Vuonna 2003 julkaistiin kirjoittamani kirja Rafael Wardin elämästä ja taiteesta. Haastatellessani taidemaalaria sain tutustua syvällisen ihmisen lisäksi juutalaiseen kulttuuriin.
Rafael Wardi on syntynyt Suomessa vuonna 1938, mutta sekä isän että äidin suvut ovat saapuneet maahamme pakoon juutalaisvainoja.
Naapuritalossa asuva Paavo oli Rafaelin paras ja ainoa ystävä, vaikka Paavon isä ei hyväksynyt ystävyyttä. Toiset lapset eivät ottaneet häntä mukaan leikkeihin, koska hän ei ollut ollenkaan suomalaisen näköinen.
Rafael muistaa lapsuutensa jouluaatoista hämärtyvään iltaan syttyviä naapureiden kirkkaita valoja. Ulkona hän seisoo yksin syvässä lumessa pimeässä tuikkivien tähtien alla ihailemassa ikkunan takaa valaistujen huoneitten koristeltuja joulukuusia.
Erään ystäväni luottoparturi on ammattinsa osaava maahanmuuttaja Aasiasta. Vuosi sitten joulun alla parturissa asioidessaan ystäväni kysyi parturinsa mielipidettä suomalaisesta joulunvietosta. Kävi ilmi, että täällä jo vuosia asunut mies ei tiennyt joulusta saati sen suomalaisesta viettämisestä yhtään mitään.
Kunnon kristittynä ystäväni päätti toivottaa parturinsa tervetulleeksi kotiinsa viettämään perinteistä jouluaattoa perheensä ja appivanhempiensa kanssa. Perheeseen kuuluu äiti ja isä sekä kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Kotona ystäväni kertoi muille vain järjestäneensä suuren yllätyksen heidän jouluunsa.
Lapset tietävät, ettei yllätys ole enää yllätys, jos siitä saa tietää ennalta. He yrittivät arvailla, millaisen suuren yllätyksen isä oli järjestänyt. Äiti oli huolissaan, kun ei millään saanut isää paljastamaan, miten yllätykseen täytyisi varautua. Toinen lapsista kuuli isän vakuuttavan, ettei muuta tarvita kuin yksi lautanen lisää juhlapöytään.
Lapset innostuivat luulemaan yllätystä joulupukiksi. He ehtivät kertoa päiväkodissakin, että tänä jouluna joulupukki jää koko illaksi heille syömään ja leikkimään.
Ystäväni kertoi appivanhemmilleen kutsuneensa yllätyksenä heidän lisäkseen vielä yhden juhlavieraan, joka ei tiennyt miten joulua vietetään.
”Lapset kertoivat kaikille, että kirjahyllyn seimiasetelmassa nukkuvan vauvan nimi on Jeesus, jonka syntymäpäivää nyt juhlitaan.”
Aattoiltana ovikello soi ja lapset ryntäävät ovelle. Oven takana seisoo vieras setä kukkia sylissään ja kysyy hymyillen lapsilta: asuuko täällä joulu?
Siitä syntyi oikea joulu: Yhdessä veisattiin Enkeli taivaan. Yllätysvieras osasi hymistä mukana. Luettiin ruokarukous, syötiin jouluherkkuja, annettiin ja saatiin lahjoja. Kukaan ei enää ollut vieras, kaikki tulivat mukaan leikkimään.
Lapset tahtoivat kertoa kaikille, että kirjahyllyn seimiasetelmassa nukkuvan vauvan nimi on Jeesus, jonka syntymäpäivää nyt juhlitaan. Kaikki olivat kilttejä toisilleen.