Hengellisillä syventymispäivillä Järvenpäässä lauantaina puhunut Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen totesi linjapuheessaan, että kulunut vuosi on ollut kirkossa kahtiajaon ja voimakkaiden jännitteiden aikaa. Esimerkkinä tästä hän viittasi toukokuussa kokoontuneeseen uuteen kirkolliskokoukseen, joka jakautui kahtia ”radikaalin laidan ’Muutoksen tuuli’ -ryhmäksi ja konservatiivien ’Kirkon kivijalaksi'”.
Keväällä kuohuntaa herätti Vartiaisen mukaan piispainkokouksen maaliskuinen päätös esittää kahden, keskenään yhteensovittamattoman avioliitto-opin käytäntöön ottamista kirkossa.
– Herätysliikejohtajat ottivat sen seurauksena julkisuudessa kantaa perinteisen kristillisen avioliiton puolesta, Vartiainen totesi.
Vartiainen mainitsi edelleen kesken olevan paljon puhuttaneen Kansanlähetyksen ja Evankeliumiyhdistyksen lähetysjärjestöasemaa uhkaavan prosessin. Raamattuopisto on Vartiaisen mukaan näiden sisarjärjestöjen kanssa joutunut myrskyn silmään viime syyskuisen Inkerin kirkon pappisvihkimyksen tiimoilta.
– Toisin kuin ystäväjärjestömme, me emme saa kirkolta merkittäviä avustuksia, joiden pois ottaminen vaikeuttaisi toimintaamme. Meidän taloutemme on teidän käsissänne, rakkaat ystävät. Mitä tulee talouteen, te olette meidän piispamme ja kirkkohallituksemme.
Kaikessa sopeutettu uskonnollisuus menettää suolansa, ja Jeesuksen arvio sellaisesta uskonnollisuudesta on masentava.
VARTIAISEN MUKAAN ainoa tapa välttää vaikeita asioita, jotka näinä päivinä hengellisesti kuohuttavat, on rintamakarkuruus, vaikeneminen asioista, joista Jumala haluaa meille sanassaan puhua.
Vartiainen totesi, että kristinuskossa on valtavasti asioita, jotka eivät ole uskon kaikkein kovimmassa ytimessä, ja josta on silti tärkeää puhua.
– Jumala suokoon, että toimintamme ytimessä on aina yksin armon evankeliumi. Joka ainoa meistä on langennut ihminen, omien syntiensä ja varjojensa kanssa kipuileva.
Vartiainen viittasi Efesolaiskirjeen sanoin: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8–9)
– Silti, taistelua emme voi välttää tai väistää. Ilman taistelua uskonyhteisö tai kirkko kutistuu vallanpitäjien tai yleisen mielipiteen sylikoiraksi. Jumalalle uskollinen kristillisyys on aina asiassa tai toisessa loukkaukseksi ajan hengelle ja yleiselle mielipiteelle. Ja tämä on risti, joka meidän on kannettava.
Kaikessa sopeutettu uskonnollisuus menettää Vartiaisen mukaan suolansa, ja Jeesuksen arvio sellaisesta uskonnollisuudesta on masentava.
Joskus tuntuu, että peilistä minua vastaan tuijottaa enemmänkin puskutraktori kuin sielunpaimen.
VASTAKKAINASETTELUN AJASSA Vartiaisen mukaan helposti unohtuu, että toisella puolellakin on ihmisiä, jotka ovat vilpittömästi oman asiansa takana.
– Vaikka emme voi heidän ajatuksiinsa yhtyä, kohdelkaamme heitä kuitenkin lähimmäisinä. Itselleni tässä puhun ennen kaikkea. Joskus tuntuu, että peilistä minua vastaan tuijottaa enemmänkin puskutraktori kuin sielunpaimen. Meidät on kutsuttu rukoilemaan tämän kansan ja kirkkomme puolesta. Pysykäämme uskollisina tässä tehtävässä.
Vartiainen tiivisti herätysliikkeen toiveita.
– Me emme halua sotaa, mutta me tarvitsemme oman tilamme. Olen näiden yhdeksän ja puolen toiminnanjohtajavuoteni aikana tottunut siihen, että kirkon johtajien kanssa keskustelemme kohteliaasti ja ystävällisesti ja diplomaattisia toivotuksia lausutaan.
Arjessa kohdataan Vartiaisen mukaan kuitenkin toinen todellisuus.
– Toimintatila kentällä viedään kirkon herätysliikkeiltä, rahahanoja ja ovia suljetaan, lupia messuille ei myönnetä ja elintilaa pyritään määrätietoisesti kaventamaan. Ja samaan aikaan vastakkaisella laidalla avataan ovia väkisin Raamatun, kristinopin ja kirkkojärjestyksen vastaiselle toiminnalle.
Suomen kirkollinen todellisuus ei millään tavoin täytä Pohjoismaista tasoa.
NORJAN KIRKKO on Vartiaisen mukaan nostettu esikuvaksi meillekin soveltuvasta mallista, jossa erilaiset uskonkäsitykset mahtuvat sopuisesti kirkkoon.
– Hyvä. Ottakaamme kirkon ja herätysliikkeiden välisen yhteyden esikuvaksi Norja tai Tanska – tai miksei jopa Ruotsi. Norjassa kaltaisemme kirkon piirissä toimivat herätysliikkeet asettavat itse omat paimenensa ja perustavat uskonyhteisöjä oman tarpeensa mukaan, ja se on kaikille OK.
Tanskassa neljäkymmentä kirkon jäsentä voi Vartiaisen mukaan niin päättäessään perustaa jäsenseurakunnan Tanskan kirkon sisälle ja piispat vihkivät heille heidän toivomansa papin.
– Näihin verrattuna Suomen kirkollinen todellisuus ei millään tavoin täytä Pohjoismaista tasoa.
Näin ei Vartiaisen mukaan voi jatkua. Herätysliikkeiden, myös Raamattuopiston, toiminta laajentuu ja tarpeet lisääntyvät. Hän kiitti niitä monia seurakuntia, joiden kanssa Raamattuopisto tekee yhteistyötä.
Yhteys on Vartiaisen mukaan kuitenkin hauras. Kymmenien vuosien syvä yhteistyö voidaan hänen mukaansa yksipuolisesti katkaista yhden ainoan seurakunnan työntekijän vaihtuessa.
– Ei tarvita kuin uuden kirkkoherran kolea ilmoitus, ettei yhteistä toimintaa Suomen Raamattuopiston kanssa seurakunnassamme tarvita – ja kaikki, vuosia rakennettu murenee.
ERITYINEN KIPUPISTE tänään ovat Vartiaisen mukaan messut.
– Ennen herätysliikkeet keskittyivät seuratoimintaan ja sielunhoitoon, ja seurakunta toimitti messut. Miksei tämä työnjako enää kelpaa herätysliikkeille? Ajat ovat muuttuneet.
Juuri messuista onkin Vartiaisen mukaan tullut ”tässä yltiöindividualismin ajassa” keskinäisen yhteyden, yhdessä elämisen ja yhdessä toimimisen paikka.
– Jumalanpalvelusyhteisöt ovat ihmisille tärkeitä ja rakkaita kotipesiä. Messuyhteisöt kasvavat, piirit ja paikallisyhdistykset hiipuvat – ja kehitys on aivan sama muissa Pohjoismaissa.
Toinen syy on Vartiaisen mukaan sanan kaipuu.
– Saarnat ovat ajassamme kutistuneet muutamaan minuuttiin, ja niiden sisältö on monesti jotakin aivan muuta kuin päivän evankeliumi. Tämä turhauttaa monia. Oman väkemme kokemus on, että herätysliikkeiden saarnoissa saa perusteellista Sanaan pitäytyvää raamattuopetusta. Siksi näitä messuja kaivataan.
Hän luonnehti tyhjältä kuulostavaksi sitä vasta-argumenttia, että kirkon messujen on oltava kaikkien messuja.
KOLMAS SYY Vartiaisen mukaan on virkakysymys.
– Edelleen merkittävä kirkon jäsenistä on vanhalla virkakannalla. Nuoremmissa polvissa heidän osuutensa kasvaa, ei vähene. Näiden ihmisten hengellinen hoitaminen on kirkossa määrätietoisesti laiminlyöty.
Perinteisille – siis vanhan virkakäsityksen mukaisille – messuille on Vartiaisen mukaan pysyvä tarve. Hän luonnehti tyhjältä kuulostavaksi sitä vasta-argumenttia, että kirkon messujen on oltava kaikkien messuja.
– Kaikki messut ovat tietenkin avoimia, mutta mitä ne kaikkia seurakuntalaisia palvelevat messut ovat?
Todellista yhteyden rakentamista olisi Vartiaisen mukaan huolehtia, että jokaiselle löytyy jokin turvallinen tila ja hyvä paikka olla.
– Vai onko todella niin, että uskonelämää edistetään parhaiten rajoittamalla, kieltämällä, estämällä ja torjumalla. Kumpaan Jeesus kirkkoaan kehottaa, kastamaan ja opettamaan, vai estämään ja kieltämään?
Peruuttelun aika on Vartiaisen mukaan ohitse ja nyt on aika rakentaa ja mennä eteenpäin.
– Messut, raamattuopetus, evankelioiminen ja sielunhoitotyö jatkuvat ja työ laajenee. Jos hengellisen työn tähden joudumme tuomiolle, tapahtukoon sitten niin. Mutta työtämme se ei lopeta tai rajoita, Lauri Vartiainen sanoi.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä