Olympialaiset alkavat tulla päätökseensä. Kivahan kisoja on ollut seurata, vaikka suomalaiset eivät ole saaneet suuremmin tuulettaa. On myös muistettava pitää omasta liikkumisesta huolta. Pelkkä penkkiurheilu ei kohota kenenkään kuntoa.
OIympialaiset voivat muistuttaa meitä siitä, että samoin kuin urheilijan myös kristityn elämään kuuluu päämäärätietoinen pyrkimys kohti tavoitetta. Perinteinen kristillinen sana ”kilvoitella” tarkoittaa itse asiassa juuri kilpailemista. Kilpaileminen edellyttää puolestaan säännöllistä harjoittelemista, muuten kisan tulos on etukäteen selvä.
Kirjeessään korinttilaisille Paavali kirjoittaa: ”Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! ” Sitten apostoli jatkaa: ”Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.” (1.Kor. 9. 24-25)
Tulevan pyhän kirkollisena aiheena on ”Itsensä tutkiminen”. Se onkin sekä tervellistä että tarpeellista. Siinä määrin hitaita ja mukavuudenhaluisia olemme. Vaikka henki on altis, liha on heikko. Ei Raamatussa suotta ole kehotuksia – ne ovat parhaaksemme tarkoitetut.
Olemme saaneet pyhässä kasteessa kutsun elämän tielle. Tämä on kutsu juoksuradalle, ei lippu katsomoon. Tästä kristityn nimiä kantavan on syytä muistuttaa itseään, ettei hän tyydy vain kirkon asioiden seuraamiseen, vaan on itsekin kilparadalla.
Nyt siis liikkeelle, olipa kunto parempi tai huonompi!
(Kirjoitus on julkaistu samanaikaisesti myös Kirkoherran kynästä -palstalla Hämeenkyrön srk:n sivuilla)
