Uskollisuus Jumalalle on kuitenkin tärkeämpää kuin ihmisten totteleminen.”
”Jokaisen ihmisen elämä on Jumalan lahja ja sellaisena arvokas. Erityistä tukea on annettava kaikkein heikoimmille.”
”Jumala on luonut ihmisen miehiksi ja naisiksi. Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.”
Viimeaikaisen keskustelun perusteella luulen, että seuraavat uskonlauseet vaikuttavat monista olevan aika laidalta:
”Jumala on kaiken Luoja. Hän on sanallaan luonut koko maailmankaikkeuden.”
”Synti erottaa meidät elämän lähteestä, Jumalasta. Jokainen on jo syntyessään synnin alainen, eikä kukaan voi vapautua siitä omin voimin. Usko Kristukseen siirtää meidät Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen.”
”Jeesus suostui meidän sijastamme Jumalan vihan alaiseksi ja otti syyttömänä kantaakseen rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet.”
”Ilman eläväksi tekevää Henkeä emme voi uskoa emmekä lähestyä Kristusta.”
”Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä.”
”Kastevesi on tavallista, puhdasta vettä. Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaiksi kaikesta synnistä.”
”Ehtoollisen leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri.” … ”Ehtoollista nauttimalla pysymme Kristuksessa ja hän pysyy meissä.”
”Ruumiimme hajoaa, mutta sielu odottaa ylösnousemuksen päivää, jolloin elävät ja kuolleet kootaan Jumalan eteen tuomiolle.”
Nämä lauseet eivät ole Kansanlähetyksen, eivätkä minkään muunkaan herätysliikkeen tai lahkon agendalta. Lainaukset ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinopista, Katekismuksesta (s. 16, 18, 20, 40, 44, 49, 51, 56, 84, 90, 92), jonka kirkolliskokous hyväksyi vuonna 1999, ja joka sen jälkeen jaettiin joka kotiin.
Esipuheen mukaan ”Katekismuksen tarkoitus on sanoa lyhyesti ja selkeästi, mitä kristillinen usko on. Sen syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan ja rakkaudessa toinen toiseemme. … Katekismus on kodin hengellinen käsikirja, joka ilmaisee suppeasti Raamatun keskeisen sisällön.”
Kun luen nuo edellä olevat kohdat, minusta tuntuu, että sisäministeri on puhunut koko lailla niin kuin Katekismus opettaa. Tämä opetus ei ole laidalta, eikä äärilaidalta, vaan aivan keskeltä. Ainakin niin pitäisi olla.
Jos lahkolaisuutta tai äärikristillisyyttä on jonkun aivan pakko osoitella, löytyy se ennemminkin sieltä päin, missä kovasti poiketaan Katekismuksen opetuksesta.
_ _ _
Suomen ev. lut. kirkon Katekismus ei edusta vain nurkkakuntaisesti suomalaista kristillisyyttä, vaan liittyy pääpiirteissään maailman kristittyjen enemmistön uskoon; roomalaiskatolisten, ortodoksien, anglikaanien, metodistien, – jopa pienin poikkeamin helluntailaisten, baptistien jne. uskoon. Tästä käy vielä selvemmin ilmi, missä on kristinuskon keskus ja mistä puolestaan voidaan hakea äärilaitoja.
_ _ _
Parasta olisi, jos me erilaiset kristityt voisimme kunnioittaa toisiamme ja sitä, mikä yhdistää. Tilaa pitäisi olla aran kyselevälle, heikolle, sekä yksinkertaiselle pienen lapsen uskolle, kuten myös syvällisesti kirkon pitkään uskon perintöön liittyvälle dogmaattisemmalle uskolle. Kirkon usko ja ajasta nousevat elämän kysymykset käyvät vuoropuhelua, mikä tekee uskon ihmisille ajankohtaiseksi ja koskettavaksi.
Espoon piispa Tapio Luoma tiivisti kolumnissaan viisaasti: ”Miten kirkko osaisi ottaa vakavasti toisaalta perustehtävänsä ja identiteettinsä sekä toisaalta kulloisenkin ajan kysymykset. Edellisten unohtuessa kirkko hukkaa itsensä, jälkimmäisten unohtuessa se kadottaa toimintaympäristönsä. Kirkon tulevaisuuden kannalta molemmat ovat vaarallisia vaihtoehtoja” (Kotimaa 25.7.)
Risto kysyy lapsikasteen perusteita. Lutherin mukaan pikkulapsella jo on usko, joka kiinnittyy Jumalan armoon kasteessa ( vrt. E.Huovisen kirja Fides Infantium). Kyse ei ole kuitenkaan tiedollisesta uskosta, vaan siitä, mistä Jeesus puhuu ”ellette käänny ja tule
lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan” (Mrk 10). Kristillisen kasvatuksen kautta usko vahvistuu ja voi tulla tietoiseksi. Usko ei ole ihmisen valinta eikä järjen akti vaan Jumalan lahja, jonka Pyhä Henki synnyttää Sanan ja kasteen kautta.
Laurilla on tärkeitä näkökulmia. Herätysliikkeiden omassa toiminnassakin on syytä laidalle joutumiseen. Siinä olen eri mieltä, että Kansanlähetys olisi vaatinut lain rikkomista.
Salmelta rakentavia ajatuksia. Itsekin asetan kirkon uskon sisällön toimintaympäristön edelle, vaikka toimintaympäristön näkökulmaa ei voi jättää huomiotta. Muuten sanomalta ja kristityn elämältä puuttuu kaikupohja ja toteutumiskenttä.
Suorittaessani aikoinaan varusmiespalveluksen ja nyt myöhemmin myös ilmavoimien reserviläistoiminnassa ollessani, en ole kyllä huomannut, että sotavoimat olisi millään tavalla ollut räsäsläisten ja patavanhoillisten puolestapuhujana.
Joten vähän kummallista, että sotavoimien edustaja tässä puheenvuorossa toimii patavanhoillisten ja räsäsläisten äänenä ja puolestapuhujana ?
Seuraan näiden sivujen tekstejä jonkin verran silloin tällöin, enemmän tai vähemmän. Olen huomannut että Salme kirjoittaa tervettä Raamtun mukaista oppia ja tervettä maalaisjärkeä sen ohessa. Viisautta joka kannustaa ja rohkaisee.
Voimia sinulle Salme! Olet tärkeässä tehtävässä näillä myrskyävillä sivuilla! Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua kaikilla teilläsi
Myönnä huolimattomuuteni. Vaatimusta ei puheesta löydy.
Täyttääkö Räsäsen suositus yllytyksen tuntomerkit, sitä en osaa sanoa.
Selitysteoksessaan Räsänen sanoo ”osta totuutta”. Totuudella on hintansa. Esimerkkinä hän mainitsi että terveydenhuollon henkilö voi joutua maksamaan virkapaikan omantunnon syistä. Seuraukset on kannettava. Tämä osa puuttui alkuperäisestä puheesta.
Tauno J Jokinen kiinnitti toisaalla huomiota siihen miten ylittämätön arvokuilu on osapuolten välillä. Keskusteluyhteyttä ei enää saada. Ollaan ajauduttu sisällissotaan kirkossa. Sodan luonteeseen kuuluu viholliskuvan demonisointi, kummaltakin puolella, kuten puolustusministeriön virkamies hyvin tietää.
Löytyykö kirkon piiristä ahtisaarta virittelemään aselepoa? Tämä on tuhannen verotaalan kysymys.
Kiitos kenttäpiispalle arvokkaasta toiminnasta.
Ei ongelma ole Räsessä, vaan Jumalan sanassa, joka astuu oman mukavuusalueen sisäpuolelle. Sitä ei haluta kuulla tai uskoa.
”Ääri” on tilastollinen ilmiö. Ihmisjoukon enemmistön mielipide muodostaa aina keskiönä pidettävän vertailunormin ja mitä enemmän vertailun kohteeksi valittu mielipide poikkeaa keskiöstä, sitä ”ääremmästä” mielipiteesta on kyse.
Jos etsii yhtymäkohtaa viimeviikkojen tapahtumiin, voisin olla 100% varma, että vitoslaisten näkemys kristillisyydestä ei edusta suomalaisten kristittyjen konsensusta vaan on siitä aika kaukana. Se on sitten makuasia ja retoriikkaa, halutaanko sanoa vitoslaisten olevan äärimmäisen kaukana keskimääräisen kristityn ajatusmaailmasta.
Pekka Särkiö. ” Halu erottautua eri tavoin uskovasta saa korostamaan eroja ja työntämään toisia laidalle. Nyt monet herätysliikkeiden edustajat huomaavat joutuvansa työnnetyksi keskeltä ensin laidalle, sitten laidalta äärilaitaa vasten. Äärilaita tarkoittaa, että kohta laidat loppuvat ja edessä on laidan yli heittäminen.”
Yhtäaikaa herätysliikkeiden edustajien kanssa lentää yli laidan todella suuri määrä muita kirkon jäseniä, jotka uskovat kirkon Tunnustuskirjojen ja Katekismuksen mukaisesti; minäkin vanhempieni, isovanhempieni, isoisovanhempieni rakkaasta kirkosta. Hekin uskoivat kirkon Tunnustuskirjojen ja Katekismuksen opetuksen mukaisesti. Surullista
Kyllä voisi sanoa, että suomesta löytyy äärikristittyjä, joiden aatemaailma ei tee hyvää yhteisölle. Vaikka näin aikuisena olen oppinut suvaitsemaan uskontoja ja jopa ihmisten yksityistä seksuaalielämää rajoittavia mielipiteitä, niin olisi parempi, että ne pidettäisiin yksityisinä eikä niitä sovellettaisi kanssaihmisiin.
On ihan ok ja hyväksyn, että joku ei kannata sukupuolineutraalia avioliittoa tai vapaata aborttioikeutta, mutta vastenmieliseksi touhu menee, kun näitä näkemyksiä tuodaan yhteiskunnalliseen keskusteluun muita sitoviksi normeiksi. Vielä vastenmielisempää olleet tapaukset, joissa lähipiirissä kaapista tullut homoseksuaali on hylätty tai kielletty vanhempien toimesta juurikin uskonnollisen vakaumuksen takia. En minä kieltäisi lastani, vaikka tämä liittyisikin johonkin uskontoon.
Äärikristityn määritelmä omalla kohdalla menee siinä, että tämä pyrkii puuttumaan muiden elämäntapaan ja kannattaa uskontoon perustuvien kieltojen ulottamista itsensä lisäksi muihin ihmisiin.