Kolumni: Jouluna tiedät, ketä rakastat

Joulutäyttymys. Se tunne, kun joulu tuntuu hyvänä olona villasukkiin käärityissä varpaissa asti, kuuluu enkelikellon helinänä hiljaisuudessa ja tuoksuu kuusenhavulta ja hyasintilta. Joulu näkyy hymynä huulilla ja tuikkeena lasten odottavissa silmissä.

Ympärillä ovat kaikki rakkaat. Pysähtymistä, läsnäoloa, kiireettömyyttä, kiitosta, toisten huomioimista ja kehumista. Kaiken ei tarvitse olla valmista, täydellistä. Pääasia on, että ollaan yhdessä.

Sydänpipareihin on pursotettu kaikkien paikalla olevien nimet. Jo leipomisvaiheessa he olivat läsnä ja rakastettuja. Jouluna tiedät, ketä rakastat.

”Jumala ei rakasta meitä siksi, että olemme rakkauden arvoisia, vaan siksi, että hän on rakkaus.”

Jouluhaikeus. Se hiipii sydämeen vähitellen ja on voimakkaimmillaan muutamaa päivää ennen joulua. Mielessä käy ajatus, voisiko joulun vain ohittaa. Tai karata jonnekin, missä joulu ei näy.

Ikävä. Kaipaus. Raastava kipu. Yksinäisyys. Hylättynä olemisen tunne. Ahdistus. Suru. Et kutsunut niitä jouluvieraiksesi. Ne tulivat lupaa kysymättä.

Ajatus joulukirkosta ei sytytä. Siellä vain itkettäisi, ja se horjuttaisi toistenkin jouluiloa. Juuri nyt et jaksaisi edes hyväntahtoista myötätuntoa. Kun kerran jäit yksin, on helpointa ollakin yksin. Silloin ei myöskään tarvitse pyytää keneltäkään anteeksi sitä, että juuri nyt ei ole omassa elämässä joulunaika.

Rakkaasi eivät ole täällä. Ja silti he ovat, sydämessä, muistoissa, joululaulujen mollisävelissä, sytytetyissä kynttilöissä, rakkautena rinnassa.

Ikävän keskellä rakkaus lohduttaa. Haikeuskin on rakkautta. Kaipaus on rakkautta. Suru on rakkautta. Jouluna tiedät, ketä rakastat.

Joulurauha. Emme vietä joulua siksi, että on se aika vuodesta. Joulussa ei ole kysymys siitä, mitä syömme, millaisia lahjoja annamme tai missä järjestyksessä toteutamme jouluperinteitä.

Joulurauha on sen tiedostamista, että kaikki on hyvin – silloinkin, kun mikään ei tunnu olevan hyvin. Ja että kaikki on valmista – silloinkin, kun mikään ei näytä valmiilta.

Joulurauha on luottamista siihen, että olen rakastettu, vaikka en tunnekaan olevani rakkauden arvoinen. Jumala ei rakasta meitä siksi, että olemme rakkauden arvoisia, vaan siksi, että hän on rakkaus. Jumalan rakkauteen kuuluu sekin, että hän ei luovu meistä eikä meidän tarvitse luopua hänestä. Jumalalla on valta korjata elämässä rikki menneet kohdat ja tehdä ehjää särjetystä.

Joulurauha on sen ymmärtämistä, että pienikin riittää ja vähänkin on paljon. Kaikki joulun rakkaus on olemassa minusta riippumatta. Jumala antoi rakkautensa meille pienessä lapsessa, halvassa tallissa ja pimeässä yössä, valoksi, rauhaksi ja pelastukseksi.

Joulun ydin on rakkaus, joka koskee jokaista ja josta kukaan ei jää osattomaksi, olitpa sitten jouluna yksin tai yhdessä. Vietämme joulua Jumalan rakkaudesta ja Vapahtajan rakkaudessa. Jouluna, Jumala, sinäkin tiedät, ketä rakastat.

Hanna Ekola

Näköislehti

N:o 11 / 2024

Luetuimmat