Raija Oranen kertoo uudessa romaanissaan Aurora Helsingin Diakonissalaitoksen perustajasta Aurora Karamzinista, jonka kerrotaan olleen monenlainen hyväntekijä. Toisaalta hän oli myös kohuttu seurapiirikaunotar, josta tuli Venäjän keisarinnan hovineiti ja upporikas.
Vantaan Laurin haastattelussa Oranen kertoo, että Karamzin kiinnosti häntä ihmisenä ja autonomian ajan aikalaisena.
Karamzin oli taitava verkostoituja, jonka taidon muiden muassa hän oppi isäpuoleltaan Carl Johan Walleenilta.
– Sain sellaisen kuvan, että Auroran ja hänen isäpuolensa suhde oli läheinen, toverillinen ja tasa-arvoinen. Tytöstä kasvoi itsenäinen ja voimakastahtoinen nainen. Se oli harvinaista tuon ajan oloissa.
Orasen mukaan Karamzin otti ohjat käsiinsä avioliitoissaan ja muissa hankkeissaan. Hän seurasi valppaasti ajan virtauksia, joihin Walleen ilmeisesti perehdytti häntä.
Karamzin jäi leskeksi kolme kertaa jo nuorella iällä. Näiden menetysten jälkeen hän omisti lopun elämäänsä läheisilleen sekä hyväntekeväisyydelle. Hän muun muassa rahoitti naisten työtupia, kouluja, lastenseimiä ja orpokoteja. Diakonissalaitoksen perustaminen Helsinkiin vuonna 1867 oli Auroran pitkä ja tarkasti harkittu unelma.
Orasen mukaan Karamzinin taistelu maallisen ylellisyyden, karnevaalimenon ja hengellisten pyrkimysten välillä näyttää olleen pitkä ja ankara, mutta luotsanneen hänet kohti seestynyttä kristillistä elämäntapaa.
– Ja huolimatta kaikesta, mitä kohtalo tarjosi, Karamzin säilytti kiihkeän etsintänsä, pyrkimyksensä rehellisyyteen ja toisista välittämisen kaikissa elämänsä käänteissä, Oranen toteaa.
Lue haastattelu kokonaisuudessaan Vantaan Laurin verkkolehdestä
Kuva: Teoksen kustantaman Auroran kansi.
Ilmoita asiavirheestä