Jo lapsena kirjailija Mauri Kunnas kasvoi siihen, että jouluun kuuluu iloinen hulina ja paljon ihmisiä. – Lapsuudessani olimme usein mummolassa jouluaattona. Paikan päällä oli serkkuja ja muuta väkeä. Ehkäpä rakkauteni jouluun tulee sieltä.

Nykyisin Kunnasten luo saapuvat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ja jälleen talo täyttyy äänistä ja tohinasta. Illan myötä talo kuitenkin hiljenee. Jouluillan hämärässä Kunnas asettuu usein sohvalle makoilemaan ja katselee pitkään valaistua kuusta. – Muualla asunnossa on ihan pimeää. Saatan viipyä siinä kauankin. Silloin tuntuu, että vainajatkin ovat läsnä. Koen ihmeellistä yhteyttä menneisiin sukupolviin.

Miten joulupukkia armottomasti pelänneestä pikkupojasta tuli joulupukin ystävä ja rakastettu tonttukirjailija? Millainen joulumusiikki Kunnasta viehättää? Entä millaisia lapsuusmuistoja hänellä liittyy tuhopolton kohteeksi aikoinaan joutuneeseen Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon ja miten hän onnistui keräämään kirkon jälleenrakennuskassaan yli miljoona markkaa?

Lue lisää joulukuun Askel-lehdestä! Jutun kirjoitti Niilo Rantala ja kuvasi Jani Laukkanen.