Lasten kanssa työskentelevät joutuvat usein reagoimaan kiroilemalla rajojaan kokeileviin lapsiin. Jokainen lapsi ja jokainen tilanne on omanlaisensa, joten täysin yleispätevää menettelytapaa ei välttämättä ole. Myös lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten tilanteessa kannattaa menetellä.
– Pienillä lapsilla kyse voi olla huomion hakemisesta, niin silloin voi jättää huomiotta. Toki jos se vaikuttaa toisiin lapsiin niin pitää reagoida. Voi esimerkiksi puhua kiroilevan lapsen kanssa henkilökohtaisesti, sanoo sijaisuuksia tekevä Eija Hakkarainen Kajaanista.
Samoilla linjoilla on Leena Hilvonen Helsingistä.
– Oma reaktio voi vahvistaa rumaa sanomista. Toinen juttu on vaikka kahdeksanvuotias, joka ihan varmasti tietää, mitä sanoo. Silloin voi yrittää ensin todeta että ei ole kovin fiksua puhetta. Jos se ei toimi, voi käyttää auktoriteettiasemaa ja tiukasti kieltää.
Eija Hakkarainen toteaa, että asiaan voi vaikuttaa ihan normaalilla tapakasvatuksella. Kerhon alussa kannattaa sopia hyvistä käytöstavoista.
– Joskus on kokeiltu sellaista, että sanotaan lapselle, että jos oikein kovasti tekee mieli sanoa, niin mene yksin vessaan ja sano siellä niin, etteivät muut kuule. Se on toiminut ihan hyvin, kertoo puolestaan Sirpa Henriksson Vantaalta.
Leena Hilvonen sanoo ruman kielenkäytön olevan yleisempää pojilla kuin tytöillä ja erityisesti kakkosluokkalaisilla pojilla. Kaikki Kotimaa Pro:n haastattelemat lapsityönohjaajat arvioivat varsinkin isompien lasten kyllä tietävän kirosanojen merkityksen.
– Kyllä pojat ja tytöt ymmärtävät, mitä puhuvat ja että se ei ole suotavaa. Sitten on muutama tapaus, jotka hakevat vaan huomiota tavalla tai toisella, Leena Hilvonen sanoo.
Eija Hakkarainen kertoo, että yleensä lapset osaavat kyllä selittää sanojen merkitystä.
– En kyllä tiedä, että ymmärtävätkö he sen ihan todella.
Vaikea vastuu
Entä jos lapsi vaikka haukkuu leikkikaveria niin ruokottomilla sanoilla, ettei edes ymmärrä niiden tarkoitusta. Leena Hilvonen katsoo, että tällaiset tilanteet on parasta käyttää hyväkseen sanojen seurausten opettamiseen.
– Sellaisiin tilanteisiin pitäisi puuttua heti ja selittää, että kuulija voi kärsiä sanoista enemmän kuin osaa edes ajatella.
Toisaalta tällainen tilanne laittaa työntekijän vaikeaan asemaan. Kenen tehtävä on selittää sanojen merkitystä lapselle ja haluavatko vanhemmat lapsen tietävän ihan kaikkea?
– Joskus ovat esimerkiksi tytöt tulleet kyselemään, että mitä se paneminen on. Olen kokenut ne tilanteet aika vaikeaksi, Sirpa Henriksson sanoo.
Leena Hilvonenkin katsoo, että tilanteessa on työntekijällä suuri vastuu. Toisaalta sanojen käytöstä voi keskustella myös yleisellä tasolla ja jättää merkitysten selittämisen vanhemmille.
– Sellainen tilanne olisi muutenkin niin pitkälle menevä, että olisin yhteydessä vanhempiin ja miettisin, että mistä näitä sanoja on opittu, Hilvonen pohtii.
Joskus kiroilun taustalla voi olla jotain muutakin kuin hölmöily ja esittäminen.
– Joskus siellä taustalla voi olla vaikkapa vihaa. Jos näyttää siltä, niin on parempi selvittää, että mistä se tulee. Voi vaikka kysyä, että oletko tosiaan noin vihainen, Eija Hakkarainen sanoo.
– Jos lapsi käyttää ihan hirveitä sanoja, voi olla, että hänellä on tosi paha olla. Senkin takia siihen on hyvä heti puuttua ja selvittää, Leena Hilvonen katsoo.
Vaikka kiroilu onkin melko yleistä, ei se kuitenkaan ole ongelmista suurin.
– En nyt näkisi, että tämä on suurikaan ongelma. Tietenkin meillä puututaan kiroiluun, mutta ne asiat, joiden kanssa painitaan, ovat pikkasen suurempia. En näkisi, että tähän käytetään meillä voimavaroja, sanoo Kristiina Nissinen Joensuusta.
Kuinka suhtautua kiroilevaan lapseen:
* Jos lapsi on pieni ja hakee vain huomiota, älä anna sitä.
* Vanhemman lapsen kohdalla kannattaa puuttua tilanteeseen rauhallisesti mutta tiukasti.
* Jos kielloista huolimatta kiroilu jatkuu, voi olla tarpeen ottaa yhteyttä vanhempiin.
* Joskus kiroilun takana voi olla pahaa oloa, joka kannattaa selvittää vanhempien kanssa.
Piirros: Leena Hietamies