– Sanokaapa, miksi tässä pelissä tuli niin paljon maaleja? kyselee Kotka-Kymin seurakuntayhtymän kiinteistöpalvelupäällikkö Pirkko Itälä ja näyttää työpaikan kokousväelle tusseilla piirtämäänsä kuvaa fläppitaululta.
Se esittää jalkapallokenttää, pelaajia ja sinne tänne viittovia nuolia, tapahtumia pelissä.
– Maaleja tulee, kun pelaajat syöttelevät toisilleen. Sama se on työpaikoilla: on syöteltävä toisilleen, pelattava joukkuepeliä, jos maaleja halutaan.
Pirkko Itälä tietää, mistä puhuu. Hän on toiminut kahden kauden ajan kouvolalaisen jalkapalloseuran Myllykosken Pallon eli MyPan joukkueenjohtajana. Pelikentällä toimivat lainalaisuudet pätevät useasti myös työpaikoilla, vaikkapa juuri seurakuntayhtymässä.
Työssään kiinteistöpalvelupäällikkönä hänellä on 27 alaista, vahtimestareita ja kiinteistönhuollon sekä ruokapalvelun ammattilaisia.
Joukkueenjohtajan tehtävä MyPassa on ainakin tällä hetkellä mennyttä aikaa. Taloudellisten syiden takia MyPalla ei tulevalla kaudella ole edustusjoukkuetta.
Poikajoukkueesta naisten harjoituksiin
Pirkko Itälä eli lapsuutensa Myllykoskella ja pelasi jalkapalloa poikien kanssa.
Kun naisten jalkapallotoiminta alkoi Suomessa virallisesti 70-luvun alussa, Pirkko oli mukana MyPan ensimmäisissä naisten harjoituksissa. Se oli merkittävä tapahtuma.
Jalkapalloharrastus jäi opiskelujen ja pääkaupunkiseudulla asumisen takia, mutta kun hän vuonna 2007 muutti takaisin Myllykoskelle, MyPa kutsui hänet mukaan toimintaan. Ensin Itälä toimi B-junnujen, sitten edustusjoukkueen joukkueenjohtajana.
Joukkueenjohtajan tehtäviin kuuluu joukkueen toiminnan käytännön järjestelyjen organisointi ja järjestelyistä viestiminen pelaajille, mm. harjoitusohjelmien kokoaminen ja ottelutapahtumajärjestelyt, vierasotteluiden matkaohjelmat ja bussien, ruokailujen sekä tarvittaessa majoitusten järjestäminen.
Hän toimi tiiminä valmentajien, huoltajan ja fysioterapeutin kanssa. Jokaisella oli oma tehtäväalueensa, joista kokonaisuus muodostui.
Tunne alaisesi: Erilaiset työntekijät motivoidaan eri tavoin
Jalkapallojoukkueessa on samalla tavoin mitä erilaisimpia ihmisiä kuin on joka työpaikallakin. Valmentajan on tunnettava heistä jokainen hyvin.
– Myös esimiehen työpaikalla pitäisi tuntea alaisensa hyvin, Itälä sanoo.
Valmentaja parhaimmillaan tietää, miten erilaiset pelaajat saadaan motivoitumaan.
– Joillekin hän voi antaa oman tontin hoidettavaksi, ja se on siinä. Jollekin pitää selittää asiat sentti sentiltä. Jotakin on pitää potkia perseelle. Jotkut ymmärtävät luonnostaan, mitä ollaan tekemässä ja ottavat oma-aloitteisesti vastuuta, ja toiset vain hengailevat mukana.
Valmentajan tavoitteena on, että kaikki pelaajat motivoituvat, löytävät roolinsa ja nauttivat pelaamisesta.
– Omalla työpaikallani toivon, että kaikki tulisivat mielellään töihin. Mielestäni on tärkeää, että esimies ja alaiset tuntevat kaikki toisensa ja luottavat toisiinsa niin, että joukkuepeli on mahdollista.
Sooloilemalla ei synny maaleja
Itälää mietityttää se, että työpaikkajoukkueiden on joskus vaikea puhua työasioista keskenään. Monesti toisten tehtävistä ei tiedetä. Liian usein asioita tehdään yksilöinä, ei joukkueena.
– Ihmiset ovat joskus aika herkkähipiäisiä. En tiedä, koetaanko uhkana se, että joku muu tietää siitä työstä, mitä minä itse teen.
Jalkapallossa ei voi sooloilla. Silloin ei maaleja synny.
– Syötteleminen toiselle on työelämässäkin mitä tärkeintä. Se on sitä vuorovaikutusta, neuvojen kysymistä, tietojen antamista ihan oma-aloitteisesti.
Yhteistyökyky ei riitä, tarvitaan yhteistyöhakuisuutta
Pirkko Itälä käyttää mielellään sanaa yhteistyöhakuinen.
– Yhteistyökykyisiä ihmisiä on paljon. Mutta vaikka kykyjä olisi, kaikki eivät niitä käytä. Töissä tarvitaan yhteistyöhakuisia ihmisiä, ja se on jo ihan eri asia.
Jos joukkuepeli ja yhteistyöhakuisuus puuttuvat, työyhteisön tavoite ei ole kirkkaana mielessä eikä kokonaisuudesta synny käsitystä.
– Olisi tärkeää, ettei aamulla tulla töihin vain siksi, että iltapäivällä päästään pois. Ettei olla vaan töissä, vaan tekemässä töitä yhdessä sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Vastustaja numero yksi on liiallinen työmäärä
Luottamus luo perustan joukkuepelille, niin jalkapallokentällä kuin työpaikallakin.
– Jos syötät laitahyökkääjälle monta kertaa, ja hän päästää pallon aina yli sivurajan, niin syöttäminen kyllä loppuu.
Yksi varsin iso ero jalkapallojoukkueella ja normityöpaikalla on: Jalkapallossa valmentaja saa valita parhaat pelaajat eri pelipaikoille. Työpaikalla aloittavaa esimiestä vastassa on jo valmis joukkue, jonka kanssa pitää luoda yhteispeliä.
Jalkapallossa joukkueella on aina vastustaja. Mitkä asiat ovat niitä vastustajia työelämässä?
– Vastustaja numero yksi on liiallinen työmäärä. Sitten on se, miten yhteistyö muiden työpaikan yksiköiden kanssa saadaan toimimaan.
”Hienoa, kun työntekijät aktivoituvat tekemään ehdotuksia”
Omassa työssään Kotka-Kymin seurakuntayhtymän kiinteistöpalvelupäällikkönä Pirkko Itälä on monessakin mielessä tyytyväinen.
– Kun olin oppinut tuntemaan nämä pelaajani, sain mahdollisuuden muuttaa organisaatiota, ryhmitellä kokoonpanoa uudelleen ja muuttaa nimikkeitä ja tehtäviä ihmisten mukaan.
Mikä sitten on palkitsevinta Pirkko Itälän työssä?
– Se, kun näen miten peli sujuu hyvin, kun lähiesimiehet ovat alkaneet ottaa vastuuta ja ruvenneet keskustelemaan työasioista keskenään.
– Myös työntekijät ovat ottaneet vastuuta, keskustelleet ja ehdottaneet omia järjestelyjään. Uskon, että näin niitä maaleja syntyy.
Kuva: Ulla-Maija von Hertzen. – On tärkeää, että esimiehet ja työntekijät tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa, se on joukkuepelin ydin, Pirkko Itälä sanoo.