”Reformaation jäljet suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ovat kuin kissankarvat taannoisessa olohuoneeni nojatuolissa. Niitä ei saa pois millään”, kirjoittaa sosiaalipsykologi ja arvotutkija Anneli Portman
Teologia.fi-sivustolla. Sen tuoreena teemana on ”Reformaation tulkinnat ja vaikutukset”.
”Kissankarvat ovat kutoutuneet niin osaksi nojatuolin villakangasta, että vaikka ne silmin erottuvat ja vaikka niitä voi koittaa imuroida, lopputulos on karvan ja villan yhdistelmä, josta toista ei saa pois tuhoamatta toistakaan. Ne muistuttavat kissasta vielä kauan sen jälkeenkin, kun itse mirri on lakannut pitämästä tuolia omanaan, ja siirtynyt nukkumaan muualle.”
Portmanin mukaan reformaatio on luonut Suomeen normeja eli itsestäänselvyyksiä, joiden sitovuudesta tapoina, toimintamalleina tai ajatuskehikkoina ei juurikaan keskustella. Esimerkkeinä hän mainitsee hyvinvointivaltion, koulutuksen, rehellisyyden, työnteon, sisun, tasa-arvon, vallan alle nöyrtymisen, yhteisen edun metsästyksen, konsensuksen ja vähään tyytymisen.
”Jos reformaatiosta riisutaan Jumala, jäljelle jää silti tämän puoleiseen tasa-arvoon, koulutukseen, työntekoon, konsensukseen ja vaatimattomuuteen tähtäävä rakennelma. Vaikka juurista ei niin piittaisi, tuottaa puu vielä maukkaita hedelmiä. Kysymys on tietysti, kuinka kauan ja mitä menetetään, jos Jumala poistetaan. Käykö niin että Jumala, jolta voisi kenties saada anteeksi tekosiaan, korvautuu julmalla tuomarilla, omallatunnolla, joka syyttää ja sättii ja velvoittaa aina uupumukseen saakka”, Portman kirjoittaa.
Hän jatkaa kielikuvaansa kissasta ja sanoo, että sekularisoituneelle yhteiskunnalle voi olla kiusallista myöntää kissankarvojen lähtevän nimenomaan kissasta.
”Eli reformaation jäljet, jotka näemme, ovat tiukasti kytköksissä siihen Jumalaan, jota emme näe, tai siis käsitykseemme Jumalasta. Jos arvelemme Jumalamme ilahtuvan rehellisyydestä, tasa-arvosta ja sivistyksestä, rakennamme toisenlaisen yhteiskunnan kuin jos arvelemme, ettei mitään jumalaa ole tai jos palvomme jumalana rahaa ja valtaa. Siihen Moolokin kitaan uppoavat tasa-arvot, koulutukset ja rehellisyydet karvoineen päivineen, ja jokapäiväiseen elämään kutoutuvat kovin karheat karvat.”
Portman päättää kirjoituksensa toteamukseen, että tähän saakka jokainen yritys karsia kaikki uskonnollinen pois on epäonnistunut.
”Eipä siis taida tästä suomalaisesta nyky-yhteiskunnastakaan saada niitä reformaation kissankarvoja nyhdettyä pois.”
Kuva: Olli Seppälä