Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
(Matt. 6:9-13 ja Luuk. 11:2-4)
Isä meidän, joka olet taivaissa
”Isä meidän” tarkoittaa maan päällä Kristuksessa olevien pyhien ja uskovien Jumalaa vastakohtana ”tottelemattomuuden lapsien isälle”, eli Saatanalle. Ihmiset syntyvät perisynnin alaiseen maailmaan lihallisista ja maallisista isistään, mutta Jumalan valtakuntaan he uudestisyntyvät uskon kautta Kristukseen, minkä jälkeen he voivat kutsua Jumalaa Isäkseen ja muita uskovia veljikseen ja sisarikseen.
Sana ”taivaissa” on tässä monikossa, mikä tarkoittaa Isän Jumalan läsnäoloa kaikkialla. Ensin on näkyvä taivas, minkä jälkeen tulee avaruus ja lopulta senkin toisella puolen on ”kolmas taivas”, hengellinen ulottuvuus, missä Jumala hallitsee. Sinne Paavalikin temmattiin, 2.Kor. 12:2-4. Paavali kutsui sitä myös sanalla ”Paratiisi”. Sinne menevät Jeesuksen omien sanojen mukaan kaikki häneen uskovat ihmiset kuoleman hetkellä, Luuk. 23:43. Ensimmäisenä sinne pääsi ristin ryöväri.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi
Jumalan nimi tulee pyhitetyksi uskomalla hänen olemassa olemiseensa ensimmäisen käskyn mukaisesti. Hän itse ilmoitti nimensä Moosekselle sanoen ”Minä olen se, joka minä olen”, vrt. 2.Moos. 3:14. Tällä ilmoituksella Jumala todisti olevansa elävä Jumala, koska ”Hän on”. Muita eläviä Jumalia ei ole, vaan ne ovat mykkiä ihmisten tekemiä epäjumalia, 1.Kor. 12:2.
Jeesus todisti olevansa VT:ssa ilmoitettu Jahve Jumala (JHWH, hepr. יהוה) ilmoittamalla itsensä juutalaisille samalla nimellä; ”Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen.” (Joh. 8:28).
Tulkoon sinun valtakuntasi
Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Jumalan valtakunnassa voidaan UT:n mukaan erottaa kolme eri vaihetta;
1. Ensimmäisenä helluntaina tapahtuneen Hengen vuodatuksen jälkeen alkoi Pyhän Hengen näkymätön hallintavaihe, armonaika, jota me juuri nyt elämme. Tämä seurakunnan aika päättyy Kristuksen paluuseen.
2. Kristuksen paluun jälkeen alkaa hänen näkyvä hallintavaiheensa VT:n ennustamassa tuhatvuotisessa messiaanisessa valtakunnassa, jota Jeesus hallitsee kuninkaana Jerusalemista käsin, Jes. 2:2. Tämä koko maailman käsittävä messiaanisen valtakunnan aika päättyy viimeiseen tuomioon. Kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman Jeesus luovuttaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun.
3. Viimeisen tuomion jälkeen luodaan uusi taivas ja uusi maa ja siitä alkaa Isän Jumalan täyttymyksen valtakunta ikuisuudessa.
Kolmiyhteisen Jumalan kullakin persoonalla on ikäänkuin ”oma hallintavaiheensa”, vaikka ne eivät irtaudu toisistaan ja kyseessä on sama Jumalan valtakunta, niinkuin Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi ja sama Jumala. Rukoilemalla ”tulkoon sinun valtakuntasi” me pyydämme nykyisessä Pyhän Hengen hallinta-ajassa Jeesusta palaamaan ja perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa maan päälle.
Siihen asti maailma on pahan vallassa, Gal. 1:4. Pahan, eli Saatanan valta maan päällä katkeaa vasta Kristuksen paluussa tuhanneksi vuodeksi, Ilm. 20:2. Sen jälkeen se päästetään vielä hetkeksi eksyttämään kansoja kunnes se tuhotaan ja heitetään tulijärveen, eli helvettiin, Ilm. 20:10. Viimeisellä tuomiolla sinne heitetään myös jokainen, jonka nimeä ei ole kirjoitettu Kristuksen elämän kirjaan.
Tuhatvuotinen messiaaninen valtakunta
Vanhan liiton profeetat ennustavat Israelille luvatusta messiaanisesta valtakunnasta aikojen lopulla. Tämä lupaus on annettu ensisijassa juutalaiselle kansalle eikä sitä voi korvata edes symbolisesti seurakunnalla tekstikontekstin takia. Aikamääre ”tuhat vuotta” esiintyy vain Ilmestyskirjan 20. luvussa, mutta se mainitaan siinä kuusi kertaa. Tätä valtakuntaa opetuslapsetkin kyselivät Jeesukselta ennen hänen taivaaseen astumistaan; Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen? Jeesus ei sanonut heidän erehtyneen, vaan kertoi mitä piti tapahtua ennen sen koittamista; te saatte voiman, kun Pyhä henki tulee teihin ja olette minun todistajani Jerusalemissa, Juudeassa ja Samariassa aina maan ääriin asti. (Ap.t. 1) Vasta evankeliumin levittyä maan ääriin kaikille pakanakansoille tulee Israelille luvatun messiaanisen valtakunnan aika, Room. 11:25.
Profeetta Jesaja sanoo ihmisten elävän tämän rauhan valtakunnan aikana pitkäikäisiksi. Syntiä esiintyy kuitenkin vielä ihmisten perisynnistä johtuen, vaikka syntiin innoittaja, Saatana, on vangittuna syvyyteen 1000 vuodeksi, Ilm. 20:3. Siksi ihmiset yhä kuolevat, vaikka elävätkin pitkään. Jos joku kuolee satavuotiaana, hän kuolee nuorena ja synnintekijä joutuu siten kiroukseen vasta silloin, Jes. 65:20. Ihmiset rakentavat taloja ja istuttavat viinitarhoja. Paratiisimaista olotilaa kuvataan mm. sanoilla ”susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra” (Jes. 65:25).
Kun Ilmestyskirjassa kerrotaan, miten Jumala luo lopuksi uuden taivaan ja uuden maan, siellä ei myöskään enää ole kuolemaa. Jesaja kuvaa kuitenkin aikaa, jolloin ihmiset vielä kuolevat, vaikka elävätkin pitkään. Siksi kyse on tuhatvuotisesta valtakunnasta tämän maan päällä ennen iankaikkisuutta. Kuolema kukistetaan lopullisesti vasta tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen pidettävän viimeisen tuomion yhteydessä, Ilm. 21:4.
Useimmat alkukirkon opettajat uskoivat kirjaimellisesti tosiksi VT:n ja myös Ilmestyskirjan kuvaukset messiaanisesta rauhan valtakunnasta ja Jerusalemista Messiaan pääkaupunkina. Heidän mukaansa ne eivät ole symbolisia kuvauksia pelastuksesta, vaan toteutuvat konkreettisesti. Näin uskoivat mm. Justinos Marttyyri (k. 165 jKr.), Irenaeus (k. 200 jKr.) ja Hippolytos (k. 235 jKr.).
Vasta Lutherin kunnioittama oppi-isä Augustinus (k. 430 jKr.) selitti ne vertauskuvallisina. Hänen mukaansa tuhatvuotinen valtakunta kuvaa kristillisen kirkon aikaa. Augustinus uskoi tuhatvuotisen valtakunnan alkaneen seurakunnan syntymisestä ensimmäisenä helluntaina ja päättyvän Kristuksen paluuseen. Seurakunnan aika on nyt kuitenkin kestänyt jo 2000 vuotta ja muutenkin VT:n kuvaukset rauhan valtakunnasta eivät sovi kirkon historiaan, mikä todistaa juuri päinvastaista. Luther ja muut uskonpuhdistajat suhtautuivat torjuvasti tuhatvuotiseseen valtakuntaan. Syynä lienee ollut se, että uskonpuhdistuksen taistelualueena oli vanhurskautumisoppi, eikä eskatologia. He keskittyivät siis omana aikanaan olennaiseen. Ratkaisevaa kuitenkin on mitä Raamattu sanoo eikä kirkon perinne. Nyt on tilanne toinen, koska Herran paluu on aivan oven edessä!
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa
Jumalan tahto tapahtuu nykyisessä ajassa, Pyhän Hengen hallintakautena, täydellisesti taivaassa, mutta ihmiskunnan lankeemuksen takia se ei vielä tapahdu maan päällä. Maailma on yhä pahan hallintavallassa, 1.Joh. 5:19. Vasta kun tämä nykyinen perkeleen hallitsema maailmanjärjestys ”suuri Babylon” on kukistunut, vrt. Ilm. 18, voi Jumalan tahto tapahtua myös maan päällä. Siitä ajasta ennustaa mm. profeetta Miika seuraavasti;
| 1 Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. |
| 2 Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.” |
| 3 Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja. |
Miikan profetian mukaista täydellisen rauhan olotilaa ei maailmassa ole vielä tähän päivään mennessä ollut. Sen aika koittaa vasta tuhatvuotisessa valtakunnassa, missä kansojen villitsijä, saatana, on sidottu ja Kristus pyhineen hallitsee Jerusalemista käsin koko maailmaa. Vasta silloin toteutuu Jeesuksen kuninkuus myös maan päällä.
Tuhatvuotisen valtakunnan ja viimeisen tuomion jälkeen luodaan ”uusi maa ja uusi taivas”, joten pyyntö ”tapahtukoon sinun tahtosi myös (nykyisen) maan päällä” ei voi tarkoittaa muuta kuin tuhatvuotisen valtakunnan aikaa.
Kristuksen palatessa maan päälle hänen kanssaan ovat ”kaikki (Kristuksessa) pyhät”, eli uuden liiton seurakunta, Sak. 14:5 ja Juuda 1:14. Tuhatvuotisessa valtakunnassa hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa sekä ennen vihan aikaa ylösnoussut seurakunta ja heidän lisäkseen vihan ajan marttyyrit, jotka Antikristus on teloittanut, Ilm. 20:4. Kirjeissään seurakunnille, Ilm. 2-3, Jeesus lupasi voittajille, että he saavat istua valtaistuimilla ja hallita yhdessä hänen kanssaan. Samoin juutalaisille opetuslapsilleen Jeesus lupasi, että he saavat hänen valtakunnassaan istua valtaistuimilla ja hallita Israelin kahtatoista heimoa, Luuk. 22:25-30. Kaikki tämä hallitseminen tapahtuu jo tuhatvuotisessa valtakunnassa, koska iankaikkisuudessa ei enää ole hallittavia. Siellä kaikki ovat kuninkaita yhdessä Kristuksen kanssa, Ilm. 22:5.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme
Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee, Matt. 4:4. Tämä pyyntö tarkoittaa ensisijaisesti osuutta Jumalan leipään, Jeesukseen Kristukseen, joka on elämän leipä, Joh. 6:51.
Niinkuin israelilaiset erämaassa saivat jokapäiväisen manna-leipänsä, mekin tarvitsemme elääksemme joka päivä maallisen leivän lisäksi myös taivaallista leipää, Kristusta ja hänen armoaan. Vain siten me pysymme hänen yhteydessään ja päivittäisessä syntien anteeksiantamuksessa.
Toissijaisesti tämä pyyntö tarkoittaa kaikkea sitä maallista toimeentuloa ja huolenpitoa, mitä ihminen päivittäin elämässään tarvitsee. Jumala on luvannut pitää huolta omistaan; Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat (tässä jumalattomat) tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. (Matt. 6:31-32)
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet
Uskoontulon jälkeenkin ihminen rikkoo Jumalaa vastaan hänessä vaikuttavan perisynnin takia. Tässä ajassa kukaan meistä ei pääse lopullisesti eroon synnistä.
1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. 2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. (1.Joh. 2)
Siksi mekin saamme Jeesukseen uskovina pyytää taivaalliselta Isältämme joka päivä myös syntejämme anteeksi. Rikomme pyhää Jumalaa vastaan paitsi teoin ja ajatuksin, myös tekemättä jättämisin. Meidät lunastanut Kristus on puolustajamme taivaassa.
Koska me olemme saaneet Kristuksessa kaikki rikkomuksemme anteeksi, tulee meidänkin samoin armahtaa niitä, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Hekin ovat perisynnin alaisia ihmisiä.
9 Joka sanoo valkeudessa (Kristuksessa) olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä. 10 Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa (Kristuksessa), ja hänessä ei ole pahennusta. 11 Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä. (1.Joh. 2)
Anteeksiantaminen vapauttaa vihasta ja katkeruudesta, jotka ovat esteinä ihmisen jumalasuhteelle.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta
”Ei Jumala ketään kiusaa” Martti Luther selittää Vähässä Katekismuksessaan. Miksi sitten tämä pyyntö? Paavi Franciscus muutti vuonna 2019 omavaltaisesti italiankielisen Isä meidän -rukouksen pyynnön ”äläkä saata meitä kiusaukseen” muotoon ”älä salli meidän langeta kiusaukseen”. Alkuperäinen Matteuksen tekstin (Matt. 6:13) sanamuoto oli paavin mukaan Jumalaa syyllistävä. Franciscus oli sitä mieltä, ihan oikein, että Jumala ei johdata meitä syntiin, vaan sen tekee Saatana. Se on paavin mukaan ”Saatanan erikoisalaa”. Tämä Lutherin ja paavi Franciscuksenkin ihmettelemä Isä meidän -rukouksen kuudes pyyntö tulee kuitenkin ymmärrettäväksi, kun se käännetään sanatarkasti ja liitetään oikeaan eskatologiseen viitekehykseensä.
Kuudes pyyntö liittyy kiinteästi sitä edeltäviin rukouksen kohtiin ”tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa”, eli Kristuksen paluuseen maan päälle perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa. Raamatun mukaan Jeesuksen paluuta edeltää koko maailmaa koskeva suuren ahdingon aika ja ”älä saata meitä kiusaukseen” liittyy tähän.
Sanan ”kiusaus”, eli kr. peirasmos, perusmerkitys on ”koetus/koettelemus”. Jae tulisi siksi kääntää peirasmos sanan perusmerkityksessä ja eskatologisessa yhteydessään seuraavasti:
Älä anna meidän joutua lopun ajan koetukseen/ahdinkoon (peirasmos), vaan pelasta meidät pois pahasta. (Matt. 6:13)
Prof. Jukka Thurenin mukaan tämä oli myös eräs RKK:n ehdotus peirasmos sanan kääntämiseksi tässä kohdassa (RKK -83: koetukseen, RKK-89: ahdinkoon).
Ilmaisun ”päästä meidät”, kr. rhyomai, merkitys on ”pelasta/vapauta” meidät. Lopun ajan tilanteeseen liittyen se tarkoittaa pelastamista pois jostakin. Siksi ”päästä meidät pahasta” tarkoittaa kirjaimellisesti pääsemistä pois Saatanan inkarnaation, eli Antikristuksen lyhyestä hallintavallasta aikojen lopussa. Englanninkielinen New International Version (NIV) kääntää jakeen ymmärrettävämmin: And lead us not into temptation/testing, but deliver us from the evil one.
Seurakunnan pelastuminen suuresta ahdistuksesta
Sana peirasmos esiintyy Isä meidän -rukouksen lisäksi mm. Ilmestyskirjan jakeessa Ilm. 3:10, missä Jumala lupaa varjella omansa kokonaan pois tulevasta koko maailmaa koskevasta ahdistuksen ajasta. Syynä Filadelfian seurakunnan varjeltumiseen pois koetuksen hetkestä on se, että koska se on tarkoin varjellut Herran sanan, eli pitänyt kiinni Raamatusta Jumalan sanana ja noudattanut sitä, niin Herrakin tarkoin varjelee sen lähestyvältä tuholta. Ilm. 3:10 voidaan kääntää sanatarkasti seuraavalla tavalla;
Sinä olet tarkoin varjellut sanaani ja kestänyt, ja siksi minä puolestani tarkoin varjelen sinut pois koetuksen (peirasmos) hetkestä, joka kohtaa koko maailmaa…
Jumala varjelee omansa pois nykyisen maailmanajan lopulla maan päällä koittavasta suuresta ahdingosta, niiden katastrofien summasta, jotka kohtaavat maailmaa ennen Kristuksen paluuta maan päälle. Uskovien varjeleminen tästä ”koetuksen hetkestä” tapahtuu seurakunnan ylösotossa juuri ennen sen alkamista. Koetuksen, eli Jahven vihan ajassa hallitsee Antikristus. Ilmestyskirjan mukaan tämä koko maailmaa koskeva Antikristuksen hallinta-aika kestää 42 kuukautta, Ilm. 13:5. Danielin kirjassa annettiin aikamääreitä Messiaan tulemukseen liittyen, jotka toteutuivat konkreettisesti. Sen perusteella myös tämä aikamääre toteutunee konkreettisesti.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti
Antikristus tuhotaan, kun Kristus palaa maan päälle kaikkien pyhiensä, eli ylöstemmatun seurakuntansa kanssa perustamaan tuhatvuotisen messiaanisen valtakuntansa, Ilm. 19:20, Sak. 14:5b. Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen koittaa viimeinen tuomio ja perkele sekä Kuolema ja Tuonela heitetään tuliseen järveen, eli helvettiin. Sinne menevät lopulta myös kaikki ne, jotka eivät ole osallisia uskon kautta Jeesuksen ristinsovitukseen eivätkä siten omista hänen lahjavanhurskauttaan. Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, minne ei enää pääse mitään epäpyhää.
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. (Ilm. 21)
