Kirkolla on enemmän rahaa kuin taloudellista kriisitietoisuutta painottavista viesteistä voisi päätellä. Tällaisen johtopäätöksen voi tehdä kirkkoneuvos Leena Rantasen puheenvuorosta tämänsyksyisessä kirkolliskokouksessa. Rantanen esitteli kirkolliskokoukselle talousarvion esittelyn yhteydessä koko kirkon taloutta vuonna 2017. Viime vuonna kirkon vuosikate kasvoi 119 miljoonasta eurosta 134 miljoonaan euroon ja tilikauden tulos 30 miljoonasta eurosta 40 miljoonaan euroon.
Vuosikate tarkoittaa niitä varoja, jotka jäävät jäljelle juoksevien menojen maksamisen jälkeen. Ne voi käyttää muun muassa investointeihin, sijoituksiin ja lainojen lyhennyksiin. Tilikauden tulos kertoo, kuinka kannattavaa toiminta on.
Kirkko tekee siis kymmeniä miljoonia euroja voittoa. Mitä se merkitsee? Vaikea sanoa muuta, kuin että suuri osa seurakunnista hoitaa talousasiansa mallikkaasti ja ajat ovat vielä suotuisat. Sillä kirkon tuloista (viime vuonna noin miljardista eurosta) pääosa tulee kirkollisveroista ja pieni palanen valtionavustuksesta. Kolme neljäsosaa rahoista menee kotiseurakuntaan, loput Kirkon keskus- ja eläkerahastolle.
***
Ajatus yhdestä voittoa tuottavasta sammosta on harhaa. Tulosta raksuttavat 278 seurakuntatalouden rattaat. Isolta kuulostava summa syntyy muutamasta isosta ja monesta pienestä purosta. Kotimaa on kertonut aiemmin syksyllä, että vain harvassa seurakunnassa on useita vuosia putkeen tappiollinen tulos. Uutisen aiheesta voi lukea täältä.
Sen sijaan negatiivisiin tuloksiin joutuu tottumaan kokonaan uusi taho eli Kirkon keskusrahasto. Sen tulevat vuodet näyttävät vaativan tiukkaa talouskuria. Keskusrahaston vastuulla ovat Kirkkohallituksen lisäksi muun muassa avustukset, hiippakuntien talous ja valtiorahoituksen jakaminen sekä Kirkon palvelukeskuksen (Kipa) talous.
Yksi merkittävä syy keskusrahaston hyvään tulokseen on, että sen budjetit reagoivat viiveellä kirkollisveron muutoksiin. Käytännössä laihat vuodet näkyvät vasta parin vuoden viiveellä keskusrahaston rahoituksessa. Se on antanut pelivaraa. Nyt tilanteeseen tulee muutos, kun viime syksynä päätetty keskusrahastomaksujen alentaminen tekee 6,5 miljoonan euron loven rahaston talouteen. Sitä keskusrahaston on kirittävä tulevina vuosina umpeen.
***
Samaan aikaan on todettava, että maksujen alentaminen toki helpotti osaltaan pienten ja taloudellisessa ahdingossa tarpovien seurakuntien tilannetta. Yhteistä jakovaraa se kuitenkin pienentää, mikä oli havaittavissa kirkolliskokouksessa muun muassa keskustelussa siitä, paljonko Ylivieskan uusi kirkko saa keskusrahaston tukea. Alun perin kahden miljoonan tukieuron summa pieneni puoleen. Yhdessä vaiheessa näytti jopa siltä, että Ylivieskalle olisi liiennyt vain noin puoli miljoonaa euroa.
Kirkolliskokouksessa paikalla olleet kuulivat myös hämmentävän arvion siitä, miten kirkollisverotulot kehittyvät lähivuosina. Ne nimittäin alkavat pienentyä vasta vuonna 2026, jos kunta-alan ja julkishallinnon konsulttiyrityksen Perlaconin ennuste pitää paikkansa. Vielä on vaikea sanoa, miten se vaikuttaa 278 seurakuntatalouden suunnitelmiin.
Jotakin osviittaa antaa se, että ylijäämäistä tulosta tekevä ja rahoitustoimen tuotoillaan muihin seurakuntatalouksiin nähden ylivertainen Helsingin seurakuntayhtymä puhuu tulevaisuudesta huolestuneesti. Senkin taloussuunnitelmassa katse käännetään jo siihen, että rahaa ei pian ole enää niin kuin ennen. Kriisitietoisuus hyytää syvällä, vaikka rahatilanne on vielä plussan puolella.
Kuva: Freeimages
Lue myös:
Seurakuntien säästöohjelmat jatkuvat viidettä vuotta – moni on kääntänyt tilanteensa valoisaksi
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.