Ehkä on hyvä, että kävi heti näin: Ensiksi onnettomalla termillä sukupuolineutraali avioliitto ja sittemmin virtaviivaisempana hämäyksenä tasa-arvoisena avioliittona markkinoitu kansalaisaloite meni eduskunnan äänestyksessä tänään (28.11.14) läpi. Parempi, että kenenkään ei nyt tarvitse jäädä roikkumaan löysään hirteen odottelemaan seuraavaa läpimenoyritystä. Sillä aloitteen puolustajat eivät varmasti olisi jättäneet leikkiä kesken ennen kuin heidän tahtonsa on tapahtunut. Vastustajille tuskin revanssin mahdollisuutta tarjotaan.
Koko pappisvirassaoloni ajan (35 vuotta) olen muistuttanut vihkimilleni pareille, että kristillinen kirkko tunnustaa ja opettaa pyhään Raamattuun perustuen, että avioliitto on Jumalan säätämä elämäntapa miehen ja naisen välillä. Yhteys toiseen ihmiseen ja yhteys Jumalaan on ihanteellinen elämän perustila. Myös yhteiskunnan pysyvyys ja onni rakentuvat pitkälti juuri avioliiton varaan. Kannattaa muistaa, että teidän keskinäisen liittonne myötä monista tänään täällä kirkon etupenkeissä istuvista ihmisistä tulee sukulaisia keskenään.
Aluksi tuo muistutus Jumalan säätämästä miehen ja naisen välisestä suhteesta oli tarkoitettu rohkaisemaan vihittäviä. Viime aikoina on alkanut tuntua siltä kuin se olisi kannanotto sukupuolensa neutralisoijia vastaan. En sitä kyllä sellaiseksi ole tarkoittanut…
No, lukijat, antaa tulla vaan: Kuka synnittömistä tahtoo heittää ensimmäisen kiven? En voi mitään sille, että tunnen itseni nyt ihan munattomaksi, suorastaan sukupuolineutraaliksi, henkisesti sterilisoiduksi. Tai ainakin ääliöksi. Miten ihmeessä vuosikymmenten työ ikään kuin mitätöityy vain sen perusteella, että ”ajat muuttuvat?” Minä olen koko ajan ollut siinä uskossa, että Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna.
Facebookissa olen saanut viime päivien ajan paljon törkyä niskaani pysyessäni kirkon nykyisessä avioliittonäkemyksessä. Jopa lähimmät ystäväni, jotka ovat osoittautuneet tässä asiassa toisinajattelijoiksi, ovat piesseet minua kuin vierasta sikaa, hyppineet silmilleni ja erittäin aggressiivisella tavalla muistuttaneet minua, miten tärkeä asia rakkaus on. Sic! Käsittely on ollut varsin kovakouraista. Siinä ei ole painanut mitään, että olen jumaluusoppinut, evl. kirkon työntekijä ja antanut sanani (lue: vannonut valan), että en esim. salaa tai julkisesti edistä mitään sellaisia näkemyksiä, jotka sotivat kirkon oppeja vastaan. Nuoret papit antavat nykyään vain lupauksen, jossa on jäljellä vain häivähdys siitä, mihin me aikoinamme sitouduimme. Saatte ihan vapaasti nauraa, mutta minä tahdon silti olla uskollinen Jumalalle ja kirkolle.
Kansa on tänään huutoäänestänyt. Tulee mieleen muuan toinen huutokuoro, jossa palkattujen huutajien suulla vaadittiin Barabbas vapaaksi ja Jeesus ristiinnaulittavaksi.
Maallisesta vallankäytöstä, avioliitosta ja seksistä (Salomen eroottinen tanssi) oli kysymys myös silloin, kun hallitsijan kyseenalaisiin naimajärjestelyihin puuttunut Johannes Kastaja mestattiin. Toivottavasti meillä Suomessa ei koskaan päädytä siihen, että Kauhavan ruman vallesmannin tappamalla voisi naida hänen komian leskensä.
Nyt meillä on Suomessa kaksi erilaista avioliittokäsitystä: vanha kirkollinen ja uusi valtiollinen. Elävätkö nämä jatkossa sulassa sovussa vai alkaako valtiollinen painostaa kirkollista lain voimalla? Rakkauden laki ei löydy lakikirjasta vaan Raamatusta. Rakkaus on toki Jumalan varsinaista työtä, mutta kiivaskin hän osaa olla, edelleenkin.
Alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, mutta 2010-luvulla sillä ei enää ollut niin väliä. Ennen vedenpaisumustakin ihmiset söivät, joivat ja naivat…
Jaan useimpien piispojen huolen:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/piispat-huolissaan-jakautumisesta/
Sinänsä on liikuttavaa nähdä, miten erilaista porukkaa lakialoitteen puolustajat ovat. Varsin sekalainen seurakunta. Eli sama päämäärä, mutta kuitenkin aivan eri motiivit toiminnalleen.
No, näkeehän sen myös Raamatusta, miten yhteinen vastustaja yhdistää niitä, jotka jossakin muussa asiassa voisivat olla kuin kissat ja hiiret.
Hannu on oikeassa. Täälläkin itsensä ateisteiksi tunnustavat henkilöt ovat olleet vahvasti samaa mieltä kirkon liberaalien kanssa. Mielestäni se on outo yhtälö.
Salme: ateistilla ja kristityllä on runsaasti yhteistä tarttumapintaa. Minua ihmetyttää enemmän, miten lepsu ja hutera on erilaisten kristittyjen tarttumapinta. Närkästyvät ja ovet paukkuen mieltään osoittavat kristityt eivät ole kovin todistusvoimaisia Jumalan valtakunnan eteenpäin viejinä.
”Nuoret papit antavat nykyään vain lupauksen, jossa on jäljellä vain häivähdys siitä, mihin me aikoinamme sitouduimme.”
Onko todella näin? Minä ainakin koin pappisvihkimyksen nelinkertaisine tahdon-sanoineen hyvin ladatuksi hengelliseksi kokemukseksi. Em. lakiin emme me nuoret papit joutuneet ottamaan kantaa vaikka tietenkin tiettyihin lupauksiin voi lukea velvoituksen puolustaa tai vastustaa sitä.
Timi: Runsas vuosi sitten kirjoitin tällaisen blogin juuri tuosta esiin nostamastasi aiheesta.
https://www.kotimaa.fi/keran-pappi-aina-pappi/comment-page-2/
”Miten ihmeessä vuosikymmenten työ ikään kuin mitätöityy vain sen perusteella, että ”ajat muuttuvat?” Minä olen koko ajan ollut siinä uskossa, että Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna.”
Historian lukeminen auttaa tässä. Kirkon on pitänyt luopua monista näkemyksistään ajan saatossa. Jumalaa saarnaavat kuitenkin vain ihmiset, joten ei mitään maan päällä sattuvaa kannata pitää ikuisena.
Vaikea käsittää miten on mahdollista, että kirkon korkein johtaja on
yhdessä ateistien kanssa vaatimassa kirkon auktoriteetin alasajoa.
Naispappeuteen Raamattu ei ota selvää kantaa, mtta homouteen kyllä. Kirkon ainoa auktoriteetti on Raamattu. Tämän jälkeen Raamatulla ei kirkon olemassaoloa enää voi perustella.
Raamatun kanta naisten asemaan seurakunnassa on kyllä harvinaisen selvä. Pitää olla hiljaa ja kysyä sitten kotona mieheltä. Sitä ei voi kyllä mitenkään ymmärtää toisin, eihän?
”Raamatun kanta naisten asemaan seurakunnassa on kyllä harvinaisen selvä. Pitää olla hiljaa ja kysyä sitten kotona mieheltä. Sitä ei voi kyllä mitenkään ymmärtää toisin, eihän?”
Aikoinaan kun mietin uudelleen Raamatun lukemistapaani, ”raamatullisuus” -käsitettä ym. ja naispappeuskysymystä, havaitsin, että ns. raamatullisuudessa ei ole kyse siitä kuinka ”selvästi” Raamatussa on jotain ilmaistu.
Raamatussa annetaan paljon ohjeita sen ajan seurakunnille, eikä niitä voi siirtää sellaisenaan nykypäivään.
Sen vuoksi olen päätynyt ajattelemaan, että Raamattua ei tule lukea kuin lakikirjaa, vaan siten, että se kertoo miten asiat ovat. Yksittäisiä ohjeitahan siellä on vaikka minkä verran. Ja suurin osa niistä, myös UT:n puolella on sellaisia, joiden kirjaimellisesta noudattamisesta tulisi vain kaaos.
Raamatun ymmärtämiseen tarvitaan muunkinlaista lukutaitoa kuin ohjeiden, kieltojen ja käskyjen poimimista ja niiden listaamista ranskalaisilla viivoilla.
Mutta homouden suhteen Raamattu ei kerrokaan mitä pitää tai mitä ei saa tehdä. (VT:n puolella toki, mutta sen suhteen ei voi myöskään lähteä Täytyy-ei saa -linjalle.)
Vaan juuri miten asiat ovat. Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, jotka avioliitossa tulevat yhdeksi lihaksi. Homoudestakin puhutaan syvemmin kuin käskyjen ja kieltojen tasolla.
Itselläni meni jonkin aikaa ennenkuin löysin sen miten Raamattua tulisi lukea jatkumona ja kokonaisuutena, ei sääntöluettelona. Toivon, että palstalla paljon asiaa esillä pitäneet keksivät sen jossain vaiheessa myös. Se on ahaa-oivallus. Ei karsimista vaan kokonaiskuvan näkemistä.
Kyllä Raamatussa puhutaan myös miehestä ja naisesta, näiden välisestä suhteesta ja siitä että mies on naisen pää.
Näin on edelleenkin, vaikka se miten se tulee julkisesti ja avioliitossa ilmi, voi vaihdella.
Raamatussa annetut ohjeet tähän liittyen ovat tosiasian ja Jumalan suunnitelman ja luomistyön periaatteiden soveltamista kyseiseen aikaan. Samoin kuin meidän tulee soveltaa samoja asioita tähän päivään.
Kirkon virkojenkin suhteen on täytynyt jokaisen sukupolven käyttää vähän omaakin harkintaansa ja luovuuttaan. Silti tosiasiast pysyvät tosiasioina. Ne pitää vain oppia erottamaan käsky- ja kieltoluetteloista.
Raamatun sanoma ja ”kanta” asioihin ei löydy listoja tekemällä.
Raamatusta voi hahmottaa esiin juuri tällaista, Sarin kuvaamaa tähtäinpistettä. Se on ikäänkuin ”Raamatun ihmiskuva”, ja se on se kolmas Raamatun lukutapa kirjaimellisen tulkinnan ja taipuvan liberaalitulkinnan välillä.
Maailmaa silmäilemällä, onneksemme sitten satumme elämään läntisessä demokratiassa, joka on oikeastaan oma polkunsa, vaikka synnyissään osin velkaa kristilliselle ihmiskäsitykselle.
Näitä kahta joudutaan ”peluuttamaan” vastakkain, ja tästä syntyvät mielipiteet ja kiistat.
Sarin taktiikalla on siis yhtä perusteltua pitää homoutta ihan normaalina asiantilana nykyään ja toivottaa heille onnea avioliitoissaan. Niinkuin monet kristityt tällä hetkellä tekevät.
Hannu Kiurun ohella toinen teräväkynäinen kaveri, Jari Tervo kirjoitti männäviikolla seuraavaa:
”Ennen eduskuntaäänestystä ihmisoikeuksia on jälleen vastustettu raamatullisin perustein. Nämä perusteet ovat riipaisevan joustavia. Niitten voimalla on vastustettu keskiolutta, aborttia, naispappeja ja sukunimilakia. Aina yhtä turhaan. Miten Jumala voi hävitä näin monta äänestystä peräjälkeen?”
Ennen kuin munattomaksi ja ääliöksi tunnustautuva Kiuru vajoaa totaaliseen masennukseen, aktivisti-ateisti Vihervaara lohduttaa sillä, että ehkä Jumala on sittenkin sama ja iätön ja ehkä Jumala ei sittenkään häviä äänestyksiä toisensa jälkeen.
Mitäpä jos Jumala ammentaa ymmärrystä meihin ihmisiin vain sitä vauhtia kuin mitä me omassa vaatimattomuudessamme olemme valmiita sitä vastaanottamaan? Mitä jos nykyihminen ei olekaan vielä ymmärtänyt täydellisesti Jumalan tahtoa, mutta se aukeaa meille vuosien ja vuosikymmenten ja vuosisatojen kuluessa?
Eikö se olisi Jumalalta aika kaunis taideteos tehdä ihmiskunta, joka vuosituhansien kuluessa oppii uutta ja kehittyy? Samalla se antaa meille lohduttavan viestin siitä, että meidän ei tarvitse tänään tietää kaikkea. Ei tarvitse ymmärtää iäisen Jumalan koko tahtoa. Saamme vaeltaa ja etsiä, jopa olla väärässä.
Jusu on mielestäni oikeassa korostaessaan Jumalan jatkuvaa luomista.
Jusu antaa väkevän todistuksen siitä, miten Jumala toimii. Jos itsensä ateistiksi luokittelevan kynästä lähtee tällaista jumalallista tekstiä, huomaa, että raja ateistin ja ei-ateistin välillä on enemmän kuin hämärtyvä, jos aidon rakkauden perään janotaan:
”Mitäpä jos Jumala ammentaa ymmärrystä meihin ihmisiin vain sitä vauhtia kuin mitä me omassa vaatimattomuudessamme olemme valmiita sitä vastaanottamaan? Mitä jos nykyihminen ei olekaan vielä ymmärtänyt täydellisesti Jumalan tahtoa, mutta se aukeaa meille vuosien ja vuosikymmenten ja vuosisatojen kuluessa?
”Eikö se olisi Jumalalta aika kaunis taideteos tehdä ihmiskunta, joka vuosituhansien kuluessa oppii uutta ja kehittyy? Samalla se antaa meille lohduttavan viestin siitä, että meidän ei tarvitse tänään tietää kaikkea. Ei tarvitse ymmärtää iäisen Jumalan koko tahtoa. Saamme vaeltaa ja etsiä, jopa olla väärässä.”
Ymmärrän Hannua, koska hän on valan vannonut kirkon palvelija. Itseäni on ärsyttänyt se, että yksinkertaisesta asiasta on saatu väännettyä suuri kiila, joka nyt vääntää ihmisiä erilleen. Aivan turhaan. Näes todelliset ongelmat ovat edelleen yleinen rakkaudettomuus ja toisen kunnioittamattomuus. Ei saatu pettämisen kieltävää klausuulia lakiin käsittääkseni. Esimerkiksi.
Hannu H.,
Suurin osa uskon ja Tradition hylkääjistä ei tiedä mitä he tekevät vaan huutavat väkijoukon (=media) mukana Barabbasta vapaaksi.
Vakavampi juttu ovat ev. lut. yhteisöltä palkkaa saavat toimihenkilöt joilla on nimikkeitä kuten ”piispa” tai ”pappi”. He tietävät mitä he tekevät hylätessään uskon ja Tradition ja levittäessään evankeliumina ihmisviisauksia. Ehkä tässä näkyvät selvimmin Lutherin harhaopin , tai ainakin sen nykytulkinnan, hedelmät.
’Aluksi tuo muistutus Jumalan säätämästä miehen ja naisen välisestä suhteesta oli tarkoitettu rohkaisemaan vihittäviä. Viime aikoina on alkanut tuntua siltä kuin se olisi kannanotto sukupuolensa neutralisoijia vastaan. En sitä kyllä sellaiseksi ole tarkoittanut… ’
Hannu, uskon hyvin, että et tarkoittanut rohkaisuasi tuollaiseksi kannanotoksi. Minulla on sellainen tunne, että et ole ainoa, jolle on käynyt näin. Hyvän ja oikean asian funktio on kääntynyt tahtomatta toiseksi. Kirkossa kollektiivinen muutosvastarinta on vienyt tuon asian kohdalla tulkintaa eksklusiiviseen suuntaan. Minusta voisit aivan hyvin pitää kiinni tästä opetuksesta sillä lisäyksellä, että tähän pääsääntöön on muutaman prosentin poikkeus.
Raamatussa ei tietääkseni käsketä miehiä alistamaan vaimojaan alamaisiksi. Sen sijaan vaimoille on kehoitus alistumisesta miehen tahtoon. Tuntuukin tosi mukavalta, kun vaimoni joskus lasten kuullen on kutsunut minua herrakseen. No minä taas pidän vaimoani kunigattarena ja itseäni hänen armollisuutensa nöyrinpänä palvelijana.
Jeesus on Sana ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Joh.1:1; Hbr.13:8). Jumalan Sana on kokonaan totuus ja Hänen vanhurskautensa oikeudet pysyvät iankaikkisesti (Ps.119:160). Jeesus sanoi fariseuksille: ”ellette usko Minua siksi, joka Minä olen, niin te kuolette synteihinne”(Joh.8:24). Jumalan Sanaa, Raamattua, luetaan rukoillen, että Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen. Raamatun Sana on tänäkin aikana ilo ja riemu jokaiselle uskovalle!
Hannu! Hienoa! Toivottavasti ymmärsin oikein 🙂 ! Pidä linjasi, älä välitä mitä muut sanovat, vaikka se sanoja olisi ylipappi! Jumala siunatkoon sinua vilpittömyytesi vuoksi!
Terveisiä uskollisille ystävillesi, Jumalan luomille karvanaamoillesi, jos ne vielä ovat:) !