Mistä syntyy hyvä elämä? Naantalin musiikkijuhlilla esitetty Kristina-tanssiteos yrittää vastata tähän monelle yhä ajankohtaiseen kysymykseen. Esitys kertoo myös oman paikan etsimisestä.
Kristina tarkastelee, miten ihminen voi hyväksyä oman elämänsä rajat ja nähdä sen mahdollisuudet.
*
Keskiaikaan sijoittuvassa Kristina-teoksessa birgittalaissisarten laulut palaavat entiseen luostarikirkkoon. 1400-luvun loppupuolella rakennettu Naantalin kirkko on ainoa reformaation aikana 1500-luvulla lopetetusta birgittalaisluostarista säilynyt osa.
Kun koreografi Marjo Kuusela kuuli radiosta Vox Silentii -yhtyeen esittämiä birgittalaissisarten lauluja, hän halusi yhdistää niihin tanssia. Teoksen tarina löytyi Rauno Tirrin fiktiivisestä kirjasta Kirjeitä Naantalin luostarista – sisar Kristinan elämä 1441-1500, joka kertoo luostariin joutuvasta nuoresta tytöstä.
Lopputulos Kristina on uudenlainen, kokeileva teos, joka koostuu kolmesta erilaisesta osasta.
Teoksen kaikille avoin osuus tapahtuu kirkkopuistossa, jossa yleisö kokee keskiaikaisen markkinatapahtuman. Sari Salmela on suunnitellut esityksen puvut kekseliäästi ja markkinaväkenä ovat Turun Kiikurit ry:n ja Turun Kansantanssin Ystävien tanssijat. Kansantanssijoiden tanssi on näyttävää katseltavaa.
Markkinoilla on kaupan aneita, parantavia yrttejä sekä pikkuleipiä ja siellä juorutaan nuoren Kristinan raskaudesta. Unna Kitin ja Tuomas Mikkolan tanssi kertoo nuoren parin rakkaudesta.
Turjake-yhtye vastaa musiikista ja myös yleisöllä on mahdollisuus tanssia lopuksi.
Markkinahumun jälkeen esiintyjät ja yleisö kulkevat entisen luostarialueen halki kulkueena sisälle kirkkoon.
*
Sisällä kirkossa on pääsylipullinen osa esityksestä. Suljetussa hämärässä kirkkotilassa tunnelma on aivan erilainen kuin pihalla. Kirkossa keskiaikaiset birgittalaissisarten laulut muodostavat nykytanssin kanssa vaikuttavan kokonaisuuden. Birgittalaislauluihin kuuluvat laulajien käsien liikkeet sopivat tanssin kanssa hyvin yhteen.
Naantalin kirkko on tehty näiden laulujen laulamista varten, ja Johanna Korhosen ja Hilkka-Liisa Vuoren ääni soi kirkossa hyvin. Kirkon akustiikkaa hyödynnetään taitavasti myös tanssista syntyvien äänten kanssa. Yleisö on välillä esityksen keskellä, sillä tanssijat ja laulajat liikkuvat ympäri kirkkoa.
Teos kuvaa aviottoman lapsen synnyttäneen nuoren naisen elämää luostarissa. Unna Kitin, Aino Voutilaisen sekä Reija Vaahteran tanssi kuvaa väkevästi luostariin sopeutumisen vaikeutta, oman paikan hyväksymistä ja tehtävän löytämistä. Teoksessa ei ole vuorosanoja, vaan tulkinta jää pitkälti yleisön harteille. Vaikka tanssilla kuvataan välillä suurta epätoivoa, on esityksen loppu valoisa ja levollinen.
*
Naantalin kirkko on luonteva ympäristö teokselle, mutta Marjo Kuuselan mukaan sille pyritään löytämään myös muita esityspaikkoja.
Kristinan kantaesitys 10.6.2016 Naantalin kirkossa ja kirkkopuistossa.
Kuvassa Reija Vaahtera, Unna Kitti ja Aino Voutilainen, kuvaaja Marjo Pyykönen