Kirja-arvio
Työnohjaaja, kouluttaja Tuula Valkonen kirjoittaa, ettei Deep Talk oikein ole sanoin selitettävissä. Hän esittelee kehittämäänsä menetelmää kirjassa Deep Talk – Tunnista yhteisön voima (Kirjapaja 2014). Ohutta kirjaa saa lukea hyvän matkaa, ennen kuin lukijalle hahmottuu, mistä on kyse. Menetelmä, sen teho ja vastaanotto on kehuttu moneen kertaan, ennen kuin tekijä pääsee sen käytännön kuvailuun.
Salon seurakunnan lapsityönohjaajana työskentelevä Valkonen kertoo vakuuttuneensa amerikkalaisen Jerome Berrymanin kehittämän Godly Play -uskontokasvatusmenetelmän tehosta lapsiryhmissä. Sen pohjalta Valkonen lähti kehittelemään konseptia, joka toimisi myös aikuisten ryhmissä. Hän tarjoaa Deep Talkia työyhteisöjen auttamiseen, mutta myös koululuokkien yhteishengen parantamiseen.
Kirjasta hahmottuu yksinkertaisuudessaan kiinnostava menetelmä. Deep talk tapahtuu ryhmässä, joka kokoontuu tunniksi kerrallaan rauhalliseen paikkaan kuuntelemaan kertomuksia ja miettimään niiden sanomaa. Ohjaajan johdolla ryhmäläiset jakavat ajatuksiaan. Tavoitteena on iloinen, leikinomainen ja toisia arvostava kanssakäyminen, joka voi avata polkuja parempaan itsetuntemukseen ja yhteishenkeen. Kyseessä on siis eräänlainen myönteisiä asenteita vahvistava työnohjausprosessi.
Lyhyet kertomukset, joiden pohjalta tämän päivän tilanteita pohdiskellaan, ovat vanhoja ja universaalia viisautta sisältäviä. Suuri osa niistä löytyy Jerome W. Berrymanin Godly Play -teoksista Suuri leikki. Ohjaajan opas. Vanhan testamentin kertomuksia ja Uuden testamentin kertomuksia, Lasten Keskus 2005. Valkonen ohjaa lukijan etsimään nämä käsiinsä.
Valkosen kirjassa on myös useita lyhyitä aasialaista kertomusperinnettä mukailevia tarinoita. Otsikoita ovat muun muassa: Luominen, Abrahamin perhe, Vertaus syvästä kaivosta, Elefantti ja saviruukku. Kirja näyttää myös, miten kertomuksia voi havainnollistaa yksinkertaisilla välineillä, kuten puuhahmoilla ja kankailla.
Lukemisen jälkeen ryhmän ohjaaja esittää ”ihmettelykysymyksiä”, kuten: Missä kohtaa tätä kertomusta haluaisit olla? Mitä ratkaisuja tämä yhteisö etsii? Mistä ne löytyvät? Kysymykset ovat avoimia, eivät leimallisen hengellisiä.
Vastauksia saa jakaa ääneen tai pähkäillä mielessään. Yhteisöleikki lopetetaan hyväksyntää ilmaiseviin sanoihin ”Näin on riittävän hyvä” tai ”Näin on hyvä nyt”. Lopuksi ohjaaja antaa ryhmälle sopivaksi katsomiaan henkisiä harjoituksia, yksinkertaisimmillaan tehtävänä on nimetä päivän kolme tähtihetkeä. Niiden tekeminen on vapaaehtoista.
Valkosen mukaan Deep Talkia on kokeiltu jo 60 yhteisössä, myös koululuokissa ja seurakunnissa. Kirjassa muutamat niistä kertovat erittäin myönteisiä kokemuksiaan. Koulukuraattorien palautteessa nousee esiin, että opettajien kannattaa varautua siihen, että kertomukset voivat nostaa oppilaissa hyvinkin syviä tunteita.
Valkonen vakuuttaa, että menetelmä soveltuu kevyestä lähestymistavasta huolimatta myös työyhteisön vaikeiden asioiden ja kriisien käsittelyyn. Tästä jään kaipaamaan lisää näyttöä. Tulehtuneissa tilanteissa ryhmän vetäjältä ainakin vaaditaan erityisen hyviä työnohjaustaitoja.
Kirja esittelee lupaavan menetelmän, mutta selvää on, että vasta kokeilemalla saa käsityksen sen käyttökelpoisuudesta omalle työyhteisölle.
Kenelle sopii:
Kaikille, joita kiinnostaa oman yhteisön ilmapiirin ja vuorovaikutuksen kehittäminen.
”Niin kevyttä, että se on raskasta. Niin vakavaa, että se on leikkiä.”
Deep Talkin ”äiti” Tuula Valkonen, kerro millaisen työkokemuksen turvin läksit kehittämään tätä menetelmää?
Olen ollut Suomen Lähetysseuran pikakouluttama ”työnohjaaja” Namibiassa, Angolassa ja Tampereella vuosina 1992–98. Kokemuksista heräsi iso kysymys: miten auttaa parhaiten kanssakulkijaa yhteisön solmuissa. Vuosien päästä lapsityönohjaajana sain kuulla päivähoidon henkilökunnalta, että lapsiryhmissä vetämämme Godly Play -menetelmä vahvisti lasten lisäksi aikuisia. Tahdoin ja uskalsin kokeilla Godly Playsta johdettua työyhteisön kehittämisen menetelmää Nokian henkilöstöhallinnon päälliköihin. Pätevöidyin sitten ”oikeaksi” työnohjaajaksi jatkaessani erilaisten ryhmien vetämistä. Kaiken aikaa olen kokenut Deep Talk -menetelmän turvallisuuden työnohjauksellisena menetelmänä.
Eikö työyhteisöissä puhuta tarpeeksi eikä tarpeeksi syvällisiä? Mikä on mielestäsi työyhteisöjen ilmapiirin suurin ongelma?
Jokainen meistä tietää, mitä on väsyä työssä ja mikä väsyttää eniten: eripura, pelko, uhka, sisäinen ristiriita siitä, että joutuu tekemään jotain, mihin ei ”sielu” antaisi lupaa. Työmme vaatii, mitä vaatii, ja me vastaamme siihen parhaiten kokonaisina ihmisinä. Armollinen työyhteisö sallii puheen tai hiljaisuuden, keskeneräisyyden itsessä ja yhteisössä. Voisiko armollisuuden kieltä kutsua myös Pyhyyden kieleksi? Deep Talk opettaa ja puhuu juuri tätä Pyhyyden kieltä, jota yhteisöissä ei juuri harjoiteta. Deep Talk jumppaa armollisuutta. Hienommin dialogisuutta.
Minkä verran Deep Talkia on kokeiltu seurakunnissa?
Olen saanut käyttää menetelmää omassa kotiseurakunnassani Salossa varsin laajasti: luottamushenkilöille, vapaaehtoisille, eri työalojen ammattilaisille, kouluille, eri työyhteisöille, yrityksille. Myös muissa seurakunnissa on ollut monenlaista kokeilua. Nyt myös kolme kansainvälistä konferenssia on kutsunut minua opettamaan Deep Talkia muiden maiden käyttöön.
Mitä Deep Talk voi antaa seurakunnan työntekijöille itselleen?
Me jotka aloitimme Salossa Godly Playn käytön lapsiryhmissä, emme luovu työstämme, koska kaikki katsomme voimautuvamme positiivisesta ryhmädynamiikasta. Salon koulupsykologit ja Deep Talkia tutkineet työnohjaajat ovat huomanneet, että Deep Talk -session jälkeen myös ohjaaja voi hyvin ja lähtee rallatellen eteenpäin. Vaikka oltaisi käyty syvällä ja puhuttu tunti ”raakaa” asiaa.
Miten seurakunnan työntekijät voivat hyödyntää Deep Talkia työssään?
Kokeile miltä menetelmä tuntuu itsestä ja sitten tekemään! Jokainen on oman työnsä paras tietäjä ja osaa Deep Talk -kokeilun jälkeen päättää, miten edetä. Menetelmää voivat hyödyntää rippikoulut, isoset, koululuokat, vanhustyö, mielenterveyskuntoutujat, yrityspomot, kokouksiin kyllästyneet…
Voin vakuuttaa: tämä on hauskaa! Niin kevyttä, että se on raskasta. Niin vakavaa, että se on leikkiä.
Kuva: Matti Karppinen