Kirkkohallitus puoltaa valtion esitystä kirkon yhteisövero-osuuden korvaamisesta lakisääteisellä valtionavustuksella. Osalle isoista seurakuntayhtymistä uudistus merkitsisi käytettävissä olevien määrärahojen vähenemistä. Samaa pelätään myös pienissä, harvaan asuttujen alueiden seurakunnissa. Uudistus toisi kuitenkin seurakuntien talouteen lisää ennustettavuutta.
Valtionavun suuruus kirkolle 114 + 6 miljoonaa
Talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi viime tiistaina ehdotuksen, joka uudistaisi luterilaisten seurakuntien yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien kustannusten korvausjärjestelmää.
Aiemmin seurakunnat ovat saaneet tietyn osuuden yrityksiltä ja yhteisöiltä kerätystä yhteisöverosta. Vuonna 2013 tuo osuus oli 2,35 prosenttia. Yhteisöverotuotoilla on katettu osa esimerkiksi seurakuntien hautaustoimen, väestökirjanpidon ja historiallisten rakennusten ylläpidon kustannuksista.
Uudistuksessa seurakuntien yhteisövero-osuus korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella, joka olisi 114 miljoonaa euroa vuodessa. Avustus sidottaisiin kuluttajaindeksiin. Lisäksi kirkon valtiolle maksamia verotuskustannuksia alennettaisiin yhteisöveron käsittelykulujen poistumisen myötä 6 miljoonaa euroa.
Jos tämän kevään kirkolliskokous suhtautuu uudistukseen myönteisesti, lakiehdotukset annettaisiin eduskunnalle syksyllä. Vuonna 2002 kirkolliskokous on pitänyt mahdollisena lakisääteiseen valtionapuun siirtymistä, vaikka piti tuolloin myös yhteisöverojärjestelmää käyttökelpoisena.
Valtionavustuslain ja verolakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan viimeistään maaliskuun alussa 2015, mutta niitä sovellettaisiin vasta vuoden 2016 alusta alkaen. Uudistus vaatii vielä kirkkolain muutoksen, joka käsiteltäisiin vuoden 2015 aikana ja se tulisi voimaan vuoden 2016 alussa.
Avustus ei kata kaikkea, mutta on tyydyttävä
Uudessa laissa avustuksen käyttö sidottaisiin kirkolle määrättyihin kolmeen lakisääteiseen tehtävään, joita ovat hautaustoimi sekä väestörekisterin ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito. Näiden tehtävien nettokustannukset olivat vuonna 2012 kirkkohallituksen hallinto-osaston mukaan kirkolle yhteensä 138,7 miljoonaa euroa. Asiasta kirjoitti lokakuussa Kotimaa24.
Viime viikolla kirkkohallitus totesi, että valtion korvaus yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta pitää olla riittävä korvaamaan täysimääräisesti tehtävistä aiheutuvat kustannukset. Nyt kaavaillun avustuksen suuruus 114 miljoonaa euroa sekä verotuskustannusten kulujen poistumisesta vapautuva 6 miljoonaa euroa eivät siis riitä kirkkohallituksen edellyttämään täysimääräiseen korvaukseen.
– Olosuhteisiin nähden kaavaillun korvauksen tasoa voidaan kuitenkin pitää tyydyttävänä, sanoi kansliapäällikkö Jukka Keskitalo
Kotimaa24:lle.
Uudella avustuksella ei katettaisi lainkaan kirkon tekemää vapaaehtoista yhteiskunnallista työtä, kuten diakoniatyötä tai lapsi- ja nuorisotyötä. Tämä työ, johon kirkko käyttää vuosittain noin 500 miljoonaa euroa, rahoitettaisiin edelleen kirkon jäseniltä kerättävillä kirkollisverovaroilla.
Avustuksen jakoperusteeksi kunnan asukasluku
Kirkkohallitus pitää tarkoituksenmukaisena, että valtionapu maksettaisiin kirkon keskusrahastolle, joka huolehtisi varojen jakamisesta seurakuntatalouksille. Määrärahojen jakoperusteena tulisi todennäköisesti olemaan kunnan asukasmäärä.
– Kun ylivoimaisesti merkittävin osa yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvista kuluista tulee hautaustoimesta, on vaikea nähdä muuta yhtä toimivaa ja oikeudenmukaista jakoperustetta kuin kunnan väkimäärä, Jukka Keskitalo toteaa Kotimaa24:n haastattelussa.
Keskitalon mukaan on erityisen tärkeää, että valtionavustuksen lähtötaso ja sen sitominen indeksiin säädettäisiin laissa. Lisäksi valtion tulisi laissa sitoutua tarkastamaan tasoa siinä vaiheessa, kun yhteiskunnallisten tehtävien menojen taso kasvaa hautaustoimen volyymin kasvaessa.
Suuret yhtymät taloudellisesti polvilleen?
Osalle suurista seurakuntayhtymistä uudistus tietäisi todennäköisesti käytettävissä olevien määrärahojen vähentymistä. Yhteisöverotuotot ovat olleet suuria niissä kaupungeissa, joissa on suuria yrityksiä. Yhteisöverotuottoja on toki tasattu eri alueiden välillä, mutta suuret yhtymät esimerkiksi Turussa ja Helsingissä ovat saaneet tuotoista isomman osan mitä tulisivat saamaan uudesta valtionavustuksesta.
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän hallintojohtaja Hannu Kallio sanoo, että uudistus laittaisi suuret yhtymät taloudellisesti polvilleen. Hänen mukaansa yhtymän tulot pienenisivät heillä uudistuksen myötä lähes kaksi miljoonaa euroa eli noin 10 prosenttia.
– Tämä on summana sellainen, että jos lopettaisimme lähetysjärjestöjen avustukset, sairaalansielunhoidon ja perheasiain neuvottelukeskuksen, se ei vielä kompensoisi menetystä. Tämä on radikaali muutos tulopohjaamme, Kallio sanoo Kotimaa24:lle.
Kallion mielestä tämän suuruusluokan uudistuksista pitäisi käydä laajaa keskustelua. Hän toivoo, että vielä harkittaisiin koko uudistukseen lähtemistä.
Tarvitaan riittävän pitkä siirtymäaika
Helsingin seurakuntayhtymän hallintojohtaja Riitta-Sisko Tarkka pitää uudistusta odotettuna ja suhtautuu siihen rauhallisesti.
– Valtion tahto tehdä tämä uudistus on ollut tiedossa jo pitkään. Toivon mahdollisimman pian selkeää ratkaisua, jolloin epävarmuus asian ympäriltä poistuu, Tarkka sanoo.
Helsingin seurakuntayhtymässä yhteisöveron osuus verotuloista on vaihdellut 16 ja 20 prosentin välillä. Vuodesta 2006 alkaen summat ovat vaihdelleet vuosittain noin 14 miljoonasta 20 miljoonaan euroon. Budjettia tehdessä yhtymä on yleensä arvioinut yhteisöveron tuoton varovasti, koska summa on ollut vaikeasti ennakoitava.
– Olen laskenut, että uudistuksen jälkeen yhtymämme saisi valtionavustusta mahdollisesti noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Koska valtion myöntämä, taloudellisen matalasuhdanteen vuoksi korotettu yhteisövero-osuus päättyy joka tapauksessa vuoden 2015 lopussa, olemme ennakoineet vuoden 2016 yhteisöverotuotoksi 14 miljoonaa. Ero ei ole aivan valtava ja kiinteä valtionapusumma helpottaa budjetin tekoa jatkossa, Tarkka sanoo.
Tarkka kuitenkin toivoo uudistuksen yhteyteen riittävän pitkää siirtymäaikaa. Kohti lopullista avustuksen jakosuhdetta voitaisiin kulkea esimerkiksi kolmen vuoden ajan, jolloin yhtymät voisivat vähitellen sopeuttaa omaa toimintaansa uuteen tilanteeseen.
– Lisäksi on varmaan syytä pohtia, pitäisikö suurille yhtymille maksaa asukasluvun mukaisesti tehdyn jaon päälle jotakin lisää siksi, että ne ovat perinteisesti hoitaneet myös laajempaa lähiympäristöä hyödyttäviä erityistoimintoja, Tarkka sanoo.
Oulun seurakuntayhtymässä asiaa ei ole sen suuremmin pohdittu eikä laskelmia tehty.
– Meillä yhteisöveron tuotto on koko ajan pienentynyt joka tapauksessa. Seuraamme rauhassa tilannetta. Meille on sama, mitä kautta raha yhteiskunnallisten velvoitteiden hoitoon tulee, kunhan se vain tulisi, sanoo yhtymäjohtaja Ilpo Kähkönen.
Huomioidaanko harvaanasutun syrjäseudun erityistarpeet?
Aivan pienet, harvaan asutut seurakunnat pelkäävät, että uudistus voi kurjistaa myös heidän taloudellista tilannettaan. Olennainen kysymys niiden kannalta on, otetaanko valtionosuuden jakoperusteissa huomioon alueen syrjäisyys ja harva asutus.
– Kuntapuolellahan nämä asiat vaikuttavat valtionosuuksien jakoon ja verotulojen suhteenkin on olemassa tasaussysteemi. Miten tulisi olemaan uudistuksen jälkeen kirkossa, kyselee Ilomantsin seurakunnan talouspäällikkö Hilkka Hiltunen.
Vapaa-ajattelijat vastustavat
Vapaa-ajattelijain liito ei kannata uutta esitystä. Liiton mielestä väestörekisteri voi hoitaa väestökirjanpidon ja hautaustoimi tulisi kunnallistaa. Vanhojen kirkkorakennusten ylläpidon tukea pitää liiton mukaan tarkastella yhteistyössä museoviraston kanssa.