Toimittaja Niilo Rantala on tehnyt laajan kansijutun pornosta otsikolla Pelätty ja haluttu hedelmä (Kotimaa 23.2.2024). Juttu on mielenkiintoinen, monipuolinen ja asiallinen sekä osoittaa, ettei teema ole vieras kirkonkaan piirissä.
Ei siitä sen enempää. Sitä vastoin en voi olla hämmästymättä jutun kuvitusta, jossa on käytetty pohjana renessanssin mestareiden Eduard Manet´n ja Francisco de Goyan tunnettuja maalauksia.
Kuvissa alastonmaalausten intiimit kohdat on peitetty mustilla palkeilla. Muistan mustat palkit toimittaja-aikani varhaisesta menneisyydestä. Silloin niillä peitettiin yleensä rikollisten tai rikosten uhrien kasvot, ettei henkilöä olisi voitu tunnistaa. Useimmiten heikolla menestyksellä.
Nyt mustilla palkeilla on peitetty maailmankuulujen taiteilijoiden teoksia, jotka ovat yleisesti nähtävillä museoissa – ja jopa niin, että alastonmallien silmät on peitetty, millä ei pitäisi olla mitään yhteyttä aiheeseen. Kuulisin mielelläni toimituksen perustelut sille, miksi kuvat tunnetuista maalauksista on pitänyt turmella näin irvokkaasti.
Kokonaan toinen kysymys on se, miksi juuri nämä maalaukset on poimittu kuvittamaan pornosta kertovaa juttua. Jos vähänkin kiertää eurooppalaisia museoita, ovat ne tulvillaan vastaavia alastonkuvia, niin miehistä kuin naisista. Ne ovat taidehistoriallisesti merkittäviä teoksia ja aikansa kuvaajia, pornon kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Siihen olisi löytynyt ihan toisenlaista kuvastoa.
Ja jos jutun kuvitukseen olisi haluttu ottaa viittaus kirkkotaiteen alastonkuviin, ei olisi tarvinnut kuin käyttää Michelangelon Vatikaanin Sikstuksen kappeliin maalaamia freskoja – alastonaiheita olisi riittänyt loputtomiin.
Jos tällä linjalla edetään, pitäisikö siis museoiden oville alkaa laittamaan sisältövaroituksia: voi sisältää alastomuutta. Myös Ateneumiin. Ei kai sentään!
Vai onko taustalla ollut jutussa mainittu ”transregressio”, jossa vastakkaisuudet luovat eroottiseen fantasiaan kiihoketta. Ihan näin hienoon selitykseen en jaksa uskoa, pikemminkin tämä vain kiihottaa tirkistelyn halua. Ja se kuitenkaan ei liene ollut asiallisen jutun tavoite.
Sanan ”pornografia” etymologia viittaa haureuden ja siveettömyyden kuvaamiseen. Ainakin jonkin verran kyse on siitä, miten katsoja tulkitsee kuvaa. Tosin valtavirta pornosta lienee ilman epäselvyyttä siveettömyyden kuvaamista.
Koska valtavirta nykyajan protestanttisesta ”kristillisyydestä” ei näe mitään pahaa siveettömyydessä, aviorikoksissa ja irstailussa, on sen suhde pornoonkin hyväksyvä. Ainakin tällaisen käsityksen saa uskonnollisten johtajien puheenvuoroista mm. avioliittokeskustelussa.
Olen blogistin kanssa suunnilleen kokonaan samaa mieltä. Ei pornografian käyttäjiä kiinnosta taide. Erittäin huono kuvituksen valinta.