Kun käärme oli paratiisissa houkutellut ihmisen lankeamaan syntiin, se tunsi itsensä masentuneeksi.
– Kukaan ei enää tykkää minusta, käärme valitti Luojalleen.
– Minä tykkään, vakuutti Jumala.
– Ethän sinä tehnyt muuta kuin mitä minä pyysin. Asetit ihmiselle kysymyksen. Hän sai valita ja teki ratkaisunsa.
– Mutta ihmiset vihoittelevat minulle, ja herätän heissä inhoa.
– No, se nyt on niin ihmisen tapaista, Jumala huokaisi.
– Aina vain ennakkoluuloja ja pinttyneitä asenteita.
Kiitokseksi hyvin tehdystä työstä Jumala antoi käärmeiden levitä ympäri maailmaa.
Maapallon pohjoisimman käärmeen Jumala nimesi kyykäärmeeksi.
Suomessa tavataan kolme käärmelajia, joista vain kyy (Vipera berus) on myrkyllinen. Se on Euroopan yleisin myrkkykäärme ja maailman pohjoisin käärmelaji. Suomessa sitä tavataan aina Saariselkää myöten.
Kyy on aiempaa harvinaisempi, mutta paikoitellen sitä tavataan vielä melko yleisenä. Kyy viihtyy soiden ja peltojen reunamilla, hakkuuaukeilla, niityillä ja kallioilla.
Ravinnokseen se käyttää myyriä, sammakoita, liskoja sekä lintujen poikasia ja munia.
Suurin Suomessa tavattu kyy on ollut 94 senttimetriä pitkä. Tavallisimmin ne ovat 50–60-senttisiä. Väritykseltään kyy voi olla ruskea, harmaa tai jopa kokonaan musta. Kyy elää normaalisti noin 15 vuotta.
Myrkyllisyytensä vuoksi kyytä pelätään. Kyy ei ole rauhoitettu, mutta sitä ei ole mitään syytä vainota. Normaalisti kyy väistää ihmistä. Jos se kuitenkin puree, on syytä hakeutua lääkäriin ja välttää panikoitumista.
Suomen kielen sanan ”kyy” arvellaan tulevan sanasta ”kyyttö”, mikä tarkoitti alun perin kirjavaa eläintä.
Käärmeen kohtaaminen luonnossa on aina hätkähdyttävää. Seuraavan kerran, kun kyy tulee vastaan, katso sen kauneutta ja sulavuutta. Jumalalla oli syynsä tehdä siitä juuri sellainen kuin se on.
Juttu on julkaistu Kotimaa-lehdessä.