Kun maailmankaikkeutta luotiin, tuli lopulta myös maapallon vuoro. Sitä peitti paksu pilviverho, eivätkä enkelit nähneet kunnolla, mitä maan pinnalla tapahtui.
Silloin erä toimelias kerubi otti pilkkikairan ja alkoi tehdä pilviverhoon aukkoja, joista taivaallinen sotajoukko saattoi kurkistella uuden planeetan elämää.
Maanpinnalta katsottuna tilanne näytti päinvastaiselta. Harmaaseen taivaaseen ilmestyi sinisiä reikiä. Niistä siivilöityi sinistä valoa.
– Katsokaa, sinisiä kukkia, huudahti muuan alkuihminen.
Ja toden totta, taivaan pilvikanteen ilmestyi yhä uusia reikiä. Niistä laskeutui sinistä väriä maankamaralle.
– Taivas on sittenkin olemassa, huudahti toinen alkuihminen, poimi käteensä sinivuokon ja sai aavistuksen Jumalasta.
Sinivuokko, tarkemmin sanottuna lehtosinivuokko (Hepatica nobilis) kukkii keväisin. Se on monivuotinen leinikkikasvi, jota tavataan niin sanotulla vuokkovyöhykkeellä. Sinivuokko on tavallinen linjan Kristiinankaupunki-Jyväskylä-Imatra eteläpuolella. Kukkaa tavataan kuitenkin aina Oulun korkeudelle saakka.
Sinivuokko viihtyy erityisesti lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä. Savisessa maastossa se ei viihdy. Sinivuokon kukat voivat toisinaan olla valkoisensävyisiä tai vaaleanpunaisia.
Ensimmäiset sinivuokot ilahduttavat luonnossa liikkujaa jo huhtikuun puolella. Sinivuokko on myös suosittu puutarhakasvi. Moni siirtää vuokon luonnosta omaan pihapiiriinsä.
Sinivuokko on myrkyllinen, mutta sitä on käytetty kansanlääkinnässä muun muassa maksavaivoihin.
Vuoteen 2005 saakka sinivuokko oli rauhoitettu. Sen kerääminen myyntiin oli kielletty. Sinivuokko on Hämeen maakuntakukka.
Sinivuokko ilon antaa, taivaan luokses kantaa!
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.