Alussa oli unelma luostarista – nyt Via Silentiin luostariyhteisö täyttää vuoden

Juha Tanska esittelee Poitsilan kartanoa Haminassa. Hiljaisen rukouksen luostariliike käyttää kartanoa. Kuvat: Johannes Wiehn. Jutussa käytetyt jatkuvilla oikeuksilla, loput sovittava kuvaajan kanssa.

Vuosi sitten vappuna avasi ovensa Via Silentii, ekumeeninen hiljaisen rukouksen luostariyhteisö. Vuosipäivää vietetään 7.5. juhlamessussa Hiljaisuuden Ystävät ry:n Poitsilan kartanossa Haminassa, jonne toiminta on keskittynyt. Tarkoitus on, että löytyisi myös muita kotipesiä esimerkiksi seurakuntien yhteydessä.

Alussa oli unelma luostarista, jonka elämää rytmittävät hiljaisuus ja keskustelut, rukous ja työ, ateriointi ja lepo. Via Silentiin koordinaattori Ari Kotisaari kertoo, että ensimmäinen vuosi oli onnistunut, vaikka yhteisöä ei vielä tunneta tarpeeksi.

– Lähdimme kokeilemaan, kantaako unelma ja onko tällaiselle toiminnalle Suomessa paikkaa. Via Silentii seisoo tai kaatuu oikeastaan sen varassa, onko viikoittain kaksi luostaripalvelijaa. Meillä on lähes 80 vapaaehtoista, jotka vuorollaan ja viikko kerrallaan kantavat luostarin rukouselämää ja arkea.

– On ollut hienoa saada mukaan hyvin erilaisia kristittyjä, jotka muodostavat palvelijoiden yhteisön. Pääasiassa he ovat luterilaisia, mutta mukana on myös ortodokseja ja katolilaisia. Suuri osa on eläkeläisiä, kolmasosa työssäkäyviä, jotka antavat palvelutehtävään viikon lomastaan.

LUOSTARIPALVELIJAT TOIMIVAT työparina: Rukouskumppani vastaa päivän kolmesta hiljaisesta rukoushetkestä oman traditionsa pohjalta, lyhyestä opetustuokiosta ja jakamistunnista. Hetkipalvelijan vastuulla on kolme hetkipalvelusta sekä käytännön tehtäviä, kuten muiden rukoilijoiden vastaanottamista ja työtehtävien jakamista. Perustehtäviä ovat ruuanlaitto, siivous ja saunanlämmitys.

– Palvelijoiden pitää itse arjessaan harjoittaa säännöllisesti omaa rukoustraditiotaan. Itse edustan sanatonta sydänrukousta, Kotisaari kertoo.

Luostaripalvelijoiden ohella yhteisön muodostavat noin sata hiljaista rukoilijaa, jotka tulevat vuorokaudeksi tai pidemmäksi aikaa.

– Heitä olisi voinut olla enemmänkin, mutta talous on rakennettu niin, ettei se ole kävijämäärien varassa. Luostarin talous perustuu siihen, että se on osa Hiljaisuuden Ystävien toimintaa. Hiljaiset rukoilijat maksavat vuorokausimaksun, johon sisältyy majoitus ja ateria, koordinaattori kertoo voittoa tavoittelemattoman yhteisön toiminnasta.

OSALLISTUMISEN EDELLYTYS on se, että pystyy noudattamaan ohjelmaa, jossa puolet valveillaolostakin on hiljaisuutta. Kotisaaren mukaan ”tulemme kaikki ongelmiemme kanssa”.

– Mutta luostarissa ei terapoida eikä anneta yksilöllistä ohjausta. Ohjaajina ovat rukous ja Jumala. Jakamistunnilla toki kerrotaan ja kuunnellaan.

Via Silentiin ohjausryhmään kuuluvat Kotisaaren ohella unelman ”äiti” Sirkku Aitolehti, Pauliina Kainulainen, Taina Pajunen ja Lasse Maarala.

Kevääseen kuuluu luostarin uusitun Rukouskirjan ja oman Kasviskeittokirjan julkaiseminen.

– Ensimmäinen vuosi osoitti, että on löytynyt hyvä konsepti, jolla jatketaan ja jota on tarkoitus vakiinnuttaa. Tärkeintä on hiljainen rukous, mahdollisuus astua arjesta yhä keskittyneemmin Jumalan läsnäoloon.

 

Lisäys 3.5. klo 9.30: Lisätty ensimmäinen kappale.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeliKirkko ja minä: Kastepuu syntyi lapsi rinnallani
Seuraava artikkeliMysteerikuva: Keitä ovat hilpeät keskustelijat?