Hengellisen väkivallan tunnistaminen, tunnustaminen ja ennaltaehkäiseminen sekä toisaalta sen haavoittamien ihmisten auttaminen ja tukeminen ovat olleet tärkeä osa tutkimusprofessori Antti Pentikäisen hengellistä matkaa.
Hän puhui omasta uskostaan ja vakaumuksestaan eilen torstaina Auroran kappelin teologisessa opintopiirissä Espoossa. Paikalle saapui useita kymmeniä kiinnostuneita kuulijoita.
Pentikäisen suvun juuret ovat olleet usean sukupolven ajan vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Erityisen merkittäväksi uskon esikuvaksi Antti Pentikäiselle on noussut hänen isoäitinsä isoäiti, joka liikkui samoissa Lukijoiden (ruotsiksi Läsare) ryhmissä, missä Lars Levi Laestadius itse aikanaan koki herätyksen ja sai rauhan sielulleen. Lukijat muodostivat maallikkoryhmiä, joita johtivat usein naiset. Heidän kauttaan Pentikäisen sukuun on välittynyt ajatus lempeästä kristillisyydestä.
Lempeässä kristillisyydessä olennaista on, että hengellisiin valtarakenteisiin suhtaudutaan varauksella eikä omasta pyhyydestä kuvitella liikoja.
– Isoäitini isoäidin kristillisyyden ydin lienee oivalluksessa, ettei uskonopin puhtautta ilmennä oikea tai perusteltu tuomio, vaan se, että tuomio jätetään julistamatta. Evankeliumin läsnäolosta ei siis todista uskonopin puhtauden valvojien tai toisia kyräilevien mielipide vaan se, että syntiin langennut saa edelleen kuulla armahduksen ja uskoa, Pentikäinen sanoi.
ANTTI PENTIKÄINEN havahtui kuitenkin jo lapsena siihen, että hänen hengellisessä yhteisössään vanhoillislestadiolaisuudessa kannettiin syviä haavoja. Myös sanat ja teot tuntuivat olevan joskus ristiriidassa.
– Havaitsin, miten saatettiin sanoa yhtä, tehdä toista ja kenties ajatella kolmatta. Oli niitä, jotka olivat valmiita satuttamaan toista pyhän nimissä, ja sillä oli vaikutuksensa moniin ympärillä oleviin. Pyhän lähellä saattoi olla pelon ilmapiiriä, joka tietenkin kertoi epäterveestä tilanteesta, joka oli lopulta ristiriidassa niiden periaatteiden kanssa, joista yhteisössä puhuttiin tai joita haluttiin puolustaa.
Pentikäinen kertoo valinneensa oman etunsa ja yhteisönsä hyväksynnän sijaan vaikeista asioista puhumisen tien. Ensimmäisen puheenvuoronsa hengellisestä väkivallasta hän piti vanhoillislestadiolaisen liikkeen puhujien kokouksessa jo nuorena teologina.
– Sanoin silloin, ettei todellinen yksimielisyys voi syntyä vaientamalla tai vaikenemalla, vaan se on Pyhän Hengen lahja joka syntyy vapaudessa.
– Pyrkimällä vähentämään toisen vahingoittamista ja siitä seuraavaa inhimillistä kärsimystä olen toteuttanut myös hengellistä kutsumustani. Uskoin, että tietoa lisäämällä ja rakentavasti keskustelemalla tilanne pikkuhiljaa paranisi ja oppisimme olemaan turvallisempi yhteisö ja näkemään myös heikomman tuskan.
Pentikäinen on kuitenkin havahtunut siihen, että moni liikkeessä kokee vaikeiden asioiden käsittelyn uhkaavana.
VIIME AIKOINA Antti Pentikäinen on päätynyt tutkimaan hengellistä väkivaltaa myös työnsä kautta. Hän painottaa, että täydellistä yhteisöä ei ole olemassakaan. Turvallisempaa yhteisöä voidaan kuitenkin rakentaa, jos siihen on tahtoa, ja jos yhteisö on valmis kohtaamaan vaikeat asiat avoimesti, syyllistämättä niitä, joita hengellinen väkivalta on satuttanut ja haavoittanut.
– Hengellisen väkivallan kenties rajuin muoto on ihmisen sulkeminen ulos yhteisöstä, johon hän haluaa kuulua. Se vaurioittaa syvemmin kuin fyysinen väkivalta. Aivokuvissa sen havaitaan aiheuttavan samanlaisia kudosvaurioita kuin kidutuksen.
Pentikäisen mukaan silmien ummistaminen yhdelle väkivallan muodolle tuntuu lisäävän sokeutta myös muita väkivallan muotoja kohtaan.
– Käsittelemätön trauma valtaa lisää tilaa ja voi ennen pitkää pitää koko yhteisöä otteessaan.
HYLJEKSITYN IHMISEN kohtalo ja usko olivat Jeesukselle tärkeämpiä kuin itseään pyhinä pitävien loukkaantuminen, Pentikäinen totesi, viitaten muun muassa Raamatun kertomukseen Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisesta kaivolla.
Kaikkein olennaisinta uskossa Pentikäiselle on kuitenkin ansaitsematon armo, joka koskee aivan kaikkia.
– Jumalan armo etsii jokaista. Ristillä Jeesus taistelee jokaisen puolesta. Hän rukoilee myös niiden puolesta, jotka ovat häntä kiduttaneet ja hänet ristiinnaulinneet, jotta heitäkään ei suljeta armon ulkopuolelle. Kun säilytämme näyn ristillä puolestamme taistelevasta Kristuksesta, luulot omasta pyhyydestämme karisevat ja sydämeen syttyy rakkaus, jota ilman kukaan meistä ei ole mitään.
Antti Pentikäisen koko puheenvuoron voi lukea täältä.
Lue myös arkistojutut:
”En ole halunnut vaieta vääryyksistä pelon vuoksi” – Antti Pentikäinen täyttää 50 vuotta
Antti Pentikäinen on sovinnontekijä, joka sai pelottoman pään
Vanhoillislestadiolaisuus ja SRK-vanhoillisuus, kaksi eri suuntausta?
Arkistojen aarteita: Lestadiolaisen hajaannuksen juurilla
Vanhoillislestadiolaisille arki ja ruumiillisuus ovat pyhää – naiset tekevät teologiaa verkossa
Tutkija Hanna Nurminen on ehdottoman armon lapsi
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!