Jumalanpalvelus on merkityksellinen niille, jotka ovat tottuneet siellä käymään, tuntevat jumalanpalveluksen kaavan, kielipelin ja käyttäytymisnormit, sanoo kirkkososiologian lehtori Kati Niemelä Helsingin yliopistosta. Niemelän mukaan tämä on todettu lukuisissa tutkimuksissa.
Mutta miten jumalanpalvelus voisi puhutella nuorta ikäpolvea, jotka tyypillisesti eivät ole tottuneet tilaisuuksissa käymään? Entä minkälaiset tekijät jumalanpalveluksessa vahvistavat uskoa?
Kati Niemelä pyrki vastaamaan kysymykseen jumalanpalveluksista kerätyn tutkimusaineiston pohjalta. Niemelä puhui perjantaina Suomalaisen teologisen kirjallisuuden seuran Miten Suomi uskoo? -symposiumissa.
– Koko aineistossa kokemus armosta ja siitä että minut huomioidaan, näkyy uskoa vahvistavina, Niemelä sanoi.
Eri ikäpolvien välillä on kuitenkin eroja. Nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa uskoa vahvistavina tekijöinä näyttäytyy se, että jumalanpalvelus korostaa Jumalan armahtavaisuutta, sekä se, että saarna koetaan henkilökohtaisena.
Myös 36–50-vuotiaat vastaajat korostivat samankaltaisia tekijöitä. Heidän uskoaan vahvistaa aineiston mukaan jumalanpalveluksen armahtavaisuus sekä se, että jumalanpalveluksessa on tilaa seurakuntalaisten kohtaamiselle.
Sen sijaan 51–64-vuotiaille eniten uskoa vahvistavana tekijänä näyttäytyy se, että saarna muistuttaa ihmisen syntisyydestä. Lisäksi tärkeää on kokemus armahtavaisuudesta ja se, että saarna on ymmärrettävää kieltä. Niin ikään yli 65-vuotiaat vastaajat pitivät tärkeänä sitä, että saarna muistuttaa ihmisen syntisyydestä.
– Kokemus armosta puhuttelee selvästi kaikkia ikäluokkia, myös niitä, jotka eivät ole tottuneet tilaisuuksissa käymään, mutta syntipuhe näyttää saavan vastakaikua vain vanhemmissa ikäpolvissa. Tästä herää kysymys, tarkoittaako ”synti” mitään nuoremmissa ikäluokissa, Niemelä sanoi.
Hän totesi lisäksi, että saarna näyttäytyy erityisen merkityksellisenä vanhemmille ikäluokille, nuoremmille harvemmin.
– Onko uskonnollinen kieli nuorille niin vierasta, että puhe ei ole merkityksellistä? Niemelä kysyi.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös: