Muoniolainen rovasti Vilho Vähäsarja (s. 1950) on kirjoittanut persoonallisen karhean Rovastin ruokakirjan, jossa hän esittelee tuokiokuvin ja lyhyin selostuksin rakkaita ruokareseptejään. Osan niistä Vähäsarja on luonut itse, osan muunnellut tuttujen ja tuntemattomien kokkien resepteistä. Tuloksena on konstailematon, maanläheinen ja maukkaan oloisia ohjeita sisältävä teos.
Lappi näkyy omalta osaltaan raaka-aineissa. Poro ja erilaiset kalat ovat eri muodoissa ohjeissa. Alkuruuissa Vähäsarja suosii mätiä ja suolakalaa. Eksoottinen yhdistelmä on siian mäti sipulimaljassa leipäjuuston kera. Ohjeet yltävät Lapin tuntureilta eri puolille maailmaa vaikkapa mausteisen Mauritiuksen possupadan muodossa.
Vähäsarjan ohjeet on helppo toteuttaa. Aterian kokonaisuuden suunnittelua helpottaa myös restonomi Kari Suurmaan suosittelema juomaehdotus. Ruokaohjekirja ei ole täydellinen ellei siinä ole hyvä kuvitus. Jaakko Alatalo on vanginnut ateriat erinomaisella tavalla esiin. Pienten yksityiskohtien painottaminen syventää ruokien olemusta. Vähäsarjan kirjasta löytyy ohjeet niin arkeen kuin juhlaankin.
Risto Kormilainen
Vilho Vähäsarja: Rovastin ruokakirja. Kuvat Jaakko Alatalo. Koutakirja. 88 s.
Rovasti Vilho Vähäsarja, kerro lyhyesti itsestäsi. Kuka olet ja mikä on sinulle tärkeää? Miten sinusta tuli pappi, entä kirjailija?
Olen eläkerovasti ja tietokirjailija. Suurimman osan työelämästäni palvelin Tunturi- Lapin turistipappina Muonion seurakuntapastorin virassa. Keskikouluaikana päätin lukea papiksi. Opiskeluaikana haaveilin kirjailijan urasta. Minusta tulikin pikkukirjailija, eli olen tehnyt muutaman kirjan papin töiden ohella. Eläkevuosinani pyrin keskittymään yhä enemmän ammattimaiseen kirjoittamiseen. Sen ohittavat vain perhe ja ystävät. He ovat tulleet entistä tärkeimmiksi elämässäni.
Olet tehnyt hartaus- ja mietelmäkirjoja sekä kirjoittanut runoja ja kolumneja. Mistä idea keittokirjan kirjoittamiseen?
Olen aina pitänyt hyvästä ruuasta ja hyvistä juomista. Valmistan myös mielelläni ruokaa perheelleni ja ystävilleni. Vuosien varrella olen merkinnyt muistiin omia ruokaohjeita ja tuunannut muiden reseptejä omaan käyttöön. Näin syntyi Rovastin ruokakirja.
Antoivatko hengellisyys ja pappeus jonkun lisämausteen resepteihin?
Ruokaohjeet ovat ruokaohjeita. Hengellisyys syntyy ateriayhteydestä, jota ryydittävät ruokavirret aterian alussa ja lopussa. Nautin usein ruokaillessa myös viiniä. Muistan silloin Vapahtajamme ensimmäistä tunnustekoa Kaanan häissä. Herramme muutti veden viiniksi. Jeesus ei karta juhlapöytää, mutta hän tulee keskellemme myös arkiaterialla.
Kirjasampon nettisivuilla kerrot harrastavasi klassista musiikkia, kulttuuritapahtumia ja verkkokalastusta. Mitä musiikki ja kalastus sinulle merkitsevät?
Kuuntelen päivittäin klassista musiikkia. Suurimpia rakkauksiani ovat kolme Beetä: Bach, Beethoven ja Brahms. Olen järjestänyt kolmetoista kertaa kansainvälisen pianotapahtuman Lappiin. Pianistit Tunturissa on kiertänyt myös Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Perustin tapahtuman vuonna 1996 yhdessä sen taiteellisen johtajan, professori Peter Eicherin kanssa. Olin myös Hetan Musiikkipäivien toiminnassa mukana puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä yhdeksänkymmentäluvulla. Musiikki merkitsee minulle hyvin paljon kuulijana ja tapahtumajärjestäjänä.
Asun Kätkäjärven rannalla. Pyydän verkolla siiat, muikut, ahvenet, hauet ja mateet lähinnä syksyisin, mutta usein myös talvisin. Valmistan kaloista aterioita. Rovastin ruokakirjasta voi lukea, millaisia ruokia Koutalahen keittiössä on syntynyt ja toivon mukaan syntyy yhä. Kalastus on minulle enemmän kuin harrastus. Se on kotitarvepyyntiä.
Miksi Lappi ja linnut ovat sinulle rakkaita?
Lapin luonto luo outoa taikaa. Rakastuin Lappiin jo vuonna 1970, jolloin tein nuorikkoni kanssa Vaalasta häämatkan Lappiin. Sen jälkeen vierailimme usein Ylimuoniossa serkkuni perheen luona ja myöhemmin Enontekiön Vuontispirtillä Reisjärven seurakuntaryhmien kanssa. Tuolloin ajattelin, että olisi mukava nähdä kokonainen vuodenkierto Lapissa. Muutimme tänne vuonna 1989 ja täällä ollaan yhä. Viihdymme hyvin tunturien, järvien ja Väylän (Muonionjoki) tuntumassa. Koti-ikkunasta seuraan kuukkeleita, onnen lintuja ja muita lintuja. Muistelen silloin, mitä Vapahtajamme sanoi taivaan linnuista.
Mitä antaisit matkaevääksi kevätväsymyksen kourissa painivalle ja työelämän vaatimusten uuvuttamalle?
Tulkaa Lappiin ilman kännyköitä ja tietokoneita. Tai jos ette pääse tänne asti, niin menkää lähellä olevaan metsään kävelemään. Kohta laulaa mustarastas!
Haastattelu: Emilia Karhu
Kuvat: Jaakko Alatalo