Sofian kulttuurikeskus jatkaa uskontojen välisen vuorovaikutuksen ja keskinäisten erojen pohdintaa. Aasian suurien uskontojen jälkeen nyt kevätkaudella aiheena ovat Lähi-idän uskonnot juutalaisuus, kristinusko ja islam. Lauantaina 27.4. seminaari käsittelee islamia.
Ortodoksinen kristillisyys arvostaa toisten uskonnollisia kokemuksia. Siihen kuuluu suvaitsevaisuus ja keskinäinen kunnioitus. Tärkeää on oppia tuntemaan myös muiden näkökulmia. Globaalisuus tuo uskonnot jokaisen ihmisen olohuoneeseen ja se alleviivaa ymmärtämisen tärkeyttä.
Pahimpia esteitä vuoropuhelulle on tietämättömyys ja tuntemattoman pelko. Usein kyse on valtapolitiikasta, jossa on tarpeen löytää ulkopuolisia viholliskuvia. Esimerkiksi se, että islam on noussut keskusteluun, ei ole niinkään uskonnonvastaisuutta, vaan muukalaisuuden ja toiseuden pelkoa.
Dialogi uskontojen kesken syventää omaa ymmärrystä kristillistä traditiota kohtaan, kun vertaamme sitä toisiin uskontoihin. Näillä kaikilla kolmella uskonnolla on sama Jumala. Itse asiassa islamilaisuus on syntynyt ”ortodoksisuuden varjossa”. Muhammedin hengellinen oppi-isä oli ortodoksipappi.
Osaltamme olemme täällä Sofiassa edelläkävijöitä. Kirkot ovat vaiti. Keskustelu somessa on monesti fundamentalististen pienryhmien terroria. Suurta osaa ihmisiä tällainen suunsoitto ei kosketa ollenkaan. On todellinen häpeä, että julkisuudessa saavat paljon tilaa pienet kuppikunnat. Meidän muiden pitäisi aktivoitua keskusteluun ja torjua vihapuhe.
Juutalaisuus ja islam tuovat monikulttuurisuutta ja sitä kautta henkistä rikkautta Suomeen.
sofia.fi 24.4.2019
Isä Ambrosius. ” Itse asiassa islamilaisuus on syntynyt ”ortodoksisuuden varjossa”. Muhammedin hengellinen oppi-isä oli ortodoksipappi”.
Voitko hieman valaista tätä. Eikö enkeli Gabriel sittenkin ollut Muhamedin hengellinen oppi-isä?
”Islamin” juuret ennen Muhamedia olivat vuosisadat jolloin Kristinusko ja Uusitestamentti levisivät jakaantuneen (idän ja lännen kirkon) mukana. Gnostilainen ja Kristinuskosta erkaantunut hengellinen spiritualistinen uskonnollinen suuntaus kiteytyi ajan saatossa juurikin islamiin. Kansanomaisesti ja teologisesti voisi ajatella islamin olevan yksi varhaisista Kristinuskon lahkoista, jossa Jeesuksen Jumaluus kiellettiin pääsääntöisesti.
Koraania lukiessa ei voi olla huomaamatta, että sen kirjoitukset olisivat vailla mitään pohjaa, ilman Uudentestamentin kirjeiden tuntemista. Onkin selvää, että UT:n erilaiset gnostilaiset tulkinnat ovat osa tämän uskonnon ydinmehua. Kuten Kristinusko on lähtöisin Juutalaisista, niin samoin on islam lähtöisin Kristillisen Kirkon juurilta. Perusta on yhteinen mutta eriytyminen on selkeästi tapahtunut jo ensimmäisillä vuosisadoilla.
Voiko joku valaista enkeli Gabrielin roolia Koraanin synnyssä?
Its Koraania kun tutkii, aika äkkiä huomaa sen oleman melkoisen sekava soppa. Mutta mikä osuus itse suoralla ilmestyksellä oli tässä? Sii mikä/kuka Gabriel oli. Muhamedhan bvastaanotti paljon suoraa ilmestystä, jonka kristittynä saamme punnita UT:n kriteerein, siis hengellistä erottelua harjoittaen.
Toteat Ismo, että ”islamin voisi ajatella olevan yksi kristinuskon lahkoista”.
Tähän tulokseen tulee myös Ilmari Hiidenlehto kirjassaan – profeetta Muhammedin haamu, jossa hän toteaa lähdekriittisen historiankirjoituksen lopputuloksena Muhammedin häipyvän historian aaveeksi, kun ”suuri osa Koraanin teksteistä osoittautuu varhaisen kristillisen lahkon omaisuudeksi.” Hiidenlehto myös toteaa, että ”Muhammed ilmestyy historiallisiin lähteisiin noin kaksisataa vuotta oletetun elinaikansa jälkeen”.
Koraania on pidetty Muhammedin sanelemana kirjana, joka ”todistaisi myös hänen historiallisuutensa”. Hänestä ei kuitenkaan ole kuin pari mainintaa, kun sensijaan Mooses mainitaan Koraanissa yli sata kertaa. Jäljet ovat aika selvät.
Yksi islamin ominaisuus, jonka seuraukset ovat lähes päivittäin näkyvissä on – kuolemankultti. Siitä eräänä seurauksena on väkivallan hyväksyminen ja sen ihailu. Kuten tiedämme heidän marttyyrinsa nousevat suoraan paratiisin korkeimmalle tasolle. Tarkoituksen kyllä tiedämme.
Tuo kuolemankultti kertoo kyllä jostakin sellaisesta hengen vallasta, jota vastaan kristillinen usko joutuu vakavasti ja lujasti kamppailemaan.
Näen sen vaaran, että kristillisyyskin omaksuu tuon ’kuolemankultin’ ymmärtäessään Islamin vastustajaksi, jota vastaan on käytävä kamppailuun. Joka miekkaan tarttuu… Kamppailu väkivaltaa vastaan on käytävä ihmismielen sisällä.
Kosti. ”Hän (Luther) kuitenkin totesi, että “henkinen sota vierasta uskoa vastaan on pidettävä erillään maallisesta”.
Tämä on kyllä tärkeä huomio meille tämän päivän esirukoilijoillekin. Hengellinen sodankäynti on tärkeä osa esirukousta, mutta juuri siinä mennään heti pieleen, jos Lutherin neuvo unohtuu. Silloin päädytään tukkanuottasille lihassa, ja esirukoilija jää tällaisessa aina tappiolle, kun itse Jumala sallii niin tapahtua.
Niin Antti, kuten Paavali toteaa Efesolaiskirjeessä: ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.”
Iseäni myös kiinnostaa tuo Gabrielin rooli. Hiidensalo toteaa tuossa kirjassaan, että ”Koraanille oli luotava oma tarinansa”. Esikuva löytyy Vanhasta Testamentista, jossa Jumala antoi lakinsa Moosekselle. Samalla tavalla ”enkeli Gabriel” oli antanut vuorella ”Jumalan sanan” Muhammedille – ja mikä on mielenkiintoista – 23:ssa vuodessa 610-632, joka johtui siitä, että ”ihmisen ruumis on liian hauras omaksuakseen ikuisen totuuden valon kerralla ja ilman verhoja”. Aika mielenkiintoista, kun sitä vertaa Vanhan testamentin syntyhistoriaan.
Tuolla Koraanilla – jonka Muhammed omaksui ns. kuulopuheena – on taivaallisella pöydällä sijaitseva alkuperäiskappale, joka perustuu Koraanin sanoihin; ”Hänen luonaan on alkuperäinen kirja”( 13:39) ja ”Sen sanat ovat luonamme olevassa Alkukirjassa ylhäisiä ja viisaita” (43:43). Koraanin luonne on siten yhtä ikuinen kuin Jumala. Tämä lienee viittaavan Johanneksen evankeliumiin. ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”.
Pentti. ”Kamppailu väkivaltaa vastaan on käytävä ihmismielen sisällä”.
No miten neuvoisit Euroopan päättäjiä, joiden on hyväksyttävä tiedustelupalvelujensa terrorismin vastaiset strategiat ja oikeutettava ne tappamaan valtion vihollisia?
Jollain yksittäisellä filosofisella ihmisellä on etuoikeus olla pasifisti, mutta niin kauan kun ihmiskunta elää syntiinankeemuksen vaikuttamassa maailmassa tullaan sotia käymään valtioiden välillä.
En usko, että radikalin islamin taltuttaminen onnistuu muuten kuin raakaa voimaa käyttämällä sekä tiedustelupalvelujen työn auktorisoimisella.
Sitten, hengellinen taistelu esirukouksen osana on tärkeää, mutta ei Euroopassa ole tällä hetkellä oikeastaan minkäänlaista esirukousliikettä. Hengellien voima on kadoksissa ja kirkko sekaisin. Tästä syystä olen hieman pesimistinen mitä islamiin tulee.
Jos kirkko olisi normaalissa hengellisessä ”kuosissa” se olisi itsessään, omassa olemuksessaan vastavoima islamille.Se olisi valona ja suolana, siis profeettana tässäkin asiassa. Nythän suola on menettämässä suolaisuutensa joka puolella. Jeesuksen varoituksen mukaana länsimainen kirkko voi siis joutua ihmisten tallaamaksi ja pois heitettäväksi.
Antti, mitä ajattelet ortodoksipappi Isä Zakariaasta, joka toteaa mm. ” ”Muslimeilla ei ole suurempaa vihollista kuin heidän omat kirjoituksensa erityisesti (perimätietokokoelmat) hadith ja sira.
Myös minun mielestäni länsimaiden tulisi olla todella huolissaan menossa olevasta sekulaarista kehityksestä. Kirkot tyhjenevät ja sitä mukaa ihmisten hengellinen voima – kuten toteat – katoaa ja rukous menettää merkityksensä. Rukouksen voimasta Dan.9:23 toteaa: ”Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana…”
Islamin muuttumiseen ei kannattasi Euroopassa olla sinisilmäinen.
Virkavalta käyttää tosin voimakeinoja ylläpitäessään järjestystä ja turvallisuutta. Silti se on eri asia kuin väkivalta.
Pentti. ”Virkavalta käyttää tosin voimakeinoja ylläpitäessään järjestystä ja turvallisuutta.”
Tietysti on ero siinä, puhumeko meidän suomalaisten Reinikaisesta vai vaikkapa Ranskan, Englannain, Saksan tai USA:n tiedustelupalvelujen työstä. Tässä voimakeinot taitavat äärimmillään olla aika erilaiset.
Olen aikoinani tehnyt lähetysmatkoja/rukousmatkoja suljettuihin muslimimaihin. Niihin aikoihin Kairossakin menimme kortteleihin, joissa olisimme olleet hengen vaarassa jos olisi paljastunut, millä asioilla olemme. Israelissa muslimien harjotama väkivalta on jokapäiväistä. Siellä olen kuitenkin pelästynyt vain kerran, kun kävin arabikaupunginosassa tammikuussa 1991 Saddamin alkaman sodan aikana ja taaksikuski alkoi kysellä kummia.
Vaikka useimmat muslimit olisivatkina aivan tavallista väkeä, useimmat terroristit ovat kuitenkin toimineet moskeijojen yhteydessä ja vahvistuneet pahuudessaan siellä.
MInusta itse islamissa ja Koraanissa sekä muslimien perimätiedossa on kasvualusta terrorismille ja väkivallalle. Tämä viha sitten vaan aina lopulta purkautuu eri tavoin eri historian vaiheissa vaikka välilä olisi ollut rauhanomaisiakin jaksoja. Kaulojen katkaisu kai on alusta asti kuulunut ko. kulttuuriin?
Kauloja on katkottu kauan ennen Islamin syntyä. Ristiretkeläiset taisivat kunnostautua muslimien surmaamisessa Juutalaisuuteen kuuluu kuoliaaksi kivittäminen kuten Mooseksen laista voimme lukea. Vääräoppisten ja noituudesta tuomittujen polttaminen rovioilla on kristillisen kulttuurin surullinen tahra. Ovatko uskonnot siis toistaan väkivaltaisempia tällaisen vertailun perusteella? Fanaatikot ovat vaarallisia uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta.
Pentti, ne muslimit jotka minäkin olen kohdannut ovat olleet myös rauhanomaisia. Aikoinani Israelissa käydessäni asuin muutaman viikon arbihotellissa. No problems? Tosin silloinkin varoitettiin käyttämästä tiettyjä bussilinjoja.
Ehkä nyt kuitenkin kirjoitat hieman tarkoitushakuisesti tuosta muslimiveljeskunnasta. En minäkään ole heitä arjessani kohdannut. Sen sijaan mm. amerikkalaiset kohtasivat heidät vuonna 2001. En muista mikä oli kuolleiden lukumäärä. Muun muassa Sayyid Qutbin radikalisoituminen oli myös Osama bin Ladenin innoittajana muiden ääri-islamistien tavoin.
Euroopassa on menossa joku merkillinen vaikeneminen tapahtuneista islamistien iskuista. Sri Lankan tapahtumat vaikuttavat olevan menneen talven lumia. ”Rauha tulee kun vääräuskoiset on alistettu,” on islamin syvin sanoma. Ei se siitä miksikään muutu vaikka Eurooppa näyttääkin panevan päänsä pensaaseen.
Lähtökohta islamissa on aivan eri kuin kristinuskossa, kuten tietänet, eikä se kaiketi ole Jumalan vika, jos Hänen sanaansa käytetään väärin.
Pentti. ”Juutalaisuuteen kuuluu kuoliaaksi kivittäminen kuten Mooseksen laista voimme lukea”.
Oletko perhetynyt siihen, kuinka usein Israel toimeenpani tällaisia kivityksiä?
Islamin puiteissa kauloja katkotaan tänäänkin ja You-tubessakin voi sellaista todistaa.
Eikö sinunkin kirjoituksissasi ole ’rauha tulee vasta, kun vääräuskoiset on alistettu’ -henkeä? Mikä muu tuon Islamia vastaan kamppailemisen tavoite voisi olla?
Oliko syntistä naista uhannut kivitys vain teatteria, kun Jeesus käski synnittömän heittää ensimmäisen kiven? Eihän se ole edes ainoa kivittäminen liittyvä kertomus Uudessa testamentissa. Stefanoksen kohdalla se toteutui.
Pentti. ”Eihän se ole edes ainoa kivittäminen liittyvä kertomus Uudessa testamentissa. Stefanoksen kohdalla se toteutui”.
Ok, siis yksi kivitys, jonka laukaisi uskonnollinen viha, kuten Jeesuksen ristiinnaulitsemisenkin.
Varmasti Vanhan liiton aikana kivitystuomioita toteutettiin, mutta käsittääkseni ei kovin paljon. Pitää muistaa, että siinä missä oli laki, oli aina myös alttari, sovituksen paikka. Jos ei näe näitä yhdessä, saa vääristyneen kuvan koko ensimmäisestä liitosta.
Ottomaanien invaasion aikana 1529 Luher kehotti keisari Kaarle V:tä ja saksalaisia taistelemaan maallisessa sodassa turkkilaisia vastaan. Hän kuitenkin totesi, että ”henkinen sota vierasta uskoa vastaan on pidettävä erillään maallisesta”. Luther hyväksyi siten maallisen sodan ottomaaneja vastaan. Kysymys on siten oikeutetusta sodasta, koska myös ”sotilaat voivat kuulua autaalliseen säätyyn”.
Myöhemmin kun Suleiman yritti úudestaan tunkeutua Eurooppaan, jota Luther piti Jumalan rangaistuksena. Luther myös tuki muslimivaaran uhatessa julkisesti Ferdinand I Habsburgin sotaa ottomaaneja vastaan. Protestantit kuitenkin vaativat myönnytyksiä katolisilta ja Habsburgeilta tuen ehtona. Kuvaavaa on että Luther totesi tuolloin: ”Antikristus on sama kuin paavi ja turkkilaiset yhteensä.” Olisiko tuo kenties katsottava senajan vai tämän ajan ”vihapuheeksi.”
Islamista puhutaan ”rauhan uskontona” Arkikokemus kertoo kyllä jostakin muusta. Rauha tulee kun vääräuskoiset on alistettu. Muslimivljeskunnan pääteoreetikko tiivistää asian seuraavasti:
”Kyllä se on rauhan uskonto, mutta siinä milessä, että islam pelastaa ihmiskunnan palvomasta ketään muuta kuin Allahia ja alistaa kaikki kansat Jumalan määräysvaltaan” (Hiidenlehto)
Kosti. “Hän (Luther) kuitenkin totesi, että “henkinen sota vierasta uskoa vastaan on pidettävä erillään maallisesta”.
Tämä on kyllä tärkeä huomio meille tämän päivän esirukoilijoillekin. Hengellinen sodankäynti on tärkeä osa esirukousta, mutta juuri siinä mennään heti pieleen, jos Lutherin neuvo unohtuu. Silloin päädytään tukkanuottasille lihassa, ja esirukoilija jää tällaisessa aina tappiolle, kun itse Jumala sallii niin tapahtua.
En ole arjessani kohdannut muslimiveljeskuntaa sen pääteoreetikosta puhumattakaan. Sen sijaan olen ollut rauhanomaisesti tekemisissä monen niin nuoren kuin aikuisenkin muslimin kanssa. Arkikokemukseni on siis täysin erilainen kuin teillä.
Pentti. ”Arkikokemukseni on siis täysin erilainen kuin teillä”.
Tuskinpa meill kenelläkään on Suomessa kovasti arkikokemusta väkivaltaisista muslimeista. Turussahan saimme vähän näyttöä siitä, mitä useissa muissa Euroopan maissa on jouduttu kokemaan paljon raskaammin.
MInä ajattelen islamista yksinkertaisesti hengellisesti niin, että koska se ei ole Pyhän Hengen synnyttämä uskonto, eikä sen kirjoituksia tulkita Pyhässä Hengessä, niin se on ilmestysuskontona jonkun muun hengen inspiraatiota.
Kun kristittynä saamme ”mystisiä” Pyhän Hengen kokemuksia, jäämme aina Jeesuksen turvallisen seuraan. Mutta kun muslimi saa mystisiä kokemuksia, kenen seurassa hän silloin on?
Siis kun hakeudumme uskomme lähteelle, me kristityt olemme Jeesuksen yhteydessä, mutta kenen yhteydessä musimi on omasta lähteestään juodessaan?
On siis eri lähteet. Pyhän Hengen lähde on erilainen kuin islamin hengen , eikä tämä muutu sillä, että sanotaan, että Jumala on yksi.
Antti Hämäläinen, tutustupa siihen, miten moni on menettänyt mielensä terveyden ’mystisten Hengen kokemusten’ vuoksi tai kristillisen lahkon ’turvallisessa seurassa’.
Pentti. ”moni on menettänyt mielensä terveyden ’mystisten Hengen kokemusten’ vuoksi”.
Mitä tekemistä mielen sairauksilla tai joillain lahkoilla on tämän kysymyksen kanssa. Minä puhun terveen ihmisen terveestä hengellisestä kokemuksesta, en mielen häiriöistä. Turha sotkea selvää kysymystäni hengellisen kokemuksen lähteestä, joka meillä kristityillä on Pyhässä Hengessä ja muslimilla jossain muussa hengessä. Mutta missä hengessä?
Pentti, olihan myös Paavo Ruotsalaisella ”mystinen hengen kokemus.” Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, totesi seppä Högman. Mitä onkaan tämä ”Kristuksen sisällinen tunteminen”, josta hän puhuu? Hänethän leimettiin kylähulluksi ja Löyhkä-Paavoksi. Mille akselille sijoitat hänet ”Hengen kokemisen” suhteen?
’Kristuksen sisällinen tuntemus’ ei ollut se yksi, joka Paavo Ruotsalaiselta puuttui vaan se kaikki, mikä häneltä sen takia puuttui. Yksi, mikä puuttui, oli luopuminen yrityksistä tulla omin voimin Jumalalle kelpaavaksi. Seppä Högman viittasi evankeliumin kertomukseen rikkaasta nuorukaisesta ja kirjaseen Kallis hunajanpisara.
Entäpä, mikä oli hänen ”passinsa”.
….Muslimivljeskunnan pääteoreetikko Sayyid Qutb.
Herra Pentti, vielä selkeyden vuoksi kysyn, että ymmärrätkö, että kristinusko ja islam ovat syntyneet eri hengellisestä lähteestä. Kristinusko Pyhästä Hengestä, ja islam jostain aivan muusta?
En aivan ymmärrä, mitä tarkoitat ’hengellisellä lähteellä’. Kysymyksessäsi on myös epäselvää, tarkoitatko uskontoa vai uskoa. Jos puhumme uskonnoista – uskon maallisista rakenteista – on selvää, että Islam on paljolti samoista lähteistä syntyisin kuin kristillisyys. Usko onkin taas mielestäni pohjimmiltaan tutkimaton asia. En siis voi sanoa ymmärtäväni sitä. Sen sijaan uskon, että Pyhä Henki elää ja vaikuttaa kristillisessä seurakunnassa Kristuksen lupauksen mukaan. Siitä, vaikuttaako hän muiden uskontojen parissa, en tohdi sanoa mitään.
Pentti. ”Sen sijaan uskon, että Pyhä Henki elää ja vaikuttaa kristillisessä seurakunnassa Kristuksen lupauksen mukaan. Siitä, vaikuttaako hän muiden uskontojen parissa, en tohdi sanoa mitään”.
Minusta on kummallista, että sanot, ette ymmärrä uskoa. kristittynä meidät onkutsuttu elämään uskossa, uskon kautta. En siis ymmärrä, miten ollaan uskovia uskomatta.
No on edes hyvä, että uskot Pyhän Hengen vaikuttavan seurakunnassa, syntyihän seurakunta helluntaina Pyhän Hengen vuodatuksen hedelmänä ja seurauksena. Silloin uskoon tulleet joivat Pyhän Hengen lähteestä. Muslimit taas juovat saastuneesta lähteestä, eikä Raamatun mukaan samasta lähteestä voi tulla sekä puhdasta että saastaista vettä.
Sitten, on kyllä kummallista, jos et ymmärrä, että muunlaiset henget vaikuttavat muiden uskontojen parissa. Tästä syystähän on tehty lähetystyötä, että ihmiset kääntyisivät harhoistaan ja pakanallisista sekä saatanallisista kulteistaan oikean Jumalan puoleen. Myös muslimien keskuudessa on tarkoitus tehdä lähetystyötä. Lähetystyö muslimien keskuudessa on Pyhän Hengen vaikuttamaa ja siinä mielessä Pyhä Henki voi toimia heidän keskuudessaan.
Lopulta siis et pysty toteamaan, että muslimeissa on eri henki kun meissä kristityissä.
Usko ei ole ymmärryksen asia. Se menee yli ymmärryksen. Pyhää Henkeä ei voi todeta. Hänet voi vain aavistaa.
Martti Pentti; Raamattu kuitenkin toteaa tuosta uskon ja ymmärryksen suhteesta hieman toisin.
”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.”(Heb.11) Muitakin kohtia löytyy.
…..vieläpä niin, että usko johtaa tietoon, ei pelkästään ymmärrykseen.
”…Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja”. (Joh.4)
Uskon kautta ymmärrän monia asioita. Se ei tarkoita, että ymmärtäisin uskon. Se ei varsinkaan tarkoita, että kolmyhteinen Jumala ja hänen tiensä olisi minulle ’selvä kuin pläkki’.
Pentti. ”Usko ei ole ymmärryksen asia. Se menee yli ymmärryksen. Pyhää Henkeä ei voi todeta. Hänet voi vain aavistaa”.
Tässä vaiheessa taas kehoitan sinua lopettamaan kirjoittamisen tästä asiasta , koska nyt olet taas alkanut suoltaa tyhmyyksiä. Koen jo kommentiasi lukiessani myötähäpeää keskustelun tason romahtaessa .
”Ymmärtäkää, mikä on Jumalan tahto”,”Ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä””ymmärtäväinen mies, joka kalliolle rakensi” 1 Kor:14:18-20, Fil 1:9-11, 1 Kor 2:15 jne. Raamatussa on paljon ymmärryksen merkitykseen viittaavaa ohjausta. Koko Raamattuhan vetoaa ymmärrykseen, ja on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Hengellinen kypsymisemme on siis ymmärryksemme kasvua.
Minusta on kummallista, että sanot, että Pyhää Henkeä ei muka voi todeta. Apt 2 kuvaa ensimmäistä Pyhän Hengen vuodatusta. Koko Jerusalem saattoi todeta, että Henki oli tullut. Me uskovat olemme luodut Pyhän Hengen temppeliksi, joissa Jumala Henkensä kautta asuu. Hengen elämyksellinen kokeminen on kristillisyyden perusasia.
Tässä aivan ilmeisesti nyt rajoitat väitteesi omaam kokemukseesi, tai ilmeiseen kokemuksen puutteeseen. Minusta olet omalla kohdallasi tässä varmasti oikeassa, en usko, että sinulla on muuta kuin haalea aavistus Pyhästä Hengestä. Mielenlaatusi sellainen, että sitä on vaikea yhdistää Pyhän Hengen läsnäoloon ja varsinkaan täyteyteen.
Minusta sinun kuitenkin kannattaa suhtautua tähän asiaan niin, että myönnät, että muilla voi olla enemmän kokemustakin Pyhästä Hengestä. Meidän Jumalamme ei ole kuin islamin Allah, joka ei ole henkilökohtaisessa yhteydessä muslimeihin. Meidän Jumalamme puhuu meille Pyhän Hengen kautta ja on koettavalla tavalla läsnä elämässämme. Näin olemme elävässä uskossa. Oletko koskaan ajatellut, että olet ehkä lopultakin jäänyt paljosta paitsi tässä suhteessa?
Olen kiitollinen siitä, että olen jäänyt paitsi paljosta kuohunnasta ja sekaannuksesta joka liittyy ns karismaattisuuteen. Se on osa Isän osakseni lahjoittamaa uskollista huolenpitoa ja johdatusta.
Pentti. ”Olen kiitollinen siitä, että olen jäänyt paitsi paljosta kuohunnasta ja sekaannuksesta joka liittyy ns karismaattisuuteen”.
Tällaisesta sekoilusta minäkin olen jäänyt paitsi. Kuitenkaan en millään tahtoisi että olisin jäänyt paitsi aivan terveestä karismaattisuudesta ja Pyhän hengen kokemuksista, joita olen saanut runsaasti kokea.
Minulle vääjäämättä tulee vaikutelma, että sinun kohdalla on tässä mennyt lapsi pesuveden mukana. Se on minusta jokaisen uskovan kohdalla surullista, koska Jumalan hyvät siunaukset jäävät näin kokematta ja lahjat saamatta. Et varmasti ole ainoa körtti jolle näin on käynyt.
Korttien joukossa on niitäkin, jotka ovat saaneet ’suut ja silmät täyteen’ näitä ’hyviä siunauksia’ ja ovat kiitollisia löytäessään yhteisön, jossa maltetaan kärsivällisesti odottaa Jumalan ajallaan tapahtuvaa kohtaamista.
Pentti. ”Korttien joukossa on niitäkin, jotka ovat saaneet ’suut ja silmät täyteen’ näitä ’hyviä siunauksia’.
En tiedä, oletko tullut ajatelleeksi, tai huoaatko edes itse, kuinka negatiivista koko suhtautumisesi Pyhän hengen lahjoihin on. Etkö ollenkaan kykene kuvittelamaan, että tällainen karismaattisuus voi olla täysin tasapainoista ja tervettä.
Minä olen kokenut tällaista hyvää karismattisuutta 1980-luvulta asti ilman mitään ongelmia. Kun on viisas, osaa kyllä ohittaa epäterveetliikkeet, ilmiöt ja ihmisetkin. Silloin voi aivan rauhassa elää Pyhän Hengen täyteyttä täydessä levossa kokien ja siitä iloiten. Jumala on elävä Jumala, ja on suuri siunaus saada elää Hänen yhteydessään ja Hengessään.
Olet kenties saanut epäterveitä lieveilmiöitä väistellen nauttia karismaattisuuden autuudesta. Oletko huomannut lähimmäisesi, joiden mieli on vierelläsi järkkynyt? Mitä olet tehnyt heidän hyväkseen? Meidät on kutsuttu kantamaan toistemme kuormia.
Pentti. ”Oletko huomannut lähimmäisesi, joiden mieli on vierelläsi järkkynyt? Mitä olet tehnyt heidän hyväkseen?”
Minun työssäni on myös työtoverieni ollut oltava terveitä. Olen siis tottunut auttamaan mieleltään terveitä ihmisiä löytämään viisautta ja ratkaisuja elämän tilanteisiin.
Sairaita ihmisiä hoitavat paremmin siihen koulutetut ja armoitetut ihmiset. Pääsääntöisesti kai mieleltään sairas tai epätasapainoinen ihminen ilmentää tätä kipeyttäänkin hengellisyydessään.
En siis usko, että varsinaiset Pyhän Hengen kokemukset tekevät ketään mieleltään sairaaksi, mutta kun mieleltään järkkynyt tai heikko ihminen esimerkiksi valvoo liikaa jossain hengellisissä kokouksissa voi varmasti mennä överiksi. Mutta ks. itse olen tekemisissä tavallisten terveiden ihmisten kansssa koska se on minun kutsumukseni.
Lähetyskentillä, jos jostain pitää ajaa ulos paha henki, annan isäntieni tehdä sen.
Evankeliumi on heikkoja ja sairaita varten. Eivät terveet tarvitse parantajaa.
Pentti. !Evankeliumi on heikkoja ja sairaita varten. Eivät terveet tarvitse parantajaa”.
Evankeliumi on kaikia ihmisiä varten. Terveet eiväe ehkä tarvitse parantaja, mutta kaikki tarvitsevat Vapahtajaa ja johdatusta elämäänsä.
”’Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.” Näin siis Paavali.
Pentti. ” Näin siis Paavali”.
Niinpä niin, tee sinäkin samoin.
Antti, ”Lähetyskentillä, jos jostain pitää ajaa ulos paha henki, annan isäntieni tehdä sen.”
En tiedä oletko sattunut lukemaan norjalaisen teologian tohtorin Tormod Engelsvikenin kirjan – Vapaaksi paholaisen vallasta, joka käsitelee kyseistä asiaa Raamatun näkökulmasta. Varsin mielenkiintoinen ja tervehenkisesti kirjoitettu kirja. (Perussanoma Oy)
Kosti, aikoinaan 1980-luvulla luin aika paljonkin tällaisia kirjoja. Minun hyvä lähetysssarnaaja ystäväni perusti aikoinaan sata seurakuntaa Pakistaniin 1970-luvulla. Hän kertoi, miten paikalliset kyläseurakuntien pastorit opettivat häntäkin ajamaan ihmisestä ulos pahat henget tarpeen vaatiessa. Olen tällaista nähnyt Etelä-Afrikassa, Sri Lankassa, Nepalissa ja Irakissa sekä Egyptissä. Minun kutsumus on toisenlainen eikä tällainen enää kovasti kiinnosta. Tarvetta siihen kyllä on monissa maissa.
Ks. itse kehoitan paikallisia itse ajamaan ulos pahat henget jos niitä on jossain. Se on minusta vähän sama kun jos menen kylään jonnekin isännät siivoavat talonsa itse vieraita varten eivätkä pane meitä siivoamaan.
Antti, itselläni ei ole tälläisestä kokemusta, enkä ole myöskään tutustunut katolisen kirkon eksorkistiseen kirjallisuuteen. Sattumalta löysin tuon kirjan, joka varsin tervellä tavalla käsitteli aihetta. No sinä tiedät paremmin aiheesta, eikä minulla ole siitä sen enempää sanottavaa.
Palatakseni vielä siihen, mitä siitä on seurannut, kun Eurooppa kieltää kristilliset juurensa. Siitä on havahduttava esimerkki Ranskasta. Ehkä sen ovat monet lukeneetkin.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ranskassa-kirkkojen-ryostely-ja-turmeleminen-ovat-arkipaivaistyneet/
Kosti. ”Palatakseni vielä siihen, mitä siitä on seurannut, kun Eurooppa kieltää kristilliset juurensa”.
Juuri näin on käynyt ja minäkin uskon, että seuraukset eivät ole hyvät. Ranskahan oli vallankumouksen tapahtumapaikka ja silloinkin kauloja katkottiin surutta. Ajattelen myös, että Notre Damen palolla on jonkunlainen symbolinen merkitys Euroopassa, mitä uskomme juurien kieltämiseen tulee.
Olin aikoinaan Eurooppa-parlamentissa grillaamassa meppejä ja komissaareja tästä kysymyksestä, kun Euroopan Unionin peruskirjaan ei haluttu mainintaa Jumalasta eikä juutalais-kristillisistä juuristamme. Tämä on surullista, mutta tällaisessa Euroopassa me elämme.
Unionin tunnus kuitenkin on kristillinen. Sininen on Madonnan väri ja kaksitoista tähteä ovat Ilmestyskirjan mukaan kruununa hänen päänsä päällä.
Oireellista on, kun tuossa englanninkielisessä artikkelissa Guy Millière toteaa mm, että ”tunti sen jälkeen, kun Notre Damen palo oli syttynyt viranomaiset kiirehtivät sanomaan, että palon syttyminen oli onnettomuus ja tahallinen teko on poissuljettu asia”. Todella, vaikka kenelläkään ei ollut menemistä kirkkoon palon aikana, viranomaisilla oli jo selkeä käsitys palon syystä – ”tunti syttymisen jälkeen”. Ovatpa Ranskan viranomaiset perin tehokkaita. Enpä aivan uskoisi, kun on siellä käynyt.
Mahdollisuus, että Notre Dame on tahallaan sytytetty ei siten ole poissuljettu asia, vaikka viranomaiset sen kieltävätkin.
Se, että Guy Millière sanoo ”hallitsevan uskonnon olevan islam” pitäisi havahduttaa kristityt siihen, mikä on Euroopan todennäköinen tulevaisuus ja se on jo varsin lähellä, eikä siitä pitäisi vaieta, kuten Suomessakin yritetään kaikin tavoin tehdä. Oma mielipiteeni on, että Ranska on jo valmiiksi pitkälle kristilliset arvot hylänneenä maana varsin otollinen maaperä islamin kasvulle ja islamistien tarkkaan valittu kohde.
Macronin puolueen eu-vaaliehdokas 2019 Nathalie Loiseau on äskettäin pohtinut mediakeskustelun vetäjänä sitä, muodostaako hänen kirkkonsa läsnäolo ”ongelman.” Siis ollaan jo niin pitkällä, että pohditaan sitä, että kristinusko muodostaa Euroopassa ongelman.
”Ranskan sekularismin tulokset ovat nähtävissä. Kristinusko on pyyhitty lähes kokonaan julkisesta elämästä”, kuten Guy Millière toteaa. Islamilainen invaasio on meneillään koko Euroopassa ja hallitukset seisovat lähes tumput suorassa tämän todellisen ongelman edessä. Vaikeneminen islamisaation edessä on jotakin perin kummallista, jota en ymmärrä, vaikka kaikki tunnusmerkit ovat nähtävissä ja josta Ranska on selvänä esimerkkinä.
Vaikuttaa siltä, että Euroopan tunnus on ennemmin tai myöhemmin kuunsirppi.
Pentti. ”Sininen on Madonnan väri ja kaksitoista tähteä ovat Ilmestyskirjan mukaan kruununa hänen päänsä päällä”.
Euroopan Unioni on täysin sekulaari rakennelma, josta nimenomaan karsittiin usko ja juutalais-kristillinen perintö pois.
Myös tästä syystä Eurooppa on hengellisesti kuin kaupunki vaila muureja, tai kuten Hesekiel 22 kuvaamassa muurissa on vihollisen mentäviä aukkoja. Ei ole oikein miestä muurin aukkoon, korjaamaan muuria.
Luterilaisesta kirkosta ei tähän taida enää olla, katolisilla on näky Euroopan uudelleen evankelioimiseksi, ja halu vaikuttaa muutenkin, mutta katolinen kirkko on kyllä monin tavoin ongelmallinen.
Onneksi se aika on ohi, kun eurooppalaiset valtakunnat nimesivät itsensä ’pyhiksi’. Toisessa keskustelussa käsittelimme niiden aikojen veristä historiaa. Valtion tai valtioiden liiton kuuluukin olla sekulaari. Sille on raamatullinenkin perusta. Jeesus sanoi, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta.
Pentti. ”Valtion tai valtioiden liiton kuuluukin olla sekulaari. Sille on raamatullinenkin perusta. Jeesus sanoi, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta”
Ajatteletko siis, että kun Jeesus sanoi näin, EU-johtajat päättivät olla manitsematta kristinuskosta mitään EU:n yhteydessä?
Jumalan valtakunnan on kuitenkin Jeesuksen mukaan tarkoitus tulla niin maan päälle kuin taivaaseenkin, samoin Hänen tahtonsa on tarkoitus toteutua myös maan päällä niinkuin taivaassa.
Kun uskosta ei mainita mitään, on se mitätön suun tunnustus, ja hengellisessä mielessä jättää ”ilmatilan” muslimeille ym. jotka paremmin ymmärtävät hengellisen taistelun luonteen.
Se ei siis ole raamatun mukaista, että pakanallisesta Roomasta tuli kristillinen. Sensijaan sekulaaristen (vapaus, veljeys, tasa-arvo) Euroopan valtioiden pitänee taipua pakanallisen islamin edessä.
Jumalan valtakunta on maan päällä myös islamilaisissa maissa. Viittaan tässä vaikkapa Egyptin kopteihin tai Mesopotamian assyyrialaisiin kristittyihin, melkiitteihin ja maroniitteihin.
Rooman imperiumin muuttuminen virallisesti kristilliseksi tuotti kirkolle monia ongelmia. Tarkoitan kehittymistä jäykäksi hierarkiseksi järjestelmäksi omine lakeineen. Papiston muotoutumisessa nähdään legioona-armeijan mallin seuraamista. Valtiokirkko on osoittautunut myöhemminkin hankalaksi ilmiöksi.
Toki näin on, että Jumalan valtakunta on maan päällä myös islamistissa maissa, mutta vain kristillisyyden ja kristillisen lähetystyön seurauksena, ei muuten. Eräs koptipappi on siitä hyvänä esimerkkinä.
Pentti. ”Valtiokirkko on osoittautunut myöhemminkin hankalaksi ilmiöksi”.
Minä en näe ristiriitaa siinä, että elän Jumalan vatakunnan elämää Pyhässä Hengessä ja samalla kuulun jäykkärakenteiseen kirkkoon. Jos ei ota tätä kirkkoa liian vakavasti, hyvä hengellinen elämä onnistuu sen jäseniltäkin aivan hyvin. Pitää siis olla hyvä henkilökohtainen suhde kirkon Herraan niin pärjää kirkossa aivan hyvin. Jos tällaista suhdetta ei ole, meidänkin kirkko kyllä nykyisellään on aika sekava instituutio.
Vanhimpien kirkkokuntien alueet ovat Lähi-idässä. Antiokiastahan Paavalikin lähetettiin työhönsä. Islamilaiste maiden kirkot eivät siis ole vain ns länsimaisen lähetystyön synnyttämiä.
Suomen kirkko ei ole valtiokirkko, onneksi.
Pentti. ”Rooman imperiumin muuttuminen virallisesti kristilliseksi tuotti kirkolle monia ongelmia”.
Suomi nyt ei ole mikään vapaan kristilisyyden luvatu maa, kun olemme ehkä maailman luterilaisin kansakunta. Silti, kuka vaan voi täällä perustaa uuden seurakunnan ja alkaa toteuttamaan alkukirkon ideaaleja, tai siis yrittää sitä. Tällaisessa on ongelman historiattomuus, mikä vanhoissa kirkoissa on aika kiehtovaa. Ks. minusta se ei ole ongelma, jos on oma suhde kirkon Herraan kunnossa.
Tuollainen ongelmattomuuus kutsumuksensa, terveytensä, vakaumuksensa ja jumlasuhteensa suhteen voi romahtaa monestakin syystä. Sillloin on hyvä muistaa, että Jumala on uskollinen eikä hänen rauhanliittonssa horju.
Pentti. ”Tuollainen ongelmattomuuus kutsumuksensa, terveytensä, vakaumuksensa ja jumlasuhteensa suhteen voi romahtaa monestakin syystä”.
En ymmärrä, mitä tarkoitat, tai kenell puhut?
Kristus-kalliohan ei romahda, kaikki muu onkin järkkyvää, ja niin pitääkin olla, Hebr 12:27-28.
”Kaikki muu on järkkyvää ja niin pitääkin olla.” Mahdoitko tarkoittaa tämän niin julmaksi kuin miltä se minusta tuntuu? Miten koet sen, kun lähelläsi ihmisen maallisen elämän perusta järkkyy, talous romahtaa, ihmissuhteet menevät rikki, tapaturma yllättää, terveys pettää…? Onko vastauksesi vain: ”Niin pitääkin olla”? Miten suhtaudut siihen, että kaikki tuo on totta lukemattomille maailman eri puolilla? Miten suhtaudut siihen, että oma korkea elintasosi rakentuu monen muun karille todellisuudelle? Ajatteletko: ”Niin pitääkin olla”? Jos oma elämäsi syystä tai toisesta menee raiteiltaan, riittääkö sinulle: ”Niin pitääkin olla”?
Pentti; ”Vanhimpien kirkkokuntien alueet ovat Lähi-idässä.”
Kaipa tuo lienee ”kaikkien” tiedossa, mistä lähetystyö sai alkunsa ja kenen kehoituksesta. Antiokiahan oli alunperin hellenistinen kaupunki, josta tuli varhaiskristillisyyden keskus. Se tulee ilmi myös (Apt:14).
En tiedä sitten kumpi olisi ollut parempi, Rooman imperiumin pysyminen pakanallisena, kuin sen muuttuminen kristilliseksi, vaikka kirkosta muodostuikin hierarkinen laitos. Katolinen kirkko on kuitenkin osaltaan tuonut kristinuskon myös pohjoismaihin.
Rooman imperiumin muuttuminen kristilliseksi on eri asia kuin kristinuskon julistaminen sen ainoaksi viralliseksi uskonnoksi. Historian kulkua arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että vaihtoehto ’miten olisi käynyt, jos ei olisi…’ ei ole todellinen.
Suurempi ongelma, kuin se, että kristinusko muuttui valtionuskonnoksi vuonna 390 keisari Theodosiusen toimesta, on kristinuskon sisällön muuttuminen, joka tapahtui jo alkukristillisenä aikana. Paavalilaisuus saa Clemensin kirjeestä alkaen väistyä ja häviää Hermaan Paimenessa lähes kokonaan.